Lapinjärvi

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. helmikuuta 2009 kello 00.28 käyttäjän Lakritsa (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on ehdotettu hyväksi artikkeliksi.
Hyvä artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli on keskitasoa parempi. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kuntaa. Samannimisestä järvestä on erillinen artikkeli.
Lapinjärvi
Lappträsk

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°37′25″N, 26°11′50″E
Maakunta Itä-Uudenmaan maakunta
Seutukunta Loviisan seutukunta
Kuntanumero 407
Perustettu 1575 (erottamalla Pernajasta)
Kokonaispinta-ala 339,31 km²
252:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 329,89 km²
– sisävesi 9,42 km²
Väkiluku 2 449
237:nneksi suurin 31.12.2023 [2]
– väestötiheys 7,42 as./km² (31.12.2023)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 14,6 %
– 15–64-v. 55,6 %
– yli 64-v. 29,8 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 63,0 %
– ruotsinkielisiä 30,0 %
– muut 7,0 %
Kunnallisvero 8,90 %
136:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Julistettu avoimeksi [6]
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2009–2012[7]
 • RKP
 • Kesk.
 • SDP
 • Kok.
 • Vihreät
8
6
4
2
1
www.lapinjarvi.fi

Lapinjärvi (ruots. Lappträsk) on Suomen kunta, joka sijaitsee Itä-Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kunnan väkiluku on 2 449 [2] ja sen pinta-ala on 339,31 km², josta 329,89 km² on maata ja loput 9,42 km² sisävesialueita.[1]

Lapinjärven naapurikunnat ovat Artjärvi, Iitti, Kouvola, Liljendal, Myrskylä, Pernaja ja Ruotsinpyhtää.

Kunta on kaksikielinen: enemmistö asukkaista eli 65 prosenttia puhuu suomea ja 33 prosenttia puhuu ruotsia.[8]

Historia

Lapinjärven historiasta kertoo kaksi kirjaa: Mikael Korhosen ja Christer Kuvajan Lapinjärven historia Kaksi kieltä – yksi kunta (1995) sekä ruotsinkielinen Anders Allardtin Lappträsk socken (1920), johon kirjoittaja teki vielä korjauksia ja lisäyksiä julkaisussa Lappträsk socken: tillägg och rättelser (1921).

Esihistorialliselta ajalta 1700-luvulle

Lapinjärven alueen asutus alkoi kehittyä jo kivikaudelta lähtien: Vasarankylän ja Lindkosken alueelta on löytynyt kummastakin seitsemän kivikautista asuinpaikkaa, ja muita asuinpaikkoja on yhteensä kuusi.[9] Tämän jälkeen seuraavat merkit asutuksesta sijoittuvat 1200–1300-luvuille, mutta ei ole täyttä varmuutta, onko Lapinjärvi ollut näiden välisen ajan asumatonta aluetta.[10]

Toisen ristiretken jälkeen itäistä Uuttamaata asuttivat ruotsalaiset uudisasukkaat, mutta ei ole tarkka tietoa, milloin he saapuivat Lapinjärven seudulle. On kuitenkin varmaa, että he saapuivat Lapinjärvelle ennen 1300-luvun alkua.[11] Lapinjärven alueella oleskeli tuolloin metsästäjäkansaa. Uudisasukkaat asettuivat jokien varsille Lapinjärven lounais- ja eteläosiin eli nykyisten Lapinkylän, Heikinkylän ja Ingermaninkylän alueille.[11] Myöhemmin uudisasukkaat siirtyivät pitkin Taasianjokea pohjoiseen Lindkosken, Vasarankylän ja Pukaron alueille.[11] Lapinjärven pohjoisosia eli nykyiset Porlammin ja Kimonkylän alueita asuttivat todennäköisesti suomalaisperäiset hämäläiset.[11] Kirkonkylän alueella oli jo asutusta, kun kappeli siirrettiin sinne 1400-luvulla.[11] Arvioidaan, että Lapinjärvellä oli 1300-luvun alussa parikymmentä tilaa, mutta vuonna 1544 tiloja oli 124, mikä johtui muun muassa tilojen jakamisesta ja uusien tilojen perustamisesta kylien takamaille.[12]

Lapinjärven kappeliseurakunnan syntymisen ajankohta on hieman hämärän peitossa: ensimmäinen maininta kappelista Ingermaninkylässä on vuodelta 1414. Sieltä kappeli on myöhemmin siirretty 1550-luvulla Kirkonkylään.[13] Vuonna 1573 lapinjärveläiset anoivat kuningas Juhana III:lta omaa kirkkoherraa. Anomus tuotti tulosta, ja 15. syyskuuta 1575 Juhana III määräsi Lapinjärven itsenäiseksi seurakunnaksi. Samalla siihen yhdistettiin kyliä Pernajasta ja Pyhtäästä.[14] Ensimmäiset rajat Lapinjärven kylien ja muiden pitäjien välille piirrettiin jo 1400-luvulla, mutta ensimmäinen koko Lapinjärvestä piirretty kartta on 1700-luvun puolivälistä.[15]

1700-luvulta eteenpäin

Lapinjärven väestömäärän kehitys

1700-luvulla asutus Lapinjärvellä oli painottunut Porlammille (32 tilaa), Kimonkylään (17 tilaa) ja Pukarolle (15 tilaa). Myöhemmin 1800-luvulla Porlammi oli edelleen Lapinjärven suurin kylä (vuonna 1865 tiloja oli 61), mutta Heikinkylä (52 tilaa) ja Lindkoski (51 tilaa) olivat ohittaneet Pukaron ja Kimonkylän. Koko Lapinjärven tilojen lukumäärä oli vuodesta 1730 vuoteen 1865 noussut 206 tilalla (vuonna 1865 tiloja oli 340), ja määrä oli suurimmillaan vuonna 1825, jolloin Lapinjärvellä oli 375 tilaa.[16]. Kasvun selittää lisääntyvät ratsutilat, jotka olivat halukkaita pilkkomaan tilojaan. Tällä selittyy muun muassa Lindkosken tilojen 354 prosentin lukumäärän kasvu (1730–1825).[16] Tilojen määrän väheneminen 1800-luvun keskivaiheilla taas selittyy tilojen yhdistymisillä.

Suurin osa tiloista oli 1700-luvulla kruununtiloja, mutta kehitys 1700- ja 1800-lukujen taiteessa johti siihen, että tämän jälkeen suurin osa tiloista oli perintötiloja.[16]

Ruotsi-Suomen väestötilastoja alettiin pitää 1749. Tilastojen laatiminen oli pappien tehtävä.[17] Lapinjärvellä syntyneiden ja kuolleiden tilastot ovat säilyneet aina vuodesta 1691, mutta tilastot eivät ole tarkkoja, sillä isonvihan aikana (1700–1721) osa lapinjärveläisistä pakeni Ruotsiin.[17]

Koko maata koskevat ilmiöt koettelivat myös Lapinjärveä: vuoden 1697 katovuosi, isoviha, pikkuviha, punatautiepidemia 1800-luvun puolivälissä sekä 1860-luvun nälkävuodet.[18]

Artjärvi erotettiin Lapinjärvestä 1865. Lapinjärven väestö kasvoi tasaisesti 1870-luvulta aina vuoteen 1925 ja ylitti 5 000 asukkaan rajan 1898 (5048 asukasta). Kasvun piikki saavutettiin vuonna 1949, jolloin Lapinjärvellä oli asukkaita 5420.[19]

Lapinjärven asukasluku on pienentynyt 1950-luvulta lähtien tasaisesti nykyiseen alle 3 000 asukkaaseen. Lapinjärvi on ollut pitkään muuttotappiokunta: 1960- ja 1970-luvuilla lapinjärveläisiä muutti paljon Helsingin seudulle ja Ruotsiin.[20] Vuonna 2007 muuttotappio oli kuusi ihmistä.[21]

Etymologia

Lapinjärvi (Lappträsk) on tarkoittanut alkujaan järveä, jonka ympärille kunta on muodostunut. On arveltu,[22] että järven nimi on ollut aikaisemmin Lappvesi, mutta nimi on Itä-Uudellamaalla yleisen käytännön mukaan muuttunut muotoon Lappträsk. Lappträsk nimeä on todennäköisesti käytetty alun perin nykyisen Ingermaninkylän alueesta, missä sijaitsi kappeli, mutta Lapinjärven tultua itsenäiseksi seurakunnaksi 1575 nimitys oli siirtynyt tarkoittamaan aluetta, johon liitettiin kyliä Pyhtäästä ja Pernajasta.[22] Alkuliite lapp on hyvin yleinen Lapinjärvellä ja osoittaa[22] lappalainen-nimityksen vaikutuksen nimistöihin. Lapinjärvellä sijaitsee muun muassa Lappängarna (niittyalue Vasarankylässä) ja Pukarolla sijaitseva kallio Lappberget.[22]

Hallinto

Lapinjärven kunnantalo keskellä ja oikealla.

Kunnanvaltuusto

Pääartikkeli: Lapinjärven kunnanvaltuusto

Lapinjärven päättävässä elimessä kunnanvaltuustossa on 21 jäsentä. Paikat jakaantuivat vuoden 2008 kunnallisvaaleissa seuraavasti (suluissa muutos vuoteen 2004): RKP 8 (-1), keskusta 6 (0), SDP 4 (-1), kok. 2 (+2), vihreät 1 (0). Valituista miehiä on 14 ja naisia 7.[7] Valtuuston puheenjohtajana toimii Aino Villikka (kesk.).[23]

Historiallisesti RKP:llä on kunnanvaltuustossa ollut aina vahvin edustus: vuodesta 1968 lähtien RKP:lla on ollut 8–10 paikkaa 21:stä mahdollisesta. RKP:n jälkeen ovat keskusta ja SDP taistelleet toiseksi suurimman puolueen asemasta: paikkoja on kummallakin ollut vaihdellen 4–6.[24]

Muu hallinto

Lapinjärven kunnanhallitukseen kuuluu 9 henkilöä.[25] Kunnanhallituksen puheenjohtaja on RKP:n Thomas Antas.[23]

Lapinjärven hallinto jakautuu yhdeksään lautakuntaan:[25]

  • Vaalilautakunta
  • Keskusvaalilautakunta
  • Maaseutulautakunta
  • Perusturvalautakunta
  • Koululautakunta
  • Vapaa-aikalautakunta
  • Ympäristölautakunta
  • Tekninen lautakunta
  • Koulutuskeskuksen lautakunta
  • Kunnallisvaalien tulokset Lapinjärvellä 2008
    Kunnallisvaalien tulokset Lapinjärvellä 2008
  • Äänestysaktiivisuuden ja äänioikeutettujen määrän kehitys Lapinjärvellä 1919–2008
    Äänestysaktiivisuuden ja äänioikeutettujen määrän kehitys Lapinjärvellä 1919–2008
  • Puolueiden edustukset kunnanvaltuustoissa 1968-2008
    Puolueiden edustukset kunnanvaltuustoissa 1968-2008

Ystävyyskunnat

Lapinjärvellä on neljä ystävyyskuntaa:[26][27]

 

Maantiede

Lapinjärven pinta-ala on 339,36 km2, josta vesistöjä on 9,48 km2.[1] Lapinjärven alueella sijaitsee muutamia järviä ja jokia.

Lapinjärven alueen vaikutus myös maailmanlaajuiseen maantieteen tutkimiseen on merkillepantava: Porlammilla Pyhäjärven rannalla, Tornikallion laella sijaitsee Struven ketjuun kuuluva mittauspiste Porlom II. Ketju kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Samalla kalliolla sijaitsi myös Maanmittauslaitoksen kolmiomittaustorni aina 1980-luvun puoliväliin asti.[28]

Vesistöt

Lapinjärvi

Lapinjärvellä on vain yksi kokonaan kunnan alueella sijaitseva järvi, Lapinjärvi, joka sijaitsee melko keskellä kuntaa ja rajoittuu Ingermaninkylään, Kirkonkylään, ja Vasarankylään. Järven pinta-ala on noin 530 ha ja sen rantaviiva 11,5 km.[29] Lapinjärven alueella sijaitsee myös Porlammilla Pyhäjärvi, joka kuuluu suurimmaksi osaksi Artjärven kuntaan. Aivan kaakkoisosassa Lapinjärveä Lapinkylässä sijaitsee Särkijärvi, joka ulottuu myös Ruotsinpyhtään puolelle. Jokia Lapinjärven alueella on kolme: Koskenkylänjoki, Rutuminjoki (myös Lapinjärvenjoki tai Loviisanjoki) sekä Taasianjoki, jonka vesistöalue on 27 000 hehtaaria.[30]

Luonto

Lapinjärvellä on Natura 2000-hankkeeseen kuuluva luonnonsuojelualue Ilveskallion vanha metsä Ingermaninkylästä. 21 hehtaarin laajuinen Ilveskallio on merkittävä kohde siksi, että se on useiden uhanalaisten kovakuoriaslajien esiintymisalue ja siellä esiintyy Uudellamaalla harvinaista Pikkutervakkoa.[31] Lapinjärvellä on Ilveskallion lisäksi useita kallioita erityisesti Lapinjärven pohjoispuolella Ingermaninkylässä ja Vasarankylässä.[32] Lapinjärven korkein kohta on Pyhäjärven rannalla oleva 99 metrin korkuinen Saukonkallio.[33] Lapinjärvellä on soita Ingermaninkylän ja Vasaranykylän alueella, Lapinjärven itäisissä osissa, ja myös etelässä Harsbölessä on suurehko suoalue.[32] 1990-luvun alussa oli Lapinjärven maa-alasta metsää noin puolet.[34]

Kylät

Numero perässä on kylän sijainti Lapinjärven kartalla.

Lapinjärven kylät

[35]

Lapinjärven kylät on varsin erikokoisia, sillä pienimmissä kylissä Harsbölessä (49) ja Lapinkylässä (57) on reilusti alle 100 asukasta, kun taas Kirkonkylän alueella asuu 781 asukasta ja Porlammilla 575 asukasta.[35]

Talous ja elinkeinot

Lapinjärvi on aina ollut erittäin vahvasti maatalouspitäjä, vaikka tilanne on muuttunut viime vuosikymmeninä. Kalastusta Lapinjärvellä ei ole koskaan harjoitettu erityisemmin, vaan Lapinjärvestä saadut kalat kulutettiin lähinnä kotitarpeisiin.[36]

Maanviljely

Lapinjärvi on perinteinen maalaiskunta, jossa maanviljely on ollut tärkein toimeentulolähde. Vuonna 1625 Lapinjärvellä oli yhteensä 118 tilaa ja jokaista tilaa kohden oli keskimäärin 2,25 hehtaaria peltoalaa, mutta isonjaon jälkeen 1790 tiloja oli 275 ja peltoalaa keskimäärin 3,1 hehtaaria.[37] 1800-luvulla uudisraivaus lisääntyi ja peltopinta-ala kaksinkertaistui vuosina 1805–1875 (vuonna 1875 se oli 3763 hehtaaria).[37] Lapinjärven suosituimmat viljelykasvit 1850 olivat ruis ja kaura: ohran osuus oli 15 prosenttia koko viljelyalasta. Ruista viljeltiin eniten Porlammilla, Rutumissa ja Ingermaninkylässä (jopa 60 prosenttia).[38]

Puitu vilja jauhettiin myllyissä, mutta myllyn ylläpito- ja rakennuskustannukset nousivat usein suuriksi yhdelle tilalle, joten syntyi myllykuntia. Lapinjärven parhaat vesimyllypaikat olivat Koskenkylänjoessa: Porlammilla jalkamyllyjä (vesimyllytyyppi) oli neljä ja muissa kylissä yhteensä neljä jalkamyllyä. Tuulimyllyt yleistyivät 1700-luvulla.[39]

Mariebergin kartanossa oli Lapinjärven ainoa suuri puutarha, jonka pinta-alaksi ilmoitettiin 20 hehtaaria vuonna 1875.[40]

Viinanpoltto

Lapinjärveläistein tärkein kauppatavara oli viina, joka valmistettiin yleensä rukiista, mutta myös kauran käyttö oli yleistä.[41] Vuonna 1834 lapinjärveläisten tuloista jopa 60 prosenttia oli peräisin viinasta.[42] 1750-luvun puolivälissä noin joka toisessa talossa oli viinapannu.[43] Salapoltto oli kuitenkin hyvin yleistä ja muodostui suureksi ongelmaksi myös Lapinjärvellä, mutta vähentyi 1800-luvun lopulla.[44] Lapinjärven suurin pannu oli vuonna 1860 Sjökullan kartanon muurattu viinapannu, jonka vetoisuus oli 185 litraa.[45]

Teollisuus

1700-luvulta aina 1800-luvun puoliväliin asti Lapinjärven ainoa merkittävä teollisuusyritys oli Käkikosken saha. 1800-luvun loppupuolen jälkeen Lapinjärvellä on toiminut muun muassa tulitikkutehdas, limonaditehtaita, leipomoita, meijereitä ja tiilitehtaita.[46]

Sahatoiminta

Luutnantti Lorents Glansenstierna ja raatimies Henrik Schröder solmivat vuonna 1744 sopimuksen sahamyllyn rakentamisesta Koskenkylänjokeen. Sahan perustamisessa ilmeni ongelmia, sillä Koskenkylänjoella muiden kuntien alueella toimineet sahat valittivat asiasta aina kuninkaalle asti. Saha saatiin kuitenkin rakennetuksi vuosina 1753–1754. Sahan toiminta loppui 1820-luvulla, ja rakennus purettiin 1830-luvulla, mutta uusi saha perustettiin jo 1870-luvulla.[47] 1800-luvun lopulla Lapinjärvellä oli kaksi muuta sahaa, sillä myös Lomnäsin kartanolla ja Porlammin kartanolla oli vesivoimalla käyvät sahat. Käkikosken saha asetettiin konkurssiin syksyllä 2007.[48]

Meijerit

1870-luvullla keksitty separaattori avasi tien meijeriteollisuudelle myös Lapinjärvellä: vuonna 1891 perustettiin Lapinjärven ensimmäinen osuusmeijeri Norrby mejerin. Tämän jälkeen Lapinjärvellä aloitti toimintansa myös seitsemän muuta meijeriä, joista vain Porlammin Osuusmeijeri on toiminnassa nykyäänkin.[49][50]

Nykypäivä

Nykyään Lapinjärvellä toimii muutamia pienyrityksiä, kuten leipomo ja meijeri. Lapinjärven maanlaajuisesti kuuluisin yritys kuitenkin lienee Pukaron Paroni -matkailukeskus valtatie 6:n varrella Pukarolla. Pukaron Paronissa vieraili 912 179 kävijää vuonna 2007, ja se on kävijämäärältään Suomen maksuttomien matkailukohteiden kolmanneksi suurin kohde Janakkalan Linnatuulen ja Linnanmäen jälkeen.[51] Yrityspaikkoja Lapinjärvellä oli vuonna 2006 193.[21]

Alkutuotanto on Lapinjärvellä menettänyt 1900-luvulla valta-asemansa palveluille työpaikkojen määrässä. Vuonna 2005 alkutuotanto työllisti 24,5 %, jalostus 18,9 % ja palvelut 54,9 % lapinjärveläisistä. Oman kunnan alueella lapinjärveläisistä kävi töissä 62,3 %.[21]

Lapinjärven suurin työllistäjä on kunta, jonka palveluksessa toimii 208 henkeä, joista opetuspalveluissa 80, sosiaalipalveluissa 64 ja koulutuskeskuksessa 30 työntekijää.[52] Muita suuria työllistäjiä ovat Pukaron Paroni 80:llä, Lapinjärven leipomo 28:lla ja Porlammin osuusmeijeri 12:lla työntekijällä.[53][54][55]

Talous

Lapinjärven kunnallisveroprosentti on 19, kiinteistöveroprosentti 0,3–0,85, kirkollisveroprosentti 1,85.[56][52]

Talousarvio 2007

Lapinjärven vuoden 2007 talousarvion toimintakulut ovat yhteensä 17 792 090 € (kasvua 3,4 %) ja toimintatuottojen arvo yhteensä 4 736 840 € (laskua 3,0 %). Verotulojen ja valtionosuuksien sekä poistojen jälkeen Lapinjärven tilikauden tulos on + 29 250 € (laskua 90,2 %).

Investoinnit

Talousarvion 2008 mukaan Lapinjärven investoinnit olivat 1,458 miljoonaa € (kasvua 16,0%)

Rahoitus

Vuosikate 2008 on 396 000 € eli 134 €/as. (2 945 as.). Vuosikate on 100 % poistoista. Lainanmäärä oli 710 €/as. (kasvua 35,2 %)[52]

Liikenneyhteydet

Kartta Lapinjärven merkittävimmistä teistä

Lapinjärven tärkein pääväylä on vuonna 1961 käyttöönotettu valtatie 6, joka kulkee Lapinjärven läpi, Kirkonkylän eteläpuolelta.[57][58] Lapinjärven sisällä tärkeimpiä teitä ovat Lapinjärven ja Loviisan välinen seututie 176, seututie 174 Kimonkylästä Artjärven kautta Myrskylään, Porlammilta VT-6:lle tuova maantie 1771, Artjärven ja Porlammin välinen maantie 1732, Myrskylän ja Porlammin välinen maantie 1751, Lindkoskelta Ruotsinkylään menevä maantie 1791 sekä Kimonkylän ja Iitin välinen maantie 3610.[58] Lapinjärven alueella kulkee myös yksi rautatie, Lahti-Loviisa-rata.[58] Radan varrella on yksi rautatieasema Rutumissa, josta on nykyään jäljellä vain koviset portaat. Porlammilla ja Lipossa on myös asemarakennukset, mutta ne toimivat nykyään asuinrakennuksina.[59]

Väestö

Lapinjärven asukasluku oli vuoden 2008 alussa 2 929, josta ruotsinkielisiä oli 33,0 % ja ulkomaalaisia 2,4 %.[21] Väestö on keskittynyt kahteen taajamaan: Kirkonkylään ja Porlammiin. Muita suurempia asutuskeskuksia ovat Pukaro, Heikinkylä, Lindkoski ja Ingermaninkylä, joissa on yli 200 asukasta.[35] Lapinjärven taajama-aste vuoden 2008 alussa oli 27,2 %.[60]

Kielisuhteet

Lapinjärven kielisuhteiden kehitys 1700-luvulta lähtien

Lapinjärvi on ollut jo monta sataa vuotta kaksikielinen kunta: 1800-luvulla suomenkieliset asuivat Kimonkylän ja Porlammin alueella ja ruotsinkieliset asuttivat muut kylät. Vuonna 1853 suomenkielisiä oli Lapinjärven asukkaista noin 35,8 %.[61] Prosenttimäärä ei muuttunut ennen 1900-lukua alkua suuremmin, mutta tämän jälkeen suomenkielisen väestön määrä nousi paljon, mikä johtui suomenkielisten maatyöläisten muutosta Lapinjärvelle. 1940-luvulla suomenkielisten osuus ohitti ruotsinkielisten. Nykyään noin kaksi kolmannesta Lapinjärven asukkaista on suomenkielisiä.[62] Kieliraja kulkee suurin piirtein niin, että Porlammin, Kimonkylän, Pukaron ja Rutumin asukkaista suurin osa puhuu äidinkielenään suomea. Kirkonkylän tilanne on suurin piirtein tasan.[63]

Palvelut

Koulutus

Lapinjärven kansakoulujen oppilasmäärän kehitys 1875–1919
Lapinjärven kansakoulujen oppilasmäärän kehitys 1955–1975

1600-luvulla tavallisen kansa tärkein opetuksentavoite oli lukutaito, joka ilmeni käytännössä katekismuksen ulkoa oppimisena.[64] Pappien tehtävänä oli valvoa lukutaitoa: seurakuntalaiset kuulusteltiin kaksi kertaa vuodessa kinkereillä. Vuonna 1780 kirkonisäntä ja muutamat säätyläiset valittivat, että kylässä oli useita lukutaidottomia lapsia. Tämä johti päätökseen lastenopettajien palkkaamisesta jokaiseen kylään, mutta opettajia ei kuitenkaan saatu joka kylään.[65] Vuonna 1855 kyläkoulunopettajia oli 9 ja opetettavia lapsia 120.[66] Vuonna 1856 Aleksanteri II antoi senaatille määräyksen kehittää kansanopetusta maassa, mikä oli ensimmäinen askel kansakoulujen perustamiseen.

Pitäjänkokouksessa 1859 päätettiin perustaa kyläkouluja eli "pienten lasten kouluja". Pitäjä jaettiin kahteen koulupiiriin, joissa kummassakin oli oma opettaja (koulumestari). Porlammilaiset eivät liittyneet kiertokoulujärjestelmään, vaan järjestivät opetuksen itse ja aloittivat kunnan ainoan kiinteän kyläkoulun, kun muualla toimi kiertävä kyläkoulu.[67] Vuonna 1872 muutkin koulupiirit joutuivat perustamaan kiinteät kyläkoulut.[68]

Vuonna 1875 kuntakokous hyväksyi yläkansakoulun säännöstön: opetusta annettaisiin suomeksi ja ruotsiksi, tytöille ja pojille. Koulu aloitti toimintansa 24. tammikuuta 1876 ja oppilaita oli 45.[69] Kansakoulu siirtyi myöhemmin Pekinkylästä Kirkonkylään, ja uuden koulun nimeksi tuli Kappelby folkskola. Porlammille rakennettiin kansakoulu 1877.[70] Lapinjärvellä toimivat aina vuoteen 1888 vain Porlammin kansakoulu ja Kapellby folkskolan, kunnes pukarolaiset päättivät perustaa kyläänsä ruotsinkielisen kansakoulun, joka aloitti toimintansa 1889. Koulussa opetettiin myös Pukaron ja Kimonkylän suomenkielisiä oppilaita.[71]

Koulu Perustamisvuosi[72] Kieli[72]
Pekinkylä 1876 Ruotsi
Kirkonkylä 1877 Kaksikielinen
Porlammi 1877 Suomi
Pukaro 1889 Kaksikielinen
Kimonkylä 1893 Suomi
Harsböle-Lapinkylä 1897 Ruotsi
Heikinkylä-Pekinkylä 1898 Ruotsi
Ingermaninkylä-Rutumi 1899 Ruotsi
Lindkoski 1909 Ruotsi
Pukaro (suomenkielinen) 1910 Suomi

Suomessa tuli 1921 voimaan oppivelvollisuus, ja kaikkien 7–13-vuotiaiden oli siitä eteenpäin osallistuttava kouluopetukseen.[73] Lapinjärvellä lakimuutos ei tehnyt suuria muutoksia. Koulupiirit pysyivät Porlammin koulua lukuun ottamatta samoina: Porlammi hajotettiin Porlammin, Porlammin kartanon ja Käkikosken piireihin.[74] Myöhemmin Kirkonkylän vanha kansakoulu muuttui ruotsinkieliseksi (Kapellby skola), ja rinnalle perustettiin suomenkielinen koulupiiri, johon kuuluivat Vasarankylän, Kirkonkylän, Rutumin ja Ingermaninkylän suomenkieliset talot.[74]. Pukaro jaettiin myös kahteen koulupiiriin, ja suomenkieliset lindkoskelaisten lapset siirrettiin Pukaron koulupiiriin.[75]

Suomenkielisen väestön osuus lisääntyi voimakkaasti 1900-luvulla, mikä johti Kirkonkylän suomenkielisen koulupiirin jakamiseen 1946, jolloin syntyi Latokartanon koulu Ingermaninkylään, jossa kävivät myös Rutumin suomenkieliset oppilaat.[76] Vuodesta 1963 lähtien suomenkielinen kansalaiskoulu (kahdeksannen vuosikurssin oppilaat) toimi Porlammilla, jossa kävi myös Myrskylän ja Artjärven oppilaita. Ruotsinkieliset kävivät Loviisassa kansalaiskoulunsa yhdessä ruotsinpyhtääläisten, liljendalilaisten, pernajalaisten ja loviisalaisten kanssa.[76]

Kansakoulun jälkeen saatavaa jatko-opetusta lapinjärveläiset opiskelijat joutuivat hakemaan muilta paikkakunnilta. 1950-luvun lopulla alkoi kyteä ajatus yhteiskoulun perustamisesta, mikä johti toukokuussa 1965 Porlammin yhteiskoulun perustamiseen yhteistyössä Myrskylän ja Artjärven kanssa.[77]

Koulu Lakkauttamisvuosi[78] Oppilasmäärä 1960[78]
Harsböle-Labby 1964 33
Hindersby 55
Ingermansby 1962 10
Kapellby 60
Lindkoski 1967 50 (v. 1965 19)
Pockar 1962 21
Kimonkylä 1967 54 (v. 1965 32)
Kirkonkylä 50
Latokartano 1966 30 (v. 1965 52)
Pukaro 75
Käkikoski 66
Porlammi 1964 65
Porlammin kartano 39

Vuonna 1970 annettiin asetus, jolla perustettaisiin peruskoulu, joka korvaisi kansakoulun, kansalaiskoulun ja keskikoulun, mikä johti siirtymiseen peruskoulujärjestelmään vuonna 1975.[79] Suomenkieliset ala-asteet perustettiin Kirkonkylään, Käkikoskelle, Pukarolle ja Porlammin kartanolle. Yläaste siirrettiin Itä-Uudenmaan yhteiskoulun tiloihin. Ruotsinkieliset ala-asteet perustettiin Kirkonkylään sekä Heikinkylään. Ruotsinkielinen yläaste toimi yhdessä ympäryskuntien kanssa Loviisassa.[79]

Nykyään Lapinjärvellä toimii kolme suomenkielistä ala-astetta, Porlammilla, Pukarolla ja Kirkonkylässä, sekä yksi ruotsinkielinen ala-aste Kirkonkylässä: Hindersbyn koulu lakkautettiin 31.7.2006.[80][81] Porlammilla toimii yläaste ja lukio yhteistyössä Arjärven ja Myrskylän kanssa.[82]

Koulutuskeskuksen päärakennus

Lapinjärvellä on myös toiminut maatalouskoulut Latokartanon maanviljelyskoulu 1800- ja 1900-lukujen taitteessa sekä Lantmannaskolan i Östra Nyland 1900-luvun alussa.[83][84]

Elokuussa 1997 Lapinjärvi sai oikeudekseen hoitaa suomalaisten siviilipalveluksen.[45] Lapinjärven koulutuskeskus sijaitsee Latokartanon alueella Ingermaninkylässä.

Sosiaalitoimi ja terveydenhuolto

Lapinjärven ensimmäinen kunnalliskoti otettiin käyttöön 1920-luvulla.[85] Sitä ennen kunta oli vain tukenut rahallisesti sekä ruuallisesti vaivaisia ja köyhiä. Heikinkylään perustettu kunnalliskoti (myöhemmin vanhainkoti) siirrettiin Kirkonkylään ja toimii siellä edelleenkin.[86] Lapinjärvellä on toiminut muun muassa nuorisosiirtola 1930-luvulla, alkoholiparantola, pakolaiskeskus, ja ne kaikki ovat toimineet Latokartanon tiloissa.[87] Samoin Lapinjärvellä toimi tuberkuloosiin keskittynyt Lapinjärven parantola.[88] Nykyään parantolan tiloissa toimii mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumiskeskus.[89] Lapinjärvellä toimii myös kaksi lastenkotia.[90][91]

Lapinjärvellä toimii terveystalo sekä neuvola. Samoin kunnassa on yksi yksityinen lääkäriasema. Terveydenhuolto hoidetaan kuntayhtymän kautta.[92]

Kulttuuri ja vapaa-aika

Yhdistykset ja seurat

Nuorisoseurat

Lapinjärvelle perustettiin ensimmäinen nuorisoseura Lindkosken kylään syyskuussa 1896. Yhdistyksen nimeksi tuli Lindkoski Lantmanna-Ungdomsförering, josta kehittyi myöhemmin Hembygdens Vänner i Lappträsk.[93] Yhdistys järjesti illanviettoja, joissa oli näytelmiä, leikkejä ja tansseja.[94] Porlammille perustettiin oma nuorisoseura Porlammin Nuorisoseura Soihtu 1897. Vuonna 1908 Soihdulle rakennettiin seuratalo Soihtula.[95] Myöhemmin Lapinjärvelle perustettiin nuorisoseurat myös Pukarolle, Harsbööleen yhdessä Lapinkylän kanssa, Kimonkylään (Kimonkylän Nuorisoseura, Valonsäde), Vasarankylään ja Kirkonkylään yhteinen sekä Heikinkylään, johon yhdistettiin Pekinkylän nuorisoseura 1915.[96]

Urheiluseurat

Lapinjärven Lukon logo

Lapinjärven ensimmäinen urheiluseura oli Porlammin Pyry, joka perustettiin 1932. Seura järjesti kilpailuja muun muassa hiihdossa, jossa 20 kilometrin kilpailun voittaja sai Pyryn Tuoppi -nimisen pokaalin, mäkihypyssä, nyrkkeilyssä, yleisurheilussa ja suunnistuksessa. Porlammilla toimi 1950- ja 1960-luvuilla työväen urheiluseura Porlammin pauhu.[97] Ruotsinkielinen Lappträsk Idrottsförering ("Liffen", LIF) perustettiin 1937. Suomenkielinen Lapinjärven Lukko perustettiin toisen maailmansodan jälkeen 1945. Lukon menestynein urheilija on Brita Blomberg (o.s. Johansson), jolla oli Suomen ennätys pituushypyssä ja 100 metrin juoksussa, ja hän osallistui myös Rooman olympialaisiin 1960.[98] 2000-luvulla Lapinjärvelle perustettiin Pallojunnut-niminen urheiluseura.

Muita yhdistyksiä

Lapinjärvellä toimii myös muun muassa Marttayhdistyksiä, Porlammin ja Pukaron kyläyhdistykset, puolivakinainen palokunta[99] sekä Lapinjärven kulttuuriyhdistys LaKu.[100]

Teatteri

Kimonkylän nuorisoseura Valonsäde on esittänyt 2000-luvulla kesäisin esityksiä Hotelli Hanhen rannassa.[101] Porlammin nuorisoseura Soihtu järjestää kevät- ja syysiltamia, joissa esitetään näytelmiä.[95]

Liikunta

Lapinjärvellä on suhteellisen paljon liikuntamahdollisuuksia. Kunnan alueella on muun muassa kolme uimarantaa, Kirkonkylässä, Porlammilla sekä Harsbölessä,[102] kaksi tenniskenttää (Porlammilla ja Kirkonkylässä), jääkiekkokaukaloita sekä muutamia pururatoja.[98] Lapinjärven Kirkonkylän alueella Mariebergissä on yleisurheilukenttä, jonka yhteydessä on jalkapallokenttä, tennisverkko, lentopalloverkko, katukoripallokenttä, ja aluetta kiertää pururata. Kesäisin Lukko ja LIF järjestävät kentällä yleisurheilukilpailuja. Liikuntahalleja on sekä Kirkonkylän koulun että Porlammin koulun läheisyydessä.[98] Vuonna 1975 Lapinjärvelle rakennettiin useiden yhdistysten aloitteesta uimahalli, joka kunnallistettiin 1981. Uimahalli sijaitsee Porlammilla Porlammin koulun yhteydessä.[98] Uimahallissa on kaksi allasta, joista suurempi on 16,63 metrin pituinen.[103]

Nähtävyydet

Lapinjärvellä sijaitsee huomattava määrä erilaisia nähtävyyksiä vanhoista kartanoista ja tiloista nykyaikaiseen matkailukeskukseen. Lapinjärvellä sijaitsevat Unescon maailmanperintökohde Struven ketjun mittauspiste Porlom II sekä Natura 2000-hankkeen luonnonsuojelualue Ilveskallion vanha metsä.

Kirkot ja hautausmaat

Pääartikkeli: Lapinjärven kirkot
Ruotsalainen kirkko.

Lapinjärvellä on kaksi kirkkoa vierekkäin kunnan keskustassa. Niitä kutsutaan historiallisista syistä nimityksillä ruotsalainen kirkko (suurempi) ja suomalainen kirkko (pienempi), vaikkei kieliasialla nykyisin ole niiden käytön kannalta merkitystä. Kirkot ovat rakennettu 1700-luvulla ja kirkkojen läheisyydessä oleva kellotapuli 1800-luvulla.[104] Kirkkojen läheisyydessä sijaitsee myös vanha hautausmaa. Uusi hautausmaa sijaitsee Kirkonkylän toisella puolella alle puolen kilometrin päässä kirkoista. Uuden hautausmaan läheisyydessä sijaitsee myös 2003–2004 peruskorjattu siunauskappeli.[104]

Museo- ja kotiseututoiminta

Kotiseutumuseo Kycklings.

Lappträsk Hembygdsförering (suom. Lapinjärven kotiseutuyhdistys) on perustettu 7. kesäkuuta 1929.[105] Yhdistys järjesti vanhan maanmieskoulun Brofogdaksen tiloissa kotiseutumuseotoimintaa, joka jatkuu edelleen.[106] Brofogdas on vanha luutnantin virka-asunto, ja rakennus on Lapinjärven vanhimpia.[107] Lappträsk Hembygdsförering ylläpitää myös kotiseutumuseo Kycklingsiä, jonka yläkerrassa on suutarin ja siselöörin työpajat.[106][108] Sekä Brofogdas että Kyckylings sijaitsevat Kirkonkylän alueella.

Lapinjärven vanhimpia rakennuksia on siltavoudin asunto Brofogdas.

Vuonna 1952 Heikinkylään perustettiin Hopenback-Lekstrand fornminnesförering (suom. muinaismuistoyhdistys), jonka tehtävänä on ylläpitää Hurtigsin rakuunatorppaa Heikinkylässä.[108] Rakennus on 1700-luvulta.[106]

Porlammin Nuorisoseura perusti kesällä 1943 Porlamille kotiseutumuseon.[109] Kotimuseo käsittää koulumuseon, vajan, makasiinin ja sepänpajan.[106] Kotiseutumuseon läheisyydessä sijaitsee myös Hilda Käkikosken patsas.

Lapinjärvellä sijaitsee myös Heikinkylä-Pekinkylän pajamuseo, joka on 1800-luvulta peräisin oleva sepän paja.[106]

Kartanot

  • Sjökullan kartano (myös. Latokartano) sijaitsee Ingermaninkylässä, Lapinjärven koulutuskeskuksen läheisyydessä, Lapinjärven rannalla.[45] Kartano on vanha kruununtila, jota hallitsi useat aateliset, mutta voudit vuokrasivat ja viljelivät kartanon maita. Sjökullan tiloilla on myös pidetty maanviljelyskoulua 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.[110] Kartano on toiminut myös nuorisosiirtolana, huoltolana, vastaanottokeskuksena, ja alueella on ollut myös kestikievari.[45][111]
  • Porlammin kartano sijaitsee Porlammilla. Kartano on perustettu 1636, ja kartanon omisti aikoinaan von der Pahlenin suku.[112][113] Kartano toimi säteritilana. Omistus siirtyi kauppojen jälkeen 1800-luvulla Ehrnroothin suvulle.[113]
  • Kirkonkylän kartano (myös. Marieberg tai Lappvikin kartano) on saanut nimensä silloisen omistajan rouvasta Maria Sahlbergistä. Kartano on toiminut alkujaan papin virkatilana 1500-luvulla.[114] Kartano tuli kuuluisaksi suurista puutarhoista. Sen alueilla on pidetty myös krouvia[115] ja käräjäkuntaa.[116]
  • Rutumin kartano on perustettu 1732 kahden rälssitilan yhdistyessä, ja toisen maailmansodan jälkeen jaettiin sen maita siirtoväelle.[117] Puhekielessä Rutumin kartanosta käytettiin nimitystä (Stora) Herrgården (suom. (suuri) herraskartano). Kartanon alkuperäiset omistajat kuuluivat Gyllingin sukuun.[118] Kesällä kartanossa toimii kesäkahvila ja esillä on taidetta.[119]
  • Pukaron kartano muodostettiin vuonna 1763 Jontaksen ratsutilasta.[120] Nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1817.[121]
  • Lumnäsin kartano on toinen kartano Pukarolla. Lomnäsin kartano on perustettu 1810 Daniel Wallen yhdistettyä tiloja. Kartanon mailla on toiminut kestikievari ja veromylly.[122]

Pukaron Paroni

Lapinjärven ylivoimaisesti suosituin matkailukohde on matkailukeskus Pukaron Paroni valtatie 6:den varrella. Pukaron Paronissa kävi vuonna 2007 912 179 kävijää, mikä nostaa Pukaron Paronin Suomen kolmanneksi suosituimmaksi maksuttomaksi matkailukohteeksi.[123] Pukaron Paronissa on muun muassa kahvila, Kermansaven tehtaanmyymälä, Brunbergin makeistukku sekä kirjakauppa Kirjapörssi.[124]

Kuuluisia lapinjärveläisiä

Lähteet

Kirjallisuuslähteet

  • Anne Vikkula (s. 19–58), Gunilla Harling-Kranck (s. 61–92), Christer Kuvaja (s. 95–411), Mikael Korhonen (s. 415–805): Lapinjärven historia. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 952-90-6913-8.
  • Anders Allardt: Lappträsk socken. Helsinki: Mercators Tryckeri AB, 1920. (ruotsiksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 26.4.2024. Tilastokeskus. Viitattu 28.4.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Lapinjärven kunnanvaltuusto: Lapinjärven kunnanvaltuuston pöytäkirja 21.1.2009, s. 28. Lapinjärven kunta, 2009. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 31.1.2009). (suomeksi)
  7. ↑ a b YLE: Kunnallisvaalit 2008 tulospalvelu 4.11.2008. YLE.
  8. ↑ Suomen tilastokeskus Stat. Viitattu 27.7.2008.
  9. ↑ Vikkula s. 27
  10. ↑ Vikkula s. 57
  11. ↑ a b c d e Kuvaja s. 97
  12. ↑ Kuvaja s. 98
  13. ↑ Kuvaja s. 99
  14. ↑ Kuvaja s. 100
  15. ↑ Kuvaja s. 106
  16. ↑ a b c Kuvaja s. 168
  17. ↑ a b Kuvaja s. 138
  18. ↑ Kuvaja s. 143
  19. ↑ Korhonen s. 415
  20. ↑ Korhonen s. 423
  21. ↑ a b c d Suomen tilastokeskus: Stat-Lapinjärvi Stat. Viitattu 26.12.2008.
  22. ↑ a b c d Harling-Kranck s. 61–62
  23. ↑ a b Jouni Lappalainen: Aino Villikka johtaa puhetta Lapinjärven valtuustossa. Loviisan Sanomat, 23.1.2009, 93.. vsk, nro n:o 7, s. 13. (suomeksi)
  24. ↑ Korhonen s. 594
  25. ↑ a b Lapinjärven kunta: Lapinjärven hallinto Lapinjärven kunta. Viitattu 5.1.2009.
  26. ↑ Arto Henriksson: Painopiste Itämeren alueen yhteistyöhön. Loviisan Sanomat, 15.08.2008. Loviisan Sanomat. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.1.2009.
  27. ↑ Jouni Lappalainen: Ystävyyskunnat pohtivat EU:n roolia Lapinjärvellä. Loviisan Sanomat, 27.05.2005. Loviisan Sanomat. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.1.2009.
  28. ↑ Maanmittauslaitos: Maanmittauslaitos - Struven ketju (pdf) Maanmittauslaitos. Viitattu 20.1.2009.
  29. ↑ Pekka Paavilainen: Lapinjärven valuma-aluekartoitus Lapinjärven kunta. Viitattu 20.12.2008.
  30. ↑ Rosas (Lapinjärven historia) s. 538
  31. ↑ Uudenmaan ympäristökeskus: Suomen Natura 2000 kohteet/ Uudenmaan ympäristökeskus Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 14.1.2009.
  32. ↑ a b Maanmittauslaitos: Kansalaisen Karttapaikka. Kartan verkkoversio (viitattu 20.1.2009)
  33. ↑ Allardt s.3
  34. ↑ Korhonen s.498
  35. ↑ a b c Lapinjärven kunnan kotisivut Lapinjärven kunta. Viitattu 19.10.2007.
  36. ↑ Allardt s.137-138
  37. ↑ a b Kuvaja s. 225
  38. ↑ Kuvaja s. 227
  39. ↑ Kuvaja s. 243
  40. ↑ Kuvaja s. 228
  41. ↑ Kuvaja s. 249
  42. ↑ Kuvaja s. 271
  43. ↑ Kuvaja s. 381
  44. ↑ Kuvaja s. 251
  45. ↑ a b c d e f Eero Soinio & Antti Kukkonen: Sjökullan historia 2004. Siviilipalveluskeskus. Viitattu 26.12.2008.
  46. ↑ Korhonen s. 528
  47. ↑ Kuvaja s. 267–270
  48. ↑ Loviisan Sanomien toimitus: Käkikosken saha konkurssiin 25.9.2007. Loviisan Sanomat. Viitattu 17.12.2008.
  49. ↑ Korhonen s. 545–548
  50. ↑ Lapinjärven yritysrekisteri Lapinjärven kunta. Viitattu 27.12.2008.
  51. ↑ MEK: Matkailukohteiden kävijämäärät 2007 Helsinki: Matkailun edistämiskeskus. Viitattu 27.12.2008.
  52. ↑ a b c Lapinjärven kunta: Lapinjärven talousarvio ja taloussuunnitelma 2008–2010. Lapinjärven kunta, 2008.
  53. ↑ Auli Silmäri: Vanhasta bussivarikosta kehittyi vilkas kohtauspaikka 10.8.2006. LiLa. Viitattu 27.1.2009. (suomeksi)
  54. ↑ Jouni Lappalainen: Leipomon raaka-aineet kallistuivat rajusti. Loviisan Sanomat, 08.01.2008. Loviisan Sanomat. (suomeksi)
  55. ↑ Porlammin Osuusmeijeri: Porlammin Osuusmeijerin yritysesittely porlamminosuusmeijeri.fi. Viitattu 27.1.2009. (suomeksi)
  56. ↑ Verohallitus: Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit 2009 1.12.2008. Verohallitus. Viitattu 18.1.2009.
  57. ↑ Korhonen s.553
  58. ↑ a b c Metsähallitus: Retkikartta. Metsähallitus. Kartan verkkoversio (viitattu 21.1.2009) (suomeksi)
  59. ↑ Korhonen s.561
  60. ↑ Lapinjärven kunta: Tilastotietoja Lapinjärveltä 1.1.2008. Lapinjärven kunta. Viitattu 21.1.2009. (suomeksi)
  61. ↑ Kuvaja s. 158
  62. ↑ Korhonen s. 429
  63. ↑ Korhonen s. 430
  64. ↑ Taru, Katja Ja Anne: Kieku – koulu 1600-luvulla Koulu 1600-luvulla. 26.3.2004. Viitattu 28.12.2008.
  65. ↑ Kuvaja s. 306
  66. ↑ Kuvaja s. 307
  67. ↑ Korhonen s. 614
  68. ↑ Korhonen s. 617–618
  69. ↑ Korhonen s. 619
  70. ↑ Korhonen s. 620
  71. ↑ Korhonen s. 621
  72. ↑ a b Korhonen s. 625
  73. ↑ Hanna Häppölä: Koskesta Voimaa 1921 uta.fi. Viitattu 28.12.2008.
  74. ↑ a b Korhonen s. 631
  75. ↑ Korhonen s. 632
  76. ↑ a b Korhonen s. 634
  77. ↑ Korhonen s. 635–637
  78. ↑ a b Korhonen s. 635
  79. ↑ a b Korhonen s. 638
  80. ↑ Lapinjärven kunta: Lapinjärven kunnan opetuspalvelut lapinjarvi.fi. Viitattu 28.12.2008.
  81. ↑ Lapinjärven kunnanvaltuuston pöytäkirja 9/2006 (.doc) lapinjarvi.fi.
  82. ↑ Lapinjärven kunta: Porlammin koulu porlammi.lapinjarvi.fi. Viitattu 28.12.2008.
  83. ↑ Korhonen s.644
  84. ↑ Korhonen s.646
  85. ↑ Korhonen s. 664
  86. ↑ Lapinjärven kunta: Lapinjärven sosiaalipalvelut Lapinjärven kunta. Viitattu 18.1.2009.
  87. ↑ Korhonen s. 667–668
  88. ↑ Korhonen s. 672
  89. ↑ Hoivapalvelut – MDA-koti Mäntymäki 3.10.2007. Hoivapalvelut. Viitattu 18.1.2009.
  90. ↑ Simo Arvo: Hindersbyn koulu uuteen käyttöön. Loviisan Sanomat, 17.08.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.1.2009.
  91. ↑ Eija Kosonen: Kotinsa ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä kasvanut huimasti. Loviisan Sanomat, 20.09.2005. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.1.2009.
  92. ↑ Lapinjärven kunta: Lapinjärven terveydenhuolto Lapinjärven kunta. Viitattu 18.1.2009.
  93. ↑ Korhonen s. 685
  94. ↑ Korhonen s. 686
  95. ↑ a b Marita Paavola, Pia-Leena Salo, Eeva Vitikka-Annala: Porlammi – yhdistykset porlammi.fi. 2008. Viitattu 11.1.2009.
  96. ↑ Korhonen s. 687–692
  97. ↑ Korhonen s. 703
  98. ↑ a b c d Korhonen s. 704
  99. ↑ Arto Henriksson: Itä-Uudenmaan kaikki palokunnat siirtyvät Porvoon palkkalistoille. Loviisan Sanomat, 12.03.2003. Loviisan Sanomat. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.1.2009.
  100. ↑ Lapinjärven yhdistykset Lapinjärven kunta. Viitattu 11.1.2009.
  101. ↑ Kimonkylän kesäteatteri 9.4.2008. Kimonkylä. Viitattu 11.1.2009.
  102. ↑ Lapinjärven uimarannat Lapinjärven kunta. Viitattu 11.1.2009.
  103. ↑ Lapinjärven uimahalli Lapinjärven kunta. Viitattu 11.1.2009.
  104. ↑ a b EVL Lapinjärvi – kirkot Lapinjärven seurakuntayhtymä. Viitattu 5.1.2009.
  105. ↑ a b Korhonen s. 697
  106. ↑ a b c d e Matkailu Lapinjärvi Lapinjärven kunta. Viitattu 5.1.2009.
  107. ↑ Korhonen s. 698
  108. ↑ a b Korhonen s. 699
  109. ↑ Korhonen s. 700
  110. ↑ Korhonen s. 645
  111. ↑ Kuvaja s. 193
  112. ↑ Harling-Kranck s. 83
  113. ↑ a b Kuvaja s. 194
  114. ↑ Kuvaja s. 123
  115. ↑ Kuvaja s. 247
  116. ↑ Kuvaja s. 322
  117. ↑ Harling-Kranck s. 87
  118. ↑ Kuvaja s. 198
  119. ↑ Rutumin kartano Rutumin kartano. Viitattu 5.1.2009.
  120. ↑ Harling-Kranck s. 85
  121. ↑ Muuka – vanhoja suomalaisia rakennuksia Muuka. Viitattu 5.1.2009.
  122. ↑ Kuvaja s. 202
  123. ↑ Matkailun edistämiskeskus: Matkailukohteiden kävijämäärät 2007 12.8.2008. MEK. Viitattu 5.1.2009.
  124. ↑ TE-keskus, Euroopan yhteisö: Elämyksiä Itä-Uudellamaalla countryvacation.net. Viitattu 5.1.2009.
  125. ↑ Eija Kareno: Hilda Käkikoski (1864-1912) - Itä-Uudenmaan kirjailijat city.porvoo.fi. 19.07.2006. Viitattu 26.1.2009. (suomeksi)
  126. ↑ sports-reference: Brita Johansson Biography and Statistics sports-reference.com. Viitattu 26.1.2009. (suomeksi)
  127. ↑ Kuvaja s. 333
  128. ↑ Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Suomen kirjailijat Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 26.1.2009. (suomeksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lapinjärvi.

Malline:Etelä-Suomen läänin kunnat

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lapinjärvi&oldid=6205795”