Arto Mustajoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arto Mustajoki
Arto Mustajoki Helsingin yliopiston Tiedekulmassa lokakuussa 2012.
Arto Mustajoki Helsingin yliopiston Tiedekulmassa lokakuussa 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt20. joulukuuta 1948 (ikä 75)
Tampere
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue nykyvenäjä, kultturienvälinen viestintä, funktionaalinen lauseoppi, kommunikaatio-ongelmat
Palkinnot Tiedonjulkistamisen valtionpakinto 2013

Arto Samuel Mustajoki (s. 20. joulukuuta 1948 Tampere) on tehnyt elämäntyönsä Helsingin yliopiston venäjän kielen professorina. Tämän ohella hänellä on ollut runsaasti akateemisia luottamustehtäviä. Lisäksi hän on tunnettu venäjän kielen oppimateriaalin, muun muassa televisiokurssien ja tietokoneohjelmien laatijana.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arto Mustajoki syntyi seitsenlapsisen perheen kuopuksena Tampereella vuonna 1948. Hänen isänsä Lauri Mustajoki (1907–1987) oli alun perin puuseppä, mutta suoritti itseopiskeluna Kauhajoen lukion 25-vuotiaana ja valmistui sitten Helsingin yliopistosta papiksi. Hänen sukujuurensa sijoittuvat Jalasjärven ja Kurikan maisemiin. Isä toimi monet vuodet Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen matkapappina ja sittemmin Loimaan ja Ilmajoen kirkkoherrana. Mustajoen äiti (1914–1998) oli koulutukseltaan sairaanhoitaja, mutta suuren osan elämästään hän toimi opettajana. Äidin puolen Syväniemien-Aronpurojen suku on pääosin lähtöisin Hämeestä.

Vuodesta 1970 lähtien Mustajoki on ollut naimisissa Paula Mustajoen kanssa, joka on toiminut Orivedellä yläasteen matemaattisten aineiden lehtorina. Heillä on neljä lasta ja 11 lastenlasta.

Professori Pertti Mustajoki on Arto Mustajoen veli.[1]

Nuorempana Mustajoki pelasi muun muassa aktiivisesti koripalloa voittaen Suomen-mestaruuspronssia Helsingin NMKY:n riveissä.

Koulutus ja akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustajoki kävi kansakoulun Loimaalla ja oppikoulun Ilmajoella. Perheen muuttojen vuoksi hän hyppäsi kahdessa eri vaiheessa yhden luokan yli, joten hänestä tuli ylioppilas jo 16-vuotiaana.

Hän alkoi opiskella Helsingin yliopistossa germaanista filologiaa, koska hän oli opiskellut koulussa saksaa ja oli ollut myös Saksassa kesätöissä. Sivuaineina hänellä olivat yleinen kielitiede, estetiikka ja nykykansain kirjallisuus sekä ja lehdistö- ja tiedotusoppi.

Venäjän kieli tuli opiskeluun mukaan heti alusta alkaen suuren venäjän kielen buumin aikoihin 1960-luvulla. Venäjän opiskelun aloittaminen oli hänen omien sanojensa mukaan puhdas päähänpisto, jonka taustalla oli vain kiinnostus vaikeaan, mutta Suomelle tärkeään kieleen. Eräs motiivi oli myös järkyttää vahvasti oikeistolaista kotiväkeä eteläpohjalaisessa pappilassa. Vuodet 1970–1972 Mustajoki oli stipendiaattina Leningradissa, jolloin hän varsinaisesti oppi kieltä.

Saksan opiskelu sai väistyä ja lisensiaatintutkielma käsitteli jo venäjän kieltä. Väitöskirja (1981) käsitteli venäjän kielen substantiivien painotyyppejä. Helsingin yliopistossa oli ollut venäjän kielen tohtorikoulutuksessa pitkä hiljainen kausi. Mustajoki oli ensimmäinen tohtori lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Niinpä hänet valittiin venäjän kielen ja kirjallisuuden professuuriin käytännöllisesti katsoen ilman kilpailua vuonna 1982. Lukuvuoden 1990–1991 Mustajoki toimi vierailevana tutkijana Cambridgen yliopistossa Englannissa. Professorin tehtävästään Helsingissä Mustajoki jäi eläkkeelle vuonna 2016[2]. Syksystä 2019 lähtien hän on toiminut Moskovan talouskorkeakoulun johtavana tutkijana.

Hallintotehtävät ja tiedepolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Mustajoki oli toiminut jonkin aikaa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina, hänestä tuli 1992 yliopiston vararehtori, jona hän toimi vuoden 1998 loppuun asti, jolloin hän palasi slavistiikan ja baltologian laitoksen johtajaksi. Vuodesta 2010 hän on toiminut Helsingin yliopiston nykykielten laitoksen johtajana. Hänellä on ollut runsaasti akateemisia luottamustehtäviä yliopiston ulkopuolella viime vuosiin asti. Hän toimi Suomalaisen tiedeakatemian varaesimiehenä 2006–2008 ja esimiehenä 2008–2010. Suomen Akatemiassa Mustajoki oli kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä 2001–2006. Vuodesta 2010 vuoteen 2014 hän oli Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtaja ja vuosina 2011–2015 valtion tutkimus- ja innovaationeuvoston jäsen. Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina Mustajoki toimi toistamiseen 2014–2016. Kotimaisten tehtävien ohella Mustajoki on toiminut useissa kansainvälisissä tehtävissä, muun muassa Euroopan tiedesäätiön (ESF) pysyväiskomiteassa, edustajana Euroopan tutkimusinfrastruktuurifoorumin (ESFRI) ja kansainvälisen venäjän opettajien assosiaation (MAPRJAL) ensin pääsihteerinä ja vuodesta 2003 varapresidenttinä.

Mustajoki osallistuu aktiivisesti tiedepoliittiseen keskusteluun. Hän on kirjoittanut muun muassa yliopistojen rankingeista[3], tieteen avoimuudesta[4], tieteen julkaisutulvasta[5], tieteen kielen epätarkkuudesta[6], tutkimuksen vastuullisuudesta[7] ja tietokirjojen tarinallisuudesta[8].

Tutkimustoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustajoen tutkimustoiminta on kohdistunut venäjän kielen erilaisten piirteiden ohella suomalaisten ja venäläisten mentaalisiin eroihin, jotka näkyvät niin ajattelutavoissa kuin myös kommunikatiivisessa käyttäytymisessä. Hän on kehittänyt myös merkityskategorioihin perustuvan funktionaalisen lauseopin teoriaa[9] ja tutkinut väärinymmärtämisen syitä ja seurauksia[10][11][12][13][14][15].

Suurelle yleisölle suunnattu kirja Kevyt kosketus venäjän kieleen (Gaudeamus 2012) perustuu Mustajoen omiin ja muiden tutkijoiden venäjän kieltä ja venäläistä mieltä koskeviin tutkimuksiin. Hän sai tästä teoksesta tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2013 [16]. Syksyllä 2020 ilmestynyt kirja Väärinymmärryksiä (Gaudeamus) on saanut runsaasti julkisuutta. Suomen Tietokirjailijoiden Tietokirjailijapalkinnon Mustajoki sai Kirjamessujen yhteydessä 2020.

Oppimateriaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustajoki on tunnettu julkisuudessa venäjän kielen oppimateriaalin laatijana. Hänen tunnetuimpia julkisia töitään ovat olleet venäjän kielen tv-kurssit: muun muassa Raz dva tri 1970-luvulla ja erityisesti viihteellisemmät opetusohjelmat Zakuska 1980-luvulla ja Kapusta 1990-luvulla. Ohjelmissa esiintyi useita julkisuuden henkilöitä, kuten Heikki Kinnunen, Matti Pellonpää ja Mato Valtonen. TV-kurssien ohella materiaalina olivat myös erilaiset tietokoneohjelmat (muun muassa Kapusta cd-rom ja Venäjän kielen mestari). Mustajoki on myös julkaissut useita venäjän kielen oppikirjoja, kielioppeja ja sanakirjoja.

Erityiseksi ansioksi Mustajoen opetusmateriaaleille on luettu niiden humoristisuus ja keveys, jotka madaltavat oppimiskynnystä erityisesti aloittelevilla opiskelijoilla.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Типы ударения русских существительный и их минимизация в учебных целях (Venäjän substantiivien painotyypit ja niiden kuvauksen rajaaminen opetustarkoituksiin). Tohtorinväitöskirja, Neuvostoliittoinstituutin vuosikirja 26. Helsinki: Neuvostoliittoinstituutti, 1980.
  • Venäjää opiskelevan sanakirja. (Ekaterina Nikkilän kanssa). Moskova: Russki jazyk, 1982.
  • Падеж дополнения при отрицании в русском языке: поиски новых методологических приемов в изучении старой проблемы ( Objektin sija venäjän kieltolauseissa: uusien metodologisten keinojen tarkastelua vanhan ongelman tutkimuksessa). Slavica Helsingiensia 2. Helsinki: , 1985.
  • Report on Russian Morphology as it Appears in Zaliznjak's Grammatical Dictionary. (Eeva Ilolan kanssa). Slavica Helsingiensia 7. Helsinki: , 1989.
  • Case Selection for the Direct Object in Russian Negative Clauses. Part II: Report on a Statistical Analysis. (Hannes Heinon kanssa). Slavica Helsingiensia 9. Helsinki: , 1991.
  • Mielestä kieleen: kontrastiivisen funktionaalisen lauseopin teoriaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1993.
  • Kapusta. oppikirja. Helsinki: Yle-opetuspalvelut, 1995.
  • Venäjän kielen perussanasto. (Ekaterina Nikkilän kanssa). Helsinki: Yle-opetuspalvelut, 1997.
  • Kapusta Master 1 + 2. (Marjatta Alestalo-Shepelenkon, Maria Aallon ja Natalia Altounian-Rinteen kanssa). Helsinki: Yle-opetuspalvelut, 1997 ja 1998.
  • Taipuisa venäjä: venäjän peruskielioppi ja harjoituskirja. (Marjatta Alestalo-Shepelenkon kanssa). Porvoo: WSOY, 2001.
  • Tuloksena yliopisto: kokemuksia ja näkemyksiä yliopiston hallinnosta. Helsinki: Yliopistopaino, 2002.
  • Теория функционального синтаксиса: от семантических структур к языковым средствам (Funktionaalisen lauseopin teoria: semanttisista rakenteista kielellisiin ilmaisuihin). Moskova: Jazyki slavjanskih kultur, 2006.
  • Tutkijan arkipäivän etiikka. (Henriikka Clarkeburnin kanssa). Tampere: Vastapaino, 2007.
  • Luggage. Basic Russian grammar with exercises. (Marjatta Alestalon ja Hannes Heinon kanssa). Pietari: Zlatoust, 2008.
  • Understanding Russianness. (toim. yhdessä Risto Alapuron ja Pekka Pesosen kanssa). Lontoo, New York: Routledge, 2012.
  • Kevyt kosketus venäjän kieleen. Helsinki: Gaudeamus, 2012.
  • Väärinymmärryksiä. Miten voisimme puhua ja kuunnella paremmin. Helsinki: Gaudeamus, 2020.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Ei laihdutus­kuuria eikä kalorien kyttäämistä – Pertti Mustajoki on tutkinut suomalaisten ylipainoa vuosi­kymmeniä ja nyt hän kertoo, miten kilot katoavat helposti ja pysyvästi.. Helsingin Sanomat, 8.2.2018.
  2. ↑ https://www.hs.fi/paivanlehti/18122018/art-2000005935294.html
  3. ↑ Yliopistojen rankingit – paljon melua tyhjästä, Tieteessä tapahtuu, 2010, 8, 20–29, viitattu 19.11.2012
  4. ↑ Avoin tiede: Mitä, miksi ja miten?, Tieteessä tapahtuu 2012, 4, s. 35–40, viitattu 19.11.2012
  5. ↑ Tieteen julkaisuähky, Tietessä tapahtuu, 2008, 5, ss. 32–23, viitattu 19.11.2012
  6. ↑ Miksi tieteen kieli on epätarkkaa? Suomalaisen tiedeakatemian vuosikirja 2009, ss. 65–68, viitattu 19.11.2012
  7. ↑ Vastuullista tiedettä (yhdessä Henriikka Mustajoen ja Ülle Mustin kanssa), Tieteessä tapahtuu, 2020, 1, s. 3–12, viitattu 28.1.2021
  8. ↑ Tiede vai tarinat: mikä tekee tietokirjasta bestsellerin? Tieteessä tapahtuu, 2020, 3, s. 3–13, viitattu 28.1.2021
  9. ↑ From Meaning to Form: An Alternative Model of Functional Syntax, Russian Language Journal, vol. 57, 2007, viitattu 19.11.2012
  10. ↑ Väärinymmärrysten anatomiaa, Tieteessä tapahtuu, 2011, 2, s. 3–10, viitattu 19.11.2012
  11. ↑ A Speaker-Oriented Multidimensional Approach to Risks and Causes of Miscommunication, Language and Dialogue, 2012: 2, 216–243, viitattu 19.11.2012
  12. ↑ Why is miscommunication more common in everyday life than in lingua franca conversation? Current Issues in Intercultural Pragmatics (Pragmatics and Beyond New Series). Amsterdam/Philadephia: John Benjamins, 2017, s. 55–74, viitattu 28.1.2021
  13. ↑ (yhdessä Ulla Tuomarlan ja Tatiana Sherstinovan kanssa) Types and functions of pseudo-dialogues. From pragmatics to dialogue, Amsterdam / Philadelphia: John Benjamins, 2018, s. 189–215, viitattu 28.1.2021
  14. ↑ Voiko liika kohteliaisuus olla syynä väärinymmärryksiin? Diplomaattinen viestintä, ProCom, 2018, 52–65, viitattu 28.1.2021
  15. ↑ (yhdessä Alla Baikulovan kanssa) The risks of misunderstandings in family discourse: Home as a special space of interaction, Language and Dialogue, 2020, 3, 340–368, viitattu 28.1.2021
  16. ↑ Arto Mustajoki sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 24.9.2013. Nykykielten laitos, Helsingin yliopisto.
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arto_Mustajoki&oldid=20725108”