Jessikka Aro
| Jessikka Aro | |
|---|---|
 Aro vuonna 2017 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1980 (ikä 43–44) Hyvinkää |
| Ammatti | Viestintäpäällikkö |
| Muut tiedot | |
| Merkittävät teokset | Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta |
| Tunnustukset |
Suuri journalistipalkinto (2015) Suuri journalistipalkinto (2016) |
Jessikka Aro (s. 1980[1] Hyvinkää[2]) on suomalainen toimittaja, joka on työskennellyt Yleisradion Yle Kioskissa. Hänet tunnetaan juttusarjastaan ja kirjastaan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, joissa kerrotaan Venäjän informaatiosodankäynnistä ja trollitehtaasta. Näiden takia hän on joutunut vuosia kestäneen häirinnän kohteeksi.
Aro oli kuultavana Yhdysvaltain alahuoneen ulkoasiainkomitean tilaisuudessa heinäkuussa 2019 Venäjän informaatiosodasta. Komitean tilaisuus oli nimeltään ”Venäjän disinformaatiohyökkäykset vaaleissa: oppitunteja Euroopasta”.[3]
Aro toimii Terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestö Tehyn määräaikaisena viestintäpäällikkönä. Toukokuussa 2023 hänet nimitettiin 1. huhtikuuta 2024 alkaen Tehyn viestintäjohtajaksi.[4]
Häirintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän verkkopropagandasta ja trollitehtaista kirjoittamiensa juttujen vuoksi Aro on vuodesta 2014 alkaen ollut Venäjä-mielisten trollien häirinnän kohteena.[5][6] Aron mukaan muun muassa MV-lehti on osallistunut hänen mustamaalaamiseensa, ja Johan Bäckman on levittänyt hänestä virheellistä tietoa Venäjän medioissa väittäen hänen työskentelevän Yhdysvaltojen ja Viron turvallisuuspalveluille ja keräävän laitonta henkilörekisteriä Vladimir Putinin kannattajista.[7]
The New York Timesin mukaan MV-lehti kaivoi esiin Aron saaman tuomion amfetamiinin käytöstä vuodelta 2004. MV-lehden vääristelevä uutisointi huumetuomiosta johti yli 20 päätoimittajan allekirjoittamaan luotettavaa journalismia puolustavaan kannanottoon, joka julkaistiin 1. maaliskuuta 2016.[8] MV-lehdessä Aron valheellisesti väitettiin saaneen tuomion huumeiden levittämisestä. Todellisuudessa Aro oli saanut opiskeluaikoinaan sakkorangaistuksen huumeiden hallussapidosta, mutta häntä ei koskaan ollut tuomittu niiden levittämisestä.[9]
Aro sanoi haastattelussa vuonna 2016, että hänestä levitetty mustamaalaus ja disinformaatio ei ole estänyt häntä tekemästä työtään vaikka sillä oli juuri se tarkoitus, vaan päin vastoin se sai hänet tajuamaan, että hänen tekemänsä työ on tärkeää. Tutkimustensa perusteella hän on todennut, että trollauksen kohteeksi joutuneet usein vetäytyvät sosiaalisesta mediasta. Trollien tarkoitus onkin hänen mukaansa pelotella hyvin argumentoivat keskustelijat pois keskusteluista.[2]
Oikeusjuttuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bäckman ja Janitskin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johan Bäckman nimettiin vuonna 2016 pääepäillyksi tapauksessa, joka koski Aron vainoamista ja törkeää kunnianloukkausta. Myös erästä Yleisradion työntekijää epäiltiin avunannosta vainoamiseen.[10] Bäckmania vastaan nostettiin syyte maaliskuussa 2018,[11] ja hänet tuomittiin lokakuussa 2018 käräjäoikeudessa Aron vainoamisesta, yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen sekä törkeästä kunnianloukkauksesta ehdolliseen vankeuteen ja vahingonkorvauksiin.[12] Bäckman ja MV-lehden perustaja Ilja Janitskin määrättiin maksamaan Arolle 60 000 euron suuruiset kärsimyskorvaukset sekä 28 000 euron oikeudenkäyntikulut.[13] Oikeuden mukaan Bäckman oli puolentoista vuoden ajan jatkuneessa vihakampanjassa pyrkinyt tuhoamaan Aron maineen ja uskottavuuden toimittajana levittämällä hänestä valheellista tietoa ja saanut suuren joukon muita ihmisiä hyökkäämään Aroa vastaan, mikä heikensi Aron mahdollisuuksia elää normaalia elämää Suomessa.[12] Helsingin käräjäoikeus tulkitsi, että Aron uskottavuus oli pyrittävä tuhoamaan, koska hän oli toimittajana tutkinut Venäjän informaatiovaikuttamista.[12] Oikeuden mukaan Aro ei ollut kirjoittanut Bäckmanista valheellisia tai halventavia tietoja.[12]
Tapauksen käsittely jatkui hovioikeudessa.[14] Janitskin kuoli ennen hovioikeuden ratkaisua, joten hänen osaltaan käräjäoikeuden tuomio jäi voimaan[15] ja hovioikeus määräsi korvaukset ja oikeudenkäyntikulut maksettavaksi kuolinpesän varoista.[16] Heinäkuussa 2020 hovioikeus päätti hylätä Bäckmaniin kohdistuvat syytteet Aron vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta. Hovioikeuden mukaan Bäckmanin Arolle lähettämät halventamat viestit eivät olleet riittävän uhkaavia tai ahdistavia ollakseen vainoamista, eikä Bäckman myöskään ollut syyllistynyt törkeään, vaan pelkästään perusmuotoiseen kunnianloukkaukseen, ja sen syyteoikeus oli jo ehtinyt vanhentua. Siksi Bäckmanille aiemmin määrätty ehdollinen vankeustuomio lyheni kolmen kuukauden mittaiseksi. Hovioikeus piti kuitenkin voimassa käräjäoikeuden antaman tuomion yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen. Hovioikeuden mukaan Bäckman yllytti Janitskinin julkaisemaan Aroa koskevaa loukkaavaa ja halventavaa materiaalia, jonka Bäckman toimitti Janitskinille. Hovioikeuden mukaan Aroa halvennettiin tavalla, joka aiheutti suurta kärsimystä, ja teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus alensi Aron hyväksi aiemmin määrättyjä korvauksia 9 000 eurolla, mutta tuomitsi Bäckmanin maksamaan Arolle kärsimyksestä 13 000 euroa, oikeudenkäyntikuluista 40 500 euroa, sekä 18 500 euroa summasta, joka aiemmin oli määrätty Bäckmanin ja Janitskinin yhdessä maksettavaksi.[17][18]
Korkein oikeus (KKO) myönsi lokakuussa 2020 Arolle valitusluvan. Valituksessaan Aro vaati, että Bäckman tuomittaisiin vainoamisesta.[19] KKO tuomitsi helmikuussa 2022 Bäckmanin Aron vainoamisesta ehdolliseen 60 päivän vankeuteen.[20]
Molari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisessa oikeusjutussa teologian tohtori Juha Molari tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan Arolle noin 25 428 euroa korvauksia ja 43 232 euroa oikeudenkäyntikuluja rangaistukseksi vuosia kestäneestä vainoamisesta. Molari vainosi Aroa yhteydenotoilla sekä valheellisilla ja halventavilla kirjoituksilla. Samassa yhteydessä Molari tuomittiin myös infosotaan perehtyneen tutkijan Saara Jantusen kunnianloukkauksesta. Molari tuomittiin tapauksista yhteenlaskettuna viiden kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja lähes sadan tuhannen euron korvauksiin. [21][22][23]
Muuta toimintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aro pyrki vuonna 2016 keräämään 50 000 Yhdysvaltain dollaria kirjahankkeelle, jonka aihe on Vladimir Putinin hallinnon informaatiosodankäynti ja nimi Vladimir Putin’s Troll Empire. Elokuun puolivälissä koossa oli noin 30 000 dollarin edestä joukkorahoitusta.[24] Aro jäi Yleisradion tehtävistä palkattomalle vapaalle kirjoittamaan kirjaa.[25] Putinin trollit ilmestyi suomeksi 2019, ja se on käännetty ainakin englanniksi, liettuaksi, romaniaksi, ruotsiksi, tšekiksi, unkariksi, venäjäksi ja viroksi[26].
Aro kävi keväällä 2019 Yhdysvalloissa kansalaisjärjestö Avaazin järjestämissä tapaamisissa kertomassa somepalveluille häneen kohdistuneesta vihapuheesta. Matkan syyksi hän kertoo, että käyttäjäraportit Facebookille, Twitterille ja Youtubelle eivät useinkaan johda mihinkään, vaan vastauksena on: ”Sisältö ei riko yhteisönormejamme.”[5]
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aron artikkelisarja Venäjän trollit Suomessa sai Bonnierin Vuoden juttu -palkinnon vuonna 2015 ja vuonna 2016 Bonnierin Suuren journalistipalkinnon.[27]
Arolle myönnettiin joulukuussa 2020 palkinto rohkeasta journalismista. Palkinnon myönsi International Women’s Media Foundation tunnustuksena Venäjän informaatiosodankäynnin tutkivasta raportoinnista.[28]
Yhdysvaltojen ulkoministeriön ennakkotiedon mukaan Aron oli määrä saada International Women of Courage -palkinto maaliskuussa 2019. Ministeriö kuitenkin perui sen helmikuun lopulla perustelematta. Foreign Policyn arvion mukaan syynä on se, että Aro on arvostellut Donald Trumpia.[29] Ulkoministeriön virallisen selityksen mukaan syynä oli kommunikaatiokatkos ulkoministeriön ja Helsingin-lähetystön välillä, minkä vuoksi Arolle oli virheellisesti kerrottu palkitsemisesta.[30] Syyskuussa 2020 julkaistun ulkoministeriön sisäisen selvityksen mukaan palkinto peruttiin Aron Trumpia koskevien twiittien vuoksi.[31]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta. Helsinki: Johnny Kniga, 2019. ISBN 978-951-0-43829-9.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suvi Ahola: Trollaajien paljastaja – Venäjän verkkohäirintää tutkinut Jessikka Aro sai peräänsä lokaajia, pilkkaajia ja uhkaajia (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 18.9.2016. Viitattu 18.9.2016.
- ↑ a b Aliisa Ristmeri: Toimittaja ei anna vihamyllyn jauhaa Utain 9/201. Viitattu 16.6.2022. (Julkaisualusta: issuu.com)
- ↑ Venäjä-trollien vainoama Ylen toimittaja Jessikka Aro oli Yhdysvaltain alahuoneen kuultavana Venäjän informaatiosodasta Helsingin Sanomat. 16.7.2019. Viitattu 26.9.2020.
- ↑ Jessikka Aro Tehyn viestintäjohtajaksi www.iltalehti.fi. Viitattu 29.5.2023.
- ↑ a b Susanna Laari: Jessikka Aro kertoo, miltä vihapuhe tuntuu. Helsingin Sanomat, 13.5.2019, s. B 3.
- ↑ Hän joutui Venäjän trollien silmätikuksi – maailmalla uutisoidaan suomalaistoimittajasta verkkouutiset.fi. Viitattu 15.3.2016.
- ↑ Ylen toimittajaa uhkailtu Venäjä-uutisoinnista mtv.fi. Arkistoitu 24.3.2016. Viitattu 16.3.2016.
- ↑ Effort to Expose Russia’s ‘Troll Army’ Draws Vicious Retaliation www.nytimes.com. Viitattu 11.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Higgins, Andrew: Pro-Russian Internet trolls jailed for defamatory comments about Finnish journalist (”She had been fined – – for possessing drugs but had never been convicted of dealing.”) The Independent. 20.10.2018. Independent Digital News and Media Limited. Viitattu 30.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Ylen työntekijää epäillään avunannosta Ylen toimittajan vainoamiseen Ilta-Sanomat (is.fi). 11.10.2016. Sanoma Media Finland. Arkistoitu 22.11.2022. Viitattu 22.11.2022.
- ↑ Johan Bäckmania vastaan nostettu syyte Ylen toimittajan vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta Yle Uutiset. Viitattu 26.3.2018.
- ↑ a b c d ”Motiivina maineen tuhoaminen ja ammattitaidon kyseenalaistaminen” Helsingin Sanomat. 18.10.2018. Viitattu 20.10.2018.
- ↑ Ilja Janitskinin ja Johan Bäckmanin rikosten suunnitelmallisuus korotti korvaukset poikkeuksellisen suuriksi Helsingin Sanomat. 19.10.2018. Viitattu 20.10.2018.
- ↑ Syyttäjä MV-oikeudenkäynnissä: "Ei voi enää mennä törkeämmäksi" Yle Uutiset. Viitattu 20.12.2019.
- ↑ Hovioikeus ei ennättänyt ratkaista Ilja Janitskinin MV-asiaa – käräjätuomio jää voimaan mtvuutiset.fi. 7.2.2020. Viitattu 17.7.2020.
- ↑ Hovioikeus: Johan Bäckman ei vainonnut Ylen toimittajaa, mutta yllytti MV-julkaisua loukkaavan materiaalin julkaisuun Yle Uutiset. Viitattu 17.7.2020.
- ↑ Hovioikeus: Johan Bäckman ei vainonnut Ylen toimittajaa, mutta yllytti MV-julkaisua loukkaavan materiaalin julkaisuun Yle Uutiset. Viitattu 17.7.2020.
- ↑ Hovioikeus lievensi Ylen toimittajan vainoamisesta syytetyn Johan Bäckmanin tuomiota – kuolema lopetti Ilja Janitskinin valituksen käsittelyn Helsingin Sanomat. 14.7.2020. Viitattu 17.7.2020.
- ↑ Korkein oikeus myönsi valitusluvan Jessikka Arolle Yle Uutiset. 15.10.2020. Viitattu 11.1.2021.
- ↑ Merja Niilola, Korkein oikeus tuomitsi Johan Bäckmanin toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta ehdolliseen 60 päivän vankeuteen, Yle.fi, uutiset 18.2.2022, viitattu 18.2.2022
- ↑ Pastori Juha Molari sai ehdollista vankeutta toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta Helsingin Sanomat. 16.10.2020. Viitattu 16.10.2020.
- ↑ Jessikka Aron vainoamiseen syyllistyneelle ehdollista vankeutta ja lähes 100 000 euroa maksettavaa Yle Uutiset. Viitattu 16.10.2020.
- ↑ Helsingin käräjäoikeus tuomitsi miehen ehdolliseen vankeuteen ja vahingonkorvauksiin vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta oikeus.fi. Helsingin käräjäoikeus. Arkistoitu 24.1.2021. Viitattu 16.10.2020.
- ↑ Tutkii Putinia ja trolleja – Suomalaistoimittaja keräsi 30 000 dollaria kirjalleen. Uusisuomi.fi 17.8.2016
- ↑ Suvi Ahola: Toimittajan mustattu maine. Helsingin Sanomat 18.9.2016 s. C 14–16.
- ↑ "aro%2C+Jessikka"&type=AllFields&filter%5B%5D=~format_ext_str_mv%3A"0%2FBook%2F" Finna.fi, viitattu 10.7.2022
- ↑ Terhi Upol a: "Venäjän trollit eivät vaienna minua" yle.fi. Viitattu 15.3.2016.
- ↑ Breaking news: US publishing deal for award-winning journalist Jessikka Aro and Putin's Trolls! Elina Ahlback Literary Agency. 15.12.2020. Viitattu 4.1.2021.
- ↑ Juho Takkunen: Yhdysvaltain ulkoministeriö perui palkinnon Ylen toimittajalta Jessikka Arolta, Yle.fi, uutiset 7.3.2019, viitattu 7.3.2019
- ↑ Aino Frilander: Lehti: Yhdysvallat perui toimittaja Jessikka Aron palkinnon Trump-kritiikin vuoksi Helsingin Sanomat. 7.3.2019. Viitattu 8.3.2019.
- ↑ Selvitys: USA:n ulkoministeriö perui palkinnon Ylen toimittajalta Jessikka Arolta Trumpia kritisoivien tviittien takia yle.fi, uutiset. 25.9.2020. Viitattu 25.9.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jessikka Aro Twitterissä
- Jessikka Aro Yle Kioskin sivuilla
| ||||||||||||||
