Ero sivun ”Sääksjärvi (Kokemäki)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p kh |
|||
| Rivi 54: | Rivi 54: | ||
==Järven esihistoriaa== |
==Järven esihistoriaa== |
||
===Muinainen kraatteri=== |
===Muinainen kraatteri=== |
||
Vuonna 1992 tehtyjen kairausten analysointi paljasti törmäyksessä ja räjähdyksessä syntyviä kivilajeja, impaktilaavaa, [[sueviitti]]a ja [[breksia|breksioita]] noin kilometrin päässä ''Kiramonkulmalla'' järven pohjoisrannalla<ref name="paikkatieto" />. Näistä löytyi [[iridium]]ia, [[koboltti]]a, [[nikkeli]]ä, [[palladium]]ia ja [[kromi]]a. Painovoimamittauksilla alkuperäisen kraatterin halkaisijaksi saatiin noin 5 km. Lisäksi havaittiin kallioperän magneettisuuden muuttuminen. Kraatterin iäksi |
Vuonna 1992 tehtyjen kairausten analysointi paljasti törmäyksessä ja räjähdyksessä syntyviä kivilajeja, impaktilaavaa, [[sueviitti]]a ja [[breksia|breksioita]] noin kilometrin päässä ''Kiramonkulmalla'' järven pohjoisrannalla<ref name="paikkatieto" />. Näistä löytyi [[iridium]]ia, [[koboltti]]a, [[nikkeli]]ä, [[palladium]]ia ja [[kromi]]a. Painovoimamittauksilla alkuperäisen kraatterin halkaisijaksi saatiin noin 5 km. Lisäksi havaittiin kallioperän magneettisuuden muuttuminen. Kraatterin iäksi saatiin 560 miljoonaa vuotta.<ref name="Suomen">3000 Vuosimiljoonaa Suomen kallioperä s. 335-336</ref> |
||
Gavin Kennyn johtamissa uusissa tutkimuksssa kraaterin iäksi on määritetty 608 miljoonaa vuotta 8 miljoonan vuoden tarkkuudella. Tämä ikä on virherajoissa yhtäpitävä Irmeli Mänttärin v.2004 saaman tuloksen kanssa. Kennyn tutkimuksessa käytettiin osaksi samoja näytteitä, joita voitiin analysoida entistä tarkemmilla välineillä.<ref>{{Verkkoviite|nimeke= Kraaterin ikä|Osoite=https://www.ursa.fi/blogi/kraatterin-reunalta/2020/07/17/saaksjarven-ika-varmistui|Viitattu 19.07.2020}}</ref> |
|||
Teoria meteoriitin aiheuttamasta iskusta ei heti vakiintunut oikeaksi, sillä kilpaileva teoria maanalaisesta tuliperäisestä toiminnasta sai myös kannatusta. Jääkausi kuljetti Sääksjärveltä moreenia etelään ja ihmiset löysivät hiekkakuopista muun muassa [[akaatti]]a ja laavamaisia kivilajeja, joita toimitettiin tutkijoille. Professori Heikki Papunen määritti 1969 seudulta löytyneet kivet joko tuliperäisen räjähdyksen tai meteoriitin osuman aiheuttamiksi. Niistä löytyi kovan paineen synnyttämiä [[shokkilamelli|shokkilamelleja]], [[kiillesuomu]]ja sekä paineaallon suoraan lasiksi muuttamaa [[plagioklaasi]]-nimistä [[maasälpä]]ä.<ref name="Suomen" /> |
Teoria meteoriitin aiheuttamasta iskusta ei heti vakiintunut oikeaksi, sillä kilpaileva teoria maanalaisesta tuliperäisestä toiminnasta sai myös kannatusta. Jääkausi kuljetti Sääksjärveltä moreenia etelään ja ihmiset löysivät hiekkakuopista muun muassa [[akaatti]]a ja laavamaisia kivilajeja, joita toimitettiin tutkijoille. Professori Heikki Papunen määritti 1969 seudulta löytyneet kivet joko tuliperäisen räjähdyksen tai meteoriitin osuman aiheuttamiksi. Niistä löytyi kovan paineen synnyttämiä [[shokkilamelli|shokkilamelleja]], [[kiillesuomu]]ja sekä paineaallon suoraan lasiksi muuttamaa [[plagioklaasi]]-nimistä [[maasälpä]]ä.<ref name="Suomen" /> |
||
Versio 19. heinäkuuta 2020 kello 14.03
| Sääksjärvi | |
|---|---|
 Näkymä järven etelärannalta. |
|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Kokemäki ja Kokemäki |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Kauvatsanjoki |
| Järvinumero | 35.152.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 49 m [1] |
| Rantaviiva | 82,8 km [2] |
| Pinta-ala | 33,18 km² [2] |
| Tilavuus | 0,12 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 3,72 m [2] |
| Suurin syvyys | 9,11 m [2] |
| Valuma-alue | 662 km² [2] |
 Sääksjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
.png)
Sääksjärvi on Satakunnassa Kokemäellä entisen Kauvatsan kunnan alueella oleva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Sääksjärven alueeseen. Järven synnytti kambrisella maailmankaudella maahan syöksynyt meteoriitti. Kallioperän rapautuminen ja jääkausien tasoittavan työn takia kraatterin maanpäälliset jäljet ovat hävinneet näkymättömiin. Järvelle on tyypillistä matalat kivikkoiset ja kaislikkoiset rannat, pienet saaret ja kivikot ja lahdelmat. Järven pintaa on aikoinaan laskettu alemmaksi ja nykyään sen pinnankorkeutta sännöstäellään pohjapadolla.[1][3]
Maantiede
Järvi laskee Kauvatsanjokea pitkin Puurijärven kautta Kokemäenjokeen, joka laskee Selkämereen Porissa. Suurin järveen laskeva joki on Jaaranjoki eli Piilijoki, joka saa vetensä Sastamalan Kiikoisjärvestä. Tätä pienempiä jokia ovat Rukajoki, Pirisjoki ja Liesioja.[1]
Järvi on matala ja jääkauden siirtolohkaireiden takia paikoin kivinen. Järven rantaviiva on rikkonainen minkä takiä niemiä ja lahtiä on paljon. Järvessä on paljon saaria, joista monet ovat autioita. Suurimmat saaret ovat Maasalo ja Selkäsalo, jotka ovat mökittömiä, ja Moisionluoto, Kuurinluoto, Kivisenluoto ja Korpiluoto.
Järvi sijaitsee alueella, jossa kallio on pääasiassa gneissiä. Järven länsi-, luoteis- ja etelärannalla esiintyy myös harmaagraniittia eli tonaliittia. Rukamaalla esiintyy pieninä määrinä myös amfiboliittia, jota voi käyttää kiuaskivenä.[4]
Virkistyskäyttö
Järveä käytetään pääasiassa virkistykseen. Alue on hyvin suosittua loma-asuntoaluetta ja järven ympärillä on satoja loma-asuntoja.[5]
Järvellä kalastetaan runsaasti ja syksyllä myös linnustetaan.[6] Järvestä kalastettavia kalalejeja ovat ainakin ahven, kuha, lahna ja hauki.[7]
Järven pintaa säännöstellään järven kaakkoiskulmassa olevaan Sääkskosken luusujaan rakennetulla pohjapadolla. Jo 1970-luvulla järven vedenlaatu heikkeni ja järvi alkoi rehevöityä. Vuonna 2006 syksyllä pohjapadon rakentaminen pääsi alkuun ja keväällä padon toimintaa vielä säädeltiin.[8] Lopullinen vedenpinnan korkeus on nyt 20 cm korkeampi kuin aiemmin.[9]
Järvi on osa Kymmenen joen ja kymmenen järven melontareittiä, joka alkaa Kauvatsanjoen vesistön latvoilta ja kulkee Suodenniemen ja Jaaran kautta Sääksjärvelle ja vielä alas Puurijärvelle.[10][11]
Vuonna 2010 järven länsipäähän valmistui Korkeaojan kyläyhdistyksen ideoima lyhyt 14 km melontareitti, jonka varrella on viisi nuotiopaikkaa. Kolmessa pysähdyspaikassa on laavut yöpymistä varten.[12]
Järven kaakkoiskulmassa Kauvatsanjoen luusuan tuntumassa itärannalla sähkölinjan alla sijaitsee erikoinen nähtävyys Kanninkivi. Se on suuri siirtolohkare, joka on hajonnut louhikoksi ja missä louhikon sisällä kulkee pitkä tunneli.[13]
Järven esihistoriaa
Muinainen kraatteri
Vuonna 1992 tehtyjen kairausten analysointi paljasti törmäyksessä ja räjähdyksessä syntyviä kivilajeja, impaktilaavaa, sueviittia ja breksioita noin kilometrin päässä Kiramonkulmalla järven pohjoisrannalla[4]. Näistä löytyi iridiumia, kobolttia, nikkeliä, palladiumia ja kromia. Painovoimamittauksilla alkuperäisen kraatterin halkaisijaksi saatiin noin 5 km. Lisäksi havaittiin kallioperän magneettisuuden muuttuminen. Kraatterin iäksi saatiin 560 miljoonaa vuotta.[14] Gavin Kennyn johtamissa uusissa tutkimuksssa kraaterin iäksi on määritetty 608 miljoonaa vuotta 8 miljoonan vuoden tarkkuudella. Tämä ikä on virherajoissa yhtäpitävä Irmeli Mänttärin v.2004 saaman tuloksen kanssa. Kennyn tutkimuksessa käytettiin osaksi samoja näytteitä, joita voitiin analysoida entistä tarkemmilla välineillä.[15]
Teoria meteoriitin aiheuttamasta iskusta ei heti vakiintunut oikeaksi, sillä kilpaileva teoria maanalaisesta tuliperäisestä toiminnasta sai myös kannatusta. Jääkausi kuljetti Sääksjärveltä moreenia etelään ja ihmiset löysivät hiekkakuopista muun muassa akaattia ja laavamaisia kivilajeja, joita toimitettiin tutkijoille. Professori Heikki Papunen määritti 1969 seudulta löytyneet kivet joko tuliperäisen räjähdyksen tai meteoriitin osuman aiheuttamiksi. Niistä löytyi kovan paineen synnyttämiä shokkilamelleja, kiillesuomuja sekä paineaallon suoraan lasiksi muuttamaa plagioklaasi-nimistä maasälpää.[14]
Vuonna 1973 hän kuitenkin esitti, että kivet olisivat kryptovulkaanisen räjähdyksen synnyttämiä[16]. Teoria oli eräiden tutkijoiden kehittämä vaihtoehtoinen teoria[17], jonka mukaan maan alle kerääntynyt kaasu voisi aiheuttaa räjähdyksen meteoriitin sijasta. Papunen viittasi tässä kivien kemialliseen koostumukseen, mutta tämä osoitettiin vuonna 1979 kraatterin syntyaikaan paikalla olleen hiekkakiven aiheuttamaksi. Näin meteoriitin isku jäi ainoaksi selittäväksi teoriaksi.[14]
Järven ikä
Jääkauden aikana järven sijaintipaikka oli maanerjäätikön peitossa. Kun jääkausi päättyi ja mannerjää suli, jäi järven seutu Yoldiameren pinnan alle. Vasta 6400 vuotta sitten järvi kuroutui irti Litorinamerestä omaksi järvialtaakseen jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena.[18]
Ihmisten toimintaa
Järven vedenpinnan korkeutta on aikoinaan laskettu. Vuonna 1856 järvenlaskun tekemisestä jätettiin hakemus.[3][19]
Katso myös
- Lappajärvi (järvi) on myös kraatterijärvi
Sääksjärven alueeseen kuuluu Sääksjärven ympäristön järvet ja ojat.
- Sääksjärven alueen muita vesistöjä: Matinjärvi, Kolmikoura, Kannusjärvi, Housujärvi, Haukijärvi ja Sammakkalahti
Rukajoki laskee Sääksjärveen, mutta sitä kohdellaan omana valuma-alueenaan.
Lähteet
- Lehtinen, Martti & Nurmi, Pekka & Rämö, Tapani (toim.): 3000 miljoonaa vuotta Suomen kallioperää. Suomen Geologinen seura, 1998. ISBN 952-90-9260-1.
- Oja, Heikki: Tulipalloja taivaalla. Tähtitieteellinen yhdistys URSA, 1978. ISBN 951-9269-05-3.
Viitteet
- ↑ a b c Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 2.1.2011.
- ↑ a b c d e f OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 2.1.2011.
- ↑ a b Kejonen, Aimo & al.:Maaperäkartan selitys, karttalehti 1143 10, 2004
- ↑ a b Paikkatieto: Sääksjärven kallioperä, viitattu 18.4.2012
- ↑ Kauko Hinkkanen: Kulkkilan kyläsuunnitelma s. 12 karhuseutu.fi. Viitattu 10.7.2010.
- ↑ Kokemäenjoen käyttötieto: Sivujoet: palvelut: Kauvatsanjoki : Kalastus 26.10.2012
- ↑ Kalasaalis.com: Sääksjärvi kalasaalis.com. Viitattu 10.7.2010.
- ↑ Lounais-Suomen Ympäristökeskus: Ympäristöviesti 2007
- ↑ Lounais-Suomen Ympäristökeskus: Sääksjärven kunnostaminen alkaa
- ↑ Kanoottiliitto: Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti
- ↑ Kikoisten kunta: Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti, pdf, (melonnan reittiohje)
- ↑ Korkeaojan kyläyhdistys: Sääksjärvireitti
- ↑ Luolamiehen blogi Viitattu 17.8.2013.
- ↑ a b c 3000 Vuosimiljoonaa Suomen kallioperä s. 335-336
- ↑ Kraaterin ikä ursa.fi.
- ↑ Heikki Oja s. 162
- ↑ Oja s. 156
- ↑ Salminen, Tapio: Joki ja sen väki – Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle, s. 64. Jyväskylä: Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-0-6.
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 258. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
Aiheesta muualla
- Järviwiki: Sääksjärvi, Kokemäki
- Suomen kallioperä: Sääksjärven kraateri – Tämä sisältää törmäyskraattereiden osuuden 3000 vuosimiljoonaa Suomen kallioperää – teoksesta
- Melontareittin kartta: Sääksjärvireitti, Korkeaojan kyläyhdistys
| Kokemäenjoen alue (35.1) • Vanajaveden–Pyhäjärven alue (35.2) • Näsijärven–Ruoveden alue (35.3) • Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4) • Ikaalisten reitin valuma-alue (35.5) • Keuruun reitin valuma-alue (35.6) • Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alue (35.7) • Vanajan reitin valuma-alue (35.8) • Loimijoen valuma-alue (35.9) |