Ero sivun ”Haiti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Vesteri (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
62 262 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 166: Rivi 166:


Pääministerinä oli vaalikauden alussa Jacques-Edouard Alexis, syyskuusta 2008 alkaen Michele Pierre-Louis ja marraskuusta 2009 alkaen Jean-Max Bellerive.
Pääministerinä oli vaalikauden alussa Jacques-Edouard Alexis, syyskuusta 2008 alkaen Michele Pierre-Louis ja marraskuusta 2009 alkaen Jean-Max Bellerive.

Maan seuraavat presidentinvaalit pidetään marraskuussa 2010.<ref>[http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Wyclef+Jean+pyrkii+Haitin+presidentiksi/1135259123224 Wyclef Jean pyrkii Haitin presidentiksi] hs.fi</ref>


== Hallinnollinen jako ==
== Hallinnollinen jako ==

Versio 10. elokuuta 2010 kello 22.33

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Nimitystä Haiti on aikaisemmin käytetty tarkoittamaan myös koko Hispaniolan saarta.


Repiblik d Ayiti
République d'Haïti
Haitin tasavalta
lippu Haitin vaakuna
lippu vaakuna

sijainti

Valtiomuoto tasavalta[1]
Presidentti René Préval[1]
Pääministeri Jean-Max Bellerive[1]
Pääkaupunki Port-au-Prince[1]
18°32′N, 072°20′W
Muita kaupunkeja Carrefour, Cap Haïtien, Gonaïves, Les Cayes
Pinta-ala
– yhteensä 27 750[1] (sijalla 143)
– josta sisävesiä 0,7[1]
Väkiluku (2008) 8 924 553[1] (sijalla 90)
– väestötiheys 335
– väestönkasvu 2,45[2] (2007)
Viralliset kielet Haitin kreoli, ranska [1]
Lukutaito 52,9[1]
Valuutta Haitin gourde[1] (HTG)
BKT (2007)
– yhteensä 15 miljardia USD  (sijalla 143)
– per asukas 1 300 USD
HDI (2007) 0,529 (sijalla 146)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 28[1]
– teollisuus 20[1]
– palvelut 52[1]
Aikavyöhyke −5
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Ranskasta
1. tammikuuta 1804
Lyhenne HT
– ajoneuvot: RH
– lentokoneet: HH
Kansainvälinen
suuntanumero		 +509
Tunnuslause L'Union Fait La Force
Kansallislaulu ”La Dessalinienne”

Haiti (haitiksi Ayiti, ransk. Haïti) eli Haitin tasavalta (haitiksi Repiblik d Ayiti, ransk. République d'Haïti) on noin yhdeksän miljoonan asukkaan valtio Karibianmerellä. Haitin valtio käsittää pääosin Hispaniolan länsiosan, itäistä osaa hallitsee Dominikaaninen tasavalta. Haiti on pinta-alaltaan Karibianmeren kolmanneksi suurin valtio ja asukasluvultaan suurimpia. Valtio itsenäistyi 1. tammikuuta 1804 Ranskasta.

Haiti on maailman köyhimpiä valtioita. Maailman ruokakriisi 2007–2008, korruptio ja muut poliittiset ongelmat sekä turvattomuus ja luonnonkatastrofit ovat tuhonneet maan talouden.

Historia

Pääartikkeli: Haitin historia

Intiaanien tuho ja orjaplantaasit

Saaren alkuperäiset asukkaat olivat arawak-intiaaneja.[3] Espanjalaisten tullessa 1400-luvun lopulla arawakeja oli eri arvioiden mukaan ainakin miljoona, ehkä kolme miljoonaa. Muutamassa vuosikymmenessä heidän lukumääränsä pieneni alle sadantuhannen. 1540-luvulla heitä oli enää muutamia. Arawakien tuho, joidenkin mukaan kansanmurha, johtui osittain huonosta kohtelusta, osittain ennalta tuntemattomista taudeista kuten isorokko, influenssa ja tuhkarokko.{[4] [5]

Espanjalaiset käyttivät saarta sokeriruo'on viljelyyn ja Keski- ja Etelä-Amerikan valloitustensa tukikohtana. He luovuttivat saaren länsiosan (josta myöhemmin kehittyi Haiti) Ranskalle vuonna 1697.[6]

Intiaanien tilalle saarelle tuotiin työvoimaksi kaiken kaikkiaan 790 000 orjaa Afrikasta. Plantaasit menestyivät – saarella tuotettiin 1780-luvulla 60 % Euroopassa kulutetusta kahvista ja 40 % sokerista.

Haitin itsenäistymistaistelu 1791–1804

Tiedosto:Dessalines.jpg
Jean Jacques Dessalines, Haitin vapaustaistelun johtaja ja itsenäisen Haitin ensimmäinen johtaja.

Ranskan aluksi tasavaltalaisen vallankumouksen, johon liittyi ihmisten tasa-arvon käsite myös eri rotujen kesken, innoittamina Saint-Dominguen ja West Indies-saarten vapaat ihmiset ja orjat vaativat vapautta orjille ja ihmisarvoja kaikille. Saint-Dominguen saaren orjat nousivat orjuuttajiaan vastaan saaden vuonna 1791 mustien hallinnon saaren pohjoisosaan.

Vuonna 1792 Ranska lähetti kolme komissaaria sotilasjoukkojen kanssa palauttamaan orjuuden. Ranskan asevoimat pyrkivät rakentamaan liiton myös siirtomaansa vapaiden ei-valkoisten ihmisten kanssa. Vuonna 1793 Ranska ja Englanti joutuivat keskenään sotaan ja Englannin joukot miehittivät Saint-Dominguen. Tilanne kiristyi, kun Ranskan kuningas Ludvig XVI teloitettiin Ranskassa. Rakentaakseen liiton värillisten (gens de couleur) ja orjien kanssa Ranskan komissaarit Sonthonax ja Polverel julistivat orjuuden kielletyksi siirtomaassa. Kuusi kuukautta myöhemmin Ranskan kansalliskokousta johtaja jakobiinit laajensivat orjuuden lopettamisen kaikkialle Ranskaan ja sen siirtomaihin. [7]

Toussaint l'Ouverture, joka oli entinen orja ja orjakapinan johtaja, johti Saint-Dominguen rauhaan sotimalla vuosia ulkoisia – eurooppalaisia – hyökkääjiä ja sisäisiä vihollisia vastaan.Hän loi kurinalaisen ja joustavasti toimivan armeijan ja sen avulla hän ajoi maasta sekä espanjalaiset että englantilaiset miehittäjät. Hän loi suhteet plantaasien omistajiin ja palautti täten toimivan talouden, joka ei pohjautunut orjuuteen. Hän loi jopa kauppasuhteen Englantiin ja Yhdysvaltoihin, joka oli toiminut vuosien ajan spekulatiivisesti eri osapuolten tukijana. [8]

Kun Ranskan vallankumous muuntui Napoleonin keisarikunnaksi, Ranska päätti palauttaa orjuuden Haitiin ja muualla. Toussaint l'Ouverture loi Haitiin separistisen hallinnon. Napoleon Bonaparte komensi 20 000 ranskalaista sotilasta murskaamaan haitilaisten itsehallinnon. Joukkoja johti Napoleonin sisaren mies kenraali Charles Leclerc. Nimenomainen tavoite oli tuhota Toussaint l'Ouverturen värillinen hallinto ja palauttaa orjuus. Ranskalaiset saivat muutamia voittoja mutta muutamassa kuukaudessa keltakuume oli tappanut suurimman osan ranskalaisista sotilaista. [9]

Puolalaiset sotilaat taistelivat Ranskan asevoimissa kukistaakseen Haitin vallankumouksen. Osa puolalaisista vaihtoi puolta sodan aikana. [10]

Leclerc kutsui Toussaint l'Ouverturen neuvotteluun ja kaappasi hänet vangiksi. Orjat, vapaat värilliset miehet (gens du couleur) ja liittoutuneet jatkoivat itsenäisyystaistelua johtajansa tultua kaapatuksi ja kuoltua Ranskan vankina 1803 Fort de Joux'n vankilassa aliravitsemukseen, tuberkuloosiin ja keuhkokuumeeseen.[11] Ranska oli menettänyt yli 50 000 sotilasta, joiden mukana 18 kenraalia mukaan lukien Leclerc.

Itsenäisyyden alku

Jean-Jacques Dessalines oli ollut pitkään Toussaint l'Ouverturen kenraali. Hän kukisti Ranskan joukot, joita johti Donatien-Marie-Joseph de Vimeur, Vertières'n taistelussa.

Saint-Domingue julistautui itsenäiseksi 1.1.1804[12] nimellä Haiti, koska tämä oli yksi Taíno-kansan saaresta käyttämistä nimistä. Haiti on maailman ainoa orjakapinasta syntynyt valtio.[13] Historioitsijoiden mukaan orjakapinassa kuoli 100 000 mustaa ja 24 000 maan 40 000:sta siirtomaahallitsijan edustajasta. [14]

Ranskalaiset kolonialistit pakenivat Haitilta niine orjineen, jotka pystyivät pakottamaan mukaansa. Monet värilliset vapaat pakenivat maasta. [15] Vuoteen 1809 mennessä 10 000 ihmistä oli paennut Saint-Dominguesta Kuubaan ja monet sieltä New Orleansiin.[16]

Dessalines nimitettiin hallitsijaksi eliniäkseen.[17] Hän ajoi maanpakoon tai teloitutti Haitiin jääneet valkoiset. Hänen hallintonsa oli yksinvaltiutta [18]

Jakautuminen ja yhdistyminen

Valtataisteluissa Dessalines salamurhattiin 17. lokakuuta 1806.

Maa jakautui pohjoisen kuningaskuntaan, jota johti alussa Henri Christophe eli Henri I, ja eteläiseen tasavaltaan, jota johti alussa Alexandre Pétion Henri I:stä jäi jälkeen lähinnä hänen rakennuttamansa Citadelle Laferrière, joka on Amerikan mantereen suurin linnoitus. Sen tarkoitus oli toimia suojana Ranskan hyökkäyksiä vastaan.

Vuonna 1815 Simon Bolivar, koko Etelä-Amerikan vapautumiseen vaikuttanut poliitikko, sai sotilaallista ja taloudellista tukea Haitilta, joka oli tuolloin maailmanhistorian ainoa onnistunut orjien kansannousu. Haiti oli ollut Ranskan taloudellisen nousun ydinvoima, joten itsenäisellä Haitilla oli varaa rahoittaa Amerikan mantereen vapautumista Euroopan vallan alta. Bolivar oli paennut Haitille sen jälkeen, kun hänet oli yritetty murhata Jamaikalla, jossa oli vieraillut hakemassa tukea Etelä-Amerikan vapaustaistelulle. Vuonna 1817 Haiti lupasi tukea Bolivarin toimintaa ehdolla, että hän lupaa vapauttaa orjat. Haitilaisia sotilaita lähetettiin vapaustaisteluihin Kolumbiaan, Venezuelaan, Ekvadoriin, Panamaan ja Peruun.

Vuodesta 1821 lähtien presidentti Jean Pierre Boyer (presidentti Pétionin seuraaja) yhdisti pohjoisen ja eteläisen Haitin yhdeksi valtioksi. [19] Kun Santo Domingo itsenäistyi Espanjan vallan alta, Boyer miehitti sen. Dominikaanisen tasavallan historioitsijat ovat kuvanneet haitilaisvallan ajan (1822–1842) äärimmäisen väkivaltaisena. Tänä aikana Boyer vapautti myös dominikaanisen alueen orjat.[20] Boyerin aikana talous alkoi rapistua – tämän estämiseksi hän kirjoitti lain, jonka tarkoitus oli estää maanviljelijöiden liikkumista maassa. Vastaavia keinoja käytettiin myöhemmin muun muassa Meksikossa pyrkien kaupunkislummien rakentumisen ehkäisyyn. [21]

Boyerin hallinto neuvotteli Loring D. Deweyn kanssa, joka edusti American Colonization Society (ACS) organisaatiota, pyrkien aikaansaamaan Yhdysvalloissa olevien vapaiden mustien siirtolaisuutta Haitiin. Yli 6 000 vapaata mustaa yhdysvaltalaista muuttikin Haitiin. [22] Haitin köyhyyden takia monet heistä palasivat Yhdysvaltoihin.

Ranskan vastaisku murskaa Haitin talouden vuonna 1825

Heinäkuussa 1825, Ranskan kuningas Kaarle X lähetti 14 aluksen laivasto-osaston ja tuhansia sotilaita hyökkäämään Haitiin. Tämä uhka sai Boyerin alistumaan sopimukseen, jossa Ranska tunnusti Haitin itsenäisyyden ja vaati 150 miljoonaa frangia (summaa "kohtuullistettiin" vuonna 1838 90 miljoonaan frangiin) korvauksena menetetyistä orjista.

Haitin yläluokan käännyttyä Boyeria vastan, hänet häädettiin vallasta ja maasta vuonna 1843. Tätä seurasi pitkä sarja vallankaappauksia. Kaikkiaan itsenäisyytensä 200 vuoden aikana Haitissa on tehty 32 vallankaappausta. [23] Yläluokka ja armeija, myöhemmin kaupankäynnin suuremmat yrittäjät, etenkin siirtolaiset Yhdyvalloista, Englannista ja Saksasta, ovat olleet vallankaappausten takana. Vuonna 1912 Haitissa asuvat syyrialaiset osallistuivat presidentin murhayritykseen, joka johti presidentin virka-asunnon tuhoutumiseen Useammin kuin kerran ranskalaiset, yhdysvaltalaiset, saksalaiset ja englantilaiset kaappasivat Haitin valtionpankin omaisuuden.[24] Maasta muuttaneet haitilaiset ovat usein olleet sekä vallankaappausyritysten että muiden yhteiskunnallisten häiriöiden takana.

Useat valtiot ovat puuttuneet Haitin olemassaoloon. Esim. Yhdysvallat on lähettänyt Merijalkaväen tukemaan sotilaskapinaa, joka pyrki kaatamaan laillisen hallinnon vuonna 1888. Vuonna 1892 Saksa tuki Anténor Firminin reformiliikkeen vastustusta. Tammikuussa 1914 Englanti, Saksa ja Yhdysvallat miehitti yhdessä Haitin väittäen tulevansa turvaamaan kansalaistensa turvallisuutta.

Länsimaiden Haitin saarto ja sen vaikutukset

Haitin itsenäistyminen rohkaisi orjia kapinaan muuallakin. Rankaisutoimena kaikki orjuutta ylläpitäneet Euroopan suurvallat (muun muassa Ranska, Englanti ja Itävalta-Unkari) ja Yhdysvallat asettivat Haitin täydelliseen saartoon, joka jatkui useita kymmeniä vuosia. Haiti pakotettiin vuonna 1833 maksamaan entiselle siirtomaaisännälleen, Ranskalle, jättikorvaukset Ranskan menettämästä omaisuudesta, orjista. Korvausten maksaminen saattoi Haitin pysyvän velkataakan alle ja lamautti taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen. Tämä loi pohjan Haitia ovat itsenäistymisestä alkaen vaivanneille köyhyydelle, siitä johtuneille levottomuuksille, hallinnon pohjautumiselle sotilaskomennolle ja väkivallalle.[3]

Vuoden 2010 maanjäristyksen tapahduttua yhdysvaltalainen TV-saarnaaja Pat Robertson julisti maanjäristyksen tapahtuneen haitilaisten liitosta saatanan kanssa – tämäkin orientalistinen väite liittyy Haitin vapautumiseen siirtomaavallasta 1800-luvun alussa. [25]

1800-luvun ajan Haitia hallitsivat lyhytaikaiset presidentit, mikä heijasteli poliittista epätasapainoa hallitsevan mulattieliitin ja lukumäärältään suuremman mustaihoisen köyhälistön välillä.[3]

Yhdysvaltain miehitys 1915–1934

Yhdysvallat miehitti Haitia vuosina 1915–1934. Se tuli maahan vastustamaan maatyöläisten kapinaa, jota johti Charlemagne Peralt. Miehitykseen liittyi taisteluja – Merijalkaväki menetti 98 sotilasta ja 3 250 haitilaista kuoli, joka sai aikaan Yhdysvalloissa prikaatikenraali George Barnettin johtaman tutkimuksen tappoiko Merijalkaväki valikoimatta.[26]

Yhdysvaltalaiset purkivat olemassaoleen hallinnon ja ohjasivat maata rakentamalla keskusjohtoisen hallitusjärjestelmän ja perustivat ja kouluttivat maan kansalliskaartin. He lähtivät vuonna 1934 ja jättivät pääkaupungin pienen mulattieliitin haltuun.[3]

Haitin talous oli paremmassa kunnossa miehityksen jälkeen kuin ennen sitä, mutta talous oli kohennettu vuonna 1922 saadulla 40 miljoonan dollarin lainalla. Haitin keskuspankki Banque Nationale oli New Yorkissa toimivan pankin omistuksessa. Kansantulosta virtasi merkittävä osa ulkomaisille investoijille.[26]

Yhdysvaltain miehitys loi lopullisen rajan Haitin ja Dominikaanisen tasavallan välille, joilla oli ollut maakiistoja. Kun Yhdysvaltojen asevoimat lähtivät Dominikaanisesta tasavallasta sen diktaattori Rafael Trujillo komensi armeijan tappamaan maassa asuvat haitilaiset. [27] Kolmessa päivässä 10 000–20 000 haitilaista murhattiin Dominikaanisessa tasavallassa.[26]

Duvalierien aika

Vuoden 1956 vaaleissa valittiin presidentiksi François Duvalier (”Papa Doc”); hän oli koulutukseltaan lääkäri. Hän vahvisti asemaansa tukeutumalla haitilaisten vahvaan taikauskoon. Hän edisti voodoon harjoittamista ja karkotti katolisen arkkipiispan. Duvalierin turvallisuuden takasi salainen poliisi Tonton Macoutes (kreolia, merkitsee ”peikko”), jonka joukot olivat suuremmat kuin Haitin armeijan. Näin Duvalier suojautui sotilasvallankaappaukselta.[28]

François "Papa Doc" Duvalier käytti väkivaltaa oman valtansa ylläpitämisessä - on arvioitu, että hänen hallintonsa aikana surmattiin 30 000 poliittista vastustajaa. [29]

Vuonna 1964 Duvalier julistautui elinikäiseksi presidentiksi. Vuonna 1971 hän kuoli, ja hänen 19-vuotias poikansa Jean-Claude Duvalier (”Baby Doc”) julistautui isänsä seuraajaksi elinikäisenä presidenttinä. Vuonna 1986 Duvalier joutui pakenemaan maasta. [6]

Duvalierien jälkeen

Aristide ja Bill Clinton vuonna 1994

Vuonna 1990 Jean-Bertrand Aristide äänestettiin presidentiksi. Prikaatinkenraali Raoul Cedras kaappasi vallan vuotta myöhemmin. OAS asetti Haitin kauppasaartoon vuosiksi 1991–1992 ja YK vuonna 1993.[30] Yhdysvallat vaati Aristiden valtaan palauttamista. Yhdysvallat teki maihinnousun Haitiin vuonna 1994. Vuonna 1995 YK:n rauhanturvaajat alkoivat korvata Yhdysvaltojen joukkoja. Vuonna 1995 Aristiden kannattajat voittivat parlamenttivaalit, mutta Rene Preval presidentinvaalit. Seuraavat presidentinvaalit vuonna 2000 voitti puolestaan jälleen Aristide. Häntä vastaan tehtiin vuonna 2001 vallankaappausyritys ja vuonna 2004 hänet syrjäytettiin ja pakotettiin maanpakoon.[6] YK:n rauhanturvaoperaatio MINUSTAH aloitti vuonna 2004.

Presidentti Jean-Bertrand Aristiden syrjäyttäminen lisäsi kansan liikehdintää kaduilla. Helmikuun 2006 presidentinvaaleissa voittajaksi nousi ensimmäisellä kierroksella Aristidea lähellä oleva René Préval, joka astui virkaansa toukokuussa 2006.

Huhtikuussa 2008 Haitilla oli väkivaltaisia ruokamellakoita ruoan ja polttoaineen hintojen nousun vuoksi. Pääministeri Jacques-Édouard Alexis joutui eroamaan näistä syistä.[31]

12. tammikuuta 2010 pääkaupunki Port-au-Prince kärsi suuria tuhoja maanjäristyksessä.[32]

Politiikka

Haiti on tasavalta, jota hallitsee presidentti ja hänen nimittämänsä pääministeri. Pääministeri nimittää hallituksen keskusteltuaan ehdotuksesta presidentin kanssa. Presidentinvaalit uusitaan viiden vuoden välein; sama presidentti ei voi hallita kahta perättäistä kautta.[1]

Eduskunta on kaksikamarinen: ylähuoneessa eli senaatissa on 30 jäsentä, alahuoneessa 99 jäsentä. Senaatin jäsenet valitaan kuudeksi vuodeksi, ja heistä kolmannes eli kymmenen on erovuorossa kahden vuoden välein. Alahuoneen vaalit pidetään perustuslain mukaan neljän vuoden välein.[1]

Haitin presidentin- ja parlamenttivaalit pidettiin viimeksi 6. helmikuuta 2006, kaksi vuotta Jean-Bertrand Aristiden syrjäyttämisen jälkeen. Rene Preval julistettiin voittajaksi, kun ensin oli ehdokkaiden kesken sovittu, mitä tehdään vahingoittuneille äänestyslipuille.[6]

Pääministerinä oli vaalikauden alussa Jacques-Edouard Alexis, syyskuusta 2008 alkaen Michele Pierre-Louis ja marraskuusta 2009 alkaen Jean-Max Bellerive.

Maan seuraavat presidentinvaalit pidetään marraskuussa 2010.[33]

Hallinnollinen jako

Haiti jakautuu kymmeneen departementtiin. Suluissa niiden arvioitu asukasluku vuonna 2006.[34]


Departementit jakaantuvat yhteensä 41 piirikuntaan (”arrondissement”) ja piirikunnat yhteensä 133 kuntaan (”commune”).

Maantiede ja geologia

Haiti satelliittikuvassa.

Haiti sijaitsee pääosin Hispaniolan saaren länsiosissa. Maan pääosa muodostuu kahdesta vuoristoisesta niemimaasta, joiden välissä on Gonâvenlahti. Vuorten itärinteillä on periaatteessa sademetsää, länsirinteillä piikkipensastoa ja savannia. Vuorijonojen välissä on hedelmällisiä laaksoja, kuten maan tärkein viljelyalue Artibonitejoen laakso.[35][36] Maan korkein kohta on Pic La Selle -vuorenhuippu, joka kohoaa 2 674 metrin korkeuteen.[37]

Pienempiä Haitiin kuuluvia saaria ovat La Gonâve, Tortuga, Grande Caye ja Ile a Vâche. Haitin suurin kaupunki on sen pääkaupunki Port-au-Prince, jossa on noin kaksi miljoonaa asukasta.

Haitissa on yksi Unescon maailmanperintökohde, kolmen historiallisen kohteen kokonaisuus Haitin historiallinen kansallispuisto. Lisäksi maassa on kaksi kansallispuistoa, Pic Macayan kansallispuisto maan eteläosassa ja La Visiten kansallispuisto maan kaakkoisosassa. La Visitessä on havumetsiä ja ruohikkoa, ja siellä tavataan monia harvinaisia lintulajeja. Pic Makayassa on maan viimeiset sirpaleet pilvimetsää, joka on monen uhanalaisen eläinlajin koti.

Koska väestön enemmistön ensisijainen kotitalousenergian lähde on polttopuu, Haitin luonnonmetsät katoavat nopeasti: vuonna 1923 maa-alasta lähes 60 prosenttia oli metsää, vuonna 2006 enää vajaa kaksi prosenttia. Metsien katoaminen aiheuttaa maaperän eroosion kiihtymistä, joka pienentää satoja ja aiheuttaa vaarallisia maanvyörymiä.[38] Puuton maaperä ei pidätä vettä, joten rankkasateet aiheuttavat tulvia ja mutavyöryjä. Esimerkiksi syksyllä 2004 hurrikaani Jeannen aiheuttamat tulvat ja mutavyöryt hukuttivat Haitilla tuhansia ihmisiä, metsäisessä naapurimaassa Dominikaanisessa tasavallassa vain 18 henkeä.[39]

Haiti sijaitsee Karibian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen rajalla, ja Enriquillon siirros kulkee Hispaniolan saaren halki. Siksi alue on jatkuvasti maanjäristysten uhan alainen[40] ja järistykset ovatkin varsin tavallisia, mutta todella voimakkaita ja suurituhoisia järistyksiä alueella sattuu suhteellisen pitkin väliajoin.[41]

Metsäkadon osasyynä on Haitin maailman 4. heikoin omistusoikeuden suoja, minkä vuoksi metsillä ei ole omistajia, joiden kannattaisi hillitä hakkuita ja istuttaa hakatun tilalle uutta metsää. Suurin osa haitilaisista myös asuu taloissa, joita ei omista ketään, minkä vuoksi taloja ei kannata rakentaa niin järistyskestäviksi kuin omistettuja taloja rakennettaisiin. Talot näet saattaa menettää toiselle eikä niitä ehkä voi edes myydä. [42]

Ilmasto

Ruoka-apua vuoden 2008 hurrikaanien nostattamissa tulvissa

Haitissa on trooppinen ilmasto. Päivälämpötilat ovat 30 asteen yläpuolella ympäri vuoden.

Atlantin hurrikaanit kulkevat säännöllisesti Haitin yli. Vuonna 2008 maata riepotteli neljä hurrikaania: Fay, Gustav, Hanna ja Ike. Aiemmin voimakkaat hurrikaanit ovat vaurioittaneet maata vuosina 1963, 1935 ja 1954.[43] Syyskuussa 2004 trooppinen myrsky Jeanne aiheutti sateet, joiden liikkelle saamat mutavyöryt ja tulvat surmasivat yli 2 000 haitilaista.[44][45] Saman vuoden toukokuussa edelliset tulvat olivat surmanneet tuhatkunta henkeä ja tuhonneet tuhansia koteja.[46] Vuoden 2010 tammikuussa Haitissa tapahtui tuhoisa maanjäristys, joka ravisteli myös Kuubaa, Bahamasaaria ja Dominikaanista tasavaltaa. Kuolonuhrien määrän arvioidaan olevan vähintään 200 000. Suuri osa maailman valtioista on ryhtynyt tukemaan Haitia pelastustoimilla.

Maan vuoristoinen rakenne aiheuttaa suuria paikallisia eroja sademäärässä; yleisesti ottaen pohjoisrannalla sataa enemmän kuin etelärannikolla. Oheisessa taulukossa esitetyt Port au Princen lämpötilat ja sademäärät edustavat saaren alavia osia.[47]

Port au Princen ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 31 31 32 32 32 33 34 34 33 32 32 31 ka. 32,3
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 20 20 21 22 22 23 23 23 23 22 22 21 ka. 21,8
Sademäärä (mm) 33 58 186 160 231 102 74 145 175 179 88 33 Σ 1 464
Sadepäivät (d) 3 5 7 11 13 8 7 11 12 12 7 3 Σ 99
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
31
20
31
20
32
21
32
22
32
22
33
23
34
23
34
23
33
23
32
22
32
22
31
21
S
a
d
a
n
t
a 		33
58
186
160
231
102
74
145
175
179
88
33


Lähde: BBC[48]

Väestö

Haitilaista 95 % lasketaan rodultaan mustiin. Uskonnoista kristinusko on yleisin, katolisia on 80 %, ja pienempiä ryhmiä baptistit, helluntailaiset ja adventistit. CIA:n arvion mukaan puolet haitilaisista harjoittaa myös voodoota.[1] Voodoosta tuli virallinen uskonto vuonna 2003. Haitilaisten mielestä sitä voi hyvin harjoittaa kristinuskon rinnalla.[49]

Ranska on toinen virallisista kielistä, mutta vain kymmenesosa väestöstä puhuu sitä sujuvasti. Toista virallista kieltä, kreolia, puhuvat käytännössä kaikki. Espanjaa ja englantia käytetään koulutettujen piirissä.[49]

Koulutus sinänsä on ilmaista, mutta köyhillä perheillä ei silti ole varaa kirjoihin, koulupukuihin ja muihin varusteisiin. Kuusivuotista pakollista alakoulua käy noin 65 % ikäluokasta, ja heistä vain noin 35 % käy sen loppuun. Vuoden 2006 väestönlaskennassa 56 % aikuisista oli lukutaitoisia.[49]

Talous

Näkymä Cap Haïtienin kaupunkiin.

Haiti on yksi maailman köyhimpiä valtioita ja läntisen pallonpuoliskon köyhin ja vähiten kehittynyt maa.[49] Vuonna 2006 Haiti oli maailman korruptoitunein valtio.[50]

Maailmanpankin mukaan Haitissa on maailman 4. vaikeinta perustaa yritys (sija 180/183)[51]. Omaisuudensuoja on maassa äärimmäisen heikko ja byrokratia on työlästä. Monet investoinnit vaativat erityisluvan, ulkomainen maanomistus on rajoitettua ja valtionomaisuuden yksityistäminen hidasta. Hallitus sääntelee hintoja jonkin verran. [52]

Kaksi kolmasosaa työvoimasta toimii maataloudessa viljellen elintarvikkeita lähinnä kotimaan kulutukseen. Haitin luonnonvarat ovat niukat ja maa on ylikansoitettu. Terveyspalvelut saavuttavat sangen pienen osan väestöstä: Amerikkojen terveysjärjestön (PAHO) mukaan 40 % väestöstä on ilman perusterveydenhuoltoa, 76 % synnytyksistä tapahtuu ilman asiantuntevaa apua, yli puolella väestöstä ei ole lääkkeitä saatavilla ja puolet lapsista on rokotettu.[53] Väkivalta ja yleinen turvattomuus estää laajalti perusterveydenhuoltopalvelujen viemisen koko väestölle. Haitia on pitkään uhannut kansainvälinen epäonnistuneeksi valtioksi (failed state) julistaminen.[54][55]

Vuonna 2008 arvioitiin, että useimmat YK:n vuosituhattavoitteista jäävät Haitissa saavuuttamatta. Ainoana todennäköisenä pidettiin tavoitetta 3, "Edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa", ja lisäksi mahdollisena tavoitetta 2, "Ulottaa peruskoulutus kaikille".[56]

Haitin merkittävin luonnonvara on bauksiitti. Merkittävimmät vientituotteet ovat kahvi ja kaakao.

Liikenne

Haitilla on neljä lentokenttää, joissa on päällystetty kiitotie, ja kymmenen muuta kenttää.[1] Kuitenkin pääkaupunki Port-au-Princen Toussaint Louverturen lentoasema (Aéroport International Toussaint Louverture) on ainoa, jonka kiitotie riittää suihkukoneille, ja siksi kansainvälinen liikenne kulkee sen kautta.

Maanteitä on noin 4 100 kilometriä, josta tuhatkunta kilometriä päällystettyä. Cap-Haïtien on ainoa merkittävä satamakaupunki.[1]

Urheilu

Olympialaisiin Haiti on osallistunut säännöllisesti vuodesta 1984. Sitä ennen se oli mukana yksittäisissä kisoissa vuosina 1900, 1924, 1928, 1932, 1960 ja 1972. Tähän mennessä menestynein on ollut Silvio Cator, joka sai pituushypyn hopeamitalin vuoden 1928 kisoissa.

Haitin jalkapallomaajoukkue on osallistunut kerran maailmanmestaruuskilpailuihin 1974, jolloin se putosi heti ensimmäisellä kierroksella hävittyään kaikki kolme otteluaan.[57]

Kulttuuri ja media

Frankétienne (alkujaan Franck Étienne) on haitilainen taidemaalari ja kirjailija, joka kirjoittaa sekä ranskaksi että kreoliksi.[58]

Alhaisen lukutaitoisten määrän takia radio on Haitin tärkein joukkotiedotusväline. Maassa toimii yli 250 radiokanavaa. Päivittäisiä sanomalehtiä on kaksi ja lisäksi yksi viikoittainen. Televisiossa on kaksi yksityistä, ranskankielistä kanavaa sekä valtiollinen kulttuurikanava, joka lähettää ohjelmaa ranskaksi, espanjaksi ja Haitin kreolikielellä.[59]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Haiti The World Factbook. 4.12.2008. CIA. Viitattu 6.12.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Haiti 23.8.2007. Suomen suurlähetystö, Meksiko. Viitattu 6.12.2008.
  3. ↑ a b c d Haiti : Overview World Directory of Minorities and Indigenous Peoples. 2007. Minority Rights Group International, UNCHR. Viitattu 14.10.2010. (englanniksi)
  4. ↑ Timeline of European Disease Epidemics Among American Indians Encyclopedia of American Indian Contributions to the World 2004
  5. ↑ The Genocidial end of Tano/Arawaks on island of Hispaniola Bob Corbett 1999
  6. ↑ a b c d Haiti Timeline BBC News
  7. ↑ Decree of the National Convention of 4 February 1794, Abolishing Slavery in all the Colonies Center for History and New Media, George Mason University. (englanniksi)
  8. ↑ Poles in Haiti The New York Times, March 22, 1987.
  9. ↑ The Haitian Debacle: Yellow Fever and the Fate of the French". Montana State University. Retrieved 2010–01–14.
  10. ↑ Pachonski Poland's Caribbean Tragedy: A Study of Polish Legions in the Haitian War of Independence 1802–1803, Book Review, Webster University
  11. ↑ Birth of a Nation /Has the bloody 200-year history of Haiti doomed it to more violence?, San Francisco Chronicle, May 30, 2004.
  12. ↑ http://www.webster.edu/~corbetre/haiti/history/earlyhaiti/dessalines.htm A Brief History of Dessalines from 1825 Missionary Journal]", Webster University.
  13. ↑ Farmer, Paul: "Who removed Aristide?" 15.4.2004. lrb.co.uk: LRB Ltd.. Viitattu 19.1.2010. (englanniksi)
  14. ↑ Blackpast.com Haitian Revolution 1791–1804
  15. ↑ http://www.inmotionaame.org/migrations/topic.cfm;jsessionid=f8303469141230638453792?migration=5&topic=2&bhcp=1 From Saint-Domingue to Louisiana]". The African-American Migration Experience.
  16. ↑ http://www.thenation.com/doc/20081229/jelly-schapiro/single "In Congo Square: Colonial New Orleans", The Nation, December 10, 2008.
  17. ↑ Constitution of Haity New-York Evening Post July 15 1805
  18. ↑ http://lcweb2.loc.gov/cgi-bin/query/r?frd/cstdy:@field(DOCID+ht0019) Independent Haiti. Library of Congress Country Studies.
  19. ↑ http://haitiforever.com/windowsonhaiti/esagas2.shtml
  20. ↑ http://www.britannica.com/EBchecked/topic/168728/Dominican-Republic/129491/History Dominican Republic – History Dominican Republic"], Encyclopædia Britannica
  21. ↑ "http://www.webster.edu/%7Ecorbetre/haiti/history/earlyhaiti/boyer.htm 1820 -- 1843: The rule of Jean-Pierre Boyer, Webster University.
  22. ↑ http://www.webster.edu/~corbetre/haiti-archive/msg00868.html US Gazette, Philadelphia, 1824]
  23. ↑ http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=1741707&ps=rs Haiti Starts Over, Once Again, NPR: National Public Radio
  24. ↑ Paul Farmer, The Uses of Haiti, Common Courage Press: 1994.
  25. ↑ "Maanjäristys johtui sopimuksesta Saatanan kanssa" Verkkouutiset 17.1.2010
  26. ↑ a b c Paul Farmer, Aids and accusation: Haiti and the geography of blame 2006 California University Press ISBN 9780520248397, pp. 180-181
  27. ↑ Wucker M Why the Cocks Fight: Dominicans, Haitians and the Struggle for Hispaniola 1999
  28. ↑ 22.4.1971: Haitian dictator dies On This Day BBC News
  29. ↑ François Duvalier (president of Haiti). Encyclopædia Britannica.
  30. ↑ Ulkoasiainvaliokunnan mietintö 18 Valtiopäivät 1993
  31. ↑ Haitin uusi pääministeri liittyy harvalukuiseen naisjohtajien joukkoon 25.06.2008. Yleisradio.
  32. ↑ CNN 12.10.2010
  33. ↑ Wyclef Jean pyrkii Haitin presidentiksi hs.fi
  34. ↑ Departements Citypopulation
  35. ↑ Mountains, Coastal Plains and River Valleys of Haiti Earth Observation
  36. ↑ Suuri tietosanakirja, s. 213. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.
  37. ↑ Maantieteellisiä tietoja maittain (XLS) 7.3.2008. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2008.
  38. ↑ Country Profile: Haiti (PDF) toukokuu 2006. Yhdysvaltain kongressin kirjasto. (englanniksi)
  39. ↑ Kurjuuteen tarvitaan toivota 2006. YLE. Viitattu 17.1.2010.
  40. ↑ Haiti's geology points to big quakes USA Today. Viitattu 14.1.2009. (englanniksi)
  41. ↑ Haiti sijaitsee vaaravyöhykkeellä - suurjäristyksiä sattuu harvemmin YLE Uutiset
  42. ↑ Sowing and Reaping Devastation in Haiti - The property-rights vacuum explains a lot T. Norman Van Cott, Ball State Universityn taloustieteen professori, 9.2.2010
  43. ↑ Masters Jeff: Hurricanes and Haiti: A Tragic History Weather Underground, Inc.
  44. ↑ Haiti flood deaths may top 2,000 BBC 2004
  45. ↑ Haiti flood death toll rises to 2,400 Guardian 24.9.2004
  46. ↑ Haiti Flood response 2004 Global Aid
  47. ↑ Haiti Country Guide BBC Weather
  48. ↑ Port au Prince BBC Weather
  49. ↑ a b c d Background Note: Haiti 09/09 US Department of State Viitattu 15.10.2009
  50. ↑ Transparency International: Transparency International Corruption Perceptions Index 2006 transparency.org. Viitattu 6.12.2008.
  51. ↑ Din glögg gjorde Haitis bönder fattigare, Metro 20.1.2010
  52. ↑ Haiti, Taloudellisen vapauden indeksi
  53. ↑ http://www.paho.org/english/dd/ped/HaitiHealthImpact.htm
  54. ↑ Doug Bandow: Haiti's Requiem for Nation-Building Nationalreview.com. March 1, 2004. Viitattu 6.12.2008.
  55. ↑ International Crisis Group: Haïti après les élections: Défis pour les 100 premiers jours de Préval Crisiswatch – Briefing Amérique Latine/Caraïbes N°10. 11 mai 2006. Port-au-Prince/Bruxelles. Viitattu 6.12.2008. fr
  56. ↑ MDG Monitor
  57. ↑ Matches of 1974 FIFA World Cup Germany FIFA. Viitattu 22.5.2009. (englanniksi)
  58. ↑ Franketienne
  59. ↑ Country Profile BBC

Aiheesta muualla

Malline:Karibia

Väli-Amerikan valtiot
Mantereen maat
Saarivaltiot
Itsehallintoalueet

Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Haiti&oldid=8883576”