Siirry sisältöön

Suomen Kotiseutuliitto

Wikipediasta
Suomen Kotiseutuliitto
Perustettu 1949
Kotipaikka Helsinki
Jäsenmäärä noin 850 yhteisöjäsentä
Aiheesta muualla
Sivusto

Suomen Kotiseutuliitto ry (ruots. Finlands Hembygdsförbund rf) on valtakunnallinen kotiseututyön keskusjärjestö ja Suomen suurinlähde? kulttuuriperintöalan kansalaisjärjestö. Liiton tehtävänä on edistää monimuotoista suomalaista kulttuuria ja paikalliskulttuurien arvostusta, kehittää ja tukea kotiseututyötä ja kotiseutututkimusta sekä toimia kotiseututyön etujärjestönä. Lisäksi liitto vaalii luontoarvoja ja kulttuuriympäristöjä sekä vaikuttaa yhteiskunta- ja aluesuunnitteluun.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kotiseutuliiton vuoden 1969 vuosikokous

Kotiseutuliitto ry perustettiin kotiseutuväen neuvottelupäivillä 25. toukokuuta 1949 Tammelassa. Vuonna 1972 yhdistyksen nimi muutettiin Suomen Kotiseutuliitoksi, ruotsiksi Finlands Hembygdsförbund. Liitto syntyi olemassa olevasta tarpeesta, sillä sotien jälkeen vallitsi suuri innostus kotiseututoimintaa kohtaan ja kotiseutuyhdistyksiä perustettiin vilkkaasti. Liiton tehtäväksi tuli johtaa ja ohjata massamme suoritettavaa kotiseututyötä ja toimia kotiseututyön alalla järjestöjen keskuselimenä.

Jäsenistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kotiseutuliitolla on yhteensä noin 850 jäsenyhteisöä. Pääosan jäsenistöstä muodostavat noin 750 paikallista yhdistystä, joita ovat esim. kaupunginosayhdistykset, kaupunkiseurat, pitäjäyhdistykset, pitäjäseurat, kyläyhdistykset ja kotipaikkaseurat. Liiton jäsenenä on joka kolmas (sata) Suomen kunnista, maakuntien liitot sekä joukko valtakunnallisia järjestöjä ja kotiseututyön alueorganisaatioita. Liitolla on myös kannattajajäseninä yksittäisiä henkilöitä, joita varten toimii Kotiseutukilta.

Kotiseututoiminta on yksi Suomen suurimmista kansanliikkeistä. Kotiseutuliiton jäsenjärjestöissä toimii yli 100 000 ihmistä. Suomessa toimii myös ruotsinkielinen Finlands Svenska Hembygdsförbund, joka on noin sadan ruotsinkielisen kotiseutuyhdistyksen keskusjärjestö.

Liiton toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiseutuliiton keskeisimpiä toimintamuotoja ovat jäsenkunnan edunvalvonta ja neuvonta. Liitto järjestää eri puolilla maata koulutustilaisuuksia, joiden aiheina ovat kotiseututyö ja kotiseutututkimus, paikallismuseotyö, kotiseutuarkistotoiminta, kulttuuriympäristöt sekä kotiseutu- ja kaupunginosajulkaisut.

Liitto toimii asiantuntijaorganisaationa mm. opetus- ja kulttuuriministeriön ja Museoviraston erilaisissa työryhmissä ja tekee yhteistyötä paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä korostavien kansalaisjärjestöjen kanssa.

Valtakunnalliset kotiseutupäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnalliset kotiseutupäivät on kotiseututyön vuotuinen päätapahtuma. Päivät järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1949. Päivien tarkoituksena on alueellisen ja maakunnallisen omaleimaisuuden esittäytyminen, tärkeiden teemojen esilletuonti, ajatusten ja kokemusten vaihto, virikkeiden saaminen, alueellisen yhteistyön edistäminen ja järjestäjäalueen tunnetuksi tekeminen.

Kotiseutupäivien pääjärjestäjänä toimii yleensä kaupunki tai kunta, jolle Kotiseutuliitto myöntää oikeuden toimia päivien isäntäkaupunkina. Päivien järjestelyihin osallistuvat yleensä myös naapurikunnat ja maakuntien liitot sekä paikalliset kotiseututyötä tekevät yhdistykset. Seuraavat Valtakunnalliset kotiseutupäivät järjestetään Torniossa 2026.

Kotiseutuliitto julkaisi aiemmin Kotiseutu-vuosikirjaa, joka jatkoi vuonna 1949–1993 ilmestyneen Kotiseutu-lehden perinteitä. Kotiseutu-lehden ensimmäinen numero ilmestyi jo vuonna 1909. Nykyisin liitto julkaisee kerran vuodessa ilmestyvää Kotikulmilla-nimistä aikakauslehteä, jonka ensimmäinen numero ilmestyi syksyllä 2025. Lisäksi liitto harjoittaa julkaisutoimintaa yhdessä SKS:n kanssa.

Seurantalojen korjausavustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiseutuliitto huolehtii opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta valtionavustusten jakamisesta seurantalojen korjaukseen.

Yhteistyöhankkeita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä vietetään 50 Euroopan maassa kansainvälisellä nimellä European Heritage Days. Suomessa päivien päävastuullisena järjestäjänä on vuodesta 2014 lähtien ollut Suomen Kotiseutuliitto ympäristöministeriön avustuksen turvin. Päivien tarkoituksena on aktivoida kansalaisia toimimaan kulttuuriympäristönsä ja -perintönsä puolesta. Suomen tapahtumat keskittyvät syyskuun toiseen viikonloppuun. Vuosittain Suomessa järjestetään noin 200 päiviin liittyvää tapahtumaa. Euroopassa tapahtumia on kymmeniä tuhansia, osallistujia kymmeniä miljoonia.

Europa Nostra on eurooppalainen kulttuuriperintöä vaaliva järjestö, joka toimii läheisessä yhteistyössä Euroopan unionin, Euroopan neuvoston ja Unescon kanssa. Suomessa toimii järjestön paikallisyhdistys Europa Nostra Finland ry.

Palkintoja ja huomionosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiseutuliitto palkitsee vuosittain vuoden kaupunginosan, kotiseututeon ja kotiseututeoksen. Aiemmin palkittiin myös vuoden kotiseutupolku, joka yhdistettiin vuonna 2013 kotiseututeko-kategoriaan. Liiton korkein huomionosoitus on Kotiseututyön ansiomitali.

Vuoden kaupunginosa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Vuoden kaupunginosa

Vuoden kotiseututeko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 2006: Ramppi-teatteri, Kangasala
  • 2007: Vuonislahden kylätoimintakeskus Kukko Oy, Lieksa
  • 2008: Haapajärven kaupungin hallinnoimat hankkeet
  • 2009: Liperi-Seuran kekri- ja ruokaperinneprojekti
  • 2010: Matti Yli-Tepsan elämäntyö ruijansuomalaisen musiikkiperinteen tallentamiseksi
  • 2011: Tuusula-Seuran Sotilaspitäjän kulttuurikierros
  • 2012: Turun Kaupunginosaviikot
  • 2013: Köyliö-seuran Kuva-hanke
  • 2014: Lahti-filmit talteen ja esille -hanke
  • 2015: Seinäjoen Törnävä-Seuran Avainpatsas
  • 2016: Punkaharjun entisen Valtionhotellin kunnostaminen
  • 2017: Matkailukeskus Järvisydämen kehittäminen kotiseudun hyväksi
  • 2018: Jaakko Rikalainen[1]
  • 2021: Pihlajaveden Aisapuu-lehti

Lähde[2]

Vuoden kotiseutupolku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden kotiseututeos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 2009 Jaettu I sija:
    • Pertti Ranta ja Pekka Rahkonen: Tampereen kaupunkiluonto. Opas kaupunkiekologiaan. Julkaisija Tampere-Seura.
    • Rauno Lahtinen ja Hannu Laaksonen: Kävely puistojen Turussa. Julkaisija Turkuseura.
  • 2010: Jan Alanco ja Riitta Pakarinen: Foto Signe Brander. Valokuvia Helsingistä ja helsinkiläisistä vuosilta 1907–1913. Julkaisija Helsingin kaupunginmuseo.
  • 2011: Erkki Alhopuro: 450 vuotta Äijälän ratsutilan historiaa. Lomahiisi Oy 2010.
    • Kunniamaininnat 2011: Juha Laaksonen: Utö – Syksy ja kevät ulkosaaressa. Maahenki 2010. ja Hannu Syväoja: Kulttuuripyöräilyä Hämeessä ja vähän ulkopuolellakin. Mediapinta 2010.
  • 2012
    • Andreas Koivisto: Vårt Sottungsby, Sotunkimme. Sotungin kyläyhdistys.
    • Minna Torppa: Kylillä kummittelee – Saarijärveläisiä uskomustarinoita. Saarijärvi-Seura.
  • Kunniamaininnat 2012:
    • Ervo Vesterinen: Töölön kundien Stadi. SKS.
    • Hannu Rinne: Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin. WSOY.
  • 2013
    • Anneli Mäkelä-Alitalo ja Merja Åkerlind: Salon mailla ja vesillä – Asikkalan Salon kylän historiaa ja muisteluksia, Salon kyläyhdistys, perinne- ja historiatyöryhmä.
    • Seija Savolainen (toim.): Tuo pieni rahastajatyttö, tuo tyttö Osulan linjurien, Lauritsala-seura.
  • Kunnia- ja erityismaininnat 2013:
    • Panu Pulma(toim.): Suomen romanien historia,SKS.
    • Jussi Kleemola ja Heikki Taimin (toim.): Kauhajoen kulttuurimaisemien kirja, Lions Club Kauhajoki.
    • Helena-Oikarinen-Jabai (toim.): Mun Stadi, Siirtolaisuusinstituutti.
  • 2014: Päivi Magga ja Eija Ojanlatva (toim.): EALLI BIRAS - Elävä ympäristö. Saamelainen kulttuuriympäristöohjelma.
  • 2015: Tytti Isohookana-Asunmaa (toim.): Kello merelle soi – Kellon kylän historiaa[4]
  • 2016 Markku Salmi ja toimituskunta: Valtatien varrelta – Tarinoita ja kuvia Leppävaarasta ja Harakasta.
  • 2017 Jussi Jäppinen: Kadonnutta kaupunkia etsimässä – Tarinoita Jyväskylän puretuista taloista
  • 2018 Ilkka Teerijoki: Hämeenlinna vallankumouksen vuosina 1917–1918. Kustantaja: Hämeenlinna-Seura
  • 2019 ei valittu Vuoden kotiseututeosta
  • 2020 Yks raitti – kaks kyllää: Hykkilän ja Lunkaan kyläkirja. Havola, Marketta; Kostet, Jenna; Kostet, Juhani; Norbäck, Juhani (kirjoittajat); Pellinen, Hanna-Maria (kirjoittaja, toimittaja). Hykkilän-Lunkaan nuorisoseura Ahjo 2019.
  • 2021 Made in Heinola – Retkiä kaupungin kulttuuriperintöön. Pietiläinen, Terhi ja Juuti, Sirpa  (toim.)
  • 2022 Nokiottat – Kuortane ja kuortanelaiset 1860–1960. Ylitalo, Teppo; Riukulehto, Sulevi; Mäntylä Jaakko
  • 2023 Koskö – vår stenrika by. Back, Helena (toim.)
  • 2024 Kiuruveden järvikirja – vesien synty, nimet ja merkitys asukkaiden elämässä[5]
  • 2025 Uudisraivaajien maa – Ylä-Savon asutus ja elämisen ehdot[6]

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiton korkein päättävä elin on vuosikokous, joka pidetään Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä, yleensä elokuun alussa. Liiton toimintaa suunnittelee ja johtaa vuosikokouksen valitsema valtuusto, johon kuuluu puheenjohtaja ja 30 jäsentä. Valtuuston puheenjohtaja on samalla liiton puheenjohtaja.

Tunnus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiton tunnuksen on suunnitellut vuonna 1972 heraldikko Olof Eriksson. Tunnuksen kuusi heraldista linnaketta kuvaavat yhteiskunnan suunnitelmallista kehittämistä, johon kotiseututyö vaikuttaa. Keskellä oleva kukka kuvastaa luontoa ja sen suojelua.

Kotiseutuliitolle myönnettyjä huomionosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomen Arkkitehtiliiton myöntämä SAFA-palkinto 2006
  • Suomen Paikallislehtien Liiton myöntämä Antti-patsas 1998
  • Mestarit & kisällit -toimintamalli sai Euroopan kulttuuriperintöpalkinnon 2022 (European Heritage Awards / Europa Nostra Awards) koulutuksen ja taitojen sarjassa (Education, training and skills).

Kotiseututoiminnan historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotiseututyön lähtökohdat on löydettävissä 1600-luvulta, jolloin Ruotsissa vuonna 1667 perustettu Antikviteettikollegio kokosi tietoja myös Suomen muinaismuistoista ja historiallisista paikoista. Perustan aatteelliselle kotiseututyölle loi vuonna 1831 perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura aloittamalla järjestelmällisen perinteen keruun.

Järjestäytynyt kotiseututoiminta alkoi vuonna 1894, kun ensimmäinen paikallinen kotiseutuseura perustettiin Lohjalla kotiseutututkimuksen uranuurtajan, filosofian lisensiaatti Robert Boldtin aloitteesta.[7] Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät toimii edelleen.

Valtakunnallisen kotiseututyön kehittäjäksi perustettiin 1908 Suomen Kotiseutututkimuksen Keskusvaliokunta, jota voidaan pitää Kotiseutuliiton edeltäjänä. Valiokunta toimi aluksi vilkkaasti, mutta sen toiminta hiipui vähitellen ja se lakkautettiin lopulta vuonna 1938. Sen jälkeen kotiseututyön yhteistyöelimenä toimi Talonpoikaiskulttuurisäätiö, kunnes Suomen Kotiseutuliitto aloitti työnsä.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vuoden kotiseututeko -palkinto Jaakko Rikalaiselle kansallispukuharrastuksesta ja käsityötaitojen ylläpitämisestä 24.11.2018. Suomen Kotiseutuliitto. Viitattu 15.10.2025.
  2. ↑ Vuoden kotiseututeko Suomen Kotiseutuliitto. Viitattu 25.4.2022.
  3. ↑ Pirkkalan historiaa pirkkala-seura.fi. Arkistoitu 27.10.2012. Viitattu 15.10.2025.
  4. ↑ Kellon kylän historiateos valittiin vuoden ko­ti­seu­tu­teok­sek­si Kaleva. 4.10.2015. Viitattu 5.10.2015.
  5. ↑ Kiuruveden järvikirja on piispa Mari Leppäsen valinta Vuoden kotiseututeokseksi 5.10.2024. Suomen Kotiseutuliitto. Viitattu 15.10.2025.
  6. ↑ Halme, Anna-Maija: Uudisraivaajien maa – Ylä-Savon asutus ja elämisen ehdot on Vuoden kotiseututeos 4.10.2025. Suomen Kotiseutuliitto. Viitattu 15.10.2025.
  7. ↑ Saarinen, Juhana: Robert Boldt (1861–1923) Lohjan Kotiseutututkimuksen ystävät ry. Arkistoitu 14.9.2014. Viitattu 17.9.2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Kotiseutuliitto&oldid=23622086”