Ero sivun ”Hauho” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
52 323 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 83: Rivi 83:
|-
|-
|[[Pentti Maaranen]]
|[[Pentti Maaranen]]
|19??−marraskuu 1998
|1966−marraskuu 1998
|
|
|Jäi eläkkeelle.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003706529.html|nimeke=Hauholle haetaan uutta kunnanjohtajaa|tekijä=|julkaisu=Helsingin Sanomat|ajankohta=1998-03-31|julkaisija=Sanoma Media Finland Oy|viitattu=2017-08-11|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref>
|Jäi eläkkeelle.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003706529.html|nimeke=Hauholle haetaan uutta kunnanjohtajaa|tekijä=|julkaisu=Helsingin Sanomat|ajankohta=1998-03-31|julkaisija=Sanoma Media Finland Oy|viitattu=2017-08-11|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref>

Versio 5. syyskuuta 2020 kello 20.34

Hauho
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Hämeenlinna

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°10′20″N, 024°33′45″E
Lääni Etelä-Suomen lääni
Maakunta Kanta-Hämeen maakunta
Seutukunta Hämeenlinnan seutukunta
Kuntanumero 083
Hallinnollinen keskus Hauhon kirkonkylä
Perustettu 1868
Liitetty 2009
– liitoskunnat Hämeenlinna
Kalvola
Lammi
Renko
Tuulos
Hauho
– syntynyt kunta Hämeenlinna
Pinta-ala 443,37 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 354,53 km²
– sisävesi 88,84 km²
Väkiluku 3 934  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys 11,1 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 16,3 %
– 15–64-v. 59,8 %
– yli 64-v. 23,9 %

Hauho on entinen Suomen kunta ja vuonna 2009 tehdyn kuntaliitoksen jälkeen osa Hämeenlinnaa. Ennen lakkauttamistaan kunta sijaitsi hallinnollisesti Kanta-Hämeen maakunnassa ja Etelä-Suomen läänissä. Hauhon naapurikunnat olivat Hattula, Hämeenlinna, Lammi, Luopioinen, Pälkäne ja Tuulos. Entisiä naapurikuntia olivat Hattulaan vuonna 1971 liitetty Tyrväntö ja Hämeenlinnaan vuonna 1967 liitetty Vanaja.

Kunnassa oli ennen sen lakkauttamista 3 934 asukasta,[2] ja kunnan pinta-ala oli 443,37 km2, josta 88,84 km² oli vesistöjä.[1] Väestötiheys oli 11,1 asukasta/km2.

Hauholla on Suomen väestöllinen keskipiste, Weberin piste, kohdassa 24,67 E, 61,17 P, Hovinkartanon pellolla.[4]

Asutus

Hahkialan kartano

Hauhon asutus on ryhmittynyt vesistöjä ympäröiville savi- ja hiesumaille. Kunnan väestökeskittymät ovat kirkonkylä, Eteläinen ja Alvettula. Hauholla on useita kartanoita, joita ovat esimerkiksi Hahkiala, Hovinkartano ja Kyttälä. Hahkialan kartanon on vuodesta 1651 lähtien omistanut Ranskasta kotoisin oleva Charpentier'n suku. Hovinkartano on kuulunut aikoinaan muun muassa Gripenbergin ja Furuhjelmin suvuille. Piispa Martti Skytten kerrotaan olleen kotoisin Kyttälän kartanosta.

Liikenne

Hauhon poikki kulkevat Tampereen ja Lahden välinen valtatie 12 sekä valtatie 10:n Hämeenlinnasta itään oleva osuus. Lisäksi Hauhon länsiosassa kulkee Hämeenlinnan ja Pälkäneen välinen kantatie 57, joka oli 1960-luvulle saakka osa valtatie 3:a. Valta- ja kantateiden lisäksi Hauholta lähtevät seututiet Valkeakoskelle ja Luopioisiin. Lähin rautatieasema on Riihimäki–Tampere-radalla Hattulan Parolassa.

Etäisyyksiä Hauholta

Historiaa

Hauholla on ollut asutusta jo kivikaudella, mistä todistavat asuinpaikkalöydöt Eteläisissä ja Perkiössä. Alueen nykyinen asutus periytyy rautakaudelta 500-luvun tienoilta. Rautakautisia kalmistoja on muun muassa Ilmoilassa ja Alvettulassa. Hauhon alueella on myös vanhoja uhrikiviä ja Hyypiövuoren muinaislinna. Jo 1400-luvulla mainitaan useimpien Hauhon nykyisten kylien nimet.[5]

Luopioinen ja Tuulos erosivat Hauhosta itsenäisiksi seurakunniksi vuoden 1880 tienoilla.[5]

Hauholaisilla talollisilla oli keskiajan lopulla erämaaomistuksia kaukana nykyisen Keski-Suomen alueilla Kivijärven, Viitasaaren, Laukaan ja Karstulan seuduilla. Kuningas Kustaa Vaasa lakkautti erämaaomistukset 1500-luvun puolivälissä.[6]

Elämästä Hauholla on säilynyt ylioppilas Eric Gustaf Ehrströmin matkapäiväkirja kesältä 1811, jolloin hän oli majoittuneena Hauhon pappilaan. Tuolloin kirkkokansa kulki kirkolle veneillä, sekä suurilla 12–13-airoisilla että pienemmillä. Ehrström ihmetteli, miksi nuoria poikia ja tyttöjä oli laitettu kirkonmenojen ajaksi jalkapuuhun. Selitykseksi annettiin, että he olivat juhannuspäivänä saarnan aikana viskelleet toisilleen kukkia.[7] Hauho oli aikanaan tunnettu kunnassa harjoitetusta hevoskärryjen ja -rattaiden valmistuksesta.[5]

Suomen sisällissodan loppuvaiheessa 28. huhtikuuta 1918 käytiin Hauhon taistelu.

Hauholle asutettiin jatkosodan jälkeen Kivennavan siirtoväkeä.[8] Kuntaliitos Hämeenlinnaan tapahtui vuoden 2009 alusta.

Paavin panna

Varhaisimmat historialliset merkinnät Hauhosta ovat vuodelta 1329, jolloin kuningas Maunu Eerikinpoika määräsi kultakin suvulta maksettavan neljän turkisnahan kirkollisveron takavarikkoon, minkä johdosta paavi julisti hauholaiset pannaan maksamattoman veron tähden. Riita koski silloin Suomen piispalle Pentille maksettavaa palkkaa. Tästä tapauksesta muistuttavat Hauhon vaakunan neljä oravaa.

Pannan vuoksi alttarit ja kaikki pyhät kuvat peitettiin suru­vaipoin. Messu luettiin hiljaisuudessa tai ei ollenkaan, sillä pappi saattoi lukea vain kirkon ovelta muutamia sanoja syntejään katuville kansalaisille. Lapsia ei kastettu, eikä ruumiita siunattu pyhään maahan. Poikkeuksen tekivät papit ja kerjäläiset sekä kahta vuotta nuoremmat lapset. Avio­puolisot vihittiin liittoon hautausmaalla. Asukkaita oli kielletty ajamasta partaansa ja leikkaamasta tukkaansa. Toisiaan ei myöskään saanut tervehtiä.[9] Hauholaiset taipuivat lopulta ja piispa sai taas veronsa, sillä elämä oli kirkollisessa mielessä pannan aikana kurjaa.

Seurakunta

Hauhon seurakunta kuuluu Tampereen hiippakuntaan ja siitä on erotettu Luopioinen ja Tuulos; edellinen vuonna 1880 ja jälkimmäinen vuonna 1882. [10]

Luonnonmaantiedettä

Alvettulanjoki Hauholla.

Hauhon maisemissa vuorottelevat rikkonaiset vesistöalueet ja niiden väliset loivapiirteiset viljelyalueet. Huomattavimmat järvet ovat Iso Roinevesi (suurin syvyys 73 metriä), Pyhäjärvi, Hauhonselkä ja Ilmoilanselkä, jotka kuuluvat Kokemäenjoen vesistön Hauhon reittiin. Miltei kaikkien suurien järvien korkeus merenpinnasta on 84 metriä. Maasto vesireitin ympärillä koostuu moreeniselänteistä ja harjujaksosta. Muutamat mäet kohoavat yli 150 metriin merenpinnasta. Järvien rannoilla ja laaksoissa on savea ja hiesua, kunnan eteläosassa myös turvemaita.[6]

Hauhon korkein maastonkohta on Mustilan ja Sappeen välisen Isomäen huipulla (171 m mpy.). Ilmoilanselän länsipuolella sijaitseva Vermasvuori (152 m mpy.) on ollut tunnettu näköalapaikka. Harjumuodostumista huomattavin on kirkonkylän kautta kaakosta luoteeseen kulkeva harjujakso, joka muodostaa kuitenkin vain harvoja selväpiirteisiä selänteitä. Toinen suurehko harjumuodostuma, Palssarinkangas, sijaitsee Hauhonselän lounaispuolella Hattulan rajalla.[6]

Hauhon Kokkilassa sijaitsee Särkemäjärvi, josta vedet virtaavat harjumaastossa maan sisässä Kirriseen. Paikka, jossa vesi purkautuu on sulana koko talven. Akkijärveen laskevat myös seitsemän muun pienemmän järven ja lammen joet. Tarina kertoo, että tyynellä säällä kun panee korvansa harjulla maata vasten voi kuulla veden solinan.[11]

Elinkeinot

Hauho on perinteisesti ollut maa- ja metsätalouspitäjä, ja näillä elinkeinoilla onkin edelleen suuri merkitys (23 % työpaikoista). Palvelujen osuus on 57 % ja jalostustoiminnan 17 % työpaikoista. Nykyisin Hauho on myös matkailupitäjä ja vapaa-ajan asuntoja on paljon järvien runsauden ansiosta.

Koulutus

Peruskoulun ala-asteet sijaitsevat Alvettulassa ja Eteläisessä; lisäksi Hauholla on peruskoulun yläaste. Vuonna 2007 kirkonkylän ja Hankalan ala-asteet lopettivat toimintansa ja niiden opetus siirtyi Hauhon kirkonkylän koulukeskukseen, jossa on luokat 1–9.

Kunnanjohtajia

Kunnanjohtaja Virkakausi Syntymävuosi Virkakauden päättymisen syy
Pentti Maaranen 1966−marraskuu 1998 Jäi eläkkeelle.[12]
Hans Olander 1998−???? s. 1955
Hannele Nurmi 2002−17.8.2005 s. 1954 tai 1955 Irtisanoutui, koska ei saanut vuorotteluvapaata.[13]
Juho Ainasoja 28.11.2005−31.12.2008 s. 1952 Virka päättyi, koska Hauho liittyi Hämeenlinnaan.

Nähtävyyksiä

Vuoden 1918 sodan hautapaikat

  • Alvettula: punaisten hauta
  • Hauhontaan Haaviston haka: lähes 30 teloitetun hauta
  • Eteläisten kylän Järvenpään haka: kahden teloitetun hauta
  • Eteläisten kylän Lehtosen palsta: saksalaisten ampuman viiden työläisen hauta
  • Lehdesmäen Kantoniitty: kuuden hauholaisen työläisen hauta
  • Mustilan kangas: noin 40 teloitetun työläisnaisen hauta, suurin osa oli valkeakoskelaisia
  • Lehdesmäen Hiedankorpi: ammutun punakaartilaisen hauta
  • Hauhon kirkonkylän Vihniönmäki: valkoisten teloittamien 75 miehen ja naisen hauta
  • Metsäkulman Toramäki: viiden teloitetun hauta
  • Metsänkulman Salosen haka: valkoisten ampuman Karl Sharmanin hauta[18]

Tunnettuja hauholaisia

Vaakuna

Hauhon vaakunan suunnitteli Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1951.[19]

Kylät

  • Hakkala
  • Hankala
  • Hauhontausta
  • Heinäkangas
  • Hyvikkälä
  • Hyömäki
  • Ilmoila
  • Joki (Jokioinen)
  • Juntula
  • Kalaila
  • Keso
  • Kirkonkylä
  • Kokkala
  • Kokkila
  • Kukkola
  • Kyttälä
  • Lautsia
  • Lehdesmäki
  • Lehtelä
  • Matkantaka
  • Miehoila
  • Mustila
  • Okerla
  • Pappila
  • Porras
  • Porsoo
  • Rukkoila
  • Saha
  • Sappee
  • Sotjala
  • Vitsiälä
  • Vuolijoki

Tapahtumia

Ruokakulttuuri

Hauhon pitäjäruokia ovat 1980-luvulta alkaen olleet kaljavellin tapainen sahtikeitto sekä pepsakka eli uunissa kypsennetty puolukka-ruispuuro.[20]

Lähteet

  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ http://www.hs.fi/kotimaa/Suomen+v%C3%A4est%C3%B6llinen+keskipiste+on+Hauholla/a1305587973792
  5. ↑ a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 280–286. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.
  6. ↑ a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 280–286. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.
  7. ↑ Eric Gustaf Ehrström: Hämeen sydänmailla : matkapäiväkirja 1811, s. 11, 30, 35, 36, 38. Suomentanut Maija Hirvonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-792-6.
  8. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
  9. ↑ Hauhon muistojulkaisu, kertomus Hauhon seurakunnan vaiheista, W. Palmroth, Hämeenlinna 1929, Arvi Karisto Oy Kirjapaino.
  10. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 3. Helsinki: Otava, 1962.
  11. ↑ Y Koskimies: Hauhon, Luopioisten ja Tuuloksen Historia I (s. 15)
  12. ↑ Hauholle haetaan uutta kunnanjohtajaa Helsingin Sanomat. 31.3.1998. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 11.8.2017.
  13. ↑ Hauhon kunnanjohtaja irtisanoutui Hämeen Sanomat. 15.6.2005. Hämeen Sanomat Oy (Aina Group -konserni). Viitattu 11.8.2017.
  14. ↑ Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 270, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  15. ↑ Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 269, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  16. ↑ Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 270, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  17. ↑ Maailman ja Suomen Suuratlas, sivu 269, WSOY, Instituto Geografico Agostini, Novara, Igda, 1985, ISBN 951-0-12598-9
  18. ↑ Kuoleman Kentiltä. Muistojulkaisu vuoden 1918 ajoilta. Hämeenlinna: Hämeen Eteläinen Sos. Dem. Piiritoimikunta, 1924.
  19. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 157. Otava 1979, Helsinki.
  20. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 66. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

Hauhon kylät

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hauho&oldid=19146317”