Tämä on lupaava artikkeli.

Trinidad ja Tobago

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Trinidad-Tobago)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Trinidadin ja Tobagon tasavalta
Republic of Trinidad and Tobago
Trinidad ja Tobagon lippu Trinidad ja Tobagon vaakuna
lippu vaakuna

Trinidad ja Tobagon sijainti

Kartta
Valtiomuoto tasavalta
presidentti Paula-Mae Weekes
Pääministeri Keith Rowley
Pääkaupunki Port of Spain
Muita kaupunkeja Scarborough
Pinta-ala
– yhteensä 5 128[1] km² (sijalla 173)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2014) 1 223 916[2] (sijalla 158)
– väestötiheys 254,4 / km²
– väestönkasvu −0,86[2] % (2012)
Viralliset kielet englannin kieli
Valuutta Trinidad-Tobagon dollari (TTD)
BKT
– yhteensä 27,14 mrd. USD[2] (sijalla 103)
– per asukas 20 300 USD
HDI (2014) 0,772[3] (sijalla 64)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 0,4 %
– teollisuus 58,9 %
– palvelut 40,7 %
Aikavyöhyke UTC−4
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Yhdistyneestä kuningaskunnasta

31. elokuuta 1962
Lyhenne TT
Kansainvälinen
suuntanumero
+1-868
Motto Together we aspire, together we achieve (Yhdessä pyrimme, yhdessä saavutamme)
Kansallislaulu Forged From The Love of Liberty
Edeltäjä(t) Trinidadin ja Tobagon Commonwealth realmin lippu Trinidad ja Tobago (Commonwealth realm)
(1962–1976)

Trinidad ja Tobago eli Trinidad-Tobago[4] on Karibianmerellä sijaitseva saarivaltio, joka sijaitsee Venezuelan rannikosta yksitoista kilometriä pohjoiseen. Valtion pääsaaret ovat Trinidad sekä Tobago, joista Trinidad on suurempi sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan. Kahden pääsaaren lisäksi valtioon kuuluu 21 pienempää saarta.

Trinidad ja Tobago on ollut itsenäinen vuodesta 1962 ja tasavalta vuodesta 1976 alkaen. Virallinen kieli on englanti. Asukkaista 40 prosenttia on afrikkalaistaustaisia, ja intialaistaustaisia on lähes saman verran. Entinen sokerin ja kaakaon tuottaja saa nykyisin tuloja öljystä ja maakaasusta. Se tunnetaan myös calypso-musiikin ja steelpan-soittimen kotimaana.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trinidad ja Tobago satelliittikuvassa.

Trinidad ja Tobago ovat Pienten Antillien eteläisimpiä saaria. Trinidad sijaitsee vain 11 kilometriä Venezuelan rannikosta koilliseen, ja saaren erottaa mantereesta Parianlahti. Geologisesti saaret ovat Etelä-Amerikan mantereen jatke. Saarivation kokonaispinta-ala on 5 128 neliökilometriä.[1] Trinidad on saarista suurempi, ja sen pinta-ala on 4 828 neliökilometriä. Se on muodoltaan suorakaide, jonka kolmessa kulmassa on pitkänomainen niemimaa. Tobago on noin 30 kilometrin päässä Trinidadista koilliseen.[5]

Trinidadin huomattavin piirre on sen pohjoisosassa kulkeva Northern Range -niminen vuoristo, joka on Andien rannikkovuoriston jatkumoa. Sen korkein kohta 940 metriin kohoava El Cerro del Aripo, joka on myös koko valtion korkein huippu. Vuoristo laskeutuu eteläpuolella Trinidadin pohjoistasangoksi. Saaren halkaisee myös kaksi muuta kukkulajonoa, Central Range ja Southern Range. Pinnanmuodot vaikuttavat myös jokiin, joita on paljon mutta ne ovat myös lyhyitä. Alankoaleuilla on myös monia soita. Tobagon saaren halkaisee Main Ridge -vuoristo, joka on geologisesti Northern Rangen jatkumo. Se kohoaa korkeimmillaan 550 metriin. Vuorten rinteet ovat loivemmat lounaassa olevan korallitasangon suuntaan.[6]

Trinidadin ja Tobagon ilmasto on trooppisen kostea. Keskilämpötila vaihtelee helmikuun 25 asteesta huhtikuun 29 asteeseen. Kuivakausi on tammikuusta toukokuulle ja lyhyempi kuivakausi syys–lokakuussa. Tuulet puhaltavat pääosin koillisesta.[6] Maa on niin etelässä, että hurrikaanien reitti ei pääsääntöisesti kulje sen yli.[7]

Trinidadin sademetsissä, savanneilla ja kosteikoissa elää yli 400 lintulajia. Tobagolla, joka on kauempana mantereelta, lajeja on vähemmän. Saarella kasvaa Karibian vanhinta sademetsää, jossa on monia kotoperäisiä lajeja, merilintujen pesimisalue sekä monipuolista eläimistöä koralliriutalla.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvaiheet ja siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trinidad on Karibian pisimpään asutettu maa: siellä on ollut eteläamerikkalaisperäistä asutusta jo 7 000 vuotta sitten. Keramiikkaa tehneet viljelijät asettuivat saarelle noin 250 eaa. ja levittäytyivät sieltä käsin Antilleille. Eurooppalaisten saapuessa Trinidadia asuttivat karibit ja arawakit, kun taas Tobagolla oli saaristolais-karibeita ja galibeita. Kristoffer Kolumbus kävi Trinidadilla 1498 ja nimesi sen kolmen vuorenhuipun mukaan. Tobagon hän näki kaukaa ja nimesi sen tyypillisen tupakkapiipun mukaan.[9]

Antonio de Berrio tuli vuonna 1592 Trinidadille etsimään tarujen kultakaupunkia Eldoradoa. Hän otti saaren virallisesti Espanjan haltuun ja perusti San José de Oruñan, joka toimi saaren pääkaupunkina vuoteen 1784. Trinidadin siirtokunta kehittyi kuitenkin varsin hitaasti, kunnes vuonna 1776 Espanja alkoi rohkaista muiden Karibian saarten katolisia muuttamaan Trinidadiin. Maahanmuutto alkoi kunnolla, kun vuonna 1783 uudisasukkaille luvattiin maa- ja verohyötyjä. Ranskalaiset olivat suurin maahanmuuttajaryhmä, ja he toivat myös orjia ja perustivat plantaaseja.[10]

Trinidad siirtyi vuonna 1797 Britannialle, joka kehitti erityisesti saaren sokeriteollisuutta. Orjuuden lakkauttamisen jälkeen saarelle alettiin vuonna 1845 tuoda intialaisia sopimustyöläisiä, ja jo vuonna 1870 neljännes saaren asukkaista oli intialaistaustaisia. Saarella tuli myös monia asukkaita monesta muusta maasta, ja Trinidadin väestöstä muodostui yksi Karibian monikulttuurisimmista. Tobagon saarella oli myös sokerintuotantoa, ja saarta hallinnoi oma parlamenttinsa. Tobagon talous joutui kuitenkin vaikeuksiin sokeriteollisuuden romahtamisen takia, ja se liitettiin vuonna 1889 hallinnollisesti Trinidadin yhteyteen.[10]

Trinidadissa ja Tobagossa alettiin 1900-luvun alkupuoliskolla vaatia poliittisia uudistuksia. Grenadalla syntyneen Tubal Uriah Butlerin johtamat lakot ja mielenosoitukset vuonna 1937 saivat maahan yleisen äänioikeuden. Saaret saivat vuonna 1945 itsehallinnon.[10] Länsi-Intian federaatioon ne kuuluivat 1958–1962. Saaret itsenäistyivät ja liittyivät kansainyhteisöön 1963.[9]

Itsenäinen Trinidad ja Tobago[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trinidad ja Tobagossa alkoi 1970-luvulla öljykausi, joka toi vaurautta valtioon. Saaria kehitettiin, ja ne myös teollistuivat nopeasti.[10] Maa myös muuttui vuonna 1976 tasavallaksi, ja entisestä kuvernööristä Ellis Clarkesta tuli presidentti.[9] Öljymarkkinoiden heikennettyä vuonna 1981 Kansan kansallisliike -puolue menetti asemansa ja National Alliance for Reconstruction nousi vuonna 1986 valtapuolueeksi. Se onnistui talouden rakenneuudistuksisa, mutta sen politiikasta ei yleisesti pidetty.[10] Paikallinen islamistiryhmä yritti vuonna 1990 epäonnistunutta vallankaappausta, jonka aikana he pitivät useita valtion virkamiehiä vankeinaan.[9]

Trinidad ja Tobagolla on 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa ollut useampikin puolue vallassa, mutta ne kaikki ovat toteuttaneet melko samanlaista politiikkaa. Yhdistynyt kansalliskongressi nousi valtaan 1995, jolloin pääministeriksi tuli ensimmäisenä Trinidadin intialaisena Basdeo Panday. Hänen kaudellan valtiossa panostettiin erityisesti matkailuun, petrokemian teollisuuteen ja maakaasuun.[10] Öljy oli ollut talouden tärkein sektori 1900-luvun alkupuolelta asti, ja öljyvarojen huvetessa maakaasu otti sen paikan.[11] Vuoden 2001 hallituskriisin ja vaalien jälkeen presidentti Arthur Robinson nimitti Manningin tasatilanteessa pääministeriksi, mitä oppositio protestoi. Lokakuussa 2002 järjestettiin uudet vaalit, ja Manning jatkoi pääministerinä.[12] Vuonna 2003 valtion omistama sokeriyhtiö lopetti toimintansa ja 8 000 työntekijää jäi työttömiksi.[9] Vuoden 2010 vaalit voitti UNC:n johtama viiden puolueen liittouma ja Kamla Persad-Bissessarista tuli maan ensimmäinen naispääministeri.[13]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trinidad ja Tobago on yhtenäisvaltio, jonka valtionpäämies on presidentti, jonka valitsee parlamentit ylä- ja alahuoneen edustajista koostuva valitsijakollegio.[14] Vuonna 2018 presidentiksi valittiin ensimmäisenä naisena Paula-Mae Weekes.[15] Presidentin asema on puoliseremoniallinen. Presidentti on muun muassa asevoimien ylipäällikkö ja hyväksyy lakiehdotukset ennen kuin ne vahvistetaan laeiksi. Hän nimittää parlamentin ylähuoneen senaattorit: 16 pääministerin ilmoituksen perusteella, kuusi opposition ilmoituksen perusteella ja yhdeksän oman harkinnan mukaan.[16] Parlamentti on kaksikamarinen, ja alahuoneen 41 jäsentä valitaan viideksi vuodeksi yleisillä vaaleilla. Toimeenpanovalta on puolestaan pääministerin johtavalla hallituksella.[14]

Trinidad ja Tobagon politiikkaa on perinteisesti nähty etnisesti jakautuneena. Kansan kansallisliike PNM on ollut afrikkalaisperäisten puolue ja Yhdistynyt kansalliskongressi UNC intialaisten puolue. 2000-luvulla politiikassa on noussut enemmän keskiöön myös luokkapolitiikka. Monikulttuurinen keskiluokka on kannattanut demokraattista kapitalismia, kun taas alaluokkaan kuuluu sekä afrikkalais- että intialaistaustaisia.[17] vuoden 2015 vaaleissa valtaan nousi oppositiossa ollut Keith Rowleyn johtama Kansan kansallisliike. Se sai 23 paikkaa, kun Yhdistynyt kansalliskongressi sai 17 paikkaa. Yksi paikka meni Kansankongressi-puolueelle.[18]

Tobagon saarella on itsehallinnollinen asema, ja sillä on oma parlamenttinsa, jossa on 12 vaaleilla valittua edustajaa, 4 nimitettyä jäsentä ja johtava virkamies.[19]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trinidad ja Tobago on jaettu erilaisiin hallintoyksiköihin. Yhdeksän hallintoaluetta ovat Couva/Tabaquite/Talparo, Diego Martin, Mayaro / Rio Claro, Penal/Debe, Princes Town, Sangre Grande, San Juan/Laventille, Siparia ja Tunapuna/Piarco. Kaksi suurkaupunkia ovat Port-of-Spain ja San Fernando, Kolme maalaiskuntaa ovat Arima, Chaguanas ja Point Fortin. Tobagon saari muodostaa oman piirikuntansa.[2]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pointa Pierren öljynjalostuslaitos

Trinidad ja Tobagon talous oli aiemmin keskittynyt öljyyn, nyttemmin maakaasuun. Noin puolet maan tuottamasta maakaasusta nesteytetään. Maa on maailman viidenneksi suurin nesteytetyn maakaasun viejä. Maatalous tuottaa alle puoli prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen tuotteita ovat sokeri, siipikarja, muu liha, vihannekset ja sitrushedelmät.[12]

Saarilla on yhteensä kuusi lentopaikkaa. Maantietä on 8 320 km. Satamakaupunkeja ovat Point Fortin, Point Lisas, Port-of-Spain ja Scarborough.[2] Risteilyalukset kiinnittyvät pääkaupunki Port of Spainin satamaan, tai joskus pienempään Scarboroughin satamaan Tobagolla.[20] Näiden välinen kotimaanliikenteen lauttamatka kesti aiemmin viisi tuntia, mutta uusilla pikalautoilla matka taittuu puolet nopeammin. Saarten sisäisillä matkoilla käytetään paljon linja-autoja.[21]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trinidad ja Tobagossa on noin 1,2 miljoonaa asukasta. Kaksi tärkeintä etnistä ryhmää ovat saarille tuoduista orjista polveutuvat afrikkalaista alkuperää olevat (37,5 prosenttia väestöstä) ja intialaiset (40 prosenttia väestöstä), jotka polveutuvat lähinnä Intiasta tuoduista sopimustyöläisistä. Suurin osa jäljelle jäävästä väestöstä on etnisesti sekoittunutta,[2] joskin saarilla asuu myös jonkin verran eurooppalaista ja kiinalaista alkuperää olevia, sekä saarten alkuperäisten intiaaniasukkaiden jälkeläisiä.

Uskonnollisesti suurimmat yhteisöt ovat katoliset (26 %), protestantit (25,8 %), hindut (22,5 %), rastafarit (19,9 %) ja muslimit (5,8 %).[2]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karnevaaliasu Trinidadissa.

Trinidadilaiset ja tobagolaiset suuntaavat kansallistunteensa omaan saareensa ja mieltävät toisen saaren asukkaiden olevan erilaisia. Lähes kaikki tobagolaiset ovat afrikkalaista syntyperää, kun taas Trinidadilla etnisten ryhmien alkuperään liittyvät kulttuuriasiat korostuvat. Näkyvin ryhmittely on jako kreoleihin ja intialaisiin. Pieni ryhmä korostaa intiaanitaustaansa.[22]

Ruokavalio liittyy tiiviisti etniseen ryhmään. Kreolit syövät tyypillisesti kanaa ja riisiä, punaisia papuja ja paistettuja banaaneita. Intialaiset syövät kanacurryä, perunoita, kikherneitä, riisiä ja roti-leipää. Kiinalaisten ruokaa on chow mein.[22]

Trinidadin laskiaiskarnevaali on maailmankuulu.[23] Calypso-musiikki ja steelpan-soitin ovat myös kotoisin näiltä saarilta.[24][25]

Nicki Minaj (oik. Onika Tanya Maraj) on tunnettu Trinidadista kotoisin oleva rap/R&B-artisti.

V.S. Naipaul on tunnettu trinidadilainen kirjailija.[26]

Juhlapäivät
Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
uusivuosi 1.1.
laskiainen carnival maanantai ja tiistai 7 viikkoa ennen pääsiäistä
itsenäisyyspäivä 31.8.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trinidad ja Tobago on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1948. Kultamitalit maalle ovat tuoneet Hasely Crawford miesten sadan metrin juoksusta vuonna 1976 ja Keshorn Walcott miesten keihäänheitosta Lontoon olympialaisista 2012. Muut maan mitaleista ovat tulleet yleisurheilusta, painonnostosta ja uinnista.[27] Menestynyt on myös moninkertainen arvokilpailumitalisti pikajuoksija Ato Boldon.

Jalkapallossa Trinidad ja Tobago on Karibianmeren alueen menestyneimpiä maita jalkapallossa. Vuonna 2006 maajoukkue pelasi jalkapallon MM-kisoissa, mutta karsiutui ensimmäisellä kierroksella. Pohjois- ja Väli-Amerikan sekä Karbian jalkapallon mestaruuskilpailuissa Trinidad ja Tobago on esiintynyt 13 kertaa sijoittuen parhaimmillaan toiseksi vuonna 1973. Helmikuussa 2011 Trinidad ja Tobago oli Fifan rankingissa sijalla 94. Jalkapallon ohella Trinidad ja Tobagossa pelataan paljon krikettiä.[28][29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Breteron, Bridget M. & Watts, David et al.: Trinidad and Tobago Encyclopædia Britannica. 1.9.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 4.9.2019. (englanniksi)
  • Meditz, Sandra W. & Hanratty, Dennis M. (toim.): Caribbean Islands: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.9.2019). (englanniksi)


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b General Information: Geography Government of the Republic of Trinidad and Tobago. Viitattu 4.9.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e f g The World Factbook: Trinidad and Tobago CIA. (englanniksi)
  3. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  4. Hakulinen, Kerkko – Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan: suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet, s. 189. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
  5. Meditz & Hanratty: Trinidad: Geography countrystudies.us. Viitattu 4.9.2019. (englanniksi)
  6. a b Breteron & Watts et al: Trinidad and Tobago: Land Encyclopædia Britannica. Viitattu 4.9.2019. (englanniksi)
  7. Country Guide Trinidad Tobago BBC Weather
  8. Trinidad and Tobago Papyrus Tours
  9. a b c d e Timeline: Trinidad and Tobago BBC News
  10. a b c d e f Breteron & Watts et al: Trinidad and Tobago: History Encyclopædia Britannica. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  11. Meditz & Hanratty: Trinidad: Economy countrystudies.us. Viitattu 4.9.2019. (englanniksi)
  12. a b Background Note: Trinidad and Tobago (Previous editions) 2011. US Department of State. Viitattu 20.12.2014.
  13. Oppositio voitti Trinidad ja Tobagon vaalit YLE Uutiset
  14. a b Trinidad and Tobago : Constitution and politics Commonwealth Secretariat. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  15. Kissoon, Carolyn: A proud moment for T&T: President-elect Paula Mae-Weekes Trinidad Daily Express. 19.1.2018. Caribbean Communication Network. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  16. Role and Functions The Office of the President of the Republic of Trinidad and Tobago. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  17. Hinds, Kristina: Civil Society Organisations, Governance and the Caribbean Community, s. 136. Palgrave Macmillan, 2019. ISBN 978-3-030-04395-7. Google-kirjat (viitattu 5.9.2019). (englanniksi)
  18. Trinidad and Tobago General Election Results – 7 September 2015 caribbeanelections.com. KnowledgeWalk Institute. Viitattu 5.9.2019.
  19. Breteron & Watts et al: Trinidad and Tobago: Government And Society Encyclopædia Britannica. Viitattu 5.9.2019. (englanniksi)
  20. Getting there and away Lonely Planet
  21. Getting around Lonely Planet
  22. a b Trinidad and Tobago Countries and their cultures
  23. A Historical Overview of the Trinidad Carnival, 1783–1900
  24. Steelpan history
  25. Trinidad musician David Rudder: Calypso as commentary BBC News 2011
  26. Sir V(idiadhar) S(urajprasad) Naipaul (1932–) Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  27. Trinidad and Tobago in Olympics Sport reference
  28. Cultural life Britannica. Viitattu 8.11.2011. (englanniksi)
  29. Associations: Trinidad and Tobago FIFA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]