Johan Ludvig Runeberg

Wikipedia
(Ohjattu sivulta Runeberg)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Runeberg” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan artikkelissa Runeberg (täsmennyssivu).
Johan Ludvig Runeberg
Johan Ludvig Runeberg. Albert Edelfeltin maalaus vuodelta 1893.
Johan Ludvig Runeberg. Albert Edelfeltin maalaus vuodelta 1893.
Syntynyt 5. helmikuuta 1804
Pietarsaari, Ruotsi
Kuollut 6. toukokuuta 1877 (73 vuotta)
Porvoo, Suomi
Ammatit runoilija, opettaja, toimittaja
Kansallisuus suomalainen
Tuotannon kieli ruotsi
Puoliso Fredrika Runeberg (avioituivat 1831)
Lapset Anna Carolina
Ludvig Mikael
Lorenzo
Walter
Johan Wilhelm
Jakob Robert
Edvard Moritz
Fredrik Karl
Vanhemmat Lorens Ulrik Runeberg
Anna Maria Malm
Tunnustukset professorin arvo (1844)
Allekirjoitus Allekirjoitus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 Pietarsaari6. toukokuuta 1877 Porvoo) oli suomalainen runoilija, opettaja, toimittaja ja professori. Runebergiä pidetään Suomen kansallisrunoilijana. Hän nousi jo elinaikanaan suurmiehen asemaan. Hänen ruotsiksi kirjoittamansa työt vaikuttivat voimakkaasti myös Ruotsin kirjallisuuteen.[1] J. L. Runebergin puoliso oli kirjailija Fredrika Runeberg.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runebergin vanhemmat olivat merikapteeni Lorens Ulrik Runeberg ja Anna Maria Malm. Johan Ludvig, kutsumanimeltään Janne, syntyi isän ollessa merillä. Isä näki Johanin ensi kerran pojan ollessa kolmevuotias. Johan oli esikoinen, ja hänellä oli kolme sisarta: Ulrika Carolina, Emilie ja Maria Mathilda, sekä veljet Viktor ja Nestor, jotka molemmat jatkoivat isänsä työtä. Ulrika Carolinasta tuli runoilija, ja Emilie ”Emma” oli pietisti, joka mm. hoiti sokerileipomoa ja opetti Pietarsaaressa ja Uudessakaarlepyyssä. Maria Mathildasta tuli käsityönopettaja ja lisäksi sekä Emilie että Maria olivat harrastaneet musiikkia. Runebergin veljenpoika oli pianisti Rudolf Sjögren, joka oli syntynyt neljä vuotta ennen isänsä Nestorin kuolemaa.[3] Runeberg syntyi helmikuussa 1804, mutta ei ole täysin varmaa, oliko päivämäärä 5. vai 7. helmikuuta.[3]

Runoilija sairasti lapsuudessaan risataudin, joka johti rauhasturpoamiin. Runebergin fyysinen kehitys hidastui sairauden johdosta niin, että hän oppi kävelemään vasta kolmen tai neljän vuoden ikäisenä.[3]

Opiskeluvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runeberg suoritti ylioppilastutkinnon Turussa 1822 ja aloitti seuraavana vuonna Turun akatemiassa filosofian opinnot. Hän liittyi Pohjalaiseen Osakuntaan. Opiskeluaikana hänen ystäväpiiriinsä kuului muita pohjalaisia, kuten Johan Jakob Nervander, J. V. Snellman ja uusimaalainen Elias Lönnrot. Runeberg valmistui filosofian kandidaatiksi heinäkuussa 1827. Opiskelurahoja hän ansaitsi kotiopettajana Saarijärvellä ja Ruovedellä. Ensin mainitun paikkakunnan innoittamana syntyi 1830 hänen esikoiskokoelmassaan julkaistu runo ”Saarijärven Paavo” (Bonden Paavo). Runebergin ensimmäinen julkaistu runo oli Åbo Tidningar -lehdessä 1826 ilmestynyt ”Auringolle” (Till solen).

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runebergien asunto Porvoossa Aleksanterinkadun ja Kirkkokadun (nyk. Runeberginkatu) kulmassa.

Kesällä 1827 Runeberg asui arkkipiispa Jakob Tengströmin virkatalossa Paraisilla, missä hän opetti lapsia. Siellä hän tapasi tulevan puolisonsa ja kirjailijan Fredrika Tengströmin, jonka setä arkkipiispa oli. Runeberg muutti Helsinkiin 1828 ja tammikuussa 1831 Fredrika ja Johan menivät naimisiin. He saivat kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli lapsena:[4]

  • Anna Carolina (1832–1833) oli Runebergien ensimmäinen lapsi. Hänellä kerrotaan olleen pitkä, ruskea tukka ja ruskeat silmät. Hän oli koko elämänsä sairaalloinen ja menehtyi elokuussa 1833 ehdittyään täyttää vuoden. Tytön kuolema oli perheelle traumaattinen, ja Fredrika oli aina lasta odottaessaan toivonut saavansa tyttären.
  • Ludvig Mikael (1835–1902)
  • Lorenzo (1836–1919)
  • Walter Magnus (1838–1920)
  • Johan Wilhelm (1843–1918)
  • Jakob Robert (1846–1919)
  • Edvard Moritz (1848–1851), kuoli tulirokon komplikaatioihin.
  • Fredrik Karl (1850–1884)

Ura Helsingissä ja Porvoossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1832 perustettiin Helsingfors Morgonblad -lehti, jonka ensimmäinen toimittaja Runeberg oli. Helsingin-vuosinaan Runeberg asui useissa eri osoitteissa eri puolilla kaupunkia. Alkuvuonna 1837 Runeberg sai Porvoon kymnaasin roomalaisen kirjallisuuden lehtorin viran ja perhe muutti pysyvästi Porvooseen. Opettajanuransa ohella hän toimitti Borgå Tidning -lehteä vuosina 1838–39. Runeberg sai professorin arvon 1844. Hän toimi opettajana aina eläkkeelle siirtymiseensä asti vuonna 1857 ja keskittyi sen jälkeen kirjoittamiseen. Runeberg halvaantui vuonna 1863 saatuaan metsästysretkellä aivoverenvuodon. Hän vietti loppuelämänsä pääasiassa vuodepotilaana.

Kuolema ja hautajaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runebergin hautamuistomerkki Porvoon Näsinmäellä.

Kansallisrunoilija kuoli 6. toukokuuta 1877 ja hänet haudattiin Näsinmäen hautausmaan korkeimmalle kummulle. Kallioon louhittu hautaholvi somistettiin kasvein. Runebergin hautajaiset 12. toukokuuta 1877 olivat suuret ja juhlalliset. Helsingistä tuli kolme junavaunullista hautajaisvieraita ja hautajaisiin osallistuivat koko valtiopäivät. Hautajaissaaton reitti Runebergin kotitalolta oli peitelty kuusenhavuilla ja reunustettu pikkukuusilla. Kuusenhavuilla oli koristeltu myös Porvoon rakennuksia, kaupungin kaupat olivat kiinni koko päivän ja Helsingissäkin kolme tuntia. Kulkue oli niin pitkä, että sen alkupää oli jo haudan äärellä eivätkä viimeiset olleet vielä päässeet lähtemään vainajan kotitalolta. Kulkuetta johtivat Suomen Kaartin soittokunta ja Ylioppilaskunnan Laulajat, joka lauloi haudalla Fredrik Paciuksen johdolla Runebergin sanoittaman Maamme-laulun. Hautapuheen koko kansan puolesta piti J. V. Snellman, myös Zachris Topelius ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Georg Wallgren puhuivat.[5][6] Runebergin vaimo, kirjailija Fredrika Runeberg haudattiin miehensä rinnalle vuonna 1879, hänen nimensä on kultakirjaimin muistomerkin toisella puolella.

Hautamuistomerkin saamiseksi järjestettiin vuonna 1879 suunnittelukilpailu, sen voitti arkkitehti Ferdinand Öhman.[7] Muistomerkki on korkea musta graniittipaasi, jonka etusivua koristaa tähti ja takasivua tähti ja lyyra. Muistomerkki on rahoitettu kansalaiskeräyksellä (”Fosterlandet reste vården”) ja paljastettu 5. toukokuuta 1888.[8][9] Hautaa ja kumparetta ympäröi harmaa matala ja jykevä kiviaita.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maamme” -runon alku. Ote Vänrikki Stoolin tarinoiden suomennoksesta. Albert Edelfeltin kuvitus.

Runeberg kirjoitti koko tuotantonsa ruotsiksi. Runebergin tunnetuin teos on Vänrikki Stoolin tarinat. Runot kertovat vuosien 1808–1809 Suomen sodan sankareista. Avausrunosta Maamme (Vårt land) sävellettiin myöhemmin Suomen kansallislaulu.

  • Runot, 1830
  • Hirvenhiihtäjät, 1832
  • Runot. Toinen vihko, 1833
  • Hanna, 1836
  • Nadeschda ja Jouluilta, 1841
  • Runot. Kolmas vihko, 1843
  • Kuningas Fjalar, 1844
  • Vänrikki Stoolin tarinat, ensimmäinen osa, 1848
  • Vänrikki Stoolin tarinat, toinen osa, 1860
  • Salamiin kuninkaat, 1863

Hirvenhiihtäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert Wilhelm Ekman, Johan Ludvig Runeberg, 1849.

Runeberg loi niin kutsutun suomalaisen sarjan, joka käsittää kolme eeposta: Hirvenhiihtäjät, Hanna ja Jouluilta. Runeberg oli Suomea kuvanneiden joukossa ensimmäinen, joka jäsensi maan esteettisesti ja kokonaisvaltaisesti.

Hirvenhiihtäjät (Elgskyttarne, 1832) on yhdeksän laulua käsittävä heksametrirunoelma, joka kuvaa kansanelämää. Runoelman aiheena on hirvenajo, johon kietoutuu myös kosiotarina. Itse tapahtumilla ei kuitenkaan ole itsenäistä merkitystä. Ne muodostavat kuvauksen kehykset.

Hirvenhiihtäjät ammentaa idyllin traditiosta. Sille on ominaista paikan yhteisyys ja rajoittuminen muutamiin elämän peruselementteihin. Runeberg kuvaa talonpoikaisten pirttien elämää ja yhteisön monenkirjavaa väkeä kerjäläisistä loisiin, piikoihin ja laukkuryssiin. Kukin henkilöistä edustaa jotakin yleistä ideaa, joka esitetään epiteettinä (”toimekas Anna” ja ”mielevä Pekka”).

Ihanteellisina ominaisuuksina mainitaan alamaisuus, nöyryys, vaatimattomuus, työteliäisyys ja omillaan toimeen tuleminen. Nämä ominaisuudet tukivat pyrkimystä vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen säilyttämiseen, joka oli keskeinen 1830-luvun rauhaa ja kuria korostavassa ilmapiirissä. Hirvenhiihtäjien ihanteilla oli kirjallisuudessa useita vastineita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura esimerkiksi julkaisi moralisoivan romaanin Kultala, joka oli sovitettu sveitsiläisen Heinrich Zschokken alkutekstistä. Siinä osoitettiin, että työ ja uskollisuus tekevät elämästä kultalan, eivät suinkaan vaatimiset, vallankumoukset ja kapinointi.

Hirvenhiihtäjien vallitsevana vaikutelmana on levollisuus ja sopusointu. Ihmiset elävät viattomuuden tilassa, missä he ovat saavuttaneet keskinäisen harmonian ja sisäisen rauhan. Välitöntä luontosuhdetta kuvaa se, että luonnonilmiöillä ja ihmiselämän tapahtumilla on sama rytmi ja sama kieli.

Runebergin heksametriepiikka on lähellä arkikieltä. Jos säkeet kirjoitettaisiin peräkkäin ilman mittaa lauseiden ajatussisältöjen mukaisesti, kerronta muuttuisi miltei realistiseksi proosaksi.[10]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Walter Runeberg, Johan Ludvig Runebergin muistomerkki, 1885, Esplanadin puisto.
Runebergintorttu on nimetty J. L. Runebergin mukaan.

Runeberg sai pian kuolemansa jälkeen osakseen lukuisia kansallisia kunnianosoituksia. Varhaisimpia näistä oli hänen Porvoon keskustassa sijainneen Runebergin kodin muuttaminen Suomen ensimmäiseksi kotimuseoksi. Museo avattiin yleisölle vuonna 1882, vain viisi vuotta J. L. Runebergin kuoleman jälkeen ja kolme vuotta hänen vaimonsa Fredrika Runebergin kuoleman jälkeen. Se kuuluu edelleen Porvoon merkittävimpiin matkailunähtävyyksiin.

Suomessa on useita Runebergille pystytettyjä patsaita tai muistomerkkejä. Näistä vanhimmat ja huomattavimmat ovat vuonna 1885 paljastetut Helsingin ja Porvoon patsaat, molemmat runoilijan pojan Walter Runebergin veistämiä. Esplanadin puistossa sijaitsevassa Helsingin patsaassa on kaksi pronssista hahmoa: Korkean jalustan huipulla seisova, lyseonlehtorin virka-asussaan kuvattu Runeberg sekä hänen jalkojensa juuressa oleva Suomi-neito, joka kannattelee kuparitauluun kaiverrettuja Maamme-laulun sanoja. Porvoon Runeberginpuiston patsas on kopio Helsingin patsaasta, mutta pienemmässä koossa ja ilman Suomi-neidon hahmoa.

Runebergin synnyinkaupungissa Pietarsaaressa paljastettiin vuonna 1904 patsas, joka on niin ikään Walter Runebergin käsialaa. Lisäksi kaupungin ulkopuolella sijaitseva kalastusmaja, jossa Runeberg vietti lapsena kesiään vanhempiensa kanssa, on museoitu ja tunnetaan Runebergin tuvan nimellä. Ruovedellä paljastettiin vuonna 1954 Runebergin muistomerkki, ja kunnan tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu Runebergin lähde, jonka partaalla tämän väitetään kirjoittaneen tunnetun runonsa Sua lähde kaunis katselen. Turussa Runeberg on ikuistettu Harry Kivijärven veistämään patsaaseen Runeberg, Lönnrot, Snellman, lempinimeltään ”Kolme vekkulia”. Patsas paljastettiin vuonna 1968 näiden kolmen Turun Akatemiassa opiskelleen suurmiehen muistoksi ja sijaitsee Turun yliopiston päärakennuksen edessä.

Runebergillä on nimikkokatuja, -aukioita ja -puistoja useissa suomalaisissa kaupungeissa. Huomattavimpia ovat Helsingin Kampissa ja Töölössä sijaitseva Runeberginkatu sekä Porvoon ja Pietarsaaren Runeberginpuistot. Hänen mukaansa on nimetty myös Runeberg-projekti, pohjoismaisen kirjallisuuden elektroninen julkaisuprojekti, sekä Runeberg-palkinto, yksi Suomen huomattavimmista kirjallisuuspalkinnoista. Suomenruotsalaista kirjallisuutta ja kulttuuria vaaliva Svenska litteratursällskapet i Finland perustettiin vuonna 1885 Runebergin muistoa kunnioittamaan. Vuonna 2004 lyötiin Runebergin kunniaksi nimellisarvoltaan kymmenen euron hopeinen juhlaraha.

Näkyvin Runebergin osakseen saamista kunnianosoituksista on Runebergin päivä, jota vietetään vuosittain runoilijan syntymäpäivänä 5. helmikuuta ja joka on vakiintunut liputuspäivä. Päivää juhlistetaan syömällä runebergintorttuja, makeita leivonnaisia, joita Runebergin kerrotaan mielellään nauttineen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kannisto, Päivi: Suolatut säkeet : Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. E-kirja. Painettu väitöskirja: Rantanen Päivi, Suolatut säkeet, SKS, Helsinki 1997. ISBN 951-717-947-2. Ellibs, Turku, 2007. 978-952-99867-3-6 (PDF). kirja www:ssä
  • Karkama, Pertti: Vapauden muunnelmat : J.L. Runebergin maailmankatsomus hänen epiikkansa pohjalta. SKS, Helsinki, 1982.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Johan Ludvig Runeberg Historiallisia humanisteja. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 8.5.2015.
  2. Fredrika Runeberg Svenska Litteratursällskapet i Finland. Viitattu 6.5.2014. [vanhentunut linkki]
  3. a b c Agneta Rahikainen: Runoilijan elämä Runeberg.net. Viitattu 17.6.2008. [vanhentunut linkki]
  4. Rahikainen, Agneta & Suvikumpu, Liisa: Lapset Runeberg.net. Viitattu 5.2.2014. [vanhentunut linkki]
  5. Runebergin hautajaiset Porvoon kaupunki. Viitattu 10.5.2015.
  6. Rahikainen, Agneta (suom. Sandberg, Markus): Aikansa sankari: Hautajaiset (Internet Archivessa, tallennettu 22.2.2004) Svenska Litteratursällskapet i Finland rf. Viitattu 10.5.2015.
  7. Porvoo (Internet Archicessa, tallennettu 3.3.2004) Svenska Litteratursällskapet i Finland rf. Viitattu 9.5.2015.
  8. Näsin hautausmaa Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  9. Runeberg tänään: Hautamuistomerkki (Internet Archivcessa, tallennettu 3.3.2004) Svenska Litteratursällskapet i Finland rf. Viitattu 10.5.2015.
  10. Kannisto, Päivi: Suolatut säkeet : Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. Painettu väitöskirja: Rantanen Päivi: Suolatut säkeet. SKS, Helsinki 1997. ISBN 951-717-947-2. Ellibs, Turku, 2007. 978-952-99867-3-6 (PDF). Kirja www:ssä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Johan Ludvig Runeberg -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johan Ludvig Runeberg.