Kalevanpoika

Kalevinpoika. Kuvitusta Kalevipoeg-teokseen. Oskar Kallis

Kalevanpojat eli Kalevinpojat ovat itämerensuomalaisen kansanperinteen tuntemia olentoja, yleensä muinaisia jättiläisiä, mutta toisinaan myös inhimillisempiä hahmoja. Kalevanpoikien toiminnalla selitetään monia poikkeuksellisia maastonmuotoja, kuten kivien sijaintia. Viron kansalliseepoksessa, kalevalamittaa lähellä olevaan runomittaan kirjoitetussa Kalevipoegissa, Kalevanpojat ovat kuninkaanpoikia. Joitain viron muinaislinnoja kutsutaan Kalevanpojan sängyksi (Kalevipoja säng).

Kalevanpojat tunnetaan myös myöhemmässä, kristinuskon sävyttämässä suomalaisessa mytologiassa, usein pahoina tai arvaamattomina jättiläisinä, jotka saattoivat kaataa viljan tai metsänkin kumoon. Mikael Agricolan mukaan Kalevanpojat löivät niityt maahan.

Aiemmissa kertomuksissa kalevanpojista heidät kuvataan kuitenkin inhimillisinä sankarihahmoina. Muiden muassa Väinämöisen, Kullervon ja Lemminkäisen sanotaan olevan kalevanpoikia. Historiantutkija Aulis Ojan vuonna 1969 esittämän spekulatiivisen hypoteesin mukaan termi olisi alkujaan tarkoittanut ehkä yläluokkaista soturia, jotka kirkon ja vieraan vallan vastaisina raivattiin perusteellisesti uuden järjestyksen tieltä.

Kalevanpojat olivat myös kertomuksissa maan muinaisia asuttajia. He poistuivat kivellä soutaen, kun kristinusko levittäytyi heidän mailleen. Joskus tarvittiin pappeja manaamaan heitä pois. Hieman samaan tapaan poistui kristinuskon tieltä Väinämöinen veneellään.

1700-luvulla elänyt kansanperinteiden keräilijä Kristfrid Ganander kertoi Mythologia Fennicassa 1785 kalevanpoikien olleen Kalewa-nimisen jättiläisen 12 vahvaa poikaa jotka rakensivat linnoja eripuolille Suomea. Nimeltä Ganander mainitsee kuusi sekä myös heidän asuinpaikkakuntansa: Hiisi (Paltamo), Ilmarinen (Häme), Wäinämöinen (Suomi), Liekiöinen (Savo), Soini (Liminka) ja Kihawanskoinen. Myös muita luetteloita Kalevanpojista ovat varhaiset kansanperinteen kerääjät merkinneet muistiin tai luoneet. Erään väitteen mukaan Kalevan kahdestatoista pojasta syntyi kaksitoista eläinradan tähtikuviota.

Kalevan ja Untamon suvut

Pääartikkeli: Untamo

Erään perinteen mukaan Kalevan suku on Untamon suvun vihollinen. Tässä yhteydessä Kalevan sukua kutsutaan myös Kalervon suvuksi, kuten Kalevala-eepoksessa. Untamon tapaiset nimet olivat joskus käytössä Länsi- ja Lounais-Suomessa, ja nimien mukaan on nimetty paikkoja. Länsi- ja Lounais-Suomessa on kansanperinteitä, joiden mukaan Untamon tyyppinen sana merkitsee uudisasukasta tai on kylän perustajan nimi. Samoilla alueilla paikallinen kansanperinne pitää Kalevanpoikia vihollisina ja uudisasukkaita pakenevina jättiläisinä.

Eräs tähän perinteeseen liittyvä Kalevanpoika on nimeltään Kullervo, jota koskevat runot on kerätty Inkeristä. Kullervo osoittaa jo vauvana olevansa väkivahva, eikä häntä saada tapettua yrityksistä huolimatta. Kullervo-taru on ainoa Inkeristä taltioitu taru Kalevalassa.