Suomen Kotiseutuliitto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Kotiseutuliitto
Kotiseutuliiton-logo.jpg
Perustettu 1949
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Janne Vilkuna (valtuuston pj.)
Tuula Salo (valtuuston I vpj.)
Teppo Ylitalo (valtuuston II vpj.)[1]
Toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo
Hallitus Kirsi Moisander (pj.)
Raimo Sailas (vpj.)
Rauno Lahtinen
Pia Puntanen
Sampo Purontaus
Sampo Suihko
Harri Turunen[2]
Jäsenmäärä noin 890 yhteisöjäsentä
Sivusto www.kotiseutuliitto.fi

Suomen Kotiseutuliitto on valtakunnallinen kotiseututyön keskusjärjestö ja Suomen suurinlähde? kulttuuriperintöalan kansalaisjärjestö. Liiton tehtävänä on edistää monimuotoista suomalaista kulttuuria ja paikalliskulttuurien arvostusta, kehittää ja tukea kotiseututyötä ja kotiseutututkimusta sekä toimia kotiseututyön etujärjestönä. Lisäksi liitto vaalii luontoarvoja ja kulttuuriympäristöjä sekä vaikuttaa yhteiskunta- ja aluesuunnitteluun.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiseutuliitto ry perustettiin kotiseutuväen neuvottelupäivillä 25.5.1949 Tammelassa. Vuonna 1972 yhdistyksen nimi muutettiin Suomen Kotiseutuliitoksi, ruotsiksi Finlands Hembygdsförbund. Liitto syntyi olemassa olevasta tarpeesta, sillä sotien jälkeen vallitsi suuri innostus kotiseututoimintaa kohtaan ja kotiseutuyhdistyksiä perustettiin vilkkaasti. Liiton tehtäväksi tuli johtaa ja ohjata massamme suoritettavaa kotiseututyötä ja toimia kotiseututyön alalla järjestöjen keskuselimenä.

Jäsenistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kotiseutuliitolla on yhteensä noin 850 jäsenyhteisöä. Pääosan jäsenistöstä muodostavat noin 660 paikallista yhdistystä, joita ovat esim. kaupunginosayhdistykset, kaupunkiseurat, pitäjäyhdistykset, pitäjäseurat, kyläyhdistykset ja kotipaikkaseurat. Liiton jäsenenä on joka kolmas (yli sata) Suomen kunnista, maakuntien liitot sekä joukko valtakunnallisia järjestöjä ja kotiseututyön alueorganisaatioita. Liitolla on myös kannattajajäseninä yksittäisiä henkilöitä, joita varten toimii Kotiseutuklubi.

Kotiseututoiminta on yksi Suomen suurimmista kansanliikkeistä. Kotiseutuliiton jäsenistössä toimii noin 150 000 ihmistä. Suomessa toimii myös ruotsinkielinen Finlands Svenska Hembygdsförbund, joka on noin sadan ruotsinkielisen kotiseutuyhdistyksen keskuselin.

Liiton toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiseutuliiton keskeisimpiä toimintamuotoja ovat jäsenkunnan edunvalvonta ja neuvonta. Liitto järjestää eri puolilla maata koulutustilaisuuksia, joiden aiheina ovat kotiseututyö ja kotiseutututkimus, kotiseutuarkistotoiminta, kulttuuriympäristöt sekä kotiseutu- ja kaupunginosajulkaisut.

Liitto toimii asiantuntijaorganisaationa mm. opetus- ja kulttuuriministeriön ja Museoviraston erilaisissa työryhmissä ja tekee yhteistyötä paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä korostavien kansalaisjärjestöjen kanssa.

Valtakunnalliset kotiseutupäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnalliset kotiseutupäivät on kotiseututyön vuotuinen päätapahtuma. Päivät järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1949. Päivien tarkoituksena on alueellisen ja maakunnallisen omaleimaisuuden esittäytyminen, tärkeiden teemojen esilletuonti, ajatusten ja kokemusten vaihto, virikkeiden saaminen, alueellisen yhteistyön edistäminen ja järjestäjäalueen tunnetuksi tekeminen.

Kotiseutupäivien pääjärjestäjänä toimii yleensä kaupunki tai kunta, jolle Kotiseutuliitto myöntää oikeuden toimia päivien isäntäkaupunkina. Päivien järjestelyihin osallistuvat yleensä myös naapurikunnat ja maakuntien liitot sekä paikalliset kotiseututyötä tekevät yhdistykset. Seuraavat Valtakunnalliset kotiseutupäivät järjestetään Kainuussa 2016 ja Jyväskylässä 2017.

Kotiseutuliitto julkaisee Kotiseutu-vuosikirjaa, joka jatkaa aiemman Kotiseutu-lehden perinteitä.

Kotiseutu-lehden ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1909. Kotiseutuliitto julkaisi lehteä vuosina 1949–1993.

Liitto julkaisee kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti Kotiseutupostia. Lisäksi liitto harjoittaa julkaisutoimintaa yhdessä SKS:n kanssa.

Seurantalojen korjausavustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiseutuliitto huolehtii opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta valtionavustusten jakamisesta seurantalojen korjaukseen. Valtion budjetista myönnetään tähän tarkoitukseen vuosittain noin 1,5 miljoonaa euroa.

Yhteistyöhankkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä vietetään 50 Euroopan maassa kansainvälisellä nimellä Euroepan Heritage Days. Suomessa päivien päävastuullisena järjestäjänä on vuodesta 2014 lähtien ollut Suomen Kotiseutuliitto ympäristöministeriön avustuksen turvin. Päivien tarkoituksena on aktivoida kansalaisia toimimaan kulttuuriympäristönsä ja -perintönsä puolesta. Suomen tapahtumat keskittyvät syyskuun toiseen viikonloppuun. Vuosittain Suomessa järjestetään noin 200 päiviin liittyvää tapahtumaa. Euroopassa tapahtumia on kymmeniä tuhansia, osallistujia kymmeniä miljoonia.

Europa Nostra on eurooppalainen kulttuuriperintöä vaaliva järjestö, joka toimii läheisessä yhteistyössä Euroopan unionin, Euroopan neuvoston ja Unescon kanssa. Suomessa toimii järjestön paikallisyhdistys Europa Nostra Finland ry, jonka toimisto on Suomen Kotiseutuliiton toimiston yhteydessä.

JOY-kampanja 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Kotiseutuliitto koordinoi kansalaisten ja järjestöjen yhteistä JOY Jokaisen Oma Ympäristö – Kulttuuriympäristökampanjaa. Kampanjan päämääränä oli kulttuuriympäristön arvostuksen ja hoidon parantaminen. Kampanjassa oli mukana noin 300 eri järjestöä. Kampanjan suojelijana toimi Jorma Ollila.

Palkintoja ja huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiseutuliitto palkitsee vuosittain vuoden kaupunginosan, kotiseututeon ja kotiseututeoksen. Aiemmin palkittiin myös vuoden kotiseutupolku, joka yhdistettiin vuonna 2013 kotiseututeko-kategoriaan. Liiton korkein huomionosoitus on Kotiseututyön ansiomitali.

Vuoden kaupunginosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vuoden kaupunginosa

Vuoden kotiseututeko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2006 Ramppi-teatteri, Kangasala
  • 2007 Vuonislahden kylätoimintakeskus Kukko Oy, Lieksa
  • 2008 Haapajärven kaupungin hallinnoimat hankkeet
  • 2009 Liperi-Seuran kekri- ja ruokaperinneprojekti
  • 2010 Matti Yli-Tepsan elämäntyö ruijansuomalaisen musiikkiperinteen tallentamiseksi
  • 2011 Tuusula-Seuran Sotilaspitäjän kulttuurikierros
  • 2012 Turun Kaupunginosaviikot
  • 2013 Köyliö-seuran Kuva-hanke
  • 2014 Lahti-filmit talteen ja esille -hanke
  • 2015 Seinäjoen Törnävä-Seuran Avainpatsas

Lähde[3]

Vuoden kotiseutupolku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden kotiseututeos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2009 Jaettu I sija:
    • Pertti Ranta ja Pekka Rahkonen: Tampereen kaupunkiluonto. Opas kaupunkiekologiaan. Julkaisija Tampere-Seura.
    • Rauno Lahtinen ja Hannu Laaksonen: Kävely puistojen Turussa. Julkaisija Turkuseura.
  • 2010: Jan Alanco ja Riitta Pakarinen: Foto Signe Brander. Valokuvia Helsingistä ja helsinkiläisistä vuosilta 1907–1913. Julkaisija Helsingin kaupunginmuseo.
  • 2011: Erkki Alhopuro: 450 vuotta Äijälän ratsutilan historiaa. Lomahiisi Oy 2010.
    • Kunniamaininnat 2011: Juha Laaksonen: Utö – Syksy ja kevät ulkosaaressa. Maahenki 2010. ja Hannu Syväoja: Kulttuuripyöräilyä Hämeessä ja vähän ulkopuolellakin. Mediapinta 2010.
  • 2012
    • Andreas Koivisto: Vårt Sottungsby, Sotunkimme. Sotungin kyläyhdistys.
    • Minna Torppa: Kylillä kummittelee – Saarijärveläisiä uskomustarinoita. Saarijärvi-Seura.
  • Kunniamaininnat 2012:
    • Ervo Vesterinen: Töölön kundien Stadi. SKS.
    • Hannu Rinne: Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin. WSOY.
  • 2013
    • Anneli Mäkelä-Alitalo ja Merja Åkerlind: Salon mailla ja vesillä – Asikkalan Salon kylän historiaa ja muisteluksia, Salon kyläyhdistys, perinne- ja historiatyöryhmä.
    • Seija Savolainen (toim.): Tuo pieni rahastajatyttö, tuo tyttö Osulan linjurien, Lauritsala-seura.
  • Kunnia- ja erityismaininnat 2013:
    • Panu Pulma(toim.): Suomen romanien historia,SKS.
    • Jussi Kleemola ja Heikki Taimin (toim.): Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja, Lions Club Kauhajoki.
    • Helena-Oikarinen-Jabai (toim.): Mun Stadi, Siirtolaisuusinstituutti.
  • 2014: Päivi Magga ja Eija Ojanlatva (toim.): EALLI BIRAS - Elävä ympäristö. Saamelainen kulttuuriympäristöohjelma.
  • 2015: Tytti Isohookana-Asunmaa (toim.): Kello merelle soi – Kellon kylän historiaa[4]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiton korkein päättävä elin on vuosikokous, joka pidetään Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä, yleensä elokuun alussa. Liiton toimintaa suunnittelee ja johtaa vuosikokouksen valitsema valtuusto, johon kuuluu puheenjohtaja ja 30 jäsentä. Valtuuston puheenjohtaja on samalla liiton puheenjohtaja.

Tunnus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiton tunnuksen on suunnitellut vuonna 1972 heraldikko Olof Eriksson. Tunnuksen kuusi heraldista linnaketta kuvaavat yhteiskunnan suunnitelmallista kehittämistä, johon kotiseututyö vaikuttaa. Keskellä oleva kukka kuvastaa luontoa ja sen suojelua.

Kotiseutuliitolle myönnettyjä huomionosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiseututoiminnan historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiseututyön lähtökohdat on löydettävissä 1600-luvulta, jolloin Ruotsissa vuonna 1667 perustettu Antikviteettikollegio kokosi tietoja myös Suomen muinaismuistoista ja historiallisista paikoista. Perustan aatteelliselle kotiseututyölle loi vuonna 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura aloittamalla järjestelmällisen perinteen keruun.

Järjestäytynyt kotiseututoiminta alkoi vuonna 1894, kun ensimmäinen paikallinen kotiseutuseura perustettiin Lohjalla kotiseutututkimuksen uranuurtajan, filosofian lisensiaatti Robert Boldtin aloitteesta.[5]. Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät toimii edelleen.

Valtakunnallisen kotiseututyön kehittäjäksi perustettiin 1908 Suomen Kotiseutututkimuksen Keskusvaliokunta, jota voidaan pitää Kotiseutuliiton edeltäjänä. Valiokunta toimi aluksi vilkkaasti, mutta sen toiminta hiipui vähitellen ja se lakkautettiin lopulta vuonna 1938. Sen jälkeen kotiseututyön yhteistyöelimenä toimi Talonpoikaiskulttuurisäätiö, kunnes Suomen Kotiseutuliitto aloitti työnsä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Kotiseutuliiton valtuusto 5.8.2016–11.8.2017 Suomen Kotiseutuliitto. Viitattu 23.8.2016.
  2. Suomen Kotiseutuliiton hallitus 2016 Suomen Kotiseutuliitto. Viitattu 23.8.2016.
  3. Vuoden kotiseututeko Suomen Kotiseutuliitto. Viitattu 5.10.2015.
  4. Kellon kylän historiateos valittiin vuoden ko­ti­seu­tu­teok­sek­si Kaleva.fi. 4.10.2015. Viitattu 5.10.2015.
  5. Saarinen, Juhana: Robert Boldt (1861-1923) Lohjan Kotiseutututkimuksen ystävät ry. Viitattu 17.9.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]