Johan Bäckman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johan Bäckman
Johan Bäckman vuonna 2009
Johan Bäckman vuonna 2009
Syntynyt 18. toukokuuta 1971 (ikä 43)
Porvoo
Kansallisuus suomalainen
Tutkimusala oikeussosiologia, kriminologia
Instituutti Johan Beckman Institute
Tutkinnot VTT, Helsingin yliopisto
Tunnustukset Venäjän korkein oikeuspalkinto Femida - 2013
Venäjän kirjailijaliiton Pohjantähti-palkinto - 2012
Marsalkka Govorovin kirjallisuuspalkinto - 2004
Uskonnollinen kanta ortodoksi

Erkki Johan Bäckman [beckman] (s. 18. toukokuuta 1971 Porvoo[1]) on suomalainen yhteiskuntatieteilijä, valtiotieteiden tohtori ja oikeussosiologian sekä kriminologian dosentti.[2][3][4] Bäckman esiintyy usein venäläisissä tiedotusvälineissä kommentoimassa Suomen ja Venäjän suhteita.[5] Helsingin Sanomien mukaan ”Bäckmanin vaikutusvalta Venäjällä on suuri”.[6]

Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtajan Arto Mustajoen mukaan Bäckmanilla on Venäjän medioissa viisi kertaa enemmän näkyvyyttä kuin Jyrki Kataisella tai Tarja Halosella. Hän on lähes ainoa länsimaalainen, joka ottaa julkisesti kantaa venäläisten asemaan Baltian maissa.[7]lähde tarkemmin?

Bäckman on kirjoittanut muun muassa järjestäytyneestä rikollisuudesta Venäjällä ja sittemmin Suomen ja Neuvostoliiton sekä Venäjän suhteista ja Virosta. Hänen kärkevät ja venäläismieliset mielipiteensä ovat saaneet laajaa huomioita kyseisissä maissa.[8][9][10] Vuodesta 2009 Bäckman on ollut aktiivinen Suomessa asuvien venäläisten huoltajuus- ja lastensuojelukiistoihin liittyvissä asioissa.

Bäckman oli mukana Helsingin Sanomien vuonna 2008 julkaisemalla 30 suomalaisen toisinajattelijan listalla.[11] Tärkeimmäksi yhteistyökumppanikseen Bäckman on nimennyt venäläisen senaattorin ja liikemiehen Boris Špigelin, joka Iltalehden mukaan on Bäckmanin sponsori.[12]

Koulutus ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckman oli ensi kertaa julkisuudessa fagotinsoittajana. Hän soitti 1980-luvun lopulla Radion sinfoniaorkesterissa ja esiintyi televisiossa EBU:n nuorten solistien konsertissa.[6]

Bäckman suoritti ylioppilastutkinnon Sibelius-lukiossa vuonna 1991 ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1998. Hän työskenteli Helsingin yliopistossa ja Oikeuspoliittisella tutkimuslaitoksessa ja väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa 2006 aiheenaan Venäjän ja Viron järjestäytynyt rikollisuus. Bäckmanilla on oikeussosiologian dosentin arvo Helsingin yliopistossa[2] ja kriminologian dosentuuri sekä Turun[3] että Itä-Suomen yliopistoissa.[4]

Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttinen luonnehti vuonna 2010 Bäckmania 2000-luvun alun lupaavaksi Venäjä-tutkijaksi, joka kuitenkin ”on nyt ajanut itsensä marginaaliin ainakin Suomessa”.[10]

Sotilasarvoltaan Bäckman on reservin alikersantti.[13] Hän palveli Ruotuväki-lehden varusmiestoimittajana ja sai tiedotusaliupseerin erikoiskoulutuksen.lähde?

Kirjallinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väitöskirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckmanin vuonna 2006 ilmestyneen väitöskirjan aihe oli Itämafia: uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset.[14][15][16] Kirjassaan Bäckman esittää, että itärikollisuuden määrää ja merkitystä on liioiteltu ja sen luomaa uhkakuvaa on paisuteltu poliittisiin tarkoituksiin.[16]

Syksyllä 2012 Bäckmanin väitöskirjan perustana olleet henkilöhaastattelut asetettiin kyseenalaiseksi MTV3:n 45 minuuttia ohjelmassa. Bäckmanin toimitti aineiston yliopiston kansleri Ilkka Niiniluodolle, joka arvioi ettei aineistoa ole syytä epäillä.[17]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pamflettikirjassaan Saatana saapuu Helsinkiin (2007) Bäckman arvosteli suomalaisten reaktioita toimittaja Anna Politkovskajan murhaan. Tallinnassa julkistetussa kirjassaan Pronssisoturi – Viron patsaskiistan tausta ja sisältö (2008) Bäckman väitti, ettei Virolla ole tulevaisuutta itsenäisenä valtiona ja että ”Tallinnan vapauttajien muistomerkin hävittäminen oli Viron historian loppu”.[18][19] [20]

Bäckman perusti Pietarissa vuonna 2000 Johan Beckman Institute -nimisen yksityisen kirjankustantamon, jonka nimissä ilmestyi muutamia kirjoja.[6] Se julkaisi myös Bäckmanin päätoimittamaa Ulkopolitiikka-aikakauskirjaa vuosina 2004-2005.

Pronssisoturi-kiista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckman esitti näkemyksensä Viron patsaskiistasta kirjassaan Pronssisoturi syksyllä 2008 syyttäen Viroa apartheid -politiikasta ja historian vääristelystä. Erityistä huomiota herätti se, että Bäckman kiisti Viron neuvostomiehityksen kutsuen väitteitä ”miehitysmyytiksi” ja vähätteli kyydityksiä kutsuen niitä väestönsiirroiksi, jotka myös pelastivat ihmisiä sodalta.[20][21][22] Kirjan ilmestyttyä 16 suomalaista ja virolaista henkilöä – joukossa kaksi Euroopan parlamentin jäsentä – kirjoitti Helsingin yliopiston rehtorille ja kanslerille sekä oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanille avoimen kirjeen ”dosentti Bäckmanin asemasta oikeussosiologian ja oikeuspolitiikan opettajana Helsingin yliopistolla ja yliopiston suhteesta Bäckmanin julkisiin kannanottoihin”.[23] Yliopisto kieltäytyi puuttumasta asiaan vedoten tutkimuksen ja opetuksen vapauteen.[9]

Viron lehdistössä poliitikot ja viranomaiset ovat arvostelleet Bäckmanin kirjaa. Viron suojelupoliisin komisario Andres Kahar syytti häntä ”Venäjän propagandistiksi” ja neuvoi kansalaisia olemaan kiinnittämättä kirjaan huomiota.[24]

Bäckman käännytettiin Tallinnan satamassa 26. huhtikuuta 2009 ja perusteeksi ilmoitettiin ”Viron vastainen toiminta”.[25] Russia Todayn mukaan Viro esti Bäckmanin ja muiden aktivistien maahantulokielloilla pronssiyön vuosipäiväksi kaavaillun konferenssin Tallinnassa.[26]

Tallinnan piirioikeus julisti joulukuussa 2010 Bäckmanin maahantulokiellot laittomiksi ja määräsi Viron korvaamaan 16 600 kruunua kuluja. Oikeuden mukaan Viron suojelupoliisilla ei ollut mitään perusteita syyttää Bäckmania ekstremistiksi, joka uhkaisi Viron turvallisuutta. Oikeus katsoi Viron loukanneen Bäckmanin ihmisoikeuksia, kuten sananvapautta ja poliittisia vapauksia.[27]

Suomen Antifasistinen Komitea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Bäckman ja Leena Hietanen esittelevät Viro-aiheisia kirjojaan. Pöydällä Pronssisoturi-pienoispatsaita.

Bäckman on esiintynyt perustamansa epävirallisen ryhmän Suomen Antifasistisen Komitean (SAFKA) johtajana.[6] Ryhmään kuuluvat Johan Bäckmanin lisäksi entinen toimittaja Leena Hietanen, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Pohjan suomenkielisen seurakunnan entinen kirkkoherra Juha Molari[28][29] ja Petri Krohn. Eduskuntavaaleissa 2011 Komitean toiminta koostui samanmielisten blogeista, nettikampanjoista ja mielenosoituksista.[6][30] Bäckmanin mukaan komitean toiminnassa on mukana parisenkymmentä aktiivia ja sillä on noin sata kannattajaa.[5] Vuodesta 2009 ehdokkaita asettanut Safka sai eurovaaleissa 2009 kolmelle ehdokkaalleen yhteensä 1 006 ääntä ja 12 ehdokkaalleen eduskuntavaaleissa 2011 yhteensä 754 ääntä.[6]

Komitea on esittänyt syytöksiä Suomen tuesta Venäjän vastaiselle terrorismille.[31][32]

Yhteydet Viroon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckmanin aloitteesta järjestettiin maaliskuussa 2009 Naši-järjestön ja Yövartio-liikkeen mielenilmaukset, jonka kohteina olivat Kaiken takana oli pelko -kirjan julkistamistilaisuus ja myöhemmin Viron suurlähetystön seminaari. Viron lähetystön seminaarissa käsiteltiin Neuvostoliiton rikoksia Viroa vastaan.[33][34] Tilaisuudessa osoitettiin mieltä Sofi Oksasen kirjaa sekä The Soviet Story -elokuvaa vastaan, vaikka sitä ei esitetty kyseisenä päivänä.[35] Mielenosoitukseen osallistui kymmenkunta venäläistä mielenosoittajaa.[36] Suomen islamilainen puolue järjesti pienimuotoisen tukimielenosoituksen.[37]

Kesällä 2010 Bäckman luennoi Venäjän vallanpitäjiä tukevien nuorisoliikkeiden leirillä ”historian väärentämisen teknologioista”. Hänen mukaansa Suomessa on väärennetty talvisodan ja jatkosodan historiaa.[10][38]

Kommentointi venäläismediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckman on näkyvä Suomen asioiden kommentoija venäläisissä tiedotusvälineissä. Julkisuuden syyksi arvioidaan hänen mielipiteidensä sopiminen Venäjän etuihin.[5]

Bäckman on Ylen mukaan myöntänyt, “että hänen antamansa lausunnot eivät ole olleet asiallisia suomalaisesta näkökulmasta katsottuna, koska Venäjän mediassa on tapana keskustella tunteellisemmin kuin Suomessa.” Bäckman itse sanoi tässä haastattelussa seuraavasti:[39]

Kaikki keskustelu Venäjän mediassa on hyvin emotionaalista ja tunteellista, siellä kärjistetään asioita. Siellä ei yksinkertaisesti voi keskustella samalla tavalla kuin Suomen mediassa, jossa annetaan yksitoikkoisia lausuntoja. – – Jos puhun Venäjän mediassa, niin voin siellä rähjätä, että Suomessa lapset laitetaan keskitysleiriin. Kyllä se vastaanottaja ymmärtää informaation, kun se on siinä tunteellisessa kontekstissa.

Viime vuosien lasten huostaanotto- ja huoltajuuskiistojen lisäksi Bäckman on kommentoinut myös käännytettävän venäläisen isoäidin tapausta.[5][40][41]

Anton-tapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Anton-tapaus

Bäckman järjesti syksyllä 2009 Suomessa lehdistötilaisuuksia venäläiselle Rimma Saloselle, jota syytettiin Anton-poikansa kaappauksesta. Salonen vastaavasti syytti pojan isää ja suomalaisia diplomaatteja pojan salakuljetuksesta Venäjältä Suomeen diplomaattiauton takakontissa. Tilaisuuksiin osallistui paljon venäläistä mediaa.[42] Bäckman esitteli julkisuuteen asiakirjan, joka todisti Venäjän rajavartioston kieltäneen Anton Salosen matkustamisen Venäjältä ulos. MTV3:n mukaan kysymyksessä oli ”salainen FSB:n asiakirja”.[43] Bäckmania moitittiin Rimma Salosta uhkaavan syytteen liioittelemisesta.[44][45][46]

Rantala-tapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rantala-tapaus

Vuonna 2010 Bäckman antoi Venäjän viestimille lausuntoja Turussa asuvan 7-vuotiaan pojan huostaanotosta. Pojalla on Venäjän ja Suomen kansalaisuus. Bäckman toi ensimmäisenä tapauksen julki venäläiselle Interfax-uutistoimistolle helmikuussa 2010[47] ja aiheesta tuli viikkojen ajan yksi Venäjän pääuutisista. Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Pavel Astahov vieraili Suomessa selvittämässä asiaa ja poika palautettiin vanhemmilleen.[48] Venäläislehti Kommersant vertaa tapausta Viron Pronssisoturi-kiistaan ja arvioi Bäckmanin roolin keskeiseksi asian uutisoinnissa Venäjällä.[49][50] Helsingin Sanomat ja YLE arvioivat tapauksen Venäjän puolelta poliittiseksi.[48][51][52]

Reaktioita Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat julkaisi 2009 suomalaissyntyisen neuvostosotasankarin Sylvi Paason kuoleman johdosta Bäckmanin kirjoittaman muistokirjoituksen. Kirjoitus sai aikaan voimakkaan vastareaktion.[53] Helsingin Sanomien uutispäätoimittaja Reetta Meriläinen pyysi Suomen Kuvalehdessä anteeksi Bäckmanin kirjoituksen julkaisua ja kutsui sitä työtapaturmaksi.[54]

Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski vaati lehtikirjoituksessaan elokuussa 2012 Venäjän Suomen suurlähettilästä Aleksandr Rumjantsevia puuttumaan Bäckmanin käymään ”mediapeliin” Venäjällä.[55] Suurlähettiläs kummaksui vastineessaan kirjoittajan käsityksiä sananvapaudesta ja suurlähetystön asemasta maiden suhteiden luojana ja vaikuttajana kotimaansa lehdistön kirjoitteluun.[56][57]

Helsingin yliopisto, jossa Bäckmanilla on dosentuuri, on yhtäältä tukenut hänen tutkimuksen ja opetuksen vapauttaan, mutta toisaalta ottanut häneen etäisyyttä hänen käytettyään dosentin titteliä.[58] Elokuussa 2012 yliopisto tähdensi tiedotusvälineille ettei Bäckman ole työsuhteessa yliopistoon eikä hän ole yliopiston professori.[59] Lokakuussa yliopisto ilmoitti sulkevansa Bäckmanin sähköpostitilin.[60] Bäckman ei ole viime vuosina opettanut Helsingin yliopistossa.[61]

Joulukuussa 2012 Jussi Halli valitsi Johan Bäckmanin synnyttämän julkisuus- ja mediaoperaation vuoden 2012 Trolli-Finlandia-palkinnon saajaksi.[62]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bäckman pyrki Euroopan parlamentin jäseneksi vuoden 2009 vaaleissa sitoutumattomana ehdokkaana vasemmistolaisen Suomen työväenpuolueen listoilta[63] ja sai vaaleissa 554 ääntä eli eniten puolueessaan, muttei tullut valituksi.[64] Hän pyrki kansanedustajaksi vuoden 2011 vaaleissa Suomen Työväenpuolueen listalta Suomen antifasistisen komitean edustajana Helsingin vaalipiirissä,[65] ja saman puolueen ehdokkaana vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Espoon vaalipiirissä, muttei tullut valituksi.[66][67]

Ukrainan sisällisodan aikana Bäckman esiintyi 'Donetskin Tasavallan suurlähetystön' edusatajana Suomessa.[68] Muiksi edustajiksi nimetään Petri Krohn ja Evgenija Hilden-Järvenperä. 'Edustuksen' julkaisema materiaali koostuu itä-Ukrainan joukkoja tukevasta propagandasta. [69] [70]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Bäckman on Hartwall-yhtiön entisen toimitusjohtajan Erkki Bäckmanin poika. Bäckmanin puoliso on venäjän kielen ja kirjallisuuden opettaja. Heillä on kolme lasta.[71]

Bäckmanilla on myös vuonna 2004 syntynyt lapsi aiemmasta suhteestaan, ja tästä lapsesta Bäckmanilla on ollut lapsen äidin kanssa pitkä huoltajuusriita. Vanhemmat erosivat jo ennen lapsen syntymää, ja oikeus on tuominnut huoltajuuden äidille. Eron jälkeen Bäckman on tehnyt lapsen äidistä, tämän sukulaisista ja tuttavista kymmeniä rikosilmoituksia, joista useimmat eivät ole edenneet esitutkintaa pidemmälle. Äiti on kuitenkin tuomittu yhdestä, Bäckman itse kahdesta kunnianloukkauksesta. Äiti on syntynyt Neuvostoliitossa, ja vaikka hän on suomalaistaustainen, hänen ja lapsen äidinkieli on venäjä. He asuvat nykyisin muualla Euroopassa.[72]

Ylipäätään Bäckman on hanakka rikosilmoitusten tehtailija, mikä on aiemmin hillinnyt hänen arvostelemistaan tiedotusvälineissä. Helsingin Sanomien mukaan Bäckman oli marraskuuhun 2012 mennessä laatinut yli 90 valitusta ja rikosilmoitusta.[73] Vuonna 2010 Bäckman kertoi itse voittaneensa seitsemän kunnianloukkausjuttua viittä eri henkilöä vastaan.[74]

Bäckman muutti vuonna 2014 Rovaniemelle.[75]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Bäckman (vas.) yhdessä Arnold Meren kanssa tammikuussa 2008.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Johan Bäckman: the Russian media’s favourite Finn Helsingin Sanomat. 5.12.2010. Viitattu 12.3.2011. (englanniksi)
  2. a b Oikeustieteellinen tiedekunta. Henkilöhakemisto Helsingin yliopisto www.helsinki.fi
  3. a b Dosentti Johan Bäckman, VTT Turun yliopisto – asiantuntijahakemisto. Viitattu 20.5.2008.
  4. a b Oikeustieteiden laitos. Dosentit Itä-Suomen yliopisto www.uef.fi
  5. a b c d Juhola, Teemu: Professori: Kohudosenttiin suhtauduttava vakavasti 8.6.2010. Yle. Viitattu 8.6.2010.
  6. a b c d e f Esa Mäkinen: Johan on kumma!
    .
    Helsingin sanomat, 6.12.2010, s. C 1. Lyhennetty verkkoversio.
  7. Yliopisto 1/2013 s. 42
  8. Astikainen, Arto: Suomalaistutkija: Virolla ei ole tulevaisuutta itsenäisenä valtiona 8.9.2008. Helsingin sanomat. Viitattu 8.9.2008.
  9. a b Helsingin yliopisto ei puutu Bäckmanin puheisiin Helsingin sanomat. 25.9.2008. Viitattu 1.10.2008.
  10. a b c Konttinen, Jussi: Maailman paras maa. Helsingin Sanomat, 25.7.2010, s. A3, C4–C5. lyhennetty verkkoversio Viitattu 25.7.2010.
  11. Luukka, Teemu: Suomalainen toisinajattelija arvostelee EU:ta ja puolustaa eläimiä. Helsingin sanomat, 6.7.2008. HS:n maksullinen arkisto Viitattu 26.9.2008.
  12. Kohudosentti julistettiin turvallisuusuhaksi – Bäckman ei pääse Viroon Iltalehti.fi. 5.8.2011. Viitattu 6.8.2011.
  13. Eurovaalit 2009 vaalikone - 22 Bäckman Johan 2009. Helsingin sanomat. Viitattu 25.12.2011.
  14. Uusi julkaisu: Itämafia (tiedote) 15.5.2006. Poliisiammattikorkeakoulu. Viitattu 20.5.2008.
  15. Tiina Raevaara: Dosentti ja aineistojen avoimuus 8.11.2012. Suomen Kuvalehti.
  16. a b Bäckman, Johan: Itämafia: Uhkakuvapolitiikka, rikosilmiöt ja kulttuuriset merkitykset. Espoo: Poliisiammattikorkeakoulu, 2006. ISBN 951-815-112-1. Teoksen verkkoversio.
  17. Yliopisto: Bäckmanin väitöstutkimuksen aineistossa ei epäselvyyksiä 28.11.2012. YLE Uutiset. Viitattu 29.11.2012.
  18. Bäckman, Johan: Viro ei ole valtio, vaan apartheid-hallintoalue (blogikirjoitus) Dosentti Johan Bäckmanin uusi eurovaaliblogi 2009. 9.3.2009. Viitattu 26.3.2009.
  19. Bäckman, Johan: Dosentti Bäckmanin puhe Venäjän kirjailijaliiton juhlakokouksessa Moskovassa (blogikirjoitus) Pronssisoturi. 6.12.2008. Viitattu 26.3.2009.
  20. a b Juvakka, Kai: Suomalaiskirja kummastuttaa Virossa Helsingin sanomat. 22.9.2008. Viitattu 26.9.2008.
  21. Kohudosentti Johan Bäckman käännytettiin Tallinnasta Helsingin sanomat. 26.4.2009. Viitattu 27.4.2009.
  22. Hankamäki, Jukka: Vinoutunutta Viron historiaa (blogikirjoitus) 28.9.2008. Viitattu 15.1.2009.
  23. Masso, Iivi Anna: Tietoa avoimesta kirjeestä yliopistolle 24.9.08 (blogikirjoitus) Viitattu 9.11.2008.
  24. Viivik, Allar: Kapo: milleks aidata Vene propagandamasinat? SL Õhtuleht. 23.9.2008. Viitattu 26.9.2008. (viroksi)
  25. Kohudosentti Johan Bäckman käännytettiin Tallinnasta Helsingin sanomat. 26.4.2009. Viitattu 28.5.2009.
  26. Estonia trying to foil anti-fascist conference Russia Today. 26.4.2009. Viitattu 28.5.2009. (englanniksi)
  27. http://www.uudised.err.ee/index.php?06221060
  28. Suomi Terrorismi Supo, 2011 sivut 241-242
  29. Suomi Terrorismi Supo, 2011 sivut 286-287
  30. Bäckman, Johan: Suomen Antifasistinen Komitea (Safka) Viitattu 22.3.2009.
  31. Pekka Tiinanen: Posketon vedätys. Iltalehti, 23.10.2012. Artikkelin verkkoversio.
  32. Suunnitellaanko Suomessa terrori-iskuja Venäjälle? 21.10.2012. Suomen antifasistinen komitea.
  33. Nasi-järjestö: Viron järjestämä seminaari on Venäjän vastainen 23.3.2009. Viitattu 21.4.2009.
  34. Naši-nuorten mielenosoitus poikimassa protestien sarjan Helsingin sanomat. 21.3.2009. Viitattu 22.3.2009.
  35. Putin-nuoret pitävät mielenosoituksen Helsingissä Helsingin sanomat. 18.3.2009. Viitattu 1.4.2009.
  36. Venäläisnuoret saapuivat Helsinkiin mielenosoitukseen Yle.fi. Viitattu 23.3.2009.
  37. Nashi-nuoret Venäjän lipun kanssa Sanomatalolla Ilta-sanomat. Viitattu 23.3.2009.
  38. Johan Bäckman: Технологии фальсификации истории на западе 26.07.2010. Safka. (venäjäksi)
  39. Tiina Salumäki: Dosentti Bäckman: Venäjän mediassa voin rähjätä Yle Uutiset (internet). 18.10.201. YLE. Viitattu 19.10.2012.
  40. Huhtala, Annina: Yhden miehen brändiryhmä. Aamulehti, 13.6.2010, s. Asiat-lehti. lyhennelmä verkossa Viitattu 8.7.2010.
  41. Mäkelä, Jarmo: Tausta: Monitoimimiehiä Ylen uutiset. 6.7.2010. Viitattu 8.7.2010.
  42. Rimma Salonen aikoo jäädä Suomeen Ilta-Sanomat. Viitattu 19.9.2009.
  43. MTV3 45 minuuttia blogi MTV3. Viitattu 19.9.2009.
  44. Kommersant Kommersant. Viitattu 19.9.2009. (venäjäksi)
  45. Tuohtunut syyttäjä: Vaadin Rimma Saloselle ehdollista vankeutta Satakunnan kansa. Viitattu 18.9.2009.
  46. STT: Syyttäjä: Antonin äidille ei vaadita pitkää vankeutta Turun sanomat. 18.9 2009. Viitattu 22.9.2009.
  47. Interfax: Власти Финляндии лишают россиянку и ее мужа права общаться с ребенком 19.2.2010
  48. a b NÄKÖKULMA: Turun tauti ja tapaus Astahov 22.3.2010. YLE. Viitattu 11.4.2010.
  49. Бронзовый мальчик 22.3.2010. Kommersant. Viitattu 27.3.2010. (venäjäksi)
  50. Hulkko, Kustaa: Suurpolitiikka lastensuojelusta. Suomen kuvalehti 12/2010, s. 12.
  51. Huhta, Kari: Suomalaisarvio: Huostaanottokiista oli osa Venäjän propagandasotaa. Helsingin Sanomat, 26.3.2010, s. A8.
  52. Kivinen, Olli: Astahov kävi Suomessa merkitsemässä reviirin. Helsingin sanomat, 13.4.2010, s. A 2. Artikkelin verkkoversio.
  53. Manu Haapalainen: Onko Kekkonen ykkönen? – Kaikkien aikojen Sylvit. Sylvi, 7.8.2012. Artikkelin verkkoversio.
  54. Puheenaihe: Kuka on sotasankari?. Suomen Kuvalehti, 2009, nro 3. Artikkelin verkkoversio.
  55. Saska Saarikoski: Venäjän vihollinen Helsingin Sanomat 31.8.2012
  56. A. Rumjantsev: КОММЕНТАРИЙ ПОСЛА РОССИИ В ФИНЛЯНДИИ А.Ю.РУМЯНЦЕВА В СВЯЗИ С ПУБЛИКАЦИЕЙ В ГАЗЕТЕ «ХЕЛЬСИНГИН САНОМАТ» www.rusembassy.fi 01.09.2012
  57. Anneli Ahonen: Suurlähettiläs luonnehtii HS:n artikkelia vitsiksi Helsingin Sanomat 2.9.2012
  58. http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Helsingin+yliopisto+ei+puutu+B%C3%A4ckmanin+puheisiin/1135239739349/
  59. Yliopiston tiedotetta siteerattu Teivo Teivaisen facebook-sivulla
  60. Yliopisto haluaa eroon kohudosentista - sähköposti suljettiin Ilta-Sanomat. 16.10.2012. Viitattu 17.10.2012.
  61. STT: Keskisuomalainen: Yliopistot ottavat etäisyyttä Johan Bäckmaniin Helsingin Sanomat. 16.10.2012. Viitattu 16.10.2012.
  62. http://nyt.fi/20121212-trolli-finlandian-voitti-johan-baeckmanin-synnyttaemae-mediaoperaatio/ = Nyt.fi. 12.12.2012. Viitattu 10.2.2013.
  63. Kurki-Suonio, Ossi: Kohudosentti löysi puolueensa Uusi Suomi. 21.4.2009. Viitattu 26.4.2009.
  64. Viralliset tulokset – koko maa Vaalit.fi. Viitattu 13.6.2009.
  65. Iltasanomat: Huoltajuuskiistasta tuttu Rimma Salonen pyrkii eduskuntaan
  66. Espoon vaalipiiri
  67. Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriön viralliset eduskuntavaalien tulokset
  68. Johan Bäckmannin blogi Viitattu 22.7.2014. Fin
  69. Johan Bäckmannin blogi Viitattu 22.7.2014. Fin
  70. Johan Bäckmannin blogi Viitattu 22.7.2014.
  71. Йохан Бекман: Моё хобби — это Россия!. АиФ Тамбов, 11.08.2010, nro 32 (790). Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.12.2010. (venäjäksi)
  72. Bäckmanin ex-naisystävän perheen piina jatkunut kahdeksan vuotta Helsingin Sanomat. 2.12.2012.
  73. Bäckman on tehtaillut yli 90 valitusta ja rikosilmoitusta Helsingin Sanomat. 2.12.2012.
  74. Johan Bäckman: Olen voittanut useita kunnianloukkausjuttuja. Helsingin Sanomat. Mielipide. 16.12.2010.
  75. http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194885665938/artikkeli/johan+backman+muutti+rovaniemelle.html
  76. http://ruskline.ru/news_rl/2013/02/14/finskij_pravozawitnik_johan_bekman_nagrazhden_vysshej_yuridicheskoj_premiej_femida/
  77. http://rosvesty.ru/2106/upravlenie/8645-yohan-bekman-stal-laureatom-literaturnoy-premii-polyarnaya-zvezda/
  78. В петербургском парламенте вручали литературную премию ко Дню Победы 6.5.2004. Lenizdat.ru. Viitattu 20.8.2008. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johan Bäckman.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Johan Bäckman -sitaatteja.
Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka: