Tämä on suositeltu artikkeli.

Haukilahti

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 15. tammikuuta 2015 kello 08.45 käyttäjän Msaynevirta (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Haukilahti
Gäddvik
Kaupungin kartta, jossa Haukilahti korostettuna. Espoon kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Haukilahti korostettuna.
Espoon kaupunginosat
Kaupunki Espoo
Suurpiiri Suur-Tapiola
Koordinaatit 60°9′46.8″N, 24°46′30″E
Kaupunginosa nro 14[1]
Pinta-ala 3,2 km² [2]
Väkiluku 5 798[3]
Väestötiheys 1 812 as./km²
Postinumero(t) 02170[4]
Lähialueet Matinkylä, Niittykumpu, Olari, Tapiola, Westend

Haukilahti (ruots. Gäddvik) on pientalovaltainen Espoon kaupunginosa, joka kuuluu Suur-Tapiolan suurpiiriin. Kaupunginosassa oli vuoden 2014 alussa 5 798 asukasta, ja sen väestötiheys oli 1 812 henkilöä neliökilometriä kohden. Haukilahti sijaitsee Suomenlahden rannalla, ja kaupunginosan maa-alue on vanhaa maankohoamisaluetta, joka on kohonnut merestä viimeisen jääkauden jälkeisinä vuosituhansina. Kaupunginosaa reunustavat 20–30 metrin korkuiset mäet, jotka nousivat ensimmäisenä merenpinnan yläpuolelle.

Haukilahden moderni historia alkaa noin 1500-luvulta, mutta alueen kehitys nykytilaansa on tapahtunut pääosin vasta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin kaupunginosaan rakennettiin paljon uusia omakoti-, rivi- ja kerrostaloja. Haukilahti kasvoi sotien jälkeen pienestä helsinkiläisten lomanviettopaikasta noin 6 000 asukkaan esikaupunkialueeksi, minkä seurauksena alueen pääelinkeino muuttui maanviljelystä nykyiseen palvelu- ja kaupan alan liiketoimintaan.

Maantiede, luonto ja geologia

Gräsanoja laskee Haukilahden sataman pohjukkaan

Haukilahden pinta-ala on 3,2 neliökilometriä.[2] Kaupunginosa rajautuu lännessä Matinkylään, idässä Westendiin ja pohjoisessa Niittykumpuun. Haukilahden eteläpuolella avautuu Suomenlahteen kuuluva Miessaarenselkä, joka on saanut nimensä selän eteläpuolella sijaitsevasta Miessaaresta. Haukilahden ja Matinkylän rajalla virtaava Gräsanoja laskee Haukilahden satama-altaaseen.[5]

Haukilahden kaupunginosan reunoja kiertävät jono 20–30 metrin korkuisia kallioalueita (Hauenkallio, Telamäki, Rajakallio, Pitkänkallio). Näiden alueiden väliin jää matalia painautumia (5–15 m merenpinnasta). Kaupunginosan matalimmat alueet sijaitsevat Telaniityllä ja Pattisten puistossa, joka on Haukilahden maatunut lahdelma. Kaupunginosan alueen maaperää hallitsevat nykyisin matalien alueiden savimaa ja korkeiden paikkojen kalliot, joiden päällä on paikoittain ohut karikekerros.[6]

Haukilahden maanmuodot ovat kokonaisuudessaan muotoutuneet viimeisimmän jääkauden jälkeen alueen kohotessa merestä maannousemisen seurauksena. Alue muodostui tuhansien vuosien aikana alkuun Litorinameren ulkosaareksi, josta tuli myöhemmin kookas sisäsaari maankohoamisen jatkuessa. Haukilahden alue oli edelleen saari ajanlaskun alun aikoihin noin 2 000 vuotta sitten, kun merenpinta oli 7–8 metriä nykyistä korkeammalla.[6]

Kaupunginosan kasvillisuutta hallitsivat 3 000–4 000 vuotta sitten jalot lehtipuut, jotka hävisivät ilmaston kylmentyessä. Metsien rehevyys niukkeni, jolloin valoisat mäntyjen ja koivujen hallitsemat sekametsät valtasivat Haukilahden alueella sijainneet saaret. Joitakin vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua Haukilahden alueen ilmasto alkoi jäälleen muuttua merelliseksi ja alueelle levisivät tiheät kuusikot. Samalla Pitkänkallionmäen luoteispuolella sijainnut merenlahti alkoi soistua.[6]

Haukilahden kerrostaloalueet sijoittuvat sataman länsipuolelle Mellstenin rantatielle, Pitkänkallionmäen ja Hauenkallionmäen korkeimmille kohdille sekä Westendin rajalle ja Haukilahdenkadun varteen. Rivitaloalueita on muun muassa entisen Toppelundin palstan pohjoisosassa, Telämäen ja Pattistenpuiston alueilla sekä Pitkänkallionmäen ympärillä. Alueen liikerakennukset ovat Haukilahdenkadun varrella.[7]

Historia

Pääartikkeli: Haukilahden historia

Alueen ensimmäiset asukkaat

Varhaisimmat ihmisen jättämät merkit Haukilahdessa ovat pronssikautiset röykkiöhaudat Hauenkalliolla vesitornin lähellä. Haukilahti oli tuolloin vielä kallioinen ja osin soistunut saari.[8] Haukilahden hautaröykkiö on pronssikaudelle tyypillinen hiidenkiuas, jossa polttohaudatun vainajan ympärille on ensin tehty kivikehä ja sen päälle vasta varsinainen hautaröykkiö. Sitä tutkittiin vuonna 1913, ja sieltä löytyi saviastioiden paloja sekä palaneita luita.[8]

Gäddvikin kylä mainitaan ensi kertaa vuoden 1544 maakirjassa, jossa se oli merkitty kuulumaan Espoon keskiaikaiseen nimismiespitäjään, Finnovikeniin. Gäddvikistä itään sijaitsi Björnvikin kylä, ja kylien raja oli myös Porvoon ja Raaseporin läänien raja.[8] Gäddvik puuttuu kirjoista vuodesta 1560 aina vuoteen 1756, jolloin alueelle muutti virolaisia torppareita.[8] Haukilahden alueelle oli merkitty 1774 tehtyyn Gräsan kartanon maita esittävään karttaan kuusi torppaa. 1800-luvulle mennessä torppien määrä oli kasvanut yhdeksään.[9]

Venäjän vallan ja ensimmäisen maailmansodan aika

Kaatopaikkana käytetty varastoluolan sisäänkäynti asema kahden alueella Länsiväylän läheisyydessä

Varakkaat helsinkiläiset alkoivat 1800-luvun lopulla perustaa Haukilahteen huviloitaan. Gräsagårdin kartanon maista lohkottiin muun muassa Toppelundin huvilapalsta kauppias Mauritz Svenssonille. Vuoteen 1917 mennessä Gräsagårdin kartanosta oli erotettu 28 erillistä palstaa.[9] Vuonna 1924 valmistunut palstajako näkyy edelleen kaupunginosan tonttirakenteessa.[9]

Venäjän keisarikunta päätti rakentaa Helsingin ympärille kantalinnoitetun maalinnoituksen, Krepost Sveaborgin, josta oli tarkoitus tulla osa Suomenlahden rannikoille rakennettua Pietari Suuren merilinnoitusta. Linnoituksen tärkeimpänä tehtävänä oli suojata Pietaria sulkemalla Suomenlahti vahvoilla rannikkolinnoituksilla Porkkala-Tallinna-linjan kohdalta. Merilinnoitusten lisäksi sisämaahan rakennettiin niitä täydentävät maalinnoitukset, joista merkittävimmät sijaitsivat Viipurin, Tallinnan ja Helsingin ympäristöissä.[10] Hajautetun järjestelmän mukaisesti rakennettu linnoitusketju ympäröi kaupunkia jotakuinkin nykyistä Kehä I:tä seuraillen.[10]

Haukilahteen sijoittui maarintaman tukikohta XXXIV (34), jonka linnoitustyöt alkoivat ensimmäisen maailmansodan ollessa jo käynnissä keväällä 1916. Haukilahden ja Westendin raja-alueen korkeimmille kohdille rakennettiin 14 erillistä asemaa, jotka rakentuivat suojahuoneista, A- ja C-tyyppien ampuma- ja tähystyspesäkkeistä sekä näitä yhdistäneistä betonirakenteisista vallihaudoista. Linnoituksen eteläisimpään osaan rakennettiin kallioon räjäytetty ammusluola. Haukilahdesta etelään sijaitsi myös Miessaaren merilinnoitus.[10] Linnoitteita ei koskaan käytetty taisteluissa, ja asemat jäivät osin keskeneräisiksi venäläisten poistuessa Suomesta itsenäistymisen jälkeen 1918.[10]

Haukilahden alueen linnoituksista ovat säilyneet asemat 2–4, 12 ja 13. Parhaiten ovat säilyneet Toppelundinpuistossa ja Westendin pulkkamäen alueilla sijaitsevat linnoitukset 4, 12 ja 13. Näiden linnoitusten alueella on betonivahvisteisia vallihautoja, erityyppisiä ampumapesäkkeitä ja suojahuoneita. Toppelundinpuistossa on lisäksi säilynyt kallioon louhittu ammusluola.[10] Linnoituksen muut Haukilahden alueella sijaitsevat asemat ovat huonommassa kunnossa. Joitakin niistä on täytetty ja käytetty kaatopaikkoina[10], kuten asema kahden alueella Länsiväylän laidalla. Linnoitusten yhdyshautoja ei ole myöskään vahvistettu betonilla, ja ne ovatkin ajan myötä kuluneet eroosion vaikutuksesta. Asema kahden alueella on säilynyt kallioon kaivettu luola, jonka seinät on pinnoitettu osittain betonilla. Paikalliset käyttivät sitä Helsingin pommitusten aikana 1939–1944 pommisuojana.[10] Helsingin teollisuuspiiri inventoi jäljellä olevat linnoitukset 1938 ajatuksena siirtää tuotantoa niiden suojaan sodan varalta.[10]

Maailmansotien välinen aika

Vuonna 1935 valmistunut omakotitalo Taimentiellä

Haukilahden kehitys pysyi pitkään muuta Espoota hitaampana, sillä sinne ei ollut nopeita maaliikenneyhteyksiä Helsingistä tai muualta Espoosta. Rakentaminen alkoi lisääntyä vasta 1920-luvulla, kun Svenska Småbruk och Egna Hem -yhdistys alkoi myydä 3–6 hehtaarin huvilapalstoja kymmenen vuoden maksuajalla.[9] Useat varakkaat helsinkiläisperheet hankkivat lomanviettopaikan Haukilahden alueelta, jossa toimi vielä tuolloin saha, jolla oli rannalla oma puutavaran lastaussatama. Kulku Haukilahteen tapahtui vielä 1930-luvulla laivalla, mutta tilanne muuttui, kun valtio päätti 1932 rakentaa Jorvaksentien (nykyinen Länsiväylä) torjuakseen työttömyyttä Helsingin länsipuoleisilla alueilla. Uusi tie lyhensi matka-aikaa Helsinkiin merkittävästi[11] ja johti alueen palstoittamisen kiihtymiseen.[9]

Maa-alaltaan suuren Toppelundin palstan omisti 1930-luvulla Valdemar Bonsdorff. Hän rakennutti alueelle kasvihuoneet, joiden jäänteet ovat edelleen nähtävissä. Palsta vaihtoi omistajaa 1939, kun sen osti Wärtsilän silloinen pääjohtaja Wilhelm Wahlforss. Toppelund toimi Wahlforssin perheen kesäpaikkana.[12]

Toinen maailmansota

Strömberg-hakuvalonheitin Haukilahden Pitkänkallionmäellä helmikuussa 1940

Haukilahden Pitkänkallionmäelle sijoitettiin talvisodassa Helsingin ilmatorjunnan 51. Valonheitinpatterin seitsemäs jaos, jonka tehtävänä oli valaista Helsinkiin pimeän turvin pyrkiviä pommikoneita. Jaoksen varustukseen kuului Strömbergin valmistama hakuvalonheitin ja Goerz-kuulosuunnin. Jaos aloitti toimintansa 13. lokakuuta 1939, kun se oli vastaanottanut kalustonsa. Jaoksen asuintiloiksi pakko-otettiin Pitkänkallionmäen lähiympäristössä sijainnut johtaja Baderin talo; lisäksi johtaja Salo luovutti huvilansa vapaaehtoisesti samaan tarkoitukseen.[13]

Valonheitinjaoksen vahvuus kasvoi yli 30 mieheen, kun se sai 15. lokakuuta täydennysjoukkoja. Miehistö sai loka-marraskuun aikana kaluston huoltokoulutusta ja suoritti valaisuharjoituksia. Valonheittimelle järjestettiin runsaasti viihdytystilaisuuksia ennen sodan syttymistä 30. marraskuuta 1939. Läntinen jaos, johon Haukilahden valonheitinpatteri kuului, ei joutunut koko talvisodan aikana pommitusten kohteeksi. Viholliskoneet sen sijaan pudottivat lentolehtisiä läheisen hiekkakuopan alueelle sodan alkupäivinä. Talvisodan ennätyspakkaset koettelivat myös Pitkänkallionmäen patteria, kun esimerkiksi 18. tammikuuta 1940 lämpötila laski −39 asteeseen mäellä. Valonheitinpatteri ei päässyt kertaakaan suorittamaan varsinaista tehtäväänsä eli viholliskoneiden valaisua, sillä viholliskoneet suorittivat vain kaksi yöpommitusta Helsinkiin talvisodan aikana. Jaoksen lottakanttiini lopetettiin Moskovan rauhan solmimisen jälkeen maaliskuun lopulla ja sen miehistö kotiutettiin 5. huhtikuuta.[13]

Haukilahden valonheitinpatteri palasi toimintaan 12. heinäkuuta 1941 yleisen liikekannallepanon jälkeen. Asemat kunnostettiin, niistä vedettiin puhelinyhteys Helsingin paikallistorjuntakeskukseen ja lottakanttiini jatkoi jälleen toimintaansa. Miehistö majoittui jatkosodan ajan talvisodan tapaan lähellä sijainneisiin huviloihin.[14] Vihollisen pommituslennot rajoittuivat alkuun häirintäpommituksiin. Vuoden 1942 tammi-maaliskuun pommitukset tuhosivat Helsinkiä, ja niiden jälkeen ilmapuolustus päätti siirtyä tehokkaaksi osoittautuneeseen sulkuammuntataktiikkaan. Torjunta tehostui entisestään keväällä 1943, kun Helsinkiin saatiin ilmatorjuntatutkia ja uusia IT-tykkejä. Pitkänkallionmäen patteri osallistui myös Kalle Nurmen komennossa Helsingin suurpommitusten torjuntaan. Haukilahden patterista vastasivat naislotat heinäkuun 1944 lopusta aina 15. lokakuuta 1944 saakka, jolloin patteri lopetti lopullisesti toimintansa.[14]

Sotien jälkeiset vuodet

Omakotitalojen rakentaminen lisääntyi voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen, kun evakkoja alettiin asuttaa muualle Suomeen. Haukilahdesta lohkottiin tontteja muun muassa nykyisen Salakkatien alueelta, jonne asutettiin rintamamiehiä.[15] Haukilahdessa on säilynyt jonkin verran ennen vuotta 1950 rakennettuja rakennuksia, jotka ovat lähinnä omakotitaloja. Esimerkkeinä näistä ovat kivinen kaksikerroksinen omakotitalo Haukilahdenkadun varressa ja Telamäentien alueella sijaitsevat omakotitalot.[16] Wilhelm Wahlforssin sotaa ennen hankkiman Toppelundin palstan uuden 560 neliön päärakennuksen valmistumista juhlittiin 1951. Toppelundin palsta oli Wahlforssien omistuksessa liki 30 vuotta, kunnes ensin palstan pohjoisosa myytiin Keskus-Sato Oy:lle ennen W. Wahlforssin kuolemaa vuonna 1969. Wahlforssin perikunta päätti myydä palstan eteläosan kymmenen vuotta myöhemmin Espoon kaupungille.[12] Toppelundin 560-neliöinen päärakennus oli luokiteltu 2009 yhdeksi kaupunginosan kulttuurihistoriallisesti arvokkaimmaksi rakennuskohteeksi,[17] ja se oli suojeltu kokonaisuudessaan.[18]

Haukilahden rakennuskanta kasvoi selvästi 1950-luvulle tultaessa alueen parantuneiden liikenneyhteyksien ansiosta. Vuoden 1957 peruskartassa on nähtävissä Haukilahden pohjoisosaan syntyneet uudet pientaloalueet. Kaupunginosan tiestö oli vielä melko alkeellista, eteläosan rakentaminen hyvin vähäistä ja maankäyttö yleisesti ottaen suhteellisen tehotonta. Kerros- tai rivitaloja ei ollut vielä rakennettu. Haukilahden rantojen asutus oli pääasiassa huvilamuotoista ja kausiluontoista.[12] Uudenmaan lääninhallitus määräsi 4. toukokuuta 1950 Haukilahteen rakennuskiellon kaavan laatimista varten. Kiellon aikana tehtiin jonkin verran rakentamista poikkeusluvilla.[12]

1960-luku

1968 käyttöön otettu vesitorni

1960-luvulla asutus alkoi Jorvaksentien laidalla lisääntyä hiljalleen. Rannan lähellä oli vielä 60-luvun alussa maatila, kalastustila ja huvila-asuntoja ja Jorvaksentie oli ainoa tieyhteys Haukilahdesta Westendiin. Kaupunginosassa vielä tänäkin päivänä sijaitseva Pattisten puisto toimi Battiksen tilan laidunalueena aina vuoteen 1958, jolloin tila luopui lehmistään.[15] Myös ammattimainen kalastustoiminta Haukilahden alueella päättyi kahden viimeisen ammattikalastajan lopettaessa toimintansa 1960-luvun alussa.[19] Kaupunginosan rakentaminen tapahtui 1960-luvun alkuvuosina yhden rivitalon vuositahdilla.[20] Haukilahden rakentaminen voimistui entisestään, kun Espoosta tuli kauppala 1963.[21] Kunnallinen kaavoitusmonopoli syntyi Espoossa 1966, kun oikeudet kaavoitukseen siirtyivät lääninhallitukselta kunnalle.[22] Tämän seurauksena kaikille asuinalueilla alettiin laatia yleiskaavaa. Haukilahden kaavoitustyöt annettiin arkkitehti Risto Sammalkorven tehtäväksi, kaavan luonnos valmistui tammikuussa 1964. Kaavoituksen aikanakin rakennustoiminta jatkui poikkeusluvin.[21]

Haukilahden muutos nykyistä asuaan kohti alkoi Sammalkorven tekemästä kaavaluonnoksesta, jossa suurin osa teistä oli jo nykyisillä paikoillaan. Luonnoksen mukaan Haukilahdentie (nykyinen Haukilahdenkatu) olisi toiminut sisäänajoväylänä Jorvaksentieltä, josta se olisi kaartanut kauppakeskuksen, Pattisten pellon ja Sorsakiven ohi Westendiin.[15] Muista pääväylistä Mellstenintie ja Toppelundintie olivat luonnoksessa jo nykyisillä paikoillaan. Muuten tavallisen asemakaavaluonnoksen erikoisin piirre on Haukilahteen suunniteltu metro. Rata olisi tullut suunnitelmien mukaan Tapiolasta ja ylittänyt Länsiväylän nykyisen Ahventien kohdalla. Asemaa suunniteltiin Haukilahdenkadun ja Hauenkalliontien risteykseen, mistä metro olisi jatkanut Hauenkalliontietä seuraten kohti Matinkylää.[15] Asemakaavassa suunniteltu metro ei toteutunut, mutta rakennusvaiheessa olevan Länsimetron lähin asema oli 2014 tulossa Niittykumpuun.[23] Haukilahden tiestöä nimeämään asetettiin erityinen kadunnimitoimikunta, jonka tekemistä ehdotuksista osa on käytössä edelleen alueen teiden nimistössä. Haukilahden alueella säilytettiin kahdeksan vanhaa kadunnimeä, joista viisi saivat myös suomenkielisen vastineen.[15]

1960-luvulla rakennettuja kerrostaloja Haukilahden rannassa

Nopeimman rakentamisen vaihe oli vuosina 1963–1967. Alueen rakentaminen tehtiin paloittain, ja siitä vastasivat useat rakennusyritykset.[21] Haukilahden asuntokanta kasvoi 1960-luvulla noin 30-kertaiseksi, ja alueelle nousi yli 1 300 uutta asuntoa.[24] Uudet rakennukset olivat pääasiassa rivi- ja kerrostaloja.[24] Haukilahden sataman ruoppaaminen ja rakentaminen aloitettiin 1966 alueen asutuksen lisääntyessä. Vanha kauppakeskus valmistui 1962.[21] Kaupunginosan maamerkiksi muodostunut vesitorni sai rakennusluvan 14. marraskuuta 1966. Tornin rakentaminen aloitettiin 1967, ja se otettiin käyttöön syyskuussa 1968. Torni maksoi lähes kolme miljoonaa markkaa.[25]

Yksittäiset rakennusyritykset rakensivat uudet rakennukset Haukilahden alueelle 1960-luvun alussa tontti kerrallaan, minkä seurauksena suurimmasta osasta rakennuksia tuli arkkitehtuuriltaan vaihtelevia ja yksilöllisiä. Alueelle rakennettiin esimerkiksi paljon atriumtyyppisiä rivitaloja, joissa yksityisen sisäpihan ympärille on sijoitettu rakennuksen yksityiset sisätilat. Rakennusmateriaaleina 1960-luvun rakennuksissa käytettiin pääasiassa puuta, tiiltä ja niiden yhdistelmiä. Rakennukset olivat paikan päällä tehtyjä elementtirakentamisen sijasta, jolloin niissä tehtiin paikoin arkkitehdin näkemyksestäkin poikkeavia teknisiä ratkaisuita. Haukilahden rakennuksia suunnittelemassa olivat muun muassa arkkitehdit Matti Aaltonen, Jaakko Laapotti ja Toivo Korhonen.[20]

1970-luvulta nykypäivään

Toppelundin ala-asteen pihamaata

Haukilahden keskeisimmät alueet olivat jo 1970-luvun vaihteessa rakennettu.[21] Alueen ensimmäinen kaava saatiin voimaan vasta 6. toukokuuta 1974 sisäministeriön vahvistettua sen. Kaava lähinnä vahvisti jo valmistuneen rakentamisen tilan.[18] Sama 1974 vahvistettu kaava oli edelleen 2000-luvulla suurimmin osin voimassa Haukilahden alueella; muutokset ovat olleet lähinnä niin sanottuja yhden tai kahden tontin kokoisia ”postimerkkikaavoja”.[18] Rakennustahti hidastui, ja 1970-luvulla tuli enää 674 ja 1980-luvulla 411 uutta asuntoa.[24] Vuonna 1985 käynnistyi vielä entisen Toppelundin palstan eteläosan kaavoitus. Espoo oli ostanut sen omistaneelta perikunnalta viisi vuotta aiemmin. Kaava valmistui 1988, ja alueelle oli sijoitettu siinä pientalotontteja.[18] Entisen Toppelundin palstan pohjoisosaan valmistuivat 1980-luvulla Toppelundin koulu, monitoimitalo Simpukka, Haukilahden kirjasto ja -päiväkoti.[18] Haukilahden sataman asemakaava vahvistettiin 1986, mistä käynnistyivät nykymuotoisen sataman ruoppaus- ja rakennustyöt. Vuosina 1986–1988 sataman rakentamiseen käytettiin kaikkiaan noin kuusi miljoonaa markkaa.[19]

1990-luvun lama ja kaavoitetun rakennusmaan loppuminen vähensivät uusien asuntojen rakentamista, ja vuosikymmenen aikana uusia asuntoja nousikin puolet vähemmän 1980-lukuun nähden. Haukilahteen valmistuivat 1990-luvulla muun muassa uusi kauppakeskus Länsiviitta ja rannan läheisyydessä sijaitseva Toppelundin päiväkoti.[18] Haukilahden nykyinen satama vihittiin pitkien rakennustöiden jälkeen käyttöön elokuussa 1997.[19] 2000-luvulla uusia rakennuksia tuli enää alle 100, mikä johtuu pitkälti juuri kaavoitetun maan loppumisesta alueella.[24] 2000-luvun puolivälissä Haukilahden asunnoista noin 24 prosenttia oli vuokra-asuntoja.[26]

Kaupunginosan rakennuskanta ei näyttänyt 2010-luvun alussa enää merkittävästi kasvavan, sillä alueelle oli tarkoitus rakentaa vain 32 uutta asuinrakennusta seuraavan vuosikymmenen aikana.[27] Tilanne voi tosin olla 2010-luvulla muuttumassa, sillä Espoon kaupunki suunnitteli syyskuussa 2014 esimerkiksi kaavoittavansa uuden asuinalueen Toppelundinpuiston Mellstenintien puoleiseen laitaan.[28]

Palveluja ja toimintaa

Haukilahden alueella oli 2011 noin 930 työpaikkaa. Eniten työllistivät terveys- ja sosiaalipalvelut (171 työpaikkaa), tukku- ja vähittäiskauppa (150 työpaikkaa) sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (82 työpaikkaa).[29]

Päiväkodit, koulut ja vanhusten palvelut

Haukilahden koulun ja lukion nelikerroksinen rakennus

Haukilahdessa on kaksi kunnan ylläpitämää suomenkielistä päiväkotia (Haukilahden ja Toppelundin päiväkodit)[30] ja yksi ruotsinkielinen yksityinen päiväkoti, jolla on ostopalvelusopimus Espoon kaupungin kanssa.[31] Kaupunginosassa aloitti 1995 ranskankielinen kielikylpypäiväkoti, joka kuitenkin lopetti toimintansa myöhemmin ja siirtyi Helsingin Kruununhakaan.[32]

Haukilahdessa sijaitsee kaksi peruskoulua, 1985[33] toimintansa aloittanut Toppelundin koulu ja Haukilahden koulu.[34][35] Haukilahden koulun kanssa samassa rakennuksessa toimii Haukilahden lukio. Haukilahden koulu ja lukio jatkavat 1951 perustetun yksityisen edeltäjänsä, Etelä-Espoon yhteiskoulun toimintaa[36], joka oli perustamisensa aikaan Espoon toinen oppikoulu.[37] Kaikki Haukilahden oppilaitokset ovat nykyisin Espoon kaupungin ylläpitämiä.

Haukilahden keskustassa kauppakeskus Länsiviitan lähellä sijaitsee Espoon kaupungin ylläpitämä Haukitalo. Rakennuksessa järjestettävään vanhuksille suunnattuun toimintaan kuuluvat erilainen ryhmätoiminta ja hyvinvointikurssit.[38] Pitkänkallionmäen läheisyydessä sijaitsee yksityisen Esperi Care Oy:n ylläpitämä hoivakoti Opri ja Oleksi, jossa on 16 asukaspaikkaa.[39]

Muut julkiset palvelut

Vanhusten palveluiden lisäksi Haukitalossa järjestetään muun muassa Espoon Työväenopiston ja liikuntapalveluiden ohjattuja liikuntaryhmiä ja kunnallinen hammashoito.[40] Rakennuksessa toimii myös lounasravintola Haukitalo.[41]

Kaupunginosassa on myös oma kirjasto, jonka toiminnan jatkamisesta on kamppailtu kaupungin kanssa.[42] Kirjasto sijaitsee Toppelundin koulun kanssa samassa rakennuksessa, jonka vieressä sijaitsee myös punatiilirakenteinen pääasiassa nuorisotilana toimiva Haukilahden monitoimitila.[43]

Kaupalliset palvelut

Kauppakeskus Länsiviitta
AHTI Business Park Länsiväylältä nähtynä

Haukilahdessa toimii 1990-luvulla avattu kauppakeskus Länsiviitta ja 1968 avattu Sorsakivi.[44] Länsiviitassa on nykyisin R-Kioski[45], parturiliike Toporiina[46] ja S-Market[47] entisten Alepan ja Sparin tiloissa[44]. Länsiviitan pohjoispäässä on Haukilahden vanha kauppakeskus, jonka tiloissa toimii nykyisin Kotipizza[48]. Sorsakiven tiloissa on K-Market[49] ja SOL-pesula[50].

Haukilahden näkyvimmän maamerkin, vesitornin huipulla 76 metrin korkeudessa sijaitsee 150-paikkainen näköalaravintola Haikaranpesä.[51] Satamassa on Haukilahden paviljonki -niminen ravintola (120 paikkaa sisällä + 250 terassilla)[52], jonka tiloissa toimii myös venekerho Espoon Merenkävijöiden (EMK) toimisto.[53] Mellstenin rannassa on pääasiassa viikonloppuisin auki oleva kahvila[54], jossa on 60 asiakaspaikkaa sisällä ja 240 terassilla.[55] Haukikappelin kanssa samassa rakennuksessa toimii ravintola Ukkohauki, joka tarjoilee buffet-lounasta arkisin ja viikonloppuisin.[56] Kauppakeskus Länsiviitassa toimivat ravintolat E.T. Charlie[57] ja Yuzu Sushi Bar[58]. Haukilahdensolmun läheisyydessä sijaitsevassa, vuonna 1978 valmistuneessa,[15] toimistorakennuksessa oli joulukuussa 2014 muun muassa Talvivaaran Kaivososakeyhtiön[59], Norilsk Nickel Finlandin[60] ja Suomen Purjehduksen ja Veneilyn[61] toimistot. Nykyisin nimellä AHTI Business Park[62] tunnettu rakennus on aiemmin toiminut Datasaab-Valmetin pääkonttorina.[15]

Liikunta

Espoon rantaraitin opaste Haukilahden satamassa

Haukilahdessa on toiminut vuodesta 1980 juniorijalkapalloseura Haukilahden Pallo (HooGee, ruots. Gäddviks Boll).[63] Ostoskeskus Länsiviitan yläkerrassa toimii Haukilahden kuntokeskus niminen kuntosali[64] ja vanhassa ostoskeskuksessa Livia-kuntoklubi[65]. Espoon kaupunki ylläpitää Haukilahden ranta-alueella kulkevaa Rantaraitiksi kutsuttua hiekkatietä[66] ja Hauenkalliolla sijaitsevaa 1980-luvun alussa[67] rakennettua 0,8 kilometrin pururataa.[68] Haukilahden rantaviivalla on useita uimarantoja, ja alueella on uinnin lisäksi harrastettu muun muassa avantouintia ja 1970-luvulta lähtien myös surffausta.[67] Nykyisin esimerkiksi Surfing ry pitää kotirantanaan Haukilahtea.[69] Espoon kaupunki ylläpitää talvisin avantoa Mellstenin kahvilan edessä olevalla uimarannalla.[70]

Haukilahdessa on kolme pallokenttää, Haukilahden kenttä (”Sandika”[67]) vanhalla maanottopaikalla, Haukilahden koulun ja lukion kenttä, sekä Toppelundin koulun kenttä.[71] Kentät jäädytetään pakkastalvina ulkoluistinradoiksi.[72] Edellä mainittujen pallokenttien lisäksi Mellstenin rannassa on rantalentopallokenttä.[73]

Haukilahden Seura ry

Haukilahden kaupunginosan kotiseutuyhditys, Haukilahden Seura ry (ruots. Gäddvikssällskapet), perustettiin vuodenvaihteessa 1964–1965, kun kaupunginosan muutos pienestä huvila-alueesta asumalähiöksi oli kiivaimmillaan.[74] Seura oli aktiivisessa toiminnassa aina 1970-luvun alulle, mutta toiminta hiljeni useamman vuoden ajaksi yhdistyksen avainhenkilöiden kuoltua. Toiminta elpyi 1980-luvun alkuun mennessä, ja seura onkin sen jälkeen järjestänyt alueella erilaista toimintaa, kuten yleisötapahtumia ja erilaisia asukasaktiviteetteja. Se on myös jakanut lähialueiden kouluihin stipendejä, julkaissut Haukilahden Viesti -lehteä ja ollut vaikuttamassa alueen kaavoitus- ja rakennushankkeisiin.[74] Haukilahden Seura on nykyisin Espoon kaupunginosayhdistysten liiton ja Suomen kotiseutuliiton jäsen. Seuran jäsenmäärä on vaihdellut sadan ja kahdensadan välillä.[74]

Uskonnollinen toiminta

Haukikappeli

Haukilahti kuuluu Olarin seurakuntaan, joka on osa Espoon seurakuntayhtymää.[75] Haukilahti-Niittykummun alueella oli 4 029 Olarin seurakuntaan kuuluvaa taloutta, jotka muodostivat 27 prosentin osuuden seurakunnan jäsentalouksista.[76] Olarin seurakunta ylläpitää kauppakeskus Länsiviitan lähellä sijaitsevaa, 15. syyskuuta 1991 vihittyä[77] Haukikappelia, jossa on mahdollista järjestää kaste- ja vihkitilaisuuksia sekä rajoitetusti myös siunaustilaisuuksia. Haukikappelin kappelisalissa on istumapaikat sadalle vieraalle.[78]

Väestö

Haukilahden 5 798 henkilön väestöstä suurin osa on työikäisiä 25–64-vuotiaita.[3] Kaupunginosan väkiluku kasvoi tasaisesti muuta Espoota hieman hitaammin vuoteen 1984 saakka, jolloin kaupunginosassa asui 6 372 henkilöä.[79] Kasvu taittui 1980-luvun puolivälissä, mistä lähtien alueen väestö on pienentynyt perheiden lasten muuttaessaan kotoaan. Arvioiden mukaan alle 18-vuotiaiden määrä supistuu alueella reilulla 900 hengellä, kun taas yli 70-vuotiaita haukilahtelaisia on vuonna 2021 peräti 1 400 nykyistä enemmän.[80] Vieraskielisten osuus Haukilahden asukkaista oli alle seitsemän prosenttia, joka on melkein puolet vähemmän kuin Espoossa keskimäärin (12,2 %).[81]

Väestön ikäjakauma vuodenvaihteessa 2014[3]
0–5 6–15 16–24 25–34 35–44 45–54 55–64 65–74 75–84 85+ Kaikki
348 694 593 590 708 920 650 682 443 148 5 798
6,00 % 11,97 % 10,23 % 10,17 % 12,21 % 15,87 % 11,21 % 11,76 % 7,64 % 2,55 % 100,00 %

Työllisyys, palkkataso ja koulutus

Vuonna 2010 Haukilahdessa asui 2 669 työllistä henkilöä. Alueen väestön suurimpia työllistäjiä olivat tukku- ja vähittäiskauppa; kuljetus ja varastointi; majoitus- ja ravitsemistoiminta (585 henkilöä), julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus; koulutus; terveys- ja sosiaalipalvelut (581 henkilöä), sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; hallinto- ja tukipalvelutoiminta (530 henkilöä).[80]

Ylen tulokoneen mukaan Haukilahden alueen yli 18-vuotiaasta väestöstä ylemmän korkeakoulututkinnon oli suorittanut 29 prosenttia, ammattikoulun tai lukion 25 prosenttia, alimman korkea-asteen 14 prosenttia ja alemman korkeakoulututkinnon 14 prosenttia. Tutkijoita oli neljä prosenttia väestöstä.[82] Vuonna 2012 alueen veronalaisista tuloista laskettu väestön keskitulo oli 52 372 euroa, mikä oli yli 40 prosenttia korkeampi koko Espoon lukuun nähden.[83] Taloussanomien vuoden 2012 tilastojen pohjalta kokoamassa vertailussa Haukilahden postinumeroalue (02170) oli 15. vaurain alue koko Suomessa.[84]

Äänestäminen

Kansallinen kokoomus on ollut Haukilahden suurin puolue viimeisimmissä eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa, ja se on saanut yli puolet alueen äänistä. Toiseksi ja kolmanneksi suurimmat äänisaaliit alueelta ovat yleisimmin saaneet Ruotsalainen kansanpuolue (~15 %) ja Vihreä liitto (~10 %).[85][86][87][88][89] Presidentinvaaleissa 2006 ja 2012 ensimmäisellä ja toisella kierroksella eniten ääniä sai Sauli Niinistö.[90][91][92][93]

Liikenne

Länsiväylä Haukilahdensolmun kohdalla

Haukilahden alueella on kaikkiaan 29 joukkoliikenteen pysäkkiä[94], joille kulkevat muun muassa seuraavat HSL:n bussilinjat:

10 ja 10K[95]   Otaniemi – Tapiola – Westend – Matinkylä – Puolarmetsä
111 ja 111T[96]   Kamppi – Westend – Haukilahti
112[97]   Kamppi – Haukilahti – Matinkylä
132N ja 132NT[98]   Kamppi – Haukilahti – Matinkylä – Friisilänaukio
503[99]   Merihaka – Matinkylä

Näiden kaupunginosassa useammalla pysäkillä pysähtyvien linjojen lisäksi kaupunginosan pohjoisosassa on Haukilahdensolmun moottoritieliittymä, jonka kahden bussipysäkin kautta kulkee joukko muita seutu- ja Espoon sisäisen liikenteen busseja.[100] Alueella on palvelulinjan pysäkkejä Ukkohauentiellä, Kiiskitiellä ja Pitkänkalliontiellä. Palvelulinjan autot pysähtyvät kuitenkin tarpeen mukaan myös muuallakin kuin niille ennalta määrätyillä pysäkeillä.[94]

Länsiväylän ansiosta kaupunginosaan on hyvät liikenneyhteydet Helsingistä ja Kirkkonummelta. Haukilahden katuverkosto ei ole merkittävästi muuttunut vuoden 1964 kaavaluonnoksesta tiennimiä lukuun ottamatta. Liikenteen valtaväylinä on vielä tänäkin päivänä luonnoksesta löytyvät Haukilahdenkatu, Toppelundintie ja Hauenkalliontie (luonnoksessa Haukilahdentie, Toppelundintie ja Kokkovuorentie). Kaupunginosan sisääntuloväylänä toimii Länsiväylän Haukilahdensolmuun yhdistyvä Haukilahdenkatu.[15]

Haukilahdessa on venesatama, jossa on yhteensä 637 venepaikkaa (170 kaupungin hallinnassa) ja 324 autopaikkaa.[101] Sataman alueella toimii neljä venekerhoa, Haukilahden venekerho, Espoon merenkävijät, Mellstenin venekerho ja Matinkylän venekerho.[101] Satamasta on kesäisin reittiveneyhteys M/S Ilveksellä läheiseen Isoon Vasikkasaareen.[102]

Kuvia Haukilahdesta

  • Mellstenin rantaa syksyllä 2006, taustalla vesitorni
    Mellstenin rantaa syksyllä 2006, taustalla vesitorni
  • Satama
    Satama
  • Haukilahden venesatama syksyllä 2014
    Haukilahden venesatama syksyllä 2014
  • Haukilahden venekerhon kerhotalo
    Haukilahden venekerhon kerhotalo
  • Sorsakivi
    Sorsakivi

Lähteet

  • Juutilainen, Seppo & Melkko, Markku & Miettinen, Heikki (toim.): Haukilahti – Gäddvik. Espoo: Haukilahden seura – Gäddvikssällskapet ry, 2006. ISBN 978-951-857467-8.

Viitteet

  1. ↑ Espoon viralliset kaupunginosat (PDF) espoo.fi. 12.12.2012. Espoon Kaupunki. Viitattu 3.9.2014.
  2. ↑ a b Espoon kaupunginosien pinta-alat hri.fi. 24.10.2014. HRI. Viitattu 24.10.2014.
  3. ↑ a b c Espoon asukasluku vuodenvaihteessa 2013 / 2014 (PDF) (Sivu 2) espoo.fi. 11.4.2014. Espoon Kaupunki. Viitattu 19.9.2014.
  4. ↑ Haukilahden postipiirit Espoon karttapalvelussa kartat.espoo.fi. Espoon kaupunki. Viitattu 1.1.2015.
  5. ↑ Haukilahti Espoon karttapalvelussa kartat.espoo.fi. Espoon kaupunki. Viitattu 3.9.2014.
  6. ↑ a b c Haukilahti – Gäddvik: s. 6–10
  7. ↑ Haukilahden ajantasa-asemakaava Espoon karttapalvelussa kartat.espoo.fi. Espoon kaupunki. Viitattu 23.12.2014.
  8. ↑ a b c d Haukilahti – Gäddvik: s. 12–14
  9. ↑ a b c d e Haukilahti – Gäddvik: s. 44–47
  10. ↑ a b c d e f g h Haukilahti – Gäddvik: s. 16–19
  11. ↑ Haukilahti – Gäddvik: s. 15–16
  12. ↑ a b c d Haukilahti – Gäddvik: s. 49–51
  13. ↑ a b Haukilahti – Gäddvik: s. 23–25
  14. ↑ a b Haukilahti – Gäddvik: s. 25–28
  15. ↑ a b c d e f g h Haukilahti – Gäddvik: s. 35–43
  16. ↑ Haukilahti – Gäddvik: s. 20
  17. ↑ Lehtovuori, Panu & Prokkola, Janne: Haukilahden vesitorni – rakennushistoriaselvitys (PDF) (Sivu 17) livady.fi. 2010. Livady Oy. Viitattu 4.11.2014.
  18. ↑ a b c d e f Haukilahti – Gäddvik: s. 54–57
  19. ↑ a b c Haukilahti – Gäddvik: s. 95–100
  20. ↑ a b Haukilahti – Gäddvik: s. 60–63
  21. ↑ a b c d e Haukilahti – Gäddvik: s. 52–54
  22. ↑ Espoonlahti (PDF) (s. 1) sipoo.fi. Sipoon kunta. Viitattu 5.1.2015.
  23. ↑ Niittykummun metroasema Länsimetro Oy. Viitattu 4.9.2014.
  24. ↑ a b c d Haukilahden asuntokanta 1920-2012 aluesarjat.fi. Helsingin seudun aluesarjat. Viitattu 22.10.2014.
  25. ↑ Haukilahti – Gäddvik: s. 91–95
  26. ↑ Haukilahti – Gäddvik: s. 106–107
  27. ↑ Pietiläinen, Jari: Haukilahden asukasluku vähenee pian roimasti 24.4.2012. Länsiväylä. Viitattu 2.9.2014.
  28. ↑ Toppelund II, 231014 espoo.fi. 25.8.2014. Espoon kaupunki. Viitattu 2.9.2014.
  29. ↑ Haukilahden työpaikat 2008-2011 aluesarjat.fi. Helsingin seudun aluesarjat. Viitattu 23.10.2014.
  30. ↑ Haukilahden koulu - Koulun esittely 19.12.2011. Espoon kaupunki. Viitattu 2.9.2014.
  31. ↑ Espoon kielikylpypäiväkoti Espoon kielikylpypäiväkoti. Viitattu 2.9.2014.
  32. ↑ Who are We? ranskalainenpaivakoti.fi. Club des Cinq. Viitattu 2.9.2014.
  33. ↑ Haukilahti – Gäddvik: s. 74–76
  34. ↑ Alakoulut espoo.fi. 11.3.2014. Viitattu 5.9.2014.
  35. ↑ Yläkoulut espoo.fi. 11.3.2014. Viitattu 5.9.2014.
  36. ↑ Haukilahti – Gäddvik: s. 86–89
  37. ↑ Etelä-Espoon yhteiskoulu 1952–1977 yksityiskoulut.fi. Yksityiskoulujen Liitto ry. Viitattu 2.9.2014.
  38. ↑ Haukilahden palvelukeskus espoo.fi. 18.7.2014. Espoon kaupunki. Viitattu 6.11.2014.
  39. ↑ Hoivakoti Opri ja Oleksi esperi.fi. Esperi Care Oy. Viitattu 11.11.2014.
  40. ↑ Haukilahden palvelukeskus espoo.fi. 18.7.2014. Espoon kaupunki. Viitattu 6.11.2014.
  41. ↑ Lounasravintola Haukitalo espoo.fi. 23.9.2014. Espoon kaupunki. Viitattu 6.11.2014.
  42. ↑ Pietiläinen, Jari: Espoossa taistellaan pikkukirjastojen puolesta: "Lukeminen on väärä säästökohde" lansivayla.fi. 11.4.2014. Länsiväylä. Viitattu 2.9.2014.
  43. ↑ Haukilahden monitoimitalo espoo.fi. 26.8.2014. Espoon kaupunki. Viitattu 2.9.2014.
  44. ↑ a b Haukilahti – Gäddvik: s. 68
  45. ↑ Kioskihaku r-kioski.fi. R-Kioski Oy. Viitattu 2.9.2014.
  46. ↑ Toporiina - Liikkeet toporiina.fi. Toporiina Oy. Viitattu 2.9.2014.
  47. ↑ S-market Haukilahti hok-elanto.fi. HOK-Elanto. Viitattu 2.9.2014.
  48. ↑ Ravintolahaku kotipizza.fi. Kotipizza Oyj. Viitattu 2.9.2014.
  49. ↑ Sorsakivi k-market.fi. Kesko. Viitattu 2.9.2014.
  50. ↑ Hae lähin pesula sol.fi. SOL Palvelut Oy. Viitattu 2.9.2014.
  51. ↑ Ravintola Haikaranpesä ravintolahaikaranpesa.fi. Ravintola Haikaranpesä. Viitattu 2.9.2014.
  52. ↑ Haukilahden paviljonki - Etusivu haukilahdenpaviljonki.fi. Haukilahden paviljonki. Viitattu 2.9.2014.
  53. ↑ Yhteystiedot emk.fi. Espoon merenkävijät. Viitattu 2.9.2014.
  54. ↑ Café Mellsten - Etusivu cafemellsten.com. Café Mellsten. Viitattu 2.9.2014.
  55. ↑ Café Mellsten - Yksityistilaisuudet cafemellsten.com. Café Mellsten. Viitattu 2.9.2014.
  56. ↑ Etusivu ravintolaukkohauki.fi. Ravintola Ukkohauki. Viitattu 16.11.2014.
  57. ↑ Etusivu etcharlie.fi. E. T. Charlie. Viitattu 1.12.2014.
  58. ↑ Etusivu yuzu.fi. Yuzu Sushi Bar. Viitattu 1.12.2014.
  59. ↑ Yhteystiedot talvivaara.com. Talvivaara Mining Company Plc. Viitattu 6.11.2014.
  60. ↑ Ota yhteyttä nornik.fi. Norilsk Nickel Harjavalta Oy. Viitattu 6.11.2014.
  61. ↑ Toimisto spv.fi. Suomen Purjehdus ja Veneily ry. Viitattu 6.11.2014.
  62. ↑ Ota yhteyttä ahtibusinesspark.fi. AHTI Business Park. Viitattu 6.11.2014.
  63. ↑ HooGee hoogee.fi. Haukilahden Pallo HooGee ry. Viitattu 2.9.2014.
  64. ↑ Haukilahden kuntokeskus - Etusivu haukilahdenkuntokeskus.fi. Haukilahden kuntokeskus. Viitattu 2.9.2014.
  65. ↑ Livia Club - Yhteystiedot liviaclub.fi. Livia Club. Viitattu 2.9.2014.
  66. ↑ Rantaraitti pituustilanne kartta 10.7.2014 (PDF) espoo.fi. 10.7.2014. Espoon Kaupunki. Viitattu 2.9.2014.
  67. ↑ a b c Haukilahti – Gäddvik: s. 82–83
  68. ↑ Kuntoradat espoo.fi. 23.6.2014. Espoon Kaupunki. Viitattu 2.9.2014.
  69. ↑ Surfing ry kotisivu surfing-ry.org. Surfing ry. Viitattu 2.9.2014.
  70. ↑ Avannot espoo.fi. 27.8.2014. Espoon Kaupunki. Viitattu 2.9.2014.
  71. ↑ Pallokentät espoo.fi. 11.3.2014. Espoon Kaupunki. Viitattu 4.9.2014.
  72. ↑ Luistelukentät espoo.fi. 8.5.2014. Espoon Kaupunki. Viitattu 4.9.2014.
  73. ↑ Katukoris ja beachvolley espoo.fi. 18.6.2014. Espoon Kaupunki. Viitattu 4.9.2014.
  74. ↑ a b c Haukilahti – Gäddvik: s. 108–112
  75. ↑ Seurakunnat espoonseurakunnat.fi. Espoon seurakuntayhtymä. Viitattu 9.11.2014.
  76. ↑ Espoon seurakuntasuunnitelma 2009–2015 (PDF) (Sivu 5) espoonseurakunnat.fi. Espoon seurakuntayhtymä. Viitattu 9.11.2014.
  77. ↑ Haukilahti – Gäddvik: s. 76–81
  78. ↑ Haukikappeli espoonseurakunnat.fi. Espoon seurakuntayhtymä. Viitattu 9.11.2014.
  79. ↑ Haukilahden väestörakenne 1975-2014 aluesarjat.fi. Helsingin seudun aluesarjat. Viitattu 8.9.2014.
  80. ↑ a b Espoossa asuva työllinen työvoima toimialan (TOL 2008) mukaan 31.12. aluesarjat.fi. Helsingin seudun aluesarjat. Viitattu 7.11.2014.
  81. ↑ Espoon väestörakenne 2013 / 2014 (PDF) (Sivu 2) espoo.fi. 11.4.2014. Espoon Kaupunki. Viitattu 2.9.2014.
  82. ↑ Jaakkola, Johan & Tebest, Teemo: Onko naapurisi hyvätuloisempi ja paremmin koulutettu kuin sinä? Tarkista tulokoneesta (postinumero 02170) yle.fi. 31.10.2014. Yle. Viitattu 14.11.2014.
  83. ↑ Haukilahden ja Espoon tulotaso 2000-2012 aluesarjat.fi. Helsingin seudun aluesarjat. Viitattu 7.11.2014.
  84. ↑ Honkanen, Veera: Suomen rikkaat ja köyhät asuvat Espoossa taloussanomat.fi. 7.7.2014. Taloussanomat. Viitattu 4.12.2014.
  85. ↑ Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Haukilahti (europarlamenttivaalit 2009) vaalit.fi. 10.6.2009. Oikeusministeriö. Viitattu 2.9.2014.
  86. ↑ Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Haukilahti (europarlamenttivaalit 2014) vaalit.fi. 30.5.2014. Oikeusministeriö. Viitattu 2.9.2014.
  87. ↑ Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Haukilahti (eduskuntavaalit 2007) vaalit.fi. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 2.9.2014.
  88. ↑ Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Haukilahti (eduskuntavaalit 2011) vaalit.fi. 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 2.9.2014.
  89. ↑ Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Haukilahti (kunnallisvaalit 2008) vaalit.fi. 31.10.2008. Oikeusministeriö. Viitattu 2.9.2014.
  90. ↑ Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Haukilahti (presidentinvaalit 2006 K1) vaalit.fi. 17.1.2006. Oikeusministeriö. Viitattu 2.9.2014.
  91. ↑ Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Haukilahti (presidentinvaalit 2006 K2) vaalit.fi. 1.2.2006. Oikeusministeriö. Viitattu 2.9.2014.
  92. ↑ Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Haukilahti (presidentinvaalit 2006 K1) vaalit.fi. 24.1.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 2.9.2014.
  93. ↑ Espoo - Äänestysaluekohtaiset tulokset: Haukilahti (presidentinvaalit 2006 K2) vaalit.fi. 8.2.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 2.9.2014.
  94. ↑ a b Haukilahden alueellinen esteettömyyskartoitus (PDF) (Sivu 22) espoo.fi. Marraskuu 2011. Espoon kaupunki. Viitattu 27.11.2014.
  95. ↑ Bussi 10 aikataulut.reittiopas.fi. HSL. Viitattu 23.10.2014.
  96. ↑ Bussi 111 aikataulut.reittiopas.fi. HSL. Viitattu 23.10.2014.
  97. ↑ Linjakartta (bussi 112) aikataulut.reittiopas.fi. HSL. Viitattu 23.10.2014.
  98. ↑ Bussi 132 aikataulut.reittiopas.fi. HSL. Viitattu 23.10.2014.
  99. ↑ Bussi 503 aikataulut.reittiopas.fi. HSL. Viitattu 23.10.2014.
  100. ↑ Haukilahdensolmu – Pysäkkiaikataulu aikataulut.reittiopas.fi. HSL. Viitattu 23.10.2014.
  101. ↑ a b Venesatamat espoo.fi. 11.1.2012. Espoon kaupunki. Viitattu 2.9.2014.
  102. ↑ Saaristoveneiden aikataulut 2014 visitespoo.fi. Espoon Matkailu Oy. Viitattu 2.9.2014.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Haukilahti.
Espoon suuralueet ja kaupunginosat
Pohjois-Espoo

Bodom · Kalajärvi · Lahnus · Lakisto · Luukki · Niipperi · Perusmäki · Röylä · Vanhakartano · Velskola

Suur-Espoonlahti

Espoonlahti · Kaitaa · Latokaski · Nöykkiö · Saunalahti · Soukka · Suvisaaristo

Suur-Kauklahti

Espoonkartano · Kauklahti · Kurttila · Vanttila

Suur-Leppävaara

Karakallio · Kilo · Laaksolahti · Leppävaara · Lintuvaara · Lippajärvi · Sepänkylä · Viherlaakso

Suur-Matinkylä

Henttaa · Matinkylä · Olari

Suur-Tapiola

Haukilahti · Laajalahti · Mankkaa · Niittykumpu · Otaniemi · Pohjois-Tapiola · Tapiola · Westend

Vanha-Espoo

Espoon keskus · Gumböle · Högnäs · Järvenperä · Karhusuo · Karvasmäki · Kaupunginkallio · Kolmperä · Kuurinniitty · Muurala · Nupuri · Kunnarla · Nuuksio · Siikajärvi · Vanha-Nuuksio · Ämmässuo

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Haukilahti&oldid=14585748”