Bhutan
| Druk Yul འབྲུག་ཡུལ |
|
|---|---|
|
|
|
| Valtiomuoto | Monarkia |
| Kuningas Pääministeri |
Jigme Singye Wangchuck Lyonpo Jigme Thinley |
| Pääkaupunki |
Thimphu 28°28′ N 89°35′ E |
| Pinta-ala | |
| – yhteensä | 46 500 (sijalla 128) |
| – josta sisävesiä | merkityksetön |
| Väkiluku (2002) | 2 094 176 (sijalla 139) |
| Viralliset kielet | dzongkha |
| Valuutta | 1 ngultrum = 100 chertrumia (BTN) |
| BKT (2002) | |
| – yhteensä | 2 700 milj. USD (sijalla 168) |
| – per asukas | 1 300 USD |
| HDI (2002) | 0,536 (sijalla 134) |
| Aikavyöhyke | +6 |
| – kesäaika | ? |
| Itsenäisyys Intiasta |
8. elokuuta 1949 |
| Lyhenne | BT |
| Kansainvälinen suuntanumero |
+975 |
| Tunnuslause | ei mottoa |
| Kansallislaulu | ”Druk tsendhen” |
Bhutanin kuningaskunta eli Bhutan (buː'tɑːn 
kuuntele (ohje)) on pieni valtio Himalajalla Intian ja Kiinan välissä. Maa ulottuu subtrooppiselta alangolta Himalajan vuoristoon, ja korkeuserot Bhutanin eri osien välillä ovat jopa yli 7000 metriä. Bhutanin talous perustuu maa- ja karjatalouteen, mutta metsätaloudella, vesivoimalla, turismilla ja kehitysavulla on myös tärkeä osa maan taloudessa. Arviot maan väkiluvusta vaihtelevat 750 000:sta 2,23 miljoonaan. Bhutanin pääkaupunki ja suurin kaupunki on Thimphu.
Bhutan on yksi maailman eristyneimmistä valtioista: hallitus säätelee tiukasti ulkomaisia vaikutteita ja turismia säilyttääkseen maan buddhalaisuuteen perustuvan kulttuurin. Suurin osa Bhutanin buddhalaisista noudattaa Tiibetin buddhalaisuuden Drukpa Kagyu- tai Nyingmapa-koulukuntaa. Maan virallinen kieli on dzongkha (dzongien kieli). Bhutanin kirjallisuudessa maa kuvataan usein viimeisenä säilyneenä himalajanbuddhalaisuuden linnakkeena. Bhutania on syytetty ihmisoikeusrikkomuksista maassa asuvaa nepalilaista väestöä kohtaan, joka on suurimmaksi osaksi hindulaista.
Bhutan on ollut monarkia vuodesta 1907, ja nykyinen kuningas Jigme Singye Wangchuck on ottanut pieniä askelia perustuslaillisen hallinnon suuntaan. Vuonna 1999 maa alkoi sallia televisiolähetykset - monet bhutanilaiset syyttävät TV:tä väitetystä noususta materialismissa, rikollisuudessa ja perinteisten arvojen hylkäämisessä.
Maan nimi
Nimen Bhutan alkuperä on epäselvä: historioitsijat ovat ehdottaneet nimen perustuvan sanskritin sanoihin Bhota-ant (Bhotin loppu – variaatio sanasta buddha, joka tarkoittaa valaistunutta) tai Bhu-uttan (ylämaat). Sana Bhutan nimenä maalle on peräisin 1800-luvun loppupuolelta.
Dzongkhan kielen (ja tiibetin) nimi maalle on Druk Yul ("Lohikäärmemaa"). Aikaisemmin Bhutan on tunnettu useilla nimillä, kuten Lho Mon (eteläinen pimeyden maa), Lho Tsendenjong (eteläinen santelipuun maa) ja Lhomen Khazhi (eteläinen neljän reitin maa).
Historia
- Pääartikkeli: Bhutanin historia
Kivityökalut, aseet ja jäänteet suurista kivirakennelmista kertovat maan olleen asutettuna jo 2000-luvulla eaa. Lhomonin valtion (kirjaimellisesti "eteläinen pimeys") tai Monyulin valtion ("pimeä maa", nimi viittaa Bhutanin alkuasukkaisiin monpiin) on arveltu olleen olemassa noin 500 eaa – 600. Nimet Lhomon Tsendenjong (santelipuumaa) ja Lhomon Khashi (neljän reitin/lähestymisen maa) esiintyvät vanhoissa tiibetiläisissä ja bhutanilaisissa kronikoissa.
Aikaisin muistiinkirjattu tapahtuma Bhutanissa oli buddhalaisen pyhimyksen Padmasambhavan (myös Guru Rinpoche) kauttakulkumatka 700-luvulla. Bhutanin varhaishistoriasta tiedetään vähän, sillä suuri osa vanhoista asiakirjoista tuhoutui vanhan pääkaupungin Punakhan palossa 1827. 900-lukuun mennessä Bhutanin poliittiseen järjestelmään vaikutti suuresti maan uskonto. Useita tiibetiläisten ja mongolihallitsijoiden tukemia buddhalaisuuden suuntauksia syntyi, ja mongolien vaikutusvallan vähenemisen jälkeen 1300-luvulla suuntaukset kilpailivat keskenään poliittisesta ja uskonnollisesta vallasta. Lopulta Drukpa-suuntaus muuttui vallitsevaksi 1500-luvulla.
1600-luvun alkuun saakka Bhutan koostui pienistä, toisiaan vastaan sotivista läänityksistä, kunnes maan yhdisti tiibetiläinen lama ja sotilasjohtaja Shabdrung Ngawang Namgyal. Puolustaakseen maata ajoittaisilta hyökkäyksiltä Tiibetistä Namgyal rakensi ketjun linnoituksia (dzong) ja otti käyttöön lakijärjestelmän, joka auttoi tuomaan paikalliset sotaherrat keskusvallan alle. Bhutanissa on yhä useita dzongeja. Namgyalin kuoleman jälkeen vuonna 1652 Bhutan vaipui anarkiaan. Tiibetiläiset hyökkäsivät Bhutaniin vuonna 1710, ja uudestaan mongolien avustuksella 1730. Molemmat hyökkäykset saatiin torjuttua ja aselepo solmittiin vuonna 1759.
1700-luvulla bhutanilaiset miehittivät Cooch Beharin kuningaskunnan Bhutanin eteläpuolella. 1772 Cooch Behar pyysi Brittiläiseltä Itä-Intian kauppakomppanialta apua bhutanilaisten karkottamisessa, ja myöhemmin myös hyökkäämisessä Bhutaniin vuonna 1774. Solmittiin rauhansopimus, jossa Bhutan suostui vetäytymään vuotta 1730 edeltävien rajojensa sisäpuolelle. Rajakahakat brittien kanssa jatkuivat kuitenkin vielä seuraavien sadan vuoden ajan, ja johtivat lopulta Duar-sotaan (1864–1865), jossa taisteltiin Bengalin Duareiden hallinnasta. Bhutanin hävittyä sodan Brittiläisen Intian ja Bhutanin välillä solmittiin Sinchulan rauha, joka lopetti kaikki vihamielisyydet maiden välillä.
1870-luvulla valtataistelut Paron ja Trongsan kilpailevien laaksojen välillä johtivat Bhutanissa sisällissotaan ja lopulta Trongsan ponlopin (kuvernöörin) Ugyen Wangchuckin valtaannousuun. Valtakeskuksestaan Keski-Bhutanissa Wangchuck voitti poliittiset vihollisensa ja yhdisti maan useiden kapinoiden ja sisällissotien jälkeen vuosina 1882–1885.
Vuonna 1907, joka oli maalle käänteentekevä vuosi, buddhalaisista munkeista, hallituksen virkamiehistä ja tärkeiden sukujen johtajista koostuva kokous valitsi Ugyen Wangchuckin yksimielisesti maan kuninkaaksi (ja vallasta tuli periytyvää). Yhdistyneiden kuningaskuntien hallitus tunnusti heti uuden monarkian, ja vuonna 1910 Bhutan tuli kruunun suojelukseen vastineena poliittisesta autonomiasta. Intian itsenäistyttyä Britanniasta elokuussa 1947 Bhutanille annettiin mahdollisuus pysyä itsenäisenä tai liittyä Intian liittovaltioon. Bhutan valitsi itsenäisyyden, jonka Intia tunnusti 8. elokuuta 1949.
Kiinan kansanarmeijan hyökättyä Tiibetiin vuonna 1951 Bhutan sulki pohjoisen rajansa ja vahvisti siteitään Intiaan. Vähentääkseen Kiinan uhkaa Bhutan aloitti suureksi osaksi Intian rahoittaman modernisaatio-ohjelman. Vuonna 1953 kuningas Jigme Dorji Wangchuck perusti maahan lakiasäätävän, 130-jäsenisen kansankokouksen/parlamentin edistääkseen demokraattisempaa hallintoa. 1965 hän perusti kuninkaallisen neuvoston ja 1968 hallituksen. Vuonna 1971 Bhutan tuli YK:n jäseneksi. Heinäkuussa 1972 Jigme Singye Wangchuck nousi maan hallitsijaksi 16 vuoden ikäisenä isänsä kuoleman jälkeen.
Hallituksen määräykset 1980-luvulla yrittivät säilyttää Bhutanin kulttuurisen omaleimaisuuden "yksi valtio, yksi kansa"-politiikalla, jota kutsutaan nimellä driglam namzha (kansalliset tavat ja etiketti). Kaikkien bhutanilaisten, myös nepalilaisten maahanmuuttajien, täytyy esimerkiksi pitää bhutanilaisten kansallispukua. Koulutusta nepalin kielellä on myös rajoitettu kansallisen yhtenäisyyden nimissä. Politiikkaa ovat kritisoineet paitsi ihmisoikeusjärjestöt, myös Bhutanin nepalilainen yhteisö, joka tuntee politiikan olevat suunnattu heitä vastaan. Bhutanilaisten näkökulmasta he suojelevat himalajanbuddhalaista kulttuuria ja elämäntapaa, joka on käytännössä tuhoutunut viereisessä Sikkimissä nepalilaisten liian suuren maahanmuuton vuoksi. Nepalilaiset näkevät bhutanilaisten yrittävän tarrautua valtaan ihmisoikeuksien ja demokratian kustannuksella.
Jännitteet nepalilaisten ja bhutanilaisten välillä kasvoivat 1980-luvun lopulla vuoden 1985 kansalaisuuslain myötä. Lain mukaan vain vuodesta 1958 Bhutanissa asuneet nepalilaiset maahanmuuttajat saisivat Bhutanin kansalaisuuden. Vuonna 1991 nepalilaisten mielenosoitusten jälkeisissä väkivaltaisuuksissa kuoli 300 henkeä ja 2000 pidätettiin. Nepalin hallituksen protestien jälkeen suurin osa pidätetyistä vapautettiin, mutta kysymys ulkonepalilaisten asemasta on yhä ratkaisematta – ainakin 100 000 asuu UNHCR:n pakolaisleireillä Nepalissa ja Sikkimissä.
Vuonna 1998 kuningas Jigme Singye Wangchuck teki suuria poliittisia uudistuksia, joissa hän siirsi suurimman osan vallastaan pääministerille ja salli kuninkaan asettamisen syytteeseen virkavirheestä parlamentin kahden kolmasosan enemmistöllä. Vuonna 2003 Bhutanin kuninkaallinen armeija suoritti laajan operaation karkottaakseen Bhutanin eteläosan koulutusleireiltä käsin toimivat intianvastaiset kapinalliset. Joulukuussa 2005 kuningas julisti astuvansa valtaistuimelta vuonna 2008 poikansa hyväksi.
Politiikka
- Pääartikkeli: Bhutanin politiikka
Kysymys Bhutanin täydestä itsenäisyydestä on vaikea. Yhdistyneiden kuningaskuntien Raj piti aikoinaan Bhutania suojeluksessaan ja antoi Bhutanin monarkian hallita maan sisäisiä asioita. Britit päättivät kuitenkin maan ulko- ja puolustuspolitiikasta. Vuonna 1949 Intian itsenäistymisen jälkeen Bhutan ja Intia solmivat kymmenen artiklaa sisältävän sopimuksen, joka jatkoi samanlaista suhdetta. Intia suostui olemaan puuttumatta Bhutanin sisäisiin asioihin, kun taas Bhutan suostui "tulla ohjatuksi Intian hallituksen neuvojen mukaan ulkosuhteissaan" (artikla 2). Sopimus myös vapautti maiden välisen kaupan, ja lisäksi vuonna 1972 Intia salli Bhutanin viedä tuotteita kolmansiin maihin Intian alueen läpi tulleitta.
Bhutanin tultua YK:n jäseneksi vuonna 1971 sen hallitus kuitenkin uhmasi Intiaa tunnustamalla Bangladeshin. Vuonna 1974 Bhutanin ulkoministeri sanoi, että Intian "ohjaus" vuoden 1949 sopimuksessa ei välttämättä tarkoita Bhutanin olevan tottelevainen. Bhutan onkin hoitanut ulkosuhteitaan säännöllisesti ilman Intian välikättä.
Bhutanin valtionpäämies on Druk Gyalpo (Lohikäärmekuningas) - tällä hetkellä Jigme Singye Wangchuck. Vaikka asema on periytyvä, kuningas voidaan syrjäyttää parlamentin (Tshogdu) kahden kolmasosan enemmistöllä. 154-paikkainen kansankokous koostuu paikallisesti valituista kaupunkien edustajista (105), uskonnollisista edustajista (12) ja kuninkaan nimittämistä edustajista (37), jotka kaikki palvelevat kolme vuotta kerrallaan. Äänioikeus on Bhutanissa ainutlaatuinen, sillä yksilöiden sijaan jokaisella kotitaloudella/perheellä on yksi ääni.
Vuonna 1998 kuninkaan toimeenpanevat oikeudet siirrettiin ministerineuvostolle, tai hallitukselle (Lhengye Shungtsog). Ehdokkaat ministerineuvostoon valitaan parlamentista viiden vuoden kausiksi, ja sitä johtaa pääministeri. Pääministerin virka kiertää vuoden kerrallaan viiden hallituksen valinnassa eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä. Uusi perustuslaki, joka sisältää varauksen kaksipuoluejärjestelmästä, esiteltiin äskettäin neljän vuoden valmistelun jälkeen. Perustuslaista järjestettäneen kansanäänestys vuoden 2005 lopulla.
Bhutanin oikeuslaitoksessa kuningas toimii korkeimpana valitusoikeutena. Maan korkein oikeus on Bhutanin kuninkaallinen korkein oikeus. Bhutanin lakijärjestelmä perustuu pinnallisesti Intian oikeuteen ja brittiläiseen common law-järjestelmään, mutta on käytännössä hyvin vapaamuotoinen. Kuningas päättää oikeuslaitoksen nimityksistä.
Bhutan on kriminalisoinut "valtionvastaisen" toiminnan, kuten kuninkaan arvostelun tai yhteistyön maanpaossa olevien aktivistien kanssa. Bhutania on syytetty kidutuksesta, turhista pidätyksistä ja samantapaisista ihmisoikeusrikkomuksista. Suurin osa syytöksistä on tullut nepalilaisten etujärjestöiltä, jotka toimivat Nepalista. Poliittiset puolueet on sallittu, mutta perustuslain tullessa voimaan maahan kehittynee kaksipuoluejärjestelmä.
Bhutanin osat
- Pääartikkeli: Bhutanin piirikunnat
Bhutan jaetaan neljään hallinnolliseen alueeseen (dzongdey). Jokainen dzongdey jaetaan vuorollaan piirikuntiin (dzongkhag), joita on 20. Suuret piirikunnat jaetaan lisäksi pienempiin dungkhageihin. Alimmalla tasolla kyläryhmät muodostavat gewog-nimisen yksikön jota johtaa kansalaisten valitsema gup.
|
Maantiede
- Pääartikkeli: Bhutanin maantiede
Bhutanin pohjoisosa koostuu kaaresta lumihuippuisia vuoria, ja korkeimmilla alueilla ilmasto on erittäin kylmä. Suurin osa pohjoisen vuorista on yli 7000 metrin korkuisia. Korkeimman huipun on väitetty olleen Kula Kangri, 7553 metriä, mutta topografisten tutkimuksien mukaan Kula kangri on kokonaisuudessaan Tiibetissä ja kiinalaisten tekemissä uusissa mittauksissa Gangkhar Puensum, joka tunnetaan maailman korkeimpana yhä valloittamattomana vuorena, olisi korkeampi: 7570 metriä. Pohjoisella alueella vuorilta tulevat joet tuovat vettä laaksoihin, joiden alppiniittyjä käytetään laitumina. Harva väestö koostuu vaeltavista paimenista.
Mustat vuoret Keski-Bhutanissa muodostavat vedenjakajan kahden jokijärjestelmän välille: Mo Chhu ja Drangme Chhu. Mustien vuorten huiput ovat noin 1500 m - 2700 m korkeita, ja joet ovat kaivertaneet alueelle syviä rotkoja. Maan keskiosan metsät tuottavat suurimman osan Bhutanin metsäteollisuuden raaka-aineesta. Bhutanin tärkeimmät joet ovat alueen läpi virtaavat Torsa, Raidak, Sankosh ja Manas. Suurin osa väestöstä asuu keskiosan ylängöillä.
Etelässä Shiwalik-kukkuloita peittävät tiheät lehtipuumetsät. Vuoret nousevat vielä noin 1500 metriin ja aivan etelässä loppuvat subtrooppiseen duar-tasankoon. Suurin osa duareista sijaitsee Intiassa, mutta 10–15 km leveä kaistale ulottuu Bhutaniin. Bhutanissa duarit jaetaan eteläisiin ja pohjoisiin. Monsuunisateiden tai sulavan lumen kastelemat joet laskevat Brahmaputraan Intiassa. Yli 70 % Bhutanista on metsien peitossa.
Bhutanin ilmasto riippuu korkeudesta ja vaihtelee etelän subtrooppisesta ylängöiden lauhaan ilmastoon ja maan pohjoisosan arktiseen ilmastoon. Bhutanissa on viisi selkeää vuodenaikaa: kesä, monsuunikausi, syksy, talvi ja kevät. Monsuunisateet ovat rankimpia Länsi-Bhutanissa, Etelä-Bhutanissa kesät ovat keskimääräistä kuumempia ja kosteampia ja talvet viileitä. Maan keski- ja itäosassa taas ilmasto on lauha ja kuivempi kuin lännessä.
Talous
- Pääartikkeli: Bhutanin talous
Bhutanin talous on yksi maailman pienimmistä ja vähiten kehittyneistä. Se perustuu maa- ja metsätalouteen sekä vesivoimalla saadun sähkön vientiin Intiaan. Maatalous tuo elannon yli 90 %:lle väestöstä, myös käsityöt tuovat tuloja monelle. Uskonnollisten patsaiden valmistus on suosittu ammatti ja kullattuja Buddha-patsaita myydään turisteille. Bhutanin mäkisestä vuoristoiseen vaihteleva maisema on tehnyt teiden ja muun infrastruktuurin rakentamisesta vaikeaa ja kallista. Tämän lisäksi myös meriyhteyden puuttuminen on tehnyt kaupankäynnin maalle vaikeaksi. Bhutanissa ei ole tällä hetkellä rautateitä, mutta Intian rautateillä on suunnitelma liittää Etelä-Bhutan verkkoonsa vuoden 2005 tammikuussa solmitun sopimuksen mukaan. Tiibetin ylängöltä on perinteisesti kulkenut kauppareittejä Bhutanin kautta Intiaan, mutta liikenne on rajoittunut ihmisiin ja karjaan. Maatalous tuottaa riisiä, maissia, juurikkaita, sitrushedelmiä, viljaa, maitotuotteita ja munia. Pienimuotoinen teollisuus valmistaa sementtiä, puutuotteita, hedelmävalmisteita, alkoholituotteita ja kalsiumkarbidia (CaC2).
Bhutanin rahayksikkö, ngultrum, on sidottu Intian rupiaan, jota myöskin hyväksytään Bhutanissa. Yli 100 000:n ngultrumin vuosituloja verotetaan, mutta hyvin harvat palkansaajat ansaitsevat niin paljon. Bhutanin inflaatio oli vuonna 2003 noin 3 %:n tasolla. Bhutanin ostovoimakorjattu bruttokansantuote on noin 2,193 miljardia dollaria, mikä tekee siitä maailman 162. suurimman talouden. BKT henkeä kohti on noin 1,400 $ (1,170 €), 124. suurin maailmassa. 60 % valtion budjetin menoista rahoittaa Intian ulkoministeriö. Vuonna 2000 Bhutanin vienti oli yhteensä 128 miljoonaa euroa ja tuonti 164 miljoonaa euroa, mikä johtaa ulkomaankauppavajeeseen. Tärkeimmät tuontitavarat ovat polttoaine, voiteluaineet, vilja, koneet, ajoneuvot, kankaat ja riisi. Bhutanin tärkein kauppakumppani on Intia, jonne kohdistuu 87,9% viennistä - seuraavilla sijoilla ovat Bangladesh (4,6%) ja Filippiinit (2%). Koska Bhutanin raja Tiibetin kanssa on suljettu, kauppa Kiinan kanssa on lähes olematonta. Bhutanin tärkeimmät tuontikumppanit ovat Intia (71,3%), Japani (7,8%) ja Itävalta (3%).
Merkittävimmät luonnonvarat
Merkittävimmät vientituotteet
- elintarvikkeet
- puutavara
- puuhioke
- vesivoimalla tuotettu sähkö
Väestöjakauma
- Pääartikkeli: Bhutanin väestöjakauma
 | ||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||
Bhutanin väkiluku, joka aiemmin arveltiin usean miljoonan suuruiseksi, on nyt virallisesti vähentynyt 1990-luvun alun väestönlaskennan jälkeen 750 000:een. Joidenkin nepalilaisten aktivistien mielestä vähennystä motivoi yritys minimoida nepalilaisten maahanmuuttajien lukumäärä. Useimmat kuitenkin uskovat, että väkilukua liioiteltiin 1970-luvulla, koska vain yli miljoonan asukkaan valtioiden uskottiin pääsevän YK:hon (Bhutan hyväksyttiin jäseneksi 1971).
Bhutanin väentiheys on 45 asukasta neliökilometrillä. Väestö on keskittynyt kaupunkeihin, eteläiselle tasangolle ja laaksoihin, joissa voi harjoittaa maataloutta. Yli puolet väestöstä asuu maan keskiosan ylängöillä ja 40 % etelän tasangoilla Intian rajan lähellä. Jäljelle jäävät 10 % ovat levittäytyneenä pohjoisen vuorille ja maan itäosaan. 92 % väestöstä asuu maaseudulla – suurimmassa kaupungissa Thimphussa on vain 50 000 asukasta.
Bhutanin väestöstä on erotettavissa useita etnisiä ryhmiä. Tärkeimpiä ovat ngalongit, buddhalainen, maan länsiosissa asuva ryhmä, jonka kulttuuri on lähellä tiibetiläistä. Samaa voidaan sanoa sharchopeista, joita yleensä pidetään itä-bhutanilaisina (mutta jotka seuraavat perinteisesti tiibetinbuddhalaisuuden Nyingmapa-suuntausta virallisen Drukpa Kagyun sijaan). Näitä kahta ryhmää kutsutaan yhdessä bhutanilaisiksi. Muu väestö koostuu nepalilaisista, joista suurin osa on hindulaisia (lukuun ottamatta pientä muslimivähemmistöä).
Eri kansanryhmien koko ja niiden väliset suhteet herättävät Bhutanissa voimakkaita poliittisia kiistoja. Maanpaossa olevat aktivistit väittävät nepalilaisten muodostavan jopa 53% väestöstä, siis enemmistön, ja ngalongeja olevan vain 16%. Toisaalta Bhutanin viralliset tilastot antavat nepalilaisten osuudeksi 25% ja ngalongien osuudeksi 28% [1].
Hallituksen yritykset suojella maan ainutlaatuista kulttuuria ja estää laitonta maahanmuuttoa ovat johtaneet kansalaisuuden saantikriteerien tiukentamiseen. Tämä taas on johtanut protesteihin, virkamiesten uhkailuun ja jopa sieppauksiin, joita on tehnyt nepalilainen ryhmittymä. Vaikka Bhutanin hallitus vakuutti nepalilaisille, ettei heitä karkoteta, kymmeniä tuhansia lähti silti Bhutanista vuosina 1991-92. Jotkut pakotettiin lähtemään. UNHCR:n mukaan kesäkuun puolivälissä vuonna 2000 Itä-Nepalin seitsemällä pakolaisleireillä oli yhteensä 98 269 nepalilaista – yli 15 000 asuu Intiassa Assamissa tai Länsi-Bengalissa. Bhutanin hallituksen mukaan osa leireillä asuvista eivät ole koskaan olleet maan kansalaisia, eikä heillä siksi ole oikeutta palata. Vuonna 1998 hallitus ryhtyi asuttamaan maan eteläosan nepalilaisten lähdettyä tyhjäksi jääneitä alueita bhutanilaisilla, mikä todennäköisesti vaikeuttaa nepalilaisten mahdollista paluuta.
Bhutanin kansallinen kieli on dzongkha, yksi tiibetiläisen kielikunnan 53 kielestä. Chhokeyksi kutsuttu kirjoitus on identtistä tiibetiläisen kirjoituksen kanssa. Hallitus luokittelee 19 muuta maassa puhuttavaa sukulaiskieltä dzongkhan murteiksi. Lepchaa puhutaan maan länsiosassa, tshanglaa, dzongkhan lähisukulaista, taas itäosassa. Nepalin kieltä puhutaan laajasti etelässä (vaikka hallitus kieltääkin sen opettamisen toisena kielenä). Ethnologue listaa 24 Bhutanissa puhuttavaa kieltä, joista kaikki nepalia lukuun ottamatta kuuluvat tiibetiläis-burmalaisiin kieliin. Bhutanin kieliä ei ole vielä tutkittu kovinkaan paljon, eikä monille ole vielä luotu perusteellista kielioppia. Myös englannilla on maassa nyt virallinen asema. Bhutanin väestöstä vain 42,2 % osaa lukea (56,2 % miehistä ja 28,1 % naisista).
Kulttuuri
- Pääartikkeli: Bhutanin kulttuuri
Bhutan on yhä yksi maailman eristyneimmistä valtioista, eikä ulkomaalaisten sallita matkustaa monille maan alueille turismin vaikutusten minimoimiseksi. Toisin kuin Nepal, joka tunnetaan halpana matkakohteena, Bhutan yrittää rajoittaa turismia ryhmiin, jotka suostuvat maksamaan 100 dollaria päivässä tai enemmän.
Perinteinen asu Ngalong- ja Sharchop-miehille on gho, polveen ulottuva kaapu, joka sidotaan kiinni vyötäröllä kera-kangasvyöllä. Naiset käyttävät nilkkaan ulottuvaa pukua, kiraa. Kiran kanssa käytetään pitkähihaista puseroa ylimmän kangaskerroksen alla. Sosiaalinen asema ja luokka määräävät vaatteiden kankaan, värit ja koristeet. Huiveja ja shaaleja käytetään myös sosiaalisen aseman mittareina, ja Bhutan onkin perinteisesti ollut feodaaliyhteiskunta. Sekä miehet että naiset käyttävät korvakoruja. Kiistelty laki vaatii kaikkien Bhutanin kansalaisten käyttävän näitä vaatteita – myös nepalilaisten maahanmuuttajien.
Maan perusruokaa ovat riisi ja yhä enemmän myös maissi. Vuorilla ruokavaliossa on paljon proteiinia sillä se sisältää lihaa, erityisesti siipikarjaa, jakkia ja lammasta. Kylminä aikoina syödään chilillä maustettuja liha-, riisi- ja maissikeittoja. Maitotuotteet, varsinkin jakin ja lehmänmaidosta tehty voi ja juusto, ovat myös maidon vähäisyydestä huolimatta suosittuja. Suosittuja juomia ovat Po Cha (tee) ja olut. Bhutan on maailman ainoa tupakoinnin ja tupakan myynnin kokonaan kieltänyt maa.
Bhutanin kansallisurheilu on jousiammunta, ja kilpailuja pidetään säännöllisesti useimmissa kylissä. Toinen perinteinen urheilulaji on digor, eräänlainen kuulantyöntö. Jalkapallo on tullut viime aikoina yhä suositummaksi. Rigsar, intialaisesta musiikista ja läntisistä vaikutteista 1960-luvulla syntynyt jousisoittimella soitettava musiikki, on suosituin populaarimusiikin laji. Perinteisiä musiikkityylejä ovat zhungdra ja boedra.
Bhutanissa vietetään lukuisia juhlapäiviä, joista suurin osa liittyy perinteisiin vuodenaikojen mukaan vietettäviin maallisiin tai uskonnollisiin juhliin. Näitä ovat mm. talvipäivänseisaus (1. tammikuuta ympäristössä riippuen kuukalenterista), uusivuosi (tammikuu tai helmikuu), kuninkaan syntymäpäivä ja hänen kruunaamisensa vuosipäivä, monsuunikauden virallinen alkamispäivä (22. syyskuuta), kansallispäivä (17. joulukuuta) ja useat buddhalaiset ja hindulaiset juhlat. Naamiotanssit ja tanssiesitykset ovat yleinen, perinteinen näky festivaaleilla, ja niitä säestää yleensä perinteinen musiikki. Värikkäisiin pukuihin ja naamioihin pukeutuneet tanssijat esittävät sankareita, demoneita, eläimiä, jumalia ja tavallisten ihmisten karikatyyrejä.
Bhutanin ainoa laillinen sanomalehti Kuensel (useita samizdat-lehtiä ilmestyy Internetissä) ilmestyy dzongkhan, englannin ja nepalin kielillä. Bhutanissa on noin 15 000 Internetin, 25 200 perinteisten puhelinten ja 23 000 matkapuhelinten käyttäjää. Bhutanin yleisradioyhtiö perustettiin 1973 radioasemana, ja yhtiö aloitti televisiolähetykset vuonna 1999. Bhutan oli maailman viimeinen television käyttöön ottanut maa. Kuninkaan modernisaatio-ohjelman osana myös kaapelitelevisio otettiin pian käyttöön. Rikollisuuden noustua vuoteen 2002 mennessä muutoksesta syytettiin televisiota. Bhutanilainen lama Dzongsar Jamyang Khyentse Rinpoche on tunnettu elokuvaohjaaja, joka on tehnyt elokuvat The Cup ja Travelers and Magicians. Jälkimmäinen oli ensimmäinen kokonaan Bhutanissa bhutanilaisilla näyttelijöillä filmattu elokuva.
