Suomen jääkiekkomaajoukkue talviolympialaisissa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen jääkiekkomaajoukkue on edustanut Suomea talviolympialaisissa kuusitoista kertaa. Ensimmäistä kertaa jääkiekkomaajoukkue pelasi olympialaisissa vuonna 1952. Vuoden 1960 turnauksesta lähtien jääkiekkomaajoukkue on kilpaillut jokaisissa olympialaisissa. Suomi on saavuttanut jääkiekossa kuusi olympiamitalia, ja Suomen jääkiekkomaajoukkue on voittanut mitalin kolmesta viimeisestä olympiaturnauksesta.

Oslon talviolympialaiset 1952 Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

Turnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi osallistui talviolympialaisten jääkiekkoon ensi kertaa vuonna 1952 Norjan järjestämissä olympialaisissa. Suomen jääkiekkomaajoukkueen valmensi sen historian ensimmäisiin talviolympialaisiin Risto Lindroos, joka valitsi kisajoukkueeseen kaksi maalivahtia, kuusi puolustajaa ja yhdeksän hyökkääjää. Suomen tuon ajan suurin tähtipelaaja oli Tampereen Ilveksen hyökkääjä Aarne Honkavaara, joka oli myös maajoukkueen kapteeni.

Turnaukseen osallistui seitsemän joukkuetta, jotka kaikki pelasivat samassa lohkossa ja pelasivat kaikkia joukkueita vastaan yhden ottelun. Suomi avasi turnauksen ja samalla koko jääkiekkomaajoukkueen olympiahistorian 15. helmikuuta ottelulla Ruotsia vastaan. Ottelu päättyi Ruotsin 9–2-voittoon. Tämän jälkeen Suomi pelasi turnauksessa seitsemän ottelua, se hävisi Sveitsille, Kanadalle, Yhdysvalloille, Puolalle ja Tšekkoslovakialle sekä voitti isäntämaa Norjan ja Saksan. Suomen voitto Norjasta maalein 5–2 oli Leijonien kautta aikojen ensimmäinen olympiaturnaus-ottelun voitto. Suomi sijoittui yhdeksän joukkueen sarjassa seitsemänneksi, Kanada voitti olympiakultaa.

Squaw Valleyn talviolympialaiset 1960 Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

Turnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen jääkiekkomaajoukkue ei osallistunut vuoden 1956 talviolympialaisten jääkiekkoon, mutta vuonna 1960 Yhdysvaltojen olympialaisissa, Leijonat teki paluun olympiajäille. Suomea valmensi vuoden 1952 olympiajoukkueen apuvalmentaja, kanadalainen Joe Wirkkunen ja apuvalmentajana toimi vuoden 1952 joukkueen kapteeni Aarne Honkavaara. Olympiaturnaukseen osallistui yhdeksän joukkuetta, jotka jaettiin kolmeen alkulohkoon. Alkulohkojen kaksi parasta selviytyi ylempään loppusarjaan taistelemaan olympiakullasta ja lohkon viimeiseksi jääneet joukkueet joutuivat alempaan loppusarjaan pelaamaan sijoituksista 7.–9. Suomi pelasi B-alkulohkossa, jossa pelasivat myös Neuvostoliitto ja Saksa. Suomi hävisi ensimmäisen ottelunsa Neuvostoliitolle 8-4 ja kun myös Saksa kärsi tappion Neuvostoliitolle, ratkaisivat Suomi ja Saksa lohkon päätöspelissä ylempään loppusarjaan menijän. Saksa voitti ottelun 4-1 ja pudotti Suomen alempaan loppusarjaan. Siellä Suomi kohtasi Australian ja Japanin. Alemmassa loppusarjassa pelattiin kaksinkertainen sarja, eli joukkueet kohtasivat kaikki joukkueet kahdesti. Suomi oli alemmassa loppusarjassa ylivoimainen: Leijonat murjoi Australian 14-1 ja 19-2 ja pelasi Japanin kanssa 6-6 tasapelin, johtuen Suomen heikosta viimeisestä erästä, sekä voitti Japanin toisessa ottelussa 11-2. Näin ollen Suomi voitti alemman loppusarjan ja sijoittui turnauksessa lopulta seitsemänneksi. Olympiakultaa voitti isäntämaa Yhdysvallat.

Innsbruckin talviolympialaiset 1964 Itävalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1] Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

Turnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1964 jääkiekon olympiaturnaus oli siihenastisen historian suurin, sillä ensimmäistä kertaa mukana oli 16 maata. Suomi pääsi mukaan olympiaturnaukseen edellisten MM-kilpailuiden sijoituksen perusteella, sillä kaikki edellisen MM-turnauksen joukkueet osallistuivat olympiaturnaukseen. Suomi olikin rankattu turnauksen viidenneksi maaksi, jonka myötä joukkue kohtasi alkukarsinnassa Itävallan, joka oli sijoitettu turnauksen kahdenneksitoista. Karsintaottelu päättyi lopulta Suomen 8–2-voittoon.[2]

Alkukarsinnan voiton myötä Suomi sijoitettiin A-lohkoon, jossa olivat kahdeksan alkukarsinnan voittanutta joukkuetta. Kaikki joukkueet pelasivat kerran toisiaan vastaan.[2] Suomen otteluista viisi pelattiin Olympiastadionilla ja kaksi ottelua pelattiin pienemmässä Messuhallissa. Suomi aloitti lohko-ottelut voittamalla Sveitsin 4–0. Voitetun Sveitsi-ottelun jälkeen Suomi hävisi Tšekkoslovakialle (0–4), Ruotsille (0–7), Neuvostoliitolle (0–10), Kanadalle (2–6). A-lohkon viimeistä edeltävän ottelun Suomi voitti Yhdysvaltoja vastaan maalein 3–2, mutta hävisi viimeisessä ottelussaan Saksalle 1–2.[3]

Suomen lopullinen sijoitus oli lopulta kuudes, kun olympiakultaa voitti Neuvostoliiton joukkue.[3]

Grenoblen talviolympialaiset 1968 Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

Turnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen joukkue vuoden 1968 turnaukseen oli aiempia selvästi nimekkäämpi. Suomella oli joukkueessaan nyt jo useita tähti- ja kulttipelaajia, kuten maalivahti Urpo Ylönen, SM-sarjassa loistaneet puolustajat Lalli Partinen ja Juha Rantasila, sekä hyökkääjät Lasse Oksanen, Esa Peltonen ja ensi kertaa maajoukkueessa mukana ollut Veli-Pekka Ketola. Valmennusjohto oli vaihtunut edellis-turnauksesta, sillä päävalmentajaksi oli palkattu tšekkoslovakialainen Gustav Bubník ja joukkueenjohtajana toimi nyt Pekka Aitero.

Suomi aloitti turnauksensa alkukarsinnalla, jossa vastaan asettui Jugoslavia. Suomi voitti ottelun selvästi 11-2 ja eteni A-sarjaan, jossa pelattiin olympiakullasta sekä sijoista 1.–8. Ensimmäisessä A-sarjan ottelussaan Suomi hävisi Neuvostoliiton äärimmäisen vahvalle joukkueelle 8-0, mutta sen jälkeen Leijonajoukkue teki todellisen uroteon voittaessaan moninkertaisen olympiavoittajan ja todellisen jääkiekon suurmaan Kanadan 5-2. Myös turnauksen loppu sujui hyvin, Suomi voitti Itä-Saksan ja Länsi-Saksan, pelasi tasapelin Yhdysvaltojen kanssa, sekä hävisi Ruotsille 5-1. Leijonat sijoittui lopputaulukossa viidenneksi ja oli jo lähellä olympiamitalia. Turnauksen voitti Neuvostoliitto, sillä Kanadan pudotessa kolmanneksi johtuen Suomi-tappiostaan.

Sapporon talviolympialaiset 1972 Japani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

Turnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi lähti jälleen olympiaturnaukseen aiempaa vahvemmalla joukkueella, joukkueen runko ja lähes kaikki aiemman joukkueen tähdet olivat yhä mukana, mutta Leijonapaidassa pelasi nyt myös uusia nuoria ja taitavia pelaajia, kuten Heikki Riihiranta, Pekka Marjamäki ja Juhani Tamminen. Maalivahdeiksi valittiin Jorma Valtonen ja Stig Wetzell, joista ykkösmaalivahdin vastuun vei Valtonen. Valmennustiimi vaihtui edellisturnauksesta, sillä päävalmentajana toimi nyt Seppo Liitsola, apunaan Rauli Virtanen ja Olli Pulkkanen.

Turnaus pelattiin samaan tapaan kuin edelliset, ensin alkukarsinta, josta otteluparin voittajat etenivät A-sarjaan pelaamaan olympiakullasta ja häviäjät B-sarjaan pelaamaan sijoista 7.–11. Suomi kohtasi alkusarjassa Norjan, jonka Suomi voitti selvästi 13-1 ja eteni jälleen A-sarjaan. A-sarjassa Suomi hävisi ensin hallitsevalle mestarille Neuvostoliitolle 9-3, mutta avasi sitten A-sarjan voittitilinsä kaatamalla Puolan 5-1. Puola-ottelun jälkeen Suomi hävisi Tšekkoslovakialle ja Yhdysvalloille. Suomi kuitenkin päätti turnauksen voittoon, voittamalla ennakkosuosikkina otteluun lähteneen suurmaa Ruotsin upeasti 4-3. Suomen voitti Ruotsista pudotti Ruotsin pronssilta neljänneksi, Suomi sijoittui viidenneksi. Mestaruuden voitti ylivoimainen Neuvostoliitto.

Innsbruckin talviolympialaiset 1976 Itävalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4] Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

Turnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1976 olympialaiset järjestettiin Itävallan Innsbruckissa. Kisojen jääkiekkoturnaukseen osallistui kaksitoista maata.[5]

Suomi aloitti turnauksen karsintaottelulla Japania vastaan. Ensimmäinen erä oli maaliton, mutta peli päättyi lopulta Suomen 11–2 -voittoon. Eniten maaleja joukkueesta teki Matti Rautiainen, joka teki viisi maalia.[6] Karsintavoiton myötä Suomi eteni A-lohkoon, jossa karsintaottelut voittaneet kuusi joukkuetta pelasivat kerran toisiaan vastaan.[5] Lohko-ottelut Suomi aloitti 1–2 -tappiolla Tšekkoslovakialle[7], vaikka joukkue laukoikin 47 kertaa maalia kohti. Suomen ainoan maalin teki Pertti Koivulahti.[8] Seuraavassa ottelussa Suomi voitti Saksan liittotasavallan maalein 5–3, mutta hävisi seuraavat ottelut sekä Yhdysvalloille (4–5) että Neuvostoliitolle (2–7). Kisojen viimeisessä ottelussa Suomi voitti Puolan maalein 7–1.[7]

Suomi sijoittui lopulta tasapisteisiin Saksan sekä Yhdysvaltain kanssa ja joukkueen maaliero oli molempia maita parempi. Sääntöjen mukaan kolmanneksi sijoitettu maa määriteltiin kuitenkin laskemalla näiden kolmen maan keskinäisissä otteluissa tehtyjen maalien suhde päästettyihin maaleihin. Suomi oli tehnyt 9 maalia ja päästänyt 8, kun taas Saksan liittotasavalta oli tehnyt 7 ja päästänyt 6. Tämän myötä Suomi sijoittui turnauksen neljänneksi.[7] Olympiaturnauksen voitti Neuvostoliiton joukkue.[5]

Lake Placidin talviolympialaiset 1980 Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

Turnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi lähti vuoden 1980 turnaukseen mielenkiintoisella joukkueella, jossa oli paljon nuorempia pelaajia, kuten hyökkääjät Timo Susi ja Jari Kurri. Joukkue kärsi kuitenkin pahan menetyksen ennen turnausta, kun ykköspuolustaja ja pelipaikkansa parhaana pidetty Reijo Ruotsalainen loukkaantui ennen turnauksen alkua ja joutui jäämään pois turnauksesta. Suomea valmensi turnauksessa Kalevi Numminen, joukkueenjohtajana toimi Frank Moberg ja joukkueen kapteenistoon Numminen oli valinnut kapteeniksi Tapio Levon ja varakapteeniksi Esa Peltosen. Olympiaturnaus pelattiin vuonna 1980 uudenlaisella systeemillä, kun joukkueet jaettiin jo alussa kahteen eri divisioonaan Blue Divisioniin ja Red Divisioniin, joissa oli kummassakin kuusi joukkuetta. Molemmissa divisioonissa oli kuusi joukkuetta, joista kaksi parasta eteni mitalisarjaan ja kolmanneksi sijoittuneet pelasivat toisiaan vastaan ottelussa viidennestä sijasta. Suomi pelasi Red Divisionissa, yhdessä Neuvostoliiton, Kanadan, Puolan, Alankomaiden ja Japanin kanssa. Leijonat aloitti turnauksen takellellen, kärsiessään niukan 5-4 tappion Puolalle, mutta voitti tämän upeasti suurmaa Kanadan, jonka Leijonat pudotti mitalisarjasta, sekä Alankomaat ja Japanin ja hävisi Neuvostoliitolle. Suomi kokosi yhteensä kuusi pistettä mikä riitti Red Divisionin kakkos-sijaan ja mitalisarja-paikkaan. Mitalisarjassa Suomi menetti mitalin, kun se pelasi mitalisarjassa 3-3 tasapelin Ruotsia vastaan, voitolla joukkue olisi voittanut pronssia. Suomen turnauksen viimeinen ottelu oli 4-2 tappio mestaruuden voittaneelle Yhdysvalloille. Yhdysvaltojen kultamitali yliopistopelaajista koostuneella joukkueella, ohi Neuvostoliiton nimekkään ja viime vuosien turnauksia dominoineen joukkueen sai runsaasti huomiota ja legendaarista mainetta. Yhdysvaltojen voittoa kutsuttiin nimellä 'Miracle on Ice' (suom. 'ihme jäällä').

Sarajevon talviolympialaiset 1984 Jugoslavia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

Turnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi lähti vuoden 1984 olympiaturnaukseen uudistuneella ja nuorentuneella joukkueella. Mukana olivat mm. nuorista tähdistä Raimo Helminen, Petri Skriko, Timo Jutila, Kari Takko, Arto Javanainen ja Raimo Summanen. Myös veteraaneja oli yhä mukana, tosin kokeneet pelaajat olivat vähemmistö. Leijonia valmensi turnauksessa Alpo Suhonen, apunaan Reino Ruotsalainen. Kapteeniksi Suhonen valitsi vasta 23-vuotiaan Anssi Melametsän. Olympialaisiin valitut pelaajat pääsivät tutustumaan toisiinsa ja pelitapaan ennen turnauksen alkua, sillä Olympiajoukkue pelasi muutaman ottelun SM-liigassa ennen turnausta.

Vuoden 1984 turnaukseen osallistui 12 joukkuetta, jotka jaettiin kahteen lohkoon. Lohkojen kaksi parasta eteni loppusarjaan, ja kolmanneksi ja neljänneksi sijoittuneet pelasivat sijoitusottelun toisessa lohkossa samalla sijalle sijoittuneen joukkueen kanssa. Suomi pelasi B-lohkossa ja aloitti turnauksen ottelulla Itävaltaa vastaan. Suomi voitti ottelun 4-3, Arto Javanaisen tehdessä ratkaisevan 4-2 maalin. Toisessa ottelussaan Suomi kohtasi Norjan, jonka melko heikkotasoinen joukkue osoittautui Leijonille helpoksi vastukseksi, Suomi voitti ottelun 16-2. Kolmannessa ottelussaan Suomi kärsi turnauksen ensimmäisen tappionsa, kun Kanada voitti Leijonat maalein 4-2. Tämän jälkeen seurasi toinen tappio, 7-2 Tšekkoslovakialle ja alkusarja päättyi Suomen osalta 3-3 tasapeliin Yhdysvaltojen kanssa. Suomi keräsi alkulohkossa viisi pistettä, mikä riitti lohkon kolmanteen sijaan. Näin ollen Suomi pelasi sijoitusottelun viidennestä sijasta A-lohkon kolmannen, Länsi-Saksan kanssa. Suomi johti ottelua jo 4-1 Petri Skrikon, Anssi Melametsän, Raimo Summasen ja Risto Jalon maaleilla, mutta Länsi-Saksa nousi tasoihin Erich Kühnhacklin kolmella maalilla ja meni lopulta menojaan voittaen ottelun 7-4. Näin ollen Suomi jäi turnauksessa kuudenneksi. Turnauksen voitti kultakantaan palannut Neuvostoliitto.

Calgaryn talviolympialaiset 1988 Kanada[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

Turnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi lähti vuoden 1988 olympiaturnaukseen Calgaryyn, Kanadaan jälleen uudistuneella joukkueella. Uusi päävalmentaja Pentti Matikainen oli valinnut turnaukseen paljon uusia pelaajia, kuten nuoret hyökkääjät Kai Suikkanen, Janne Ojanen ja Esa Keskinen. Puolustajista mukaan mahtui puolestaan esimerkiksi Ilveksessä erittäin vahvasti pelannut Jyrki Lumpeen. Lisäksi Matikainen oli pakotettu uudistamaan koko maalivahtikolmikko, sillä edellisolympialaisissa torjuneet maalivahdit eivät enää olleet käytettävissä. Jorma Valtonen oli jo lopettanut uransa ja Kari Takko oli siirtynyt NHL:ään, eikä voinut osallistua olympialaisiin koska olympialaisten säännöt kielsivät NHL-pelaajien osallistumisen. Niinpä Matikainen valitsi Calgaryyn maalivahdeiksi nuoret maalivahdit Jarmo Myllyksen, Jukka Tammen ja Sakari Lindforsin. Kapteeniksi Matikainen valitsi puolustaja Timo Blomqvistin. Vuoden 1988 turnauksessa Suomella oli nyt ensi kertaa käytössään olympialaisissa ykköspuolustaja Reijo Ruotsalainen. Ruotsalainen ei päässyt osallistumaan vuoden 1980 turnaukseen hänen ollessaan loukkaantuneena ja vuoden 1984 kisamatkan esti hänen pelaamisensa NHL:ssä, josta pelaajat eivät saaneet osallistua olympialaisiin.

Vuoden 1988 olympiaturnaukseen osallistui 12 maata, jotka jaettiin kahteen lohkoon A- ja B-lohkoihin. Suomi arvottiin A-lohkoon, ja Leijonat aloitti turnauksen melko heikosti häviämällä Sveitsille vähämaalisen ottelun 2–1. Seuraavassa ottelussa Suomen maalihanat aukesivat, kun Leijonat murjoi lohkon heittopussin Ranskan 10–1. Kolmannessa lohko-ottelussa vastus koveni heikosta Ranskasta kivikovaan suurmaa Kanadaan. Suomi voitti ottelun 3–1 Erkki Laineen ratkaistessa ottelun kahdella maalillaan. Turnauksen neljännessä ottelussaan Leijonat kohtasi Ruotsin.Tasainen ottelu päättyi tasalukemiin 3–3. Ruotsi johti ottelua jo 3–1, mutta Raimo Helminen ja kapteeni Timo Blomqvist tasoittivat ottelun maaleillaan loppulukemiin 3–3. Suomi päätti lohkovaiheen voitokkaasti kisoissa dopingkäryistä kärsineen Puolan kärsiessä 5–1 tappion Leijonille. Suomi voitti upeasti A-lohkon ja eteni loppusarjaan taistelemaan mitaleista. Suomi voitti Länsi-Saksan loppusarjan avausottelussa 8–0, ja vaikka Leijonat hävisi tämän jälkeen Tšekkoslovakialle, varmistui Suomen jääkiekkohistorian ensimmäinen arvokisamitali ja samalla myös Suomen jääkiekkomaajoukkueen ensimmäinen olympiamitali johtuen Neuvostoliiton voitosta Ruotsista ja alkusarjan keskinäisten ottelujen tulosten voimaan jäännistä. Turnauksen viimeisessä ottelussaan mitalin varmistanut Suomi kohtasi jääkiekkoa viime vuosikymmeneet hallineen Neuvostoliiton. Nuori hyökkääjä Janne Ojanen teki ottelun avausmaalin 30 minuutin pelin jälkeen, mutta ennakkosuosikki Neuvostoliitto tasoitti Aleksandr Mogilnyin maalilla ottelun tilanteeksi 1–1. Olympiaturnauksen viimeisen ottelun ratkaisu nähtiin ajassa 58.20, vajaat kaksi minuuttia ennen ottelun loppua. Erkki Lehtonen laukoi kiekon ohi Neuvostoliiton maalivahdin Sergei Mylnikovin ja ratkaisi Leijonille sekä upean voiton suurmaa Neuvostoliitosta että olympiahopeaa. Mitalin ratkettua Suomen joukkue ja koko Suomen kansa juhli villisti ensimmäistä jääkiekon arvokisamitalia.

Albertvillen talviolympialaiset 1992 Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

Turnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1992 olympiaturnaus oli edellisistä poikkeava monella tapaa, lohkovaiheen jälkeen tällä kertaa pelattiin loppusarjan sijaan ensimmäistä kertaa olympiakisojen historiassa pudotuspelit, lisäksi mukana oli ensimmäistä kertaa NHL-pelaajia. NHL:ää ei kuitenkaan keskeytetty olympialaisten ajaksi, joten pelaajien päästäminen kisoihin oli NHL-seuroista kiinni ja tämän vuoksi turnauksessa nähtiin lopulta vain muutamia NHL-pelaajia. Yksi heistä oli Suomen Winnipeg Jetsiä edustanut Petri Skriko, joka oli samalla ensimmäinen suomalainen NHL-pelaaja olympialaisissa. Suomen joukkueesta löytyi vuoden 1992 turnauksessa sekä kokemusta että nuoria pelaajia. Nuorta kaartia edusti mm. Jokereiden suurlupaus, tehokas nuori hyökkääjä Teemu Selänne, joka siirtyi pian olympialaisten jälkeen NHL:ään. Selänne oli heti joukkueessa suuressa roolissa. Päävalmentajana jatkoi Pentti Matikainen, jonka uusi apuvalmentaja oli Sakari Pietilä. Joukkueen kapteenina toimi Pekka Tuomisto.

Suomi pelasi A-lohkossa, ja pelasi turnauksen ensimmäisen ottelunsa Saksaa vastaan. Ottelu päättyi 5–1 Suomen hyväksi, ottelun ratkaisijoina häärivät Hannu Järvenpää ja Teemu Selänne, jotka tekivät molemmat kaksi maalia sekä avausmaalin laukonut Mika Nieminen. Seuraavassa ottelussaan Suomi murskasi Puolan 9–1, mutta Leijonien voittokulku pysähtyi kolmannessa ottelussa Yhdysvaltoja vastaan, tappiolukemien ollessa 1–4. Turnauksen neljännessä ottelussa Suomi pelasi 3–3 tasapelin Ruotsin kanssa, ja päätti lohkovaiheen 5–3 voittoon Italiasta. Suomi eteni alkulohkosta jatkoon, lohko kolmosena ja sai näin ollen ensimmäisellä pudotuspelikierroksella vastaansa Itsenäisten valtioiden yhteisön eli IVY:n. Itsenäisten valtioiden yhteisö oli entisten neuvostotasavaltojen yhteisö, joka oli perustettu edellisenä vuonna, 1991, korvaamaan hajonnut Neuvostoliitto. IVY:n joukkue korvasi Neuvostoliiton maajoukkueen, mutta olympiaturnauksen jälkeen se hajaantui useiden eri valtioiden maajoukkueisiin, joista menestynein on ollut Venäjän jääkiekkomaajoukkue. Vuoden 1992 turnauksessa IVY jatkoi kuitenkin vielä Neuvostoliiton perinnettä ja joukkue pelasi vielä kerran yhdessä, koostuen eri entisten neuvostovaltioiden pelaajista. Joukkue oli erittäin kovatasoinen ja motivoitunut ja se näkyi ottelussa Suomea vastaan. IVY karkasi johtoon noin kolmen minuutin kohdalla, mutta Pekka Tuomisto tasoitti kahdeksan minuutin kohdalla. Suomen kiri jäi siihen, IVY meni menojaan ja voitti ottelun 6–1. IVY jatkoi turnauksen välieriin ja Suomi joutui pelaamaan sijoista 5.–8. Suomi hävisi ensimmäisen kierroksen ottelun Ruotsille ja joutui näin pelaamaan Ranskaa vastaan, ottelusta seitsemännestä sijasta. Suomi päätti turnauksen tyylikkääseen 4–1 voittoon ja kuudenteen sijaan. Mestaruuden voitti IVY, joka voitti olympiafinaalissa mitalikantaan palanneen Kanadan 3–1.

Lillehammerin olympialaiset 1994 Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

Turnaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi lähti Norjan Lillehammerissa järjestettyihin 1994 olympialaisiin uuden, ruotsalaisen päävalmentajan Curt Lindströmin johdolla. Leijonien joukkue turnauksessa oli erittäin lahjakas ja täynnä potentiaalia. Joukkueessa pelasivat mm. tulevat maajoukkueen luotto- ja kulttipelaajat kuten Ville Peltonen, Jere Lehtinen, Sami Kapanen ja Saku Koivu, jotka kaikki edustavat Suomen jääkiekon "kultaista sukupolvea", mutta joukkueessa oli myös kokemusta jota edustivat esimerkiksi kapteeni Timo Jutila ja Mika Nieminen. Yhä melko nuoret hyökkääjät, Janne Ojanen ja Raimo Helminen olivat myös mukana, aiempaa kokeneempina. NHL-pelaajat saivat jälleen osallistua turnaukseen, mutta NHL:ää ei keskeytetty turnauksen ajaksi, minkä vuoksi turnauksessa esiintyi vain muutama NHL-pelaaja, eivätkä NHL-seurat päästäneet turnaukseen lainkaan tähtipelaajiaan. Suomen joukkueessakaan ei turnauksessa pelannut yhtään NHL-pelaajaa.

Vuoden 1994 turnaukseen osallistui 12 joukkuetta, jotka jaettiin kuuden joukkueen lohkoihin. Suomi pelasi A-lohkossa, jonka avausottelussa Suomi kohtasi Tšekin. Ottelu päättyi Suomen 3-1 voittoon Janne Ojasen, Timo Jutilan ja Sami Kapasen maaleilla. Toisessa ottelussaan Suomi voitti ylivoimaisesti Venäjän 5-0, Norjan 4-0, Itävallan 6-2 ja Saksan 7-1. Leijonien joukkueen kaikki osa-alueet toimivat lohkopeleissä erinomaisesti ja joukkue voittikin kaikki ottelunsa, mikä riitti ylivoimaiseen lohkovoittoon. Lohkovoittajana Suomi sai pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaansa B-lohkon neljänneksi sijoittuneen Yhdysvallat. Suomi voitti ottelun selvästi 6-1 ja eteni neljän parhaan joukkoon. Välierässä Leijonat kohtasi Kanadan. Ottelu oli tasainen ja todellinen jännitysnäytelmä. Ensimmäinen erä päättyi 0-0 lukemissa, mutta toisen erän alussa Saku Koivu ja Esa Keskinen auttoivat Suomen maaleillaan 2-0 johtoon. Kanada kuitenkin kavensi tilanteeksi pian 2-1 ja kuusi sekuntia ennen toisen erän päättymistä Petr Nedvěd iski Kanadalle 2-2 tasoitusmaalin. Kolmannessa erässä Brad Wervenka laukoi Kanadan johtoon ja Jean Roy ja Greg Parks lisäsivät johdon 5-2:een kymmenen minuutin sisällä johtomaalista. Aivan ottelun loppuhetkillä Jere Lehtinen kavensi tilanteeksi 5-3, mikä jäi myös ottelun loppulukemiksi. Kanada voitti ottelun ja eteni finaalin jossa se kohtasi Ruotsin. Suomi putosi pronssiotteluun taistelemaan pronssimitaleista alkulohkossa voittamansa Venäjän kanssa. Suomi voitti ottelun erinomaisesti 4-0, maalinteossa onnistuivat Marko Palo, Mika Alatalo, Ville Peltonen ja Mika Strömberg, ottelun onnistujiin lukeutui myös maalivahti Jarmo Myllys, joka torjui Leijonien maalissa nollapelin. Suomen joukkue voitti turnauksesta pronssia ja historiansa toisen olympiamitalin. Turnauksen voitti Ruotsi, joka kaatoi finaalissa Kanadan rangaistuslaukauksilla.


Naganon olympialaiset 1998 Japani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

[9]


Salt Lake Cityn olympialaiset 2002 Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

[10]


Torinon olympialaiset 2006 Italia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

[11]

Vancouverin olympialaiset 2010 Kanada[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

[12]

Sotšin olympialaiset 2014 Venäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen jääkiekkomaajoukkue talviolympialaisissa 2014

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Valmennusjohto

[13]


Suomen jääkiekkomaajoukkueen parhaat pistemiehet olympialaisissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 24. helmikuuta 2014.
# Pelaaja[14] Ottelut Maalit Syötöt Pisteet
1. Teemu Selänne 37 24 19 43
2. Saku Koivu 28 9 21 30
3. Raimo Helminen 39 6 18 24
4. Mika Nieminen 21 8 13 21
5. Jere Lehtinen 32 11 9 20
6. Ville Peltonen 28 10 10 20
7. Olli Jokinen 24 13 6 19
8. Heino Pulli 14 11 6 17
9. Raimo Kilpiö 14 10 6 16
10. Esa Peltonen 27 8 8 16
11. Petri Skriko 14 7 8 15
12. Lasse Oksanen 22 10 3 13
13. Juhani Wahlsten 22 9 4 13
14. Kimmo Timonen 30 3 10 13
15. Jouni Seistamo 13 8 4 12
16. Raimo Summanen 14 6 6 12
17. Kari Eloranta 23 0 12 12
18 Jukka Porvari 7 7 4 11
19. Hannu Järvenpää 8 5 6 11
20. Mikko Mäkelä 13 5 6 11
21. Teppo Numminen 24 3 8 11
22. Pertti Nieminen 6 8 2 10
23. Mikko Leinonen 7 6 4 10
24. Niklas Hagman 18 5 5 10
25. Erkki Lehtonen 8 4 6 10
26. Veli-Pekka Ketola 14 4 6 10
27. Janne Ojanen 16 6 3 9
28. Reijo Leppänen 6 5 4 9
29. Erkki Laine 13 4 5 9
30. Jussi Jokinen 14 3 6 9
31. Matti Murto 12 4 4 8
32. Jari Kurri 13 3 5 8
33. Esa Keskinen 16 3 5 8
34. Jorma Peltonen 18 3 5 8
35. Risto Jalo 6 2 6 8
36. Timo Susi 15 2 6 8
37. Arto Ruotanen 21 0 8 8
38. Lauri Mononen 5 7 0 7
39. Matti Rautiainen 6 6 1 7
40. Matti Keinonen 13 6 1 7
41. Jorma Vehmanen 8 5 2 7
42. Esko Luostarinen 13 5 2 7
43. Pekka Tuomisto 16 5 2 7
44. Anssi Melametsä 6 4 3 7
45. Mikael Granlund 6 3 4 7
46. Timo Jutila 21 3 4 7
47. Timo Turunen 5 2 5 7
48. Iiro Järvi 8 2 5 7
49. Sami Salo 22 2 5 7
50. Markku Kiimalainen 7 1 6 7

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Finland Team Roster 1964 OG eliteprospects.com. Viitattu 12.1.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b Wolfgang & Neumann 1967, s. 157–159.
  3. ↑ a b Wolfgang & Neumann 1967, s. 160–163.
  4. ↑ Finland Team Roster 1976 OG eliteprospects.com. Viitattu 13.1.2014. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Neumann, Bertl: Innsbruck 76' Endbericht. OfsetBuchdruckGassler, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (saksaksi) (ranskaksi)
  6. ↑ 76 OG : Finland Flounders Early, Finally Flattens Japan 18.2.2012. goironpigs.com. Viitattu 13.1.2014. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Jeux Olympiques d'Innsbruck 1976 hockeyarchives.info. Viitattu 13.1.2014. (ranskaksi)
  8. ↑ Innsbruck ’76 : Holecek Held Off Finland 9.1.2010. goironpigs.com. Viitattu 13.1.2014. (englanniksi)
  9. ↑ Naganon olympialaiset hokej.snt.cz. Viitattu 20.2.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Salt Lake Cityn olympialaiset iihf.com. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Torinon olympialaiset iihf.com. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
  12. ↑ Vancouverin olympialaiset iihf.com. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
  13. ↑ Sotshin olympialaiset sochi2014.com. Arkistoitu 7.3.2014. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
  14. ↑ http://www.eliteprospects.com/team_all-time_stats.php?team=1611&alltime=TP Viitattu 6.3.2014.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_jääkiekkomaajoukkue_talviolympialaisissa&oldid=21987411”