Talvivaara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj
Yritysmuoto Julkinen osakeyhtiö
Osake OMXH: TLV1V
Markkina-arvo 145 milj. € (31.12.2013)[1]
Perustettu 2003
Perustaja Pekka Perä[2]
Toimitusjohtaja Pekka Perä[2]
Kotipaikka Sotkamo, Suomi
Toimiala kaivosteollisuus
Tuotteet mineraalit (nikkeli ja sinkki)
Liikevaihto Laskua 77,6 milj. € (2013)[1]
Liikevoitto Laskua −701,8 milj. € (2013)[1]
Tilikauden tulos Laskua −812,5 milj. € (2013)[1]
Henkilökuntaa 549 (31.12.2013)[1]
Kotisivu www.talvivaara.com
Talvivaaran kaivosaluetta kesäkuussa 2013.

Talvivaaran kaivos on Sotkamossa lähellä Talvivaara-nimistä vaaraa sijaitseva monimetallikaivos, joka tuottaa pääasiassa nikkeliä ja sinkkiä. Talvivaarassa käytetään bioliuotusmenetelmää, jolla tavoitellaan taloudellisesti kannattavaa metallien tuotantoa suhteellisen köyhästä malmista.

Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj on kaivostoiminnan rahoituksesta vastaava pörssiyhtiö. Kaivostoimintaa operoi tämän tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo Oy. Talousvaikeuksien vuoksi yhtiöt ovat loppuvuodesta 2013 alkaen olleet yrityssaneerausmenettelyn kohteena.[3] Operatiivinen yhtiö hakeutui konkurssiin 6. marraskuuta 2014.[4] Audley Capital Advisors ja Suomen valtion omistama Terrafame ovat ostamassa kaivoksen liiketoiminnan vuonna 2015. Pörssiyhtiö Talvivaaraan sijoittaneet 80 000 osakkeenomistajaa tulevat todennäköisesti menettämään rahansa, jos yhtiö ajautuu konkurssiin.[5]

Kaivoksella sattuneet onnettomuudet ja päästöt läheisiin vesistöihin ovat synnyttäneet laajaa kritiikkiä kaivoksen aiheuttamiksi väitetyistä ympäristövahingoista. Useita Talvivaaran johtajia on epäilty ympäristön turmelemisesta, neljä johtajaa sai rikossyytteet törkeästä ympäristön turmelemisesta ja Talvivaaralta on vaadittu vahingonkorvauksia.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustaliuskemalminäytteitä Talvivaarasta: tremoliittikarsivälikerros mustaliuskeessa ja kiisupitoinen mustaliuske. Aalto-yliopiston materiaalitekniikan laitos.

Talvivaaran esiintymä on alun perin löytynyt Geologian tutkimuskeskuksen tutkimuksissa vuonna 1977. Tällöin esiintymä havaittiin suureksi, mutta verrattain heikkolaatuiseksi. Tämän vuoksi sen hyödyntäminen ei ollut kannattavaa perinteisillä rikastusmenetelmillä, vaan vaati bioliuotusmenetelmän kehittymistä maailmalla (esim. Chilessä) ennen kuin kannattava hyödyntäminen tuli mahdolliseksi.

Kaivosoikeudet jäivät Outokumpu Oyj:n haltuun. Tämä myi ne vuonna 2003 entiselle työntekijälleen Pekka Perälle euron hinnalla. Perä tosin osti kolikon takaisin ja maksoi siitä kaksi euroa.[6][7]

Listautuessaan Lontoon pörssiin Talvivaaran kaivososakeyhtiö (Talvivaara Mining Company plc) keräsi yli kolmesataa miljoonaa euroa. Toukokuussa 2009 Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj listattiin myös Helsingin pörssiin.[8][9]

Kaivos aloitti toimintansa 1. lokakuuta 2008.[10] Ensimmäinen nikkeli–kobolttisakkakuorma lähetettiin kaivokselta 19. helmikuuta 2009 Harjavaltaan Norilsk Nickelin jalostamolle.[11]

Kaivoksen rakentaminen maksoi vuosina 2007 ja 2008 yhteensä noin 560 miljoonaa euroa.[12] Valtio on rahoittanut alueen infrastruktuuria, muun muassa sähkölinjan, teiden ja rautatien rakentamista 50 miljoonalla eurolla. Rahoitus on tehty Ranuan Suhangon kaivosprojektista omaksutulla jälkirahoitusmallilla, jossa kaivosyhtiö tekee investoinnit ja valtio maksaa ne takaisin.[13] Talvivaaran rata rakennettiin vuosina 2007–2009 ja avattiin liikenteelle syyskuun alussa 2009. Valtio osti Talvivaaran radan vuonna 2011 kahdella 20 miljoonan euron maksuerällä ja liitti sen osaksi valtion rataverkkoa.[14]

Kaivos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmivarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran kaivos sijaitsee eteläisessä osassa paleo-proterotsooisella Kainuun liuskevyöhykkeellä, joka on ylityöntynyt ja poimuttunut arkeeisen pohjakompleksin päälle Svekofennian orogeniassa ~1,9 Ga alemman vihreäliuskefasieksen ja ylemmässä amfiboliittifasieksen metamorfisissa oloissa 500 °C ja 2–3 kb. Suprakrustiset kivet muodostavat Karjalaiset muodostumat, joista Kainuun liuskevyöhyke edustaa neljää alimmasta osasta. Talvivaaran malmi kuuluu Ala-Kalevaan (2060–1950 Ma) ja Sotkamo ryhmään, mutta sitä ympäröivät Jatuli ja Ylä-Kalevan kivet. Monimutkaisen kerrostumishistorian läpikäyneet matalan meren rannalle ja pohjaan kerrostuneet fluviaalis- delta geneesiksen omaavat hiekat, savet ja mutaliejut sekä konglomeraatit että myös joitain karbonaatteja, metamorfoituivat kiilleliuskeiksi, mustaliuskeiksi ja kvartsiiteiksi. Talvivaara monimetallimalmi, joksi sitä sen kaivosgeologit kutsuvat, sisältää Ni-Cu-Co-Zn-Mn -mineralisaatioita, joiden isäntäkivi on 90 prosenttisesti grafiitti- ja sulfidipitoinen mustaliuske ja loput metakarbonaatti kiveä. Mustaliuskeen päämineraalit ovat kvartsi, kiilteet, grafiitti ja sulfidimineraalit, kuten rikkikiisu ja kuparikiisu. Mustaliuskeet sisältävät yli 1 % grafiittia ja rikkiä, mitkä ovat kerrostuneet merenpohjalle hapettomissa oloissa, kun Ni-Cu-Zn -rikasta mutaa muodostui matalan valtamerten keskiselänteellä hydrotermisissä prosesseissa. Pentlandiitti on tärkeä malmimineraali, josta saadaan nikkeliä rikastamalla malmi (nikkeli 0,22 %, kun sen rajapitoisuus on 0,07 %), mutta myös muita sulfidimineraaleja esiintyy malmissa. Talvivaara esiintymää hyödynnetään räjäytys-porausmenetelmällä Kuusilampi ja Kolmisoppi avolouhoksilla. [15] [16] [17]

Talvivaaran malmiesiintymät kattavat kaksi monimetallista malmiota, Kuusilammen ja Kolmisopen malmiot.[18] Malmi sisältää nikkeliä, sinkkiä, kuparia, kobolttia, mangaania ja uraania. Mineraalivarat on arvioitu 2 053 miljoonaksi tonniksi, jotka riittävät useiksi vuosikymmeniksi. Esiintymä on yksi Euroopan suurimmista tiedossa olevista sulfidisen nikkelin esiintymistä. Tähän mennessä löydetyn malmin metallipitoisuudet ovat: nikkeli 0,22 %, sinkki 0,50 %, kupari 0,13 %, koboltti 0,02 % ja uraani 0,0017 %. Malmivarojen arvioinnissa käytetty nikkelin rajapitoisuus on 0,07 %. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö on arvioinut, että alueella on edelleen merkittävää malminetsintäpotentiaalia tunnetun malmion ympärillä. [19]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotantoprosessi jaetaan louhinta, murskaus, biokasaliuotus ja metallien talteenottoon. Malmintuotantovaihe alkaa avolouhokselta poraus- ja panostusmenetelmien käytöllä, joiden jälkeen malmi kuljetaan suurilla kaivoskoneilla nelivaiheeseen murskausprosessiin. Siinä malmi murskataan 80 %:sti alle 8 mm reakokoon, minkä jälkeen murske agglomeroidaan eli pienemmät partikkelit sidotaan isompiin partikkeleihin rikkihapolla pyörivässä rummussa. Tämän jälkeen malmi kasataan kuljetinnostureilla ja kuljetinhihnoilla biokasaliuotusta varten suorakaiteenmuotoisiksi kasoiksi, jotka ovat toisessa päässä noin 5 asteen kallistuskulmassa ja sen korkeus on yleensä 8 metriä. Niitä ilmastetaan ja kastellaan happamalla (pH 1,5–3) liuoksella kasan päällä olevien kasteluputkien avulla kiihdyttämään bakteeritoimintaa, joka tuottaa runsaasti lämpöä. Bioliuotus on luonnollinen ja teollinen prosessi, jossa bakteerit erottavat metallit malmista, jossa luonnostaan kasvavat bakteerit katalysoivat malmin sisältämän raudan ja rikin hapettumista saadakseen energiaa kasvuunsa. Halutulla liuoksen pH:lla varmistetaan maksimaalinen metallien liukeneminen malmista, mutta estetään epäpuhtauksien liukeneminen, kuten kvartsin, joka sakkaa liuosta eli pH:n on oltava yli 1,5. Prosessissa tapahtuu happoa kuluttava Fe2+-hapettuminen ja happoa tuottava Fe3+ -hydrolyysi. Tämä vaihteluväli mahdollistaa ei-selektiivisten sulfidi- ja rauta -hapetus bakteerien esiintymisen liuoksessa mahdollistaen bioliuotuksen systeemissä. Yleistetysti prosessi liittyy happoa kuluttaviin reaktioihin (monosulfidit) ja sitä tuottaviin reaktioihin (rikkikiisu). Yleistetysti prosessi on hapetus-pelkistys ja liukenemis-saostusreaktioiden jatkuva reaktiosarja. Metallit liukenevat kasassa jatkuvasti kiertäviin liuoksiin, joiden haluttu metallipitoisuuden ylitettyä se otetaan talteen metallien talteenottoa varten. Bioliuotus tapahtuu primääri- ja sekundäärikasoissa, joissa ensimmäisellä bioliuotus kestää 13 kuukautta ennen siirtymistä sekundäärikasaliuotukseen. Viimeisessä tuotantovaiheessa metallien talteenotossa biokasaliuotuksesta saatu metallipitoinen liuos saostetaan rikkivedyn avulla, minkä jälkeen metallipuolituoteseos myydään markkinoille. [20] [21] [22]

Malmiot sopivat hyvin avolouhintaan, koska niiden päällä on vain ohut maakerros ja malmioiden geometrinen muoto on hyvä.[18]

Kaivos tuotti vuonna 2012 pääasiassa nikkeliä ja sinkkiä. Lisäksi kaivos tuotti kobolttia ja kuparia.[23][24]

Suunnitellulla vuosituotantokapasiteetilla 50 kilotonnia (kt) nikkeliä kaivoksen piti tuottaa 90 kt sinkkiä, 15 kt kuparia ja 1,8 kt kobolttia. Lisäksi kaivoksen suunniteltiin tuottavan myös 0,35 kt uraania.[25]

Bioliuotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran bioliuotuskasoja kesäkuussa 2013.

Metallien erottamiseen malmista käytetään Talvivaarassa bioliuotusta. Menetelmän käytön tavoitteena on metallien taloudellisesti kannattava tuotanto suhteellisen köyhästä malmista.

Menetelmässä malmi murskataan ja asetellaan laajoihin kasoihin, joihin puhalletaan ilmaa. Kasoja kastellaan liuoksella, johon metallit hiljalleen liukenevat. Puolentoista vuoden jälkeen liuoksen metallipitoisuus on riittävän suuri metallien talteenottoa varten. Talteenotossa liuoksesta saadaan myytäviä metallisulfideja. Kertaalleen liuotettu kasa siirretään ja sitä liuotetaan vielä lisää, jotta metallit saataisiin talteen huonosti liuenneista osista.[26]

Bioliuotus käyttää vettä, ilmaa sekä kotoperäisiä bakteereja, jotka kasvavat malmissa luonnostaan. Prosessi on Talvivaaran mukaan kustannuksiltaan edullinen, sillä sen vaatimat investoinnit ja käyttökustannukset ovat pienemmät kuin perinteisillä sulatus- ja jalostusprosesseilla, minkä lisäksi bioliuotuksen ilmoitetaan olevan puhtaampi ja ympäristöystävällisempi menetelmä. Bioliuotus vaatii myös vähemmän energiaa kuin perinteiset jalostusprosessit.[27][28]

Eduista huolimatta Talvivaaralla on ollut ongelmia bioliuotuksen käytössä. Ongelmia on aiheuttanut mm. se, ettei Talvivaara ollut varautunut runsaisiin sateisiin. Ongelmat bioliuotuksessa on mainittu yhdeksi syyksi siihen, että yhtiö joutui yrityssaneeraukseen 2013.[29][3]

Uraanin talteenotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran malmissa esiintyy pieninä pitoisuuksina uraania. Uraani liukenee malmista bioliuotuksen yhteydessä. Pääosa uraanista poistuu osaksi jätealueelle varastoitavaa kipsisakkaa, mutta osa uraanista kertyy nikkelituotteeseen epäpuhtautena.[30] Jos uraani otettaisiin talteen, sen seurauksena prosessissa kiertävän ja jätteisiin jäävän uraanin määrä vähenisi olennaisesti, millä olisi yhtiön mukaan edullinen vaikutus myös kaivoksen ympäristössä.[31]

Yhtiölle on myönnetty lupa uraanin talteenottoon keväällä 2014. Lupa ei kuitenkaan ole vielä lainvoimainen, vaan siihen liittyy yhtiön tekemä valitus. Yhtiö arvioi syksyllä 2014 valitusprosessin kestävän vuosia.[32][33]

Ympäristölupa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivos toimii vuonna 2007 ja 2013 saaduilla ympäristö- ja jätevesiluvilla. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto käsitteli huhtikuussa 2014 kaivoksen ympäristöluvan uudelleen. Uusi lupa mahdollistaisi Kuusilammen avolouhoksen toiminnan jatkamisen ja 30 000 nikkelitonnin tuotannon vuodessa. Uraanin talteenotto olisi sallittu. Uuden avolouhoksen avaamiselle Kolmisopen malmioon ei lupaa annettu, koska siihen liittyy ympäristön pilaantumisen vaara. Lupa määrittelee myös jätteiden käsittelyä ja nostaisi ympäristövakuuden määrän kolminkertaiseksi.[34]

Uusi ympäristölupa ei ole voimassa, sillä yhtiö on valittanut siitä.[33]

Talvivaara-konserni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaara-konsernin emoyhtiö on Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj. Se on pörssiyhtiö, jonka osake on listattu Helsingin pörssissä vuodesta 2009 alkaen. Se oli listattuna myös Lontoon pörssissä, mutta tämä loppui 2014 yhtiön jouduttua saneeraukseen.[35]

Varsinaista kaivostoimintaa operoi pörssiyhtiön tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo Oy. Pörssiyhtiö omistaa tästä 84 %.[36]

Talvivaara on paininut raskaissa talousvaikeuksissa. Talvivaaran tulos on ollut jatkuvasti tappiollinen vuosina 2009–2013, mistä johtuen osakekohtainen oma pääoma laski negatiiviseksi 2013. Tappioiksi vuonna 2013 kirjattiin 700 miljoonaa euroa.[37][38][39]

Yhtiö on kärsinyt rahoitusongelmista ja sen osakkeen hinta on laskenut jyrkästi. Osakekurssi saavutti huippunsa 7,41 euroa alkuvuonna 2011. Vuonna 2013 kurssi romahti alimmillaan 0,019 euroon.[40]

Johto ja omistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran toimitusjohtajana on toiminut Pekka Perä. Osan vuotta 2012 toimitusjohtajana toimi Harri Natunen, joka kuitenkin väistyi tehtävästä Pekka Perän palattua toimitusjohtajaksi kaivosalueella sattuneen ympäristövahingon jälkeen.[41][42]

Talvivaaran suurin osakkeenomistaja on vuonna 2014 Suomen valtio omistajayhtiönsä Solidiumin kautta. Solidium omistaa Talvivaarasta 15 %. Toiseksi suurin omistaja on Pekka Perä vajaan 4 % osuudella.[43]

Suomen valtio on Solidiumin kautta menettänyt Talvivaaran arvonlaskuna huomattavan summan.[44]

Yrityssaneeraus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaara-konserni on ollut yrityssaneerausmenettelyssä vuoden 2013 lopusta alkaen. Menettely koskee sekä pörssiyhtiötä Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj että operatiivista yhtiötä Talvivaara Sotkamo Oy. Saneerausohjelmaehdotukset on toimitettu Espoon käräjäoikeudelle 30.9.2014.[45]

Yrityssaneerauksen epävarma alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selvitysmies Jaatisen mukaan Talvivaaran olisi pitänyt hakeutua yrityssaneeraukseen aikaisemmin[46]. Nyrstar veti tukensa marraskuussa 2013 Talvivaara Sotkamon yrityssaneeraushakemukselta, mutta palautti tukensa joulukuussa 2013[47]. Selvittäjän mukaan yhtiöt olivat kärsineet useista ongelmista: Biokasaliuotuksen toimivuudesta ei ollut riittävää kokemusta ja näyttöä. Rahoituksesta ei ollut täyttä varmuutta ja nikkelin hinta oli alhainen. Lisäksi kaivosalueella oli huomattavasti liikaa vettä. Myös ympäristö- ja vesilupiin liittyi epävarmuutta.[3]

Nyrstarin lupaama rahoitus ja selvitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrstar myönsi 1.4.2014 yrityssaneerauksen tukemiseksi Talvivaaralle enintään 20 miljoonan euron lainan, joka on nostettavissa sinkkitoimitusten suhteessa[48]. Nyrstar myös lupautui ostamaan Talvivaaralta sinkkiä 80 000 tonnia markkinahintaan yritysten voimassaolevasta sopimuksesta poiketen, jos Talvivaara onnistuu pääsemään molempia osapuolia tyydyttävään rahoitusratkaisuun.[49] Selvittäjä arvioi selvitysten valmistuttua Talvivaaran 14.4.2014 annetussa tiedotteessa, että toteuttamiskelpoinen saneerausohjelma on laadittavissa, mikäli menettelynaikainen rahoitus sekä pitkän tähtäimen rahoitusratkaisu saavutetaan[50][51].

Saneerausohjelmaehdotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selvittäjä arvioi syksyllä 2014, että tytäryhtiön liiketoiminta olisi elinkelpoista ja kaivostoiminta on mahdollista saada kannattavaksi. Bioliuotustekniikan käyttö on onnistunut ja nikkelin hinta noussut. Lupa-asioissa on edistytty ja lyhyen aikavälin rahoituksestakin on onnistuttu neuvottelemaan. Yhtiön tulevaisuuden kannalta keskeisellä sijalla ovat metallien riittävän tuotantomäärien saavuttaminen ja tuotantokustannusten pysyminen riittävän alhaisina suhteessa metallien myynnistä saatavaan hintaan. Sen sijaan uuden rahoituksen saamisen selvittäjä katsoi ongelmalliseksi.[3]

Selvittäjä on ehdottanut ratkaisuksi ns. realisaatiosaneerausta kahdeksan vuoden saneerausohjelmalla. Siinä Talvivaara Sotkamo Oy myytäisiin perustettavalle uudelle yhtiölle. Myynnistä saadut varat käytettäisiin velkojen maksuun. Saneerauksessa otettaisiin huomioon yhteensä n. 480 miljoonan euron edestä emoyhtiön saneerausvelkoja, joita leikattaisiin 97 prosenttia eli velkojille maksettaisiin myöhemmin kolme prosenttia. Tytäryhtiön saneerausvelkoja leikattaisiin 99 prosenttia.[3] Nyrstarin 232 miljoonan euron saatava on etumaksua sinkkitoimituksista, ei rahavelkaa. Nyrstarin saatavaa ei katsota yrityssaneerauksessa saneerausvelaksi, eikä sitä saneerausohjelmaehdotuksen mukaan leikattaisi. Nyrstarin saatava siirtyisi uudelle perustettavalle yhtiölle.[52][53] Yrityksellä on kahdeksan vuotta voimassa oleva lisäsuoritusvelvollisuus ja lisäsuorituksia voidaan maksaa velkojille niin paljon kuin saneerausvelkoja on leikattu. Selvittäjän mukaan velkakonversio eli velkakirjojen kääntö uusiksi yrityksen osakkeiksi olisi velkojalle riski. Tällainen velkakonversio ei toisi yritykselle uutta pääomaa, jota tarvittaisiin liiketoiminnan jatkamiseen.[54] Osana yrityssaneerausta Talvivaara tarvitsee uutta pääomaa 100-200 miljoonaa euroa[55].

Talvivaaralta vaadittu 850 000 euron yhteisösakko leikkautuisi mahdollisessa saneerausohjelmassa, jolloin se jäisi pääosin maksamatta[56]. Yhteisösakosta voitaisiin leikata muiden saneerausvelkojen tavoin 99 prosenttia. Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle on jätetty vahingonkorvausvaatimuksia yli 250, joista vain osassa on esitetty selkeä korvaussumma ja esitetyt korvaussummat ovat yhteensä yli seitsemän miljoonaa euroa. Vahingonkorvauksia voitaisiin leikata muiden saneerausvelkojen tavoin 99 prosenttia.[57] YLEn haastattelemien oikeusoppineiden mukaan vahingonkorvausvastuu siirtyisi perustettavalle uudelle yhtiölle, jolta voitaisiin saada täydet vahingonkorvaukset[58].

Pitkän aikavälin rahoitusratkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin saneerausohjelmaehdotuksen piti olla toimitettuna Espoon käräjäoikeudelle toukokuun loppuun mennessä. Talvivaara sai lisäaikaa saneerausohjelmaehdotuksen jättämisen määräaikaan syyskuun loppuun. Lisäajan hakemista perusteltiin osin sillä, että saneerausohjelmaehdotuksen jättäminen ei olisi perusteltua ennen kuin rahoitus pitkälle ajalle on riittävän varmaa.[59] Lisäajasta huolimatta, pitkän aikavälin rahoitus ei ollut varmistunut 30.9.2014 mennessä. Saneerausohjelmaehdotuksen hyväksymisen ehtona on pitkän aikavälin rahoituksen varmistaminen[60]. Talvivaaralla on aikaa etsiä pitkän aikavälin rahoitusratkaisua 1.12.2014 asti[61][62]. Toimitusjohtaja Perän mukaan edellytykset rahoitusneuvoitteluille ovat hyvät ja saneerausohjelmaehdotuksen julkistamisen 30.9. jälkeen on käsitys siitä, minkälaiseen taseeseen mahdolliset rahoittajat sijoittaisivat, mikä edesauttaa neuvotteluita[63].

Työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteen mukaan valtio seuraa tarkasti Talvivaaran saneerausmenettelyn edistymistä ja yhtiön kokonaistilanteen kehittymistä. Tiedotteessa valtio ei sulje pois mahdollisuutta osallistua Talvivaaran markkinaehtoiseen rahoittamiseen. Valtion osallistumisen edellytyksenä tiedotteen mukaan kuitenkin on, että kaivostoimintaan mukaan tulee uusi teollinen tai muu vakaa toimija, joka tuo toimintaan lisää osaamista, resursseja ja uskottavuutta. Lisäksi lähtökohtana täytyy olla, että ympäristöasiat hoidetaan asianmukaisesti ja että kaivokselle esitetään uskottava liiketoimintasuunnitelma. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren mukaan: "Yhteiskunnan kokonaisintressin kannalta olisi toivottavaa että Talvivaara onnistuisi sopimaan yritysjärjestelystä ja hankkimaan rahoituksen, joka mahdollistaa kaivostoiminnan jatkamisen ympäristön kannalta kestävällä tavalla."[64] Kehitys- ja ohjausministeri Sirpa Paateron mukaan valtion Talvivaara-rahoitukselle etsitään keinoja ja että konkurssi olisi viimeinen vaihtoehto[65].

Toimitusjohtaja Perän mukaan Nyrstar on mukana hyvin aktiivisesti, että saadaan rahoitus hoidettua[66]. Nyrstar on ilmoittanut, että se ei rahoita Talvivaaraa 20 miljoonan euron lainaa ja 80 kilotonnin sinkkisopimusta enempää[67]. Nystarin huhtikuussa 2014 lupaaman sinkkisopimuksen ehtona on, että Talvivaara onnistuu pääsemään molempia osapuolia tyydyttävään rahoitusratkaisuun[68]. Yrityssaneerauksen aikana Talvivaara loi 190 615 000 uutta rahasto-osaketta, jotka muodostavat 9,09 % osakekannasta[69]. Lisäksi Talvivaara vetäytyi Lontoon pörssistä[70].

Valtiovarainministeriö oli tekemässä lisäbudjettiin 5 miljoonan euron lisäystä ympäristövahinkojen torjuntaan[71]. Esitettävällä määrärahalla pyrittiin varautumaan tilanteeseen, jossa Talvivaara ei kykene hankkimaan vedenpuhdistuslaitteita itse[71]. Talvivaara lähetti Vaasan hallinto-oikeudelle kiirehtimispyynnön, jonka oli allekirjoittanut toimitusjohtaja Perä ja liitteenä oli selvitysmies Jaatisen lausunto asiassa[72]. Kiirehtimispyynnössä esitettiin Talvivaaran vaatimus Vaasan hallinto-oikeuden tekemän välipäätöksen kumoamiseksi ja kiristyvien päästökiintiöiden keventämiseksi[72]. Kiintiöiden kiristyminen lisäisi vesivarastoja ja estäisi louhinnan[72]. Kiirehtimispyynnössä esitetään, että Talvivaaran yrityssaneerauksen jatko olisi riippuvainen asian nopeasta käsittelystä ja päästökiintiöstä. Talvivaara ei saisi yrityssaneerausohjelmaehdotuksen laatimisen edellyttämää rahoitusta, ellei päästökiintiön kiristymistä kevennetä[72].

Tytäryhtiön konkurssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operatiivinen yhtiö Talvivaara Sotkamo hakeutui konkurssiin 6. marraskuuta 2014, koska yhtiön kassavarat loppuivat kesken. Kaupankäynti Talvivaaran osakkeella keskeytettiin samana päivänä, ennen pörssin aukeamista.[73] Kaivoksen tuotantoprosessia ei voitu lopettaa välittömästi ja siksi Suomen valtio otti kaivoksen heti haltuun ja varautui 50 miljoonan euron kuluihin, joilla on tarkoitus vakauttaa kaivoksen toimintaa ympäristön kannalta[74]. Talvivaara Sotkamo voi tarvita valtion maksaman julkisselvityksen[75].

Työ- ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori toivoi, että kaivokselle löytyisi jatkaja.[74] Valtion omistaman Solidiumin toimitusjohtaja toivoi myös kaivokselle jatkajaa ja mainitsi, että konkurssi antaa puhtaan pöydän, jolta toimintaa voitaisiin jatkaa[76]. Nyrstar kertoo, että Talvivaaran kanssa solmitusta tuotevirtasopimuksesta voi aiheutua sille 176 miljoonan euron alaskirjaus, mutta sopimuksella on Talvivaara Sotkamon emoyhtiön Talvivaara Kaivososakeyhtiön takuut. Nyrstar kertoo tarjoavansa Talvivaara Sotkamolle operationaalista apua konkurssimenettelyn aikana.[77]

Konsernin emoyhtiö Talvivaaran Kaivososakeyhtiö jatkaa toimintaansa selvitysmies Jaatisen mukaan ainakin jonkin aikaa ja tarjoaa palveluita kaivokselle.[78] Emoyhtiö on tytäryhtiön suurin velkoja ja sen saatavat edustavat tytäryhtiön veloista yli 60 prosenttia (1,4 miljardin euron kokonaisveloista 891 miljoonaa euroa)[79]. Muut suuret velkojat ovat Finnvera ja Nyrstar. Velkojat päättävät, kenelle konkurssipesän sisältämiä kaivosoikeuksia ja omaisuutta myydään.[78] Emoyhtiö Talvivaaran Kaivososakeyhtiö pyrkii ostamaan kaivoksen konkurssipesältä[80]. Julkisselvityksessä velkojilla ei ole enää vaikutusvaltaa, vaan kaikki valta on selvittäjällä[81]. Konkurssin seurauksena Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj on menettänyt määräysvaltansa Talvivaara Sotkamoon, eikä Talvivaara Sotkamoa voida käsitellä osana Talvivaara-konsernia taloudellisessa raportoinnissa[82].

28.11.2014 konkurssiasiamies esitti Espoon käräjäoikeudelle, että siirrytään julkisselvitykseen[83]. Espoon käräjäoikeus antoi Talvivaaran emoyhtiön saneerausohjelmaehdotuksen laatimiseen lisäaikaa ja täydennetyn saneerausohjelmaehdotuksen määräaika on 30.1.2015[82]. Täydennetyssä saneerausohjelmaehdotuksessa voisi olla mahdollisuus emoyhtiön saneerausvelkojen kääntämiseksi uusiksi osakkeiksi, mikä osin tai kokonaan käytettynä laimentaisi ennen pörssikaupankäynnin keskeyttämistä osakkeenomistajina olleiden omistuksia.[82] Julkisselvittäjä Jari Salmisen mukaan kauppaneuvottelut ovat käynnissä useiden ostajakandidaattien kanssa[84].

Toiminnan jatkuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Selvitysmies Jaatinen on kertonut Talvivaaralle löytyneen rahoittajan viikolla 45 vuonna 2014 ja että yhteys oli ollut työn alla pari kuukautta. Tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo ajautui konkurssiin juuri rahoittajan löytymisen jälkeen, sillä kassavarat loppuivat kesken.[85] Marraskuussa 2014 uutisoitiin, että neuvottelut olivat edenneet pitkälle ja kansainvälinen yhtiö oli ilmaissut valmiutensa sijoittaa ainakin 150 miljoonaa euroa uuteen perustettavaan yhtiöön. Kuviossa pörssiyhtiö Talvivaara olisi kerännyt uutta rahoitusta ja sijoittanut 50 miljoonaa euroa uuteen yhtiöön. Kansainvälinen yhtiö olisi sijoittanut loput kokonaisuudessaan 200 miljoonan euron rahoituksesta, jolloin pörssiyhtiö Talvivaara olisi omistanut 25 prosenttia uudesta yhtiöstä ja kansainvälinen yhtiö 75 prosenttia yhtiöstä. Jaatisen mukaan uusi investoija nimeäsi suurimpana osakkeenomistajana yhtiön johdon ja hallinnon, ja lisäksi se toisi omaa kaivosalan osaamistansa kaivostoimintaan.[86] Ministeri Vapaavuoren mukaan Jaatinen antoi marraskuussa Talvivaaran rahoituksesta liian ruusuisen kuvan.[87] Vapaavuori sanoi, että Talvivaaran pörssiyhtiön rahoitusratkaisujen kannalta on syytä olla innostumatta liikaa.[88]

30.1.2015 Talvivaaran emoyhtiö sai lisäaikaa saneerausohjelmaehdotuksen laatimiseen 13.3.2015 asti.[89] Konkurssipesä on saanut kaivoksesta viisi ostotarjousta. Konkurssipesällä on kolme neuvotteluita käyvää ostajaehdokasta, joista kaksi ovat belgialainen Nyrstar ja ruotsalainen Boliden.[90] Nyrstar neuvottelee ostamisesta erityisen aktiivisesti, mutta Boliden ei neuvottele ostamisesta erityisen aktiivisesti. Ostoa suunnittelee myös suomalainen selvitysryhmä, joka perustaisi uuden yhtiön Talvivaara Sotkamon konkurssipesän ostoon. Uuden yhtiön omistajiksi tulisi pörssiyhtiö Talvivaara ja todennäköisesti Suomen valtio.[91] Primäärikasojen purku alkaa kaivoksella helmikuussa, jolloin kiviaines siirretään sekundääriliuotukseen ja kasojen kastelulla saadaan kaivosalueen ylimääräisiä vesiä sidottua. Konkurssipesä oli tehnyt päätöksen kasojen purkamisesta joulukuussa 2014.[92] Ministeri Vapaavuoren mukaan valtion on varauduttava siihen, että konkurssipesän myyntiprosessi ei valmistu kevään aikana. Sopimukset henkilöstön kanssa on tehty toukokuun 2015 loppuun saakka.[93] Aikaisemmin Talvivaaralla tuotontojohtajana työskennellyt Nyrstarin työntekijä Darin Cooper työskentelee kaivoksella konsulttina.[94] Nyrstar vahvisti vuoden 2014 tilinpäätöksessään, että se neuvottelee useiden sijoittajien kanssa kaivoksen ostamisesta ja tavoitteena on sinkin toimitussopimuksen jatkuminen.[95]

Suomen valtio lupasi Talvivaaran konkurssipesälle 100 miljoonaa euroa ja sen lisäksi 97 miljoonaa euroa, joita käyttäisi valtion perustama uusi yhtiö nimeltään Terrafame.[96][97][98] 12.3.2015 Työ- ja elinkeinoministeriö tiedotti, että brittiläinen yritysjärjestelyihin erikoistunut sijoitusyhtiö Audley Capital Advisors LLP on solminut ehdollisen kauppasopimuksen Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesän ostamisesta. Audley Capital Partners johtaisi konsortiota, johon kuuluisi useita toimijoita. Audley-konsortio omistaisi kaivoksesta 85 prosenttia ja valtio 15 prosenttia Terrafamen kautta. Kauppahinta julistettiin salaiseksi.[99]

Kaupan ehtojen tultua julkisiksi arvioitiin, että pörssiyhtiö Talvivaaraan ei jää liiketoimintaa ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää pörssiyhtiön konkurssi. Tässä yhteydessä yhtiön noin 80 000 osakkeenomistajaa menettäisi sijoituksensa.[5]

Terrafame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtionyhtiö Terrafame aikoo käynnistää louhinnan viimeistään syyskuussa 2015. Pääluottamusmies Jukka Vetolan mukaan valtionyhtiötä tarvitaan metallien alhaisen markkinahinnan vuoksi.[100] Toisaalta elinkeinoministeri Olli Rehnin mukaan kaivoksen hallittu alasajokin on mahdollista, ellei yksityisiä sijoittajia saada mukaan.[101]

Ympäristörikosoikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran kaivosta koskeva laaja ja monimutkainen ympäristörikosoikeudenkäynti alkoi Kainuun käräjäoikeudessa 3. elokuuta 2015. Ympäristöoikeuden emeritusprofessori Vesa Majamaan mukaan "viranomaiset eivät ole täysin ymmärtäneet Talvivaaran mittasuhteita".[102]

Vesi- ja ympäristöongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmakuva Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaasta kesäkuussa 2013.
STOP Talvivaara -liikkeen näkemys Talvivaaran kaivosalueesta huhtikuussa 2013.

Talvivaaran suurimpia ongelmia ovat olleet vesitaseen hallitseminen ja vesipäästöjen pienentäminen vuodesta 2012, jolloin sattui vakava kipsisakka-altaan vuoto (1 milj. kuutiota hapanta metalli- ja sulfaattipitoista vettä valui luontoon) marraskuussa ja poikkeuksellisen suuret sademäärät. Sen seurauksena malmin tuotanto keskeytettiin ja kaivosalueelle varastoitui 6–7 milj. kuutiota sade- ja kipsisakka-allasvesiä. Vuoto aiheutti korkeita pitoisuuksia vesien happamuudessa ja metallien määrissä, minkä vaikutukset haittasivat seuraavia vesistöjä pahiten: Ylä-Lumijärvi, Lumijoki ja Kivijärvi sekä lievemmin Kivijärvestä Laakajärveen virtaavassa Kivijoessa. Vesitase tarkoittaa käytännössä sadannan ja haihdunnan sekä kaivosalueelle varastoituvien vesien ja vesien laskemista takaisin luontoon syntyvä vähennys-summa -yhtälö, joka on ollut ylikuormitettu varsinkin vuonna 2012. [103] [104] [105]

Kipsisakka-altaan vuodon tyrehdyttämisen jälkeen kaivos perusti Saukko-projektin, jonka tehtävänä on löytää kestäviä ratkaisuja kaivoksen vesitaseen parantamiseksi ja vesistökuormituksen pienentämiseen, mikä käytännössä tarkoittaa metallintuotannossa suljetun vedenkierron luomista, jossa kaivos onnistui vuonna 2013. Varoaltaita laajennettiin ja vahvistettiin. Kaivokselle rakennettiin käänteisosmoosilaitos, jonka ansiosta uutta vettä ei tarvita. Käänteisosmoosi on suolanpoistomenetelmä, jossa puoliläpäisevän kalvon läpi suodattuu prosessivesiä korkeassa paineessa. Menetelmä on erinomainen tai hyvä, koska suoloista 95 % tai enemmän poistuu vedestä. Saostusmenetelmä on parhaita kaivosvesien puhdistustekniikoita myös Talvivaarassa, missä purkuvedet neutraloidaan kalkilla. Se nostaa veden pH:ta ja saostaa metalleja ja sulfaattia vedestä kipsiksi altaan pohjalle. Prosessissa metallit muodostavat niukkaliukoisia hydroksideja, jotka saostuvat Fe(OH)3, Al(OH)3 ja vedessä esiintyvä SO42- saostuu kalsiumin avulla CaSO4. Poltettua kalkkia käytetään kalkin kanssa, milloin ensimmäisessä vaiheessa Fe ja Al saostuvat pH 5,5–6 välillä ja toisessa vaiheessa pH 9–10 saostuvat raskasmetallit sekä Mn. [106] [107] [108]

Alueen pintamaalajit ovat moreeni ja turve. Hydrogeologisesti kaivos sijaitsee vedenjakajalla, josta vesiä johdetaan hallitusti etelään Vuoksen ja pohjoiseen Oulujoen vesistöjen suuntaan. Happamoitumista aiheuttavia vesiä ovat prosessivedet, sadeveden joutuminen kosketuksiin sulfidipitoisten sivukiven kanssa, kuivatusvedet sekä hulevedet, Lone-vedet (loppuneutraloinnin ylitevettä) että bioliuotuksessa syntyvät vedet ja muita vesiä lisäksi. Vesiä puhdistetaan useassa eri yksikössä, esimerkiksi käänteisosmoosilla, neutraloimalla ja sakeuttamalla. Kaivosalueella on 23 patoa. Vuonna 2014 kaivokselta johdettiin 4,82 milj. kuutiota puhdistettuja vesiä takaisin luontoon, mikä oli miljoona kuutiota vähemmän edelliseen vuoteen. Vertailuksi Kevitsan kaivokselta johdettiin puhdistettuja purkuvesiä luontoon takaisin 2,4 milj. kuutiota vuonna 2013, mikä on 50 % vähemmän kuin Talvivaarassa. Kaivoksen päästöjä pinta ja pohjavesiin seurataan säännöllisesti konsulttifirman toimesta. [109] [110] [111]

Kaivos on onnistunut pienentämään vesistöpäästöjään tuntuvasti vuonna 2014 verrattuna vuosiin 2013 ja 2012. Purkuvesiä (Lone-vettä eli loppuneutraloinnin ylitevettä) juoksutetaan eniten tammikuusta toukokuuhun ja harvemmin syksyllä. Kevättulvien aikaan vesiä juoksutetaan luonnollisesti eniten. Lupa-määräyksen mukaan purkuvesiä on juoksutettava tasaisesti vesistöihin niiden virtaamiin suhteutettuna 10–15 % keskivirtaamasta. Purkuvesissä on malmista ja rikkihaposta peräisin olevaa sulfaattia, joka aiheuttaa vesien sähköjohtavuuden kasvua, suolaantumista ja vesien kerrostumista että sulfaatin pelkistymistä sulfidiksi hapettomissa oloissa, joka häiritsee pohjasedimenttien raudan kiertoa. Se johtaa lopulta ravinnekierron häiriintymiseen. Se aiheuttaa fosforin sisäisen kuormituksen kasvua järvissä eli rehevöitymistä. Kerrostuminen haittaa happitilannetta, kun päällysvesi ei sekoitu kunnolla. Hapan kaivosvesi on suolapitoista ja painavaa, mikä estää järvien vuodenaikaisdynamiikkaan kuuluvan sekoittumisen, joka mahdollistaisi alusveden hapettumisen. Talvivaaran kallioperä sisältää runsaasti sulfidimineraaleja, jotka rapautuessaan saavat aikaan herkästi happamoitumista, mikä ilmenee alueen turpeiden geokemiassa ja vesistöissä. Alueen lähivesistöt ovat myös luonnostaan happamia ja kerrostuneita, mikä herkästi pahenee happamien kaivosvesien valuttua niihin.[112] [113] [114]

Esimerkiksi vesistöjen nikkelin määrä väheni 60 %, kuparin määrä väheni noin 2 %, mangaanin määrä väheni 60 %, natrium määrä väheni noin 50 % sekä sinkin määrä oli kaikesta huolimatta vähentynyt 60 %, mutta se ylitti hieman luparajan ja sulfaatin määrä puolittui edelliseen vuoteen verrattuna. Päästöt pienenivät kaikkien ainemäärien osalta paitsi sinkin.[115]

Ylimääräinen vesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivosalueella ollut ylimääräinen vesi on merkittävästi haitannut Talvivaaran tuotantoa useaan otteeseen. Malmin louhinta on ollut pitkiä aikoja keskeytettynä, sillä avolouhoksessa on jouduttu säilyttämään vettä. Ylimääräinen vesi on heikentänyt bioliuotusprosessin toimintaa. Vesienhallinta on aiheuttanut yhtiölle myös kustannuksia.[116]

Kaivosalueella on vuodesta 2012 alkaen ollut runsaasti ylimääräistä vettä, jonka käsittely ja varastointi on ollut ongelmallista. Vettä on varastoitu kaivosalueella sijaitseviin altaisiin sekä avolouhokseen. Vettä on jouduttu laskemaan luontoon sekä tarkoituksellisesti että alueella sattuneiden vuotojen vuoksi. Ylimääräisen veden syyksi Talvivaara on maininnut poikkeukselliset sääolosuhteet.[117]

Vuonna 2013 kaivoksen metallitehdas pääsi suljettuun vesikiertoon. Tällä tarkoitetaan sitä, että metallien tuotannossa käytetty vesi puhdistetaan ja käytetään tuotantoprosessissa uudelleen. Aiemmin yhtiö otti suuria määriä raakavettä läheisestä järvestä. Tuotannon jätevesi laskettiin takaisin vesistöön. Suljetun vesikierron ansiosta tästä voitiin luopua.[116][118]

Kaivosalueella on vuonna 2014 edelleen ollut ylimääräistä vettä, josta osa on ollut likaantunutta. Ylimääräisestä vedestä on pyritty eroon haihtumisen, juoksutusten sekä suljetun vesikierron avulla. Malmin louhinta on ollut loppuvuodesta 2013 alkaen keskeytyksissä, mikä on laskenut metallien tuotantotasoa.[119]

Vuonna 2014 alueelle on rakennettu uutta käänteisosmoosiin perustuvaa vesienpuhdistamoa. Samaa tekniikkaa käytetään mm. juomaveden puhdistuksessa. Talvivaaran mukaan puhdistamo käytännössä tuottaa tislattua vettä. Ylijäävä jätevesi on tarkoitus käyttää malmikasojen kasteluun.[120]

Purkuputki Nuasjärveen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiongelman pitkäaikaisena ratkaisuna on Talvivaarassa pidetty puhdistamon ohella purkuputken rakentamista. Purkuputken kautta on tarkoitus johtaa puhdistettuja vesiä Nuasjärveen. Talvivaara Sotkamon konkurssipesä on saanut luvan putken rakentamiseen. Sen rakennustyöt ovat käynnissä keväällä 2015. Konkurssipesä pitää purkuputkea välttämättömänä.[121]

Lupahakemuksen mukaan putkea pitkin johdettaisiin käsiteltyjä jätevesiä ensin n. 7,5 miljoonaa ja kolmen vuoden jälkeen viisi miljoonaan kuutiota vuodessa. Purkuputken avulla voidaan yhtiön mukaan säädellä sadevesiä ja auttaa pieniä järviä elpymään aiemmista päästöistä. Nuasjärvi on tilavuudeltaan huomattavasti suurempi kuin ne pienvesistöt, joihin yhtiön vesiä on aiemmin johdettu. Putki on kuitenkin herättänyt vastustusta ja pelkoa sekä ympäristön että kalastus- ja matkailuelinkeinojen puolesta. Lupahakemukseen liittyvissä muistutuksissa ja lausunnoissa perätään jätevesien käsittelyä kaivoksen sisällä.[119][122][123]

Nuasjärvestä pyydetyn kalan menekin takaamiseksi Talvivaaran konkurssipesä on ehdottanut, että järven kalaa markkinoitaisiin jatkossa "Oulujärven vesistön kalana". Tätä kalastajat ovat kuitenkin pitäneet laittomana.[124]

Yhtiö arvioi syksyllä 2014 pääsevänsä eroon ylimääräisistä jätevesistä kolmessa vuodessa.[120]

Vesistöjen kuormitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaralla on ympäristölupa laskea puhdistettuja vesiä Oulujoen ja Vuoksen vesistöihin. Puhdistettu vesi sisältää jonkin verran mm. natriumia, sulfaattia ja mangaania. Pitoisuudet olivat yhtiön mukaan huipussaan vuonna 2010, minkä jälkeen niitä saatiin lasketuksi yhtiön toimiessa normaalisti. Yhtiö on vuonna 2013 ilmoittanut tavoitteekseen vähentää vesistöjen kuormitusta muun muassa käänteisosmoosilaitosten avulla, siirtymällä metallitehtaalla suljettuun vesikiertoon sekä sitouttamalla metalleista suurempi osa biokasaliuotuksessa kiinteään olomuotoon.[125]

Järvien pilaantuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran vesien on väitetty pilanneen lähistön järviä. Kaivos on vaikuttanut etenkin Kivijärven, Salmisen, Laakajärven, Kolmisopen ja Jormasjärven tilaan.[126] Yhtiö itse myöntää, että eräiden lähijärvien suolapitoisuus on noussut. Tämä ei yhtiön mukaan kuitenkaan estä järvien virkistyskäyttöä, vaan järvet olisivat virkistyskäytön kannalta edelleen turvallisia.[122]

Yhtiön vakuutteluista huolimatta sadat järvien rantojen mökkiläiset ja asukkaat ovat kertoneet kärsineensä Talvivaaran aiheuttamista ympäristöongelmista. Osa heistä on hakenut yhtiöltä korvauksia. Hakijoiden joukossa on Metsähallitus, joka hakee Talvivaaralta miljoonakorvauksia rantatonttien arvon romahtamisesta.[127]

Sulfaattipäästöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran suurimmaksi ympäristöhaitaksi on väitetty sulfaattipäästöjä, jotka väitteen mukaan ovat ylittäneet lupaehdot reippaasti vuosien ajan. Sulfaattipäästöjen on sanottu rehevöittäneen alueen lähimpiä järviä. Raskasmetallipäästöihin verrattuna rehevöitymisen haitat jatkuvat pidempään.[128]

Talvivaaran Kaivososakeyhtiö myönsi 2011, ettei yhtiö osannut arvioida sulfaattipäästöjen määrää. Toteutuneet päästöt olivat tuolloin olleet 60-kertaisia arvioihin verrattuna ja läheisten järvien vesi oli muuttunut suolaiseksi kaivoksen natriumsulfaatista.[129]

Kaivoksen vesipäästöt pintavesiin alkoivat ensimmäisen kerran ilmetä vuonna 2010 Oulujoen suunnalla Salmisessa ja Kalliojärvessä sekä Vuoksen suunnalla Ylä-Lumijärvessä ja Kivijärvessä, mikä aiheutui suolaantumisesta. Nämä kaivospiiriin kuuluvat järvet myös kerrostuivat pysyvästi. Järvien sulfaattipitoisuudet ovat vaihdelleet paikoin rajusti hetkellisestä tuotantohäiriöistä ja kipsisakka-altaan vuodosta, mutta yleissuunta on ollut pitoisuuksien lasku 2013–2014 aikana. Siihen on myös vaikuttanut tehokkaasti se, että kaivoksen tuotanto on ollut seisokissa kuukausia vuodessa. Salmisen ja Kalliojärven alusveden sulfaattipitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 4200–10 000 mg/l vuonna 2014, kun kipsisakka-allas vuodon jälkeen vuonna 2012 keskimääräinen sulfaattipitoisuus alusvedessä oli 9169 mg/l. Ero päällys- ja alusveden pitoisuuksissa on merkittävä järvissä. Kalliojärven alusveden keskimääräinen sulfaattipitoisuus oli 4181 mg/l vuonna 2012. [130] [131]

Kolmisopessa se on ollut 200 mg/l sekä Kivijärven ja Ylä-Lumijärven pitoisuuksissa on ollut sama laskeva suunta viime vuosina. Oulujoen suuntaan laskevien purojen Härkäpuro, Puhdasvesiojan, Kuusijoki ja Kalliojoki osalta sulfaattipitoisuudet ovat vaihdelleet 65–2600 mg/l. Jormasjärven päällysveden sulfaattipitoisuudet ovat koholla 48–90 mg/l ja Lumijärven päällysveden pitoisuudet ovat luokkaa 24 mg/l sekä Laakajärven pitoisuudet ovat hieman koholla taustapitoisuuteen verrattuna. Suomen vesissä sulfaattipitoisuuden keskiarvo 6,1 mg/l ja talousvesiasetuksen mukaan sen raja on alle 250 mg/l. Vuoksen suunnalla Lumijoessa ja Kivijoessa sulfaattipitoisuudet ovat kohtalaisen korkeat 25–670 mg/l. Jormasjärven syvänteen päällysvesi ylitti 13-kertaisesti alueen luontaisen keskiarvon vuonna 2012 ja sen sulfaattipitoisuudet ovat tasaisessa nousussa, mutta tilanne ei ole hälyttävä toistaiseksi. Yleisesti sulfaattipitoisuudet laskevat, mitä kauempaa mittaukset tehdään kaivospiirin ulkopuolella. Todennäköistä on myös piste- ja hajakuormitus (Mondo Minerals Oy:n hajapäästöt Nuasjärveen ja maa- ja metsätalouden ojitustoimet) ovat todennäköisempiä ja suurempia saastuttajia kuin kaivoksesta johtuvat päästöt kaukaisemmilla mittauspisteillä tehdyissä mittauksissa. Lupa-arvo kuukaudessa sulfaatille on <6000 mg/l. Vuonna 2014 sulfaattipitoisuudet vaihtelivat välillä 2 300–6 700 mg/l purkuvesissä, minkä keskiarvo kuukaudelle on 4 171 mg/l. [132] [133]

Pohjavedet ovat talousvesien osalta sallituissa pitoisuuksissa ja niissä näkyy vahvasti alueen kallioperästä aiheutuvat luontainen happamuus. Talousvesikaivossa ei ole havaittavissa kaivoksen vesipäästöistä johtuvaa häiriötä alkuainemääräpitoisuuksissa. Sulfaattipitoisuudet vaihtelivat välillä 4,1–52 mg/l, kun suositusarvo talousvedelle on 200 mg/l. Vastaavasti kaivospiirin maa- ja kalliopohjavesiputkissa pitoisuudet ovat selvästi korkeita ja niiden vaihtelu on ollut suurta <0,5–2700 mg/l, kun porakaivojen keskiarvo pitoisuus on Suomessa 15,6 mg/l. [134]

Kipsisakka-altaiden vuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran turva-altaita kesäkuussa 2013.

Talvella 2012–2013 sattui Talvivaaran kipsisakka-altaissa kaksi suurta vuotoa, jotka saivat osakseen laajaa huomiota. Kipsisakka-altaassa on veteen liuenneita raskasmetalleja, muun muassa uraania, kadmiumia ja nikkeliä.[135]

Ensimmäinen vuoto sattui 4.–14.11.2012.[136][137] Vettä virtasi tuhansia kuutiometrejä tunnissa.[138] Onnettomuuden johdosta kaivosalueelle rakennettiin uusia patoja. Altaan aukkoja tukittiin bentoniittimatoilla, jotka kykenevät sitomaan runsaasti vettä.[139] Valtaosa vuotovesistä saatiin pidetyksi kaivosalueen sisäpuolella turvapatojen avulla, mutta osa vedestä karkasi ympäristöön.[140] Karannutta hapanta vettä neutralisoitiin poltetulla kalkilla, myös kaivosalueen ulkopuolella.[141]

Suomen ympäristökeskuksen vesikeskuksen johtaja Seppo Rekolainen arvioi Talvivaaran onnettomuuden 2000-luvun pahimmaksi ympäristöonnettomuudeksi Suomessa.[142] Onnettomuus johti myös poliisin esitutkintaan.[143]

Toinen vuoto sattui viereisessä kipsisakka-altaassa 7.–9.4.2013.[144][145] Yhtiössä käynnissä ollut osakeanti oli tuolloin juuri päättynyt. Vuodon johdosta osakeantiin osallistumisen sai peruuttaa. Yhtiön suurimpiin omistajiin kuulunut Ilmarinen perui osallistumisensa ja luopui omistuksestaan. Tapahtumasarjan jälkeen Suomen valtion Solidiumista tuli Talvivaaran suurin omistaja.[146]

Onnettomuustutkintalautakunta antoi loppuraporttinsa helmikuussa 2013. Sen mukaan kaivos on ottanut tietoisen riskin viemällä vettä kipsisakka-altaista varoaltaisiin, kun ne ovat uhanneet täyttyä. Samoin viranomaisen vastuu on onnettomuudessa suuri. Esimerkiksi europarlentaarikko Sirpa Pietikäisen mukaan ja hallintopakkoa olisi tullut käyttää aiemmin. Hänen mukaansa on syytä varautua toiminnan hallittuun alasajoon, ellei vesien hallintaa saada hallintaan, kuten näyttää olevan. Hänen mukaansa ympäristöministeriö on tullut selvitystensä perusteella siihen tulokseen, että hallintovirkamiesten olisi myös noudatettava lakia.[147]

Uraanipäästöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2012 tapahtuneen sakka-altaan vuodon yhteydessä kipsisakka-altaiden uraania ilmoitettiin kulkeutuneen veden mukana kilometrien päähän sakka-altaista.[148] Säteilyturvakeskuksen mukaan uraanipitoisuudet kohosivat läheisissä vesistöissä, minkä jälkeen ne laskivat. Uraanipitoisuus lähimmässäkin järvessä jäi kuitenkin niin matalaksi, ettei sillä Säteilyturvakeskuksen mukaan ollut säteilysuojelullista merkitystä ihmisille tai ympäristölle.[149][150][128] Itse sakka-altaissa STUK arvioi olevan kiinteänä satoja tonneja uraania.[151]

Vaatimukset kaivoksen sulkemisesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivoksen päästöt ovat saaneet aikaan useita vaatimuksia kaivostoiminnan keskeyttämisestä tai lopettamisesta kokonaan.

Suomen Luonnonsuojeluliitto vaati maaliskuussa 2012 koko kaivoksen toiminnan keskeyttämistä siksi, että sen ympäristöhaitat olivat mittavat ja että ympäristölupia ei ollut osin noudatettu.[152] Keskeyttämistä vaati myös vasemmistoliitto.[153]

Helsingissä järjestettiin mielenosoitus Talvivaarasta 14.11.2012.

Adressia kerännyt STOP Talvivaara -liike vaati 2012 kaivoksen sulkemista vedoten jatkuviin ympäristöongelmiin.[154] Aalto-yliopiston prosessitekniikan professori Kari Heiskanen varoitti tuolloin, että yhtiön toiminnan lopettaminen olisi ollut suurempi ympäristöriski kuin jatkaminen.[155]

Kahdeksan luonnonsuojelujärjestöä vaati 2013 kaivoksen sulkemista vedoten ympäristöongelmiin. Järjestöjen mukaan Talvivaarassa käytetty bioliuotus ei sovi Suomen viileään ja sateiseen ilmastoon. Muina sulkuperusteina järjestöt esittivät, että kaivos altaineen oli heikosti rakennettu eivätkä valvovat viranomaiset kyenneet ehkäisemään vahinkoja. Järjestöjen mukaan toiminnan jatkaminen olisi ollut suurempi riski kuin lopettaminen, sillä lopettamisen jälkeen haitallisten aineiden muodostuminen pienenisi melko nopeasti.[156]

Vuonna 2014 julkaistun Suomen Luonnonsuojeluliiton tilaaman selvityksen mukaan yrityssaneeraustilanteessa yhtiön omat varat eivät riitä sen saastuttaman ympäristön puhdistamiseen, vaan yritys ajautuu konkurssiin. Liiton mukaan kaivos ei ole elinkelpoinen, jos ympäristöhaitat otetaan huomioon yhtiön kustannuksina.[157]

Viranomaisten kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran toimintaa valvoo Kainuun ELY-keskus. Sen toimintaa on kritisoitu.

ELY-keskus sai toiminnastaan ympäristöministeriöltä puhtaat paperit 2012. Tuolloisen selvityksen mukaan EU:n ympäristölainsäädäntöä ei ollut rikottu.[158][159]

Oikeuskanslerin vuonna 2014 antaman päätöksen mukaan Kainuun ELY-keskus ei ole noudattanut Talvivaaran valvonnassa hyvän hallinnon vaatimuksia. Keskus ei ole käyttänyt toimivaltaansa riittävän ajoissa ja tehokkaasti. ELY-keskus ei käyttänyt hallintopakkoa, vaikka Talvivaara ei pysynyt aikatauluissa eikä saanut vähennettyä päästöjään.[160]

Työturvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvivaaran alueella sattui vuonna 2012 kuolemantapaus, jossa työntekijä kuoli rikkivetymyrkytykseen. Tehdasalueella valmistetaan rikkivetyä, jota käytetään metallien talteenotossa. Onnettomuudessa pääsi tappava pitoisuus rikkivetyä metallien erotuslaitoksen ulkopuolelle sakeutinallasalueelle. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes piti onnettomuuden syynä puutteita Talvivaaran metallien erotuslaitoksen suunnittelussa ja turvallisuushallinnassa.[161][162][163]

Vaikutukset yhteiskuntaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloudelliset vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pellervon taloustutkimus (PTT) arvioi kaivoksen työntekijöiden saavan yli 2,5 miljardia euroa palkkaa kaivoksen 50 toimintavuoden aikana ja saasteiden haittaavan ympäristöä 800 miljoonan euron edestä. PTT:n toimitusjohtaja Pasi Holm nosti haitta-arvion miljardiin euroon marraskuun vuodon jälkeen.[164]

Toimitusjohtaja Pekka Perän mukaan kaivos tarjosi 2013 työtä useille sadoille, joista noin 500 työskenteli kaivosyhtiön kirjoilla ja satoja urakoitsijoiden kirjoilla.[165] Ennen Talvivaaran joutumista yrityssaneeraukseen kaivoksen sanottiin työllistävän 1 500 ihmistä epäsuorat työpaikat mukaan lukien, lähes yhtä paljon kuin koko Kainuun matkailuala. Verotuloja Sotkamon arvioitiin saavan 1,2 miljoonaa euroa vuodessa. Kainuun Etu ry:n toimitusjohtaja Antti Toivasen mukaan Talvivaara on tuottanut Kainuuseen innovaatiobuumin mm. elektroniikka-alalla. Kaivannaisteollisuus ry:n mukaan Suomessa tarvitaan 5 600 uutta ammattilaista kaivosalalle vuoteen 2022 mennessä, enemmän kuin alan koko nykytyöntekijämäärä, lähinnä pahimmille työttömyysalueille, Pohjois- ja Itä-Suomeen.[164]

Kulttuurivaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainuulainen Vaara-kollektiivi on Veikko Leinosen ohjauksessa tuottanut dokumenttiteatterin ja fiktion keinoin esitettävän näytelmän Talvivaara – kainuulainen scifinäytelmä, joka sai ensi-iltansa Kajaanin Generaattorilla 3.4.2014. Se pohtii industrialismia ja luontoa, työllisyyttä ja tulevaisuutta. Idea kiteytyy siinä, että Talvivaaran tapaus on iskostunut kerralla kansalliseen kollektiiviseen tajuntaan.[166]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Talvivaaran Kaivososakeyhtiön tilinpäätöstiedote 31.12.2013 päättyneeltä tilikaudelta 30.4.2014. Talvivaara. Viitattu 30.4.2014.
  2. a b Talvivaara pörssitiedote 15.11.2012
  3. a b c d e Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj: Saneerausohjelman pääsisältö lyhyesti Viitattu 8.10.2014
  4. Mitä Talvivaara kertoo konkurssista? Katso suora lähetys (Kotimaa) Aamulehti. 6.11.2014. Tampere. Viitattu 6.11.2014.
  5. a b Lähes 80 000 piensijoittajaa menetti rahansa Talvivaarassa
  6. Seppo Määttänen: Kultakoura 17.6.2009. Arvopaperi. Viitattu 29.11.2011.
  7. Musta kaivos Helsingin Sanomat 20.5.2012
  8. Talvivaara hakee rinnakkaislistautumista NASDAQ OMX Helsinkiin 7.5.2009. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö. Viitattu 29.5.2009.
  9. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj (TLV) Kauppalehti.fi. Viitattu 29.5.2009.
  10. Sotkamossa alkoi nikkelin tuotanto MTV3.fi. 1.10.2008. Viitattu 19.2.2009.
  11. Talvivaara toimittaa ensimmäisen erän nikkelituotett Norilsk Nickelille 19.2.2009. Talvivaara. Viitattu 6.11.2014.
  12. Manninen, Kari: Kaivosyhtiöt hakevat lisärahaa kestääkseen nousukauteen. Savon Sanomat, 8.5.2009, s. 17.
  13. Torvinen, Matti: Liikenneministeri ei usko yliopistotutkijoita Yle Uutiset. 26.11.2009. Viitattu 6.11.2014.
  14. http://yle.fi/uutiset/talvivaaran_rata_siirtyi_valtiolle/5416842
  15. Laajoki, K., 2005. Karelian supracrustal rocks. In: Lehtinen, M., Nurmi, P.A., Rämö, O.T. (Eds.), Precambrian Geology of Finland - Key to the Evolution of the Fennoscandian Shield. Elsevier B.V., Amsterdam, s. 279-342.
  16. Riekkola-Vanhanen, M. 2013. Talvivaara mining company–from a project to a mine. Minerals Engineering, 48, s. 2-9.
  17. Simelius, C. 2011. Kainuun liuskejakson mustaliuskeiden sulfidimineraalit ja niiden ympäristövaikutukset. Turun yliopisto, LuK-tutkielma, geologian osasto, s. 31.
  18. a b Talvivaara: Mineraalivarannot Viitattu 8.10.2014
  19. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 4–5, 16
  20. Tolppi, R. 2015. Rikastusprosessit ja prosessivesien käsittely metallimalmikaivoksissa. Lapin ammattikorkeakoulu, Kone- ja tuotantotekniikka, kaivostekniikka, opinnäytetyö, s. 69.
  21. Riekkola-Vanhanen, M. 2013. Talvivaara mining company–from a project to a mine. Minerals Engineering, 48, s. 2-9.
  22. Talvivaara vuosikertomus 2013. Vuosikatsaus 2013, s. 116.
  23. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 72
  24. http://www.talvivaara.com/media/Talvivaara_tiedotteet/porssitiedotteet/porssitiedote/t=talvivaaran-kaivososakeyhti-oyj/id=30882465
  25. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 4
  26. Talvivaara: Tuontantoprosessi Viitattu 8.10.2014
  27. Talvivaara: Biokasaliuotus Viitattu 8.10.2014
  28. Talvivaara: Biokasaliuotuksen edut Viitattu 8.10.2014
  29. Asiantuntijat: Talvivaaran käyttämä bioliuotus toimii Helsingin Sanomat 7.11.2013
  30. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 18
  31. http://www.talvivaara.com/Kestava_kehitys/Ymparistovastuu/Ymparistoraportteja/uraanin-talteenoton-yva
  32. Talvivaara sai ympäristöluvan uraanin talteenottoon - Kolmisopen lupa evättiin 30.4.2014. Kaleva. Viitattu 30.4.2014.
  33. a b Talvivaara 30.9.2014: H1 2014 osavuosikatsaus; saneerausohjelmaehdotukset
  34. Heikki Rönty: Talvivaaralle uraanilupa, vakuusvaatimus nousee 107 miljoonaan euroon YLE Uutiset. 30.4.2014. Viitattu 30.4.2014.
  35. Talvivaara: Listauksen lopettaminen Pörssitiedote 14.7.2014
  36. Talvivaaran yhtiörakenne Viitattu 8.10.2014
  37. Tiina Länkinen: Talvivaara teki viime vuonna 700 miljoonan euron rökäletappion YLE Uutiset. 30.4.2014. Viitattu 30.4.2014.
  38. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj Tilinpäätös 2010 s.10
  39. Talvivaara 2013 / Vuosikertomus s.11
  40. Talvivaara: Osakemonitori, kurssit Excel-tiedostona, viitattu 9.10.2014
  41. http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article778796.ece
  42. Santaharju, Teija: Pääomistaja Pekka Perä taas Talvivaaran toimitusjohtajaksi yle.fi. 15.11.2012. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 15.11.2012.
  43. Talvivaara: Suurimmat omistajat, päivitetty 30.9.2014
  44. Ilkka Sinervä: Pekka Perästä tullut uskottavuusongelma Kauppalehti. 26.3.2014. Kauppalehti. Viitattu 28.3.2014.
  45. http://www.talvivaara.com/media/Talvivaara_tiedotteet/porssitiedotteet/porssitiedote/t=talvivaaran/id=94855522
  46. http://yle.fi/uutiset/kl_talvivaaran_olisi_pitanyt_hakeutua_yrityssaneeraukseen_kuukausia_aiemmin/7037061
  47. http://www.taloussanomat.fi/porssi/2013/12/16/nyrstar-tukee-sittenkin-talvivaara-sotkamon-yrityssaneerausta/201317387/170
  48. http://www.uusisuomi.fi/raha/67893-nyrstar-talvivaaralle-20-miljoonaa-euroa-lainaa-tietyin-ehdoin
  49. http://www.reuters.com/article/2014/04/01/nystar-talvivaara-idUSL5N0MT1S320140401
  50. http://yle.fi/uutiset/talvivaaran_yrityssaneeraus_mahdollinen__tiedamme_miten_paasemme_eteenpain/7189723
  51. http://www.talvivaara.com/media/Talvivaara_tiedotteet/porssitiedotteet/porssitiedote/t=talvivaaran-kaivososakeyhti-oyj/id=63353806
  52. http://yle.fi/uutiset/tassa_talvivaaran_suurimmat_velkojat__yli_miljardi_velkaa/7501371
  53. http://yle.fi/uutiset/talvivaaran_saneerausohjelma_kohtelee_velkojia_eri_tavoin/7499409
  54. http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/talvivaaran+selvittaja+velkakonversio+olisi+riski+velkojalle/a1017356?service=mobile&page=2
  55. http://yle.fi/uutiset/selvitysmies_talvivaara_tarvitsisi_100200_miljoonaa_lisarahoitusta/7499996
  56. http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kainuu/yhteisosakko-jaanee-paaosin-maksamatta/
  57. http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kainuu/vahingonkorvauksille-uhkaa-kayda-kuten-yhteisosakolle/
  58. http://yle.fi/uutiset/oikeusoppineet_talvivaarasta_karsineet_voivatkin_saada_tayden_korvauksen_eivat_vain_prosenttia/7508802
  59. http://yle.fi/uutiset/talvivaara_sai_saneerausehdotukselle_lisaaikaa_syyskuun_loppuun/7254639
  60. https://www.tem.fi/yritykset/tiedotteet_yritykset?89508_m=116134
  61. http://yle.fi/uutiset/selvitysmies_talvivaaran_konkurssipesan_arvo_olisi_vain_muutaman_miljoonan__alasajo_maksaisi_jopa_puoli_miljardia/7499759
  62. http://www.talvivaara.com/media/Talvivaara_tiedotteet/porssitiedotteet/porssitiedote/t=talvivaaran/id=94855522
  63. http://www.ts.fi/uutiset/talous/682490/Talvivaaran+tyontekijat+pelkasivat+konkurssia
  64. https://www.tem.fi/yritykset/tiedotteet_yritykset?89508_m=116134
  65. http://yle.fi/uutiset/paatero_valtion_talvivaara-rahoitukselle_etsitaan_keinoja_konkurssi_viimeinen_vaihtoehto/7503890
  66. http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotimaa/pekka-pera-nyrstar-hakee-aktiivisesti-ratkaisua/
  67. http://yle.fi/uutiset/nyrstar_nihkeana_talvivaaralle/7471177
  68. http://www.reuters.com/article/2014/04/01/nystar-talvivaara-idUSL5N0MT1S320140401
  69. https://www.op.fi/op/henkiloasiakkaat/saastot-ja-sijoitukset/kurssit-ja-markkinat/markkinat?sivu=news_article.html&CODE_ARTICLE=333339811&id=32407
  70. http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/talvivaara+vetaytyi+lontoon+porssista/a997934
  71. a b http://yle.fi/uutiset/valtio_on_varautumassa_talvivaaran_kyvyttomyyteen_hoitaa_jatevesiaan/7522319
  72. a b c d http://yle.fi/uutiset/selvitysmies_talvivaara_kaatuu_jos_paastoja_ei_saa_nostaa/7538265
  73. http://www.kauppalehti.fi/etusivu/talvivaaran+kaupankaynti+keskeytetty/201411706850
  74. a b http://yle.fi/uutiset/elinkeinoministeri_talvivaarasta_valtio_ottaa_tilanteen_heti_haltuun/7604015
  75. http://www.hs.fi/talous/a1415246465536
  76. http://www.hs.fi/talous/a1415242936721
  77. http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nyrstar+talvivaarasta+voi+aiheutua+alaskirjaus/201411706903
  78. a b http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kainuu/jaatinen-konkurssipesa-jatkaa-tyota-jonkin-aikaa/?perpage=10&corder=new
  79. http://m.iltalehti.fi/app/talous/2014110618813696_ta.shtml
  80. Varpu Kiviranta: Talvivaara Sotkamo hakeutuu konkurssiin 6.11.2014. YLE Uutiset. Viitattu 6.11.2014.
  81. http://www.hs.fi/talous/a1415246465536
  82. a b c http://www.talvivaara.com/media/Talvivaara_tiedotteet/porssitiedotteet/porssitiedote/t=talvivaaran-katsaus/id=106139879
  83. http://www.taloussanomat.fi/porssi/2014/11/28/talvivaaran-konkurssipesa-julkisselvitykseen-suuruudeltaan-omaa-luokkaansa/201416532/170
  84. http://www.kauppalehti.fi/etusivu/talvivaarasta+kaynnissa+useita+myyntineuvotteluja/201412710816
  85. http://yle.fi/uutiset/asianajaja_jaatinen_talvivaaralle_voisi_loytya_rahoittaja/7636238
  86. http://www.hs.fi/talous/a1416281301077
  87. http://www.hs.fi/talous/a1305898831973
  88. http://www.kauppalehti.fi/uutiset/talvivaara-vapaavuorella-ja-jaatisella-eri-nakemys/Y9KxGdSU
  89. http://www.talvivaara.com/media/Talvivaara_tiedotteet/porssitiedotteet/porssitiedote
  90. http://www.taloussanomat.fi/porssi/2015/02/03/hs-talvivaaran-kaivoksella-kolme-ostajaehdokasta/20151413/170
  91. http://www.tekniikkatalous.fi/talous/hs+kolme+ostajaehdokasta+havittelee+talvivaaraa/a1046777
  92. http://www.kainuunsanomat.fi/sotkamo-lehti/sotkamo/primaarikasojen-purku-alkaa-talvivaarassa/
  93. http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotimaa/vapaavuori-valtion-varauduttava-lisarahaan-talvivaaralle/
  94. http://www.kainuunsanomat.fi/sotkamo-lehti/sotkamo/darin-cooper-palasi-talvivaaraan/
  95. http://www.kaleva.fi/uutiset/talous/nyrstar-vahvistaa-neuvottelevansa-talvivaaran-ostosta/688749/
  96. http://www.kauppalehti.fi/uutiset/valtio-perusti-talvivaaralle-terraframe-yhtion/f9ypQd7F
  97. http://yle.fi/uutiset/hallitus_varaa_lahes_sata_miljoonaa_euroa_ja_perustaa_uuden_yhtion_talvivaara-jarjestelyihin/7825319
  98. https://www.tem.fi/yritykset/tiedotteet_yritykset?89508_m=117501
  99. https://www.tem.fi/yritykset/tiedotteet_yritykset?89508_m=117637
  100. Miia Roivainen: Talvivaaran pääluottamusmies: "Yllättävä käänne, että valtio lähti mukaan näinkin voimakkaasti" 5.8.2015. YLE Kainuu. Viitattu 7.8.2015.
  101. STT: Talvivaaran sulkeminenkin mahdollista 7.8.2015. Kainuun Sanomat. Viitattu 7.8.2015.
  102. Jarmo Nuotio: Poikkeuksellinen Talvivaara-oikeudenkäynti – Ennen ympäristörikokset ovat kuivuneet kokoon 3.8.2015. Yle Uutiset. Viitattu 7.8.2015.
  103. Jutila T., ja Marttila, T. 2014. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu vuonna 2014, osa III: Vesipäästöjen tarkkailu, raportti, Ramboll, s. 37.
  104. Talvivaara vuosikertomus 2012. Vuosikatsaus 2012, s. 156.
  105. Talvivaara vuosikertomus 2013. Vuosikatsaus 2013, s. 116.
  106. Jutila T., ja Marttila, T. 2014. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu vuonna 2014, osa III: Vesipäästöjen tarkkailu, raportti, Ramboll, s. 37.
  107. Talvivaara vuosikertomus 2012. Vuosikatsaus 2012, s. 156.
  108. Talvivaara vuosikertomus 2013. Vuosikatsaus 2013, s. 116.
  109. Heiskari, J., Jutila, T., Marttila, T., ja Sopanen, S. 2014. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu vuonna 2014, osa V: Pintavesien laatu, raportti, Ramboll, s. 48.
  110. Tolppi, R. 2015. Rikastusprosessit ja prosessivesien käsittely metallimalmikaivoksissa. Lapin ammattikorkeakoulu, Kone- ja tuotantotekniikka, kaivostekniikka, opinnäytetyö, s. 69.
  111. Jutila T., ja Marttila, T. 2014. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu vuonna 2014, osa III: Vesipäästöjen tarkkailu, raportti, Ramboll, s. 37.
  112. Heiskari, J., Jutila, T., Marttila, T., ja Sopanen, S. 2014. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu vuonna 2014, osa V: Pintavesien laatu, raportti, Ramboll, s. 48.
  113. Jutila T., ja Marttila, T. 2014. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu vuonna 2014, osa III: Vesipäästöjen tarkkailu, raportti, Ramboll, s. 37.
  114. Mäkilä, M., Nieminen, T. M., Säävuori, H., Loukola-Ruskeeniemi, K., ja Ukonmaanaho, L. 2015. Does underlying bedrock affect the geochemistry of drained peatlands? Geoderma, 239, s. 280-292.
  115. Jutila T., ja Marttila, T. 2014. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu vuonna 2014, osa III: Vesipäästöjen tarkkailu, raportti, Ramboll, s. 37.
  116. a b Talvivaara vuosikatsaus 2013
  117. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 34: Vesien hallitsema vuosi
  118. Talvivaaran metallitehdas pääsi suljettuun kiertoon Yle.fi 29.10.2013
  119. a b Talvivaaran Kaivososakeyhtiön osavuosikatsaus tammi-kesäkuu 2014 Pörssitiedote 30.9.2014
  120. a b Talvivaaran uusi vesienpuhdistamo täyttää ympäristöluvan vaatimukset Yle.fi 24.9.2014
  121. Purkuputki Nuasjärveen sai luvan Kainuun Sanomat 22.4.2015
  122. a b Talvivaaran purkuputki: Asukkaat kauhuissaan - yhtiö torjuu huolen MTV.fi 3.9.2014
  123. http://yle.fi/uutiset/talvivaaran_lupahakemus_purkuputkelle_on_kerannyt_vastustajia_yli_maakuntarajojen/7745654
  124. Keimo Lehtiniemi: Talvivaaran konkurssipesän ehdotus pöyristyttää: "Kalan alkuperästä ei voi valehdella" Mtv-Kotimaa-Uutiset. 19.1.2015. mtv3. Viitattu 20.1.2015.
  125. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 39
  126. Talvivaaran lähijärvien puhdistaminen kestää vuosia; YLE 20.9.2012
  127. "Talvivaara tärveli satojen maat" – joukossa sukutila vuodelta 1632 MTV.fi 1.9.2014
  128. a b Talvivaaran synnit: Raskasmetallipäästöt eivät ole kaivoksen suurin ympäristöhaitta, Suomen Kuvalehti 23.12.2012.
  129. Heikki Haapavaara: Talvivaara: "Emme ottaneet päästöjä tarpeeksi vakavasti" Kauppalehti.fi. 24.11.2011. Viitattu 24.11.2011.
  130. Anttila, E-L., Majuri, P., Kurssi, H., Saukkopiiri, J., Taskila, E., ja Virta, P. 2012. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu 2012, osa IV: Pintavesien tarkkailu, raportti, Pöyry, s. 68.
  131. Heiskari, J., Jutila, T., Marttila, T., ja Sopanen, S. 2014. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu vuonna 2014, osa V: Pintavesien laatu, raportti, Ramboll, s. 48.
  132. Anttila, E-L., Majuri, P., Kurssi, H., Saukkopiiri, J., Taskila, E., ja Virta, P. 2012. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu 2012, osa IV: Pintavesien tarkkailu, raportti, Pöyry, s. 68.
  133. Heiskari, J., Jutila, T., Marttila, T., ja Sopanen, S. 2014. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu vuonna 2014, osa V: Pintavesien laatu, raportti, Ramboll, s. 48.
  134. Heiskari, J., Jutila, T., ja Poikolainen, J. 2014. Talvivaaran kaivoksen tarkkailu vuonna 2014, osa VIII: Pohjavesi ja talousvesikaivot, raportti, Ramboll, s. 22.
  135. Savon Sanomat 5.11.2012.
  136. YLE uutiset 4.11.2012
  137. http://www.talvivaara.com/media/Talvivaara_tiedotteet/porssitiedotteet/porssitiedote/t=talvivaaran-kaivososakeyhti-oyj/id=30703025
  138. Talouselämä 5,11,2012
  139. Asiantuntija: Talvivaaran vuodon tukkimistyöt tuurista kiinni MTV.fi. 12.11.2012. Viitattu 6.11.2014.
  140. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 17
  141. Ilta-Sanomat 12.11.2012
  142. http://www.hs.fi/kotimaa/Asiantuntija+Talvivaara+on+2000-luvun+vakavin+ymp%C3%A4rist%C3%B6onnettomuus/a1305614058708
  143. Poliisi käynnisti esitutkinnan Talvivaaran altaan vuodosta Talouselämä.fi. 12.11.2012. Viitattu 6.11.2014.
  144. Samuli Laita: Talvivaaran kipsisakka-allas vuotaa jälleen Helsingin Sanomat. 8.4.2013. Viitattu 8.4.2013.
  145. http://www.talvivaara.com/media/Talvivaara_tiedotteet/porssitiedotteet/porssitiedote/t=talvivaaran-kipsisakka-altaan/id=32889935
  146. http://yle.fi/uutiset/talvivaara_kerasi_annilla_tavoittelemansa_miljoonat/6579922
  147. Sirpa Pietikäinen: Talvivaara – tekojen aika (blogi) 3.2.2014. Aamulehti. Viitattu 5.2.2014.
  148. http://www.hs.fi/kotimaa/Talvivaaran+uraanipitoista+vett%C3%A4+kulkeutunut+kilometrien+p%C3%A4%C3%A4h%C3%A4n/a1305613943490
  149. Talvivaara. Hallitusti uuteen nousuun. Vuosikertomus 2012, s. 38-39
  150. http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateily_ymparistossa/uraani/fi_FI/talvivaaran-kaivosalueen-vesistojen-uraani/
  151. Paljonko Talvivaaran kipsisakka-altaissa on ollut uraania? 4.12.2013. Säteilyturvakeskus. Viitattu 21.11.2013.
  152. http://yle.fi/uutiset/sll_talvivaaran_toiminta_on_keskeytettava/3320189
  153. Vasemmistoliitto: Talvivaaran kaivos on suljettava Helsingin Sanomat 7.11.2012
  154. http://www.stoptalvivaara.org/
  155. YLE uutiset, viitattu 13.11.2012
  156. Talvivaaran kaivos suljettava Julkilausuma 24.4.2013 / Dodo, BirdLife Suomi, Greenpeace, Luonto-Liitto, Maan Ystävät, Natur och Miljö, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Virtavesien hoitoyhdistys
  157. Heikki Rönty: SLL: Talvivaara ajautuu konkurssiin, jos ympäristön siivouskulut jäävät yhtiölle – valtio apuun heti YLE Kainuu. 12.2.2014. Viitattu 12.2.2014.
  158. EU:n komissio pyytää Suomelta tietoja Talvivaarasta YLE Kotimaa. 13.7.2012. Viitattu 14.7.2012.
  159. http://www.kauppalehti.fi/etusivu/ely-keskus+sai+puhtaat+paperit+talvivaara-valvonnasta/201210284709
  160. Oikeuskanslerinvirasto: ELY-keskuksen toiminta Talvivaara-asiassa kritiikille altis Tiedote 27.2.2014
  161. Tukesin lehdistötiedote 19.3.2012: Tukesin tutkintaryhmä selvittää Talvivaaran onnettomuutta Tukes. Viitattu 3.4.2012.
  162. Työntekijä kuoli, Talvivaaran metallitehdas pysyy toistaiseksi suljettuna Ilta-Sanomat / Kotimaa 2.4.2012. Viitattu 3.4.2012.
  163. Talvivaaran työtapaturma johtui turvallisuushallinnan puutteista YLE Kotimaa 19.6.2012. Viitattu 14.7.2012.
  164. a b Talvivaara: Miljardien hyödyt vai miljardien haitat?, Helsingin Sanomat 18.11.2012.
  165. Juha Veli Jokinen ja Johanna Mattinen: Pekka Perä Talvivaarasta:Tarvitsemme rahaa Ilta-Sanomat. 24.10.2013. Viitattu 23.11.2013.
  166. Sinikka Viirret: Talvivaaran sankareista tuli vankeja Kainuun Sanomat. 27.3.2014. Viitattu 4.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]