Pronssisoturi: Viron patsaskiistan tausta ja sisältö

Wikipedia
Ohjattu sivulta Pronssisoturi – Viron patsaskiistan tausta ja sisältö
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pronssisoturi on dosentti Johan Bäckmanin kirjoittama poliittinen pamfletti, joka kritisoi suomalaista ja virolaista historiankirjoitusta ja väittää, että Pronssisoturi-muistomerkin hävittäminen oli "Viron historian loppu". Kirjassa Bäckman antaa ymmärtää, että Virolla ei ole tulevaisuutta itsenäisenä valtiona.[1] Kirjan julkistamistilaisuus järjestettiin Tallinnassa Pronssisoturi-patsaalla 22. syyskuuta 2008, Tallinnan fasistimiehityksestä vapautumisen vuosipäivänä. Kirja herätti Virossa huomiota jo ennen julkistamistaan[2][3] mutta julkaisu-uutinen jäi samana päivänä paljastuneen vakoiluskandaalin jalkoihin.[4] Suomessa City-lehti valitsi Pronssisoturin niiden kymmenen kirjan joukkoon, jotka ovat "järkyttäneet, inhottaneet, suututtaneet ja puhuttaneet 2000-luvulla".[5]

Kirjan teesit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksessa käsitellään Viron patsaskiistaa keväällä 2007 eli Pronssisoturi-patsaan siirtämistä, jota Bäckman kutsuu Tallinnan vapauttajien muistomerkin hävittämiseksi ja hautojen häpäisyksi. Kirjassa Bäckman esittelee uusia tietoja ja mielipiteitään Viron toisen maailmansodan aikaisesta historiasta sekä Suomen ja natsi-Saksan liittolaisuudesta. Bäckmanin teemana on "holokausti" Virossa ja vuonna 1961 alkanut oikeudenkäyntien sarja,[6] jossa tuomittiin virolaisia natsirikollisia juutalaisten murhaamisesta.

Bäckmanin kirjassaan esittämän väitteen mukaan Viro liittyi Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti ja laillisesti ja Baltian maiden miehitys on myytti.[7] Bäckman syyttää virolaisia historian vääristelystä ja miehitysmyytin käyttämisestä venäläisten sortamiseen. Bäckmanin mielestä miehitysmyytti oli alun perin Saksan natsien kehittämää propagandaa, jonka tarkoituksena oli leimata Neuvostoliitto juutalaisten johtamaksi valtioksi ja saada ihmiset vihaamaan ja murhaamaan juutalaisia. Bäckmanin mielestä Viron tasavalta on ottanut saman miehitysmyytin uusiokäyttöön syyttämällä maan venäläisiä asukkaita miehittäjiksi sekä sortamalla näitä. Bäckman pitää Tallinnan Pronssisoturipatsaan siirtämistä (mitä Bäckman kutsuu Tallinnan vapauttajien muistomerkin hävittämiseksi) suunniteltuna terroritekona ja vainotoimena Viron venäläistä väestöä vastaan.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronssisoturi-kirjasta on keskusteltu Venäjän, Viron ja Suomen medioissa. Virossa ihmetellään, kun taas yksi suomalainen hyökkää teksteillään Viroa vastaan.[8]

Kirjan kustantaja on Venäjän kirjailijaliiton yhteydessä toimiva kustantamo Tarbeinfo.[9] Sen johtaja Vladimir Iljajevitš on Viron suojelupoliisin mukaan työskennellyt vuosina 1983–1988 Neuvostoliiton salaisen poliisin KGB:n palveluksessa.[8] Viron suojelupoliisin KAPOn komisario Andres Kahar syyttää Bäckmania Venäjän propagandistiksi[10].

The Economist -lehden kolumnisti Edward Lucas kommentoi kiistaa kirjoituksessaan Pysykää rauhallisina ja jatkakaa - jättiläishämähäkit eivät hyökkää Viroon[2]:

»Kirjassa, jonka on kirjoittanut muuan suomalainen Johan Bäckman, sanotaan että sen [pronssisoturikiistan] seurauksena Virosta tulee kymmenen vuoden kuluessa osa Venäjän federaatiota. Ehkäpä. Mutta kenties Viron pyyhkäiseekin pois tsunami tai sen asuttavat jättiläishämähäkit. Kirjan saama etusivun huomio, vaikka äärimmäisen kriittinen, viittaisi siihen, että [virolaiset] toimittajat ovat yksityisesti sitä mieltä, että väite on mahdollinen.»

Professori Mikko Lagerspetz totesi, ettei kirja ansaitse saamaansa huomiota ja että siinä on yhdistetty totuus, puolitotuus ja suorat valheet.[4]

Avoin kirje[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronssisoturi-kirjan julkistamisen jälkeen Iivi Anna Masso kirjoitti Helsingin yliopiston rehtorille ja kanslerille sekä oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanille osoitetun avoimen kirjeen "dosentti Bäckmanin asemasta oikeussosiologian ja oikeuspolitiikan opettajana Helsingin yliopistolla ja yliopiston suhteesta Bäckmanin julkisiin kannanottoihin". Masson kirjeen allekirjoitti 16 virolaista ja suomalaista kulttuurivaikuttajaa. Kirjeen mukaan "Bäckman väärentää Viron historiaa" ja häntä voi "vertailla holokaustin kieltäjään, joka opettaa yliopistolla juutalaisten historiaa".[11][12][13][14][15] Bäckman teki kirjeestä rikosilmoituksen, jossa syytti allekirjoittajia törkeästä kunnianloukkauksesta, mutta poliisi ei aloittanut esitutkintaa.[16] Erkki Tuomioja pitää kirjaa tahallisena provokaationa, joka ei välttämättä johda kunnon keskusteluun. Tuomioja samalla kutsui Bäckmania vastaan kirjoitettua kirjettä "sensuurikirjelmäksi".[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arto Astikainen: Suomalaistutkija: Virolla ei ole tulevaisuutta itsenäisenä valtiona Hs.fi. Viitattu 29.9.2008.
  2. a b Edward Lucas: Keep calm and carry on - Giant spiders will not attack Estonia—official 18.9.2008. The Economist. Viitattu 30.9.2008. (englanniksi)
  3. Posttraumaattista sielunhoitoa Turun Sanomat. 18.9.2008. Turku. Viitattu 24.9.2008.
  4. a b Kohukirja jäi vakoiluskandaalin varjoon Turun Sanomat, 23. 9. 2008
  5. Maria Pettersson: 2000-luvun kirjaroviot. City-lehti 20/2008.
  6. Pronssisoturi, sivut 159–184
  7. Markku Huusko: Kirjasota imaisi mukaan useita huippupoliitikkoja luettu 16.1.2009
  8. a b Kai Juvakka: Suomalaiskirja kummastuttaa Virossa. Helsingin Sanomat, 23.9.2008, s. C1. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.9.2008.
  9. Suomalaisen dosentin kirjasta kohu Virossa luettu 15.1.2009
  10. Kapo: milleks aidata Vene propagandamasinat?, SL Õhtuleht, 23.09.2008 (viroksi)
  11. Bäckmanin kirja pöyristyttää Suomessa ja Virossa YLE. Viitattu 24.9.2008.
  12. Ühiskonnategelased esitasid Helsingi ülikoolile Bäckmani kohta arupärimise Eesti päevleht. Viitattu 24.9.2008. (viroksi)
  13. Yliopisto sai avoimen kirjeen dosentin Viro-puheista Iltalehti. 24.9.2008. Viitattu 24.9.2008.
  14. Avoin kirje vaatii Johan Bäckmanin opetuksen tutkintaa Helsingin Yliopistossa Helsingin Sanomat. 24.9.2008. Viitattu 24.9.2008.
  15. Bäckman protest BNS. 24.9.2008. Viitattu 24.9.2008. (englanniksi)
  16. Poliisi tyrmäsi dosentin epäilyt Uusisuomi.fi
  17. Erkki Tuomioja: Pitäisikö provosoitua? lokakuu 2008. Viitattu 8.11.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja-arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]