Puolan malja

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johan Jacob Nervander

Puolan malja on nimitys Helsingissä vuonna 1830 tapahtuneelle poliittiselle skandaalille, jossa ylioppilaiden väitettiin kohottaneen maljan Venäjää vastaan kapinoiville puolalaisille.

Puolan kapina, joka alkoi 29. marraskuuta 1830, oli laajennut koko Euroopan puheenaiheeksi. Venäjän keisari Nikolai I pelkäsi kumouksen leviävän, minkä seurauksena myös Suomen viranomaiset pitivät tavallistakin tiukemmin silmällä kaikkea vähänkin epäilyttävää toimintaa. Helsingissä joukko ylioppilaita oli juhlinut 16. joulukuuta 1830 pro gradu -koetuloksiaan Mennin kahvilassa Aleksanterinkadulla ja tilaisuudessa oli kohotettu ”puolalainen malja”.[1]

Matematiikan dosentti Claes Albert Tulindberg ilmiantoi osalliset muutamia kuukausia jälkeenpäin ja kertoi joukossa olleen myös kaksi yliopiston opettajaa, J. L. Runeberg ja J. J. Nervander. Huhupuheiden mukaan ilmiannon syynä oli se, että Nervander oli Tulindbergin kilpailija avointa matematiikan apulaisprofessuuria haettaessa.[2]

Kireässä ilmapiirissä tapaus sai suhteettoman huomion ja siitä raportoitiin itselleen keisarille. Tapauksen pelättiin asettavan suomalaisten lojaaliuden tsaarinvallalle epäilyksenalaiseksi, joten siihen reagoitiin tiukasti.[1] Ministerivaltiosihteeri ja yliopiston vt. kansleri Robert Henrik Rehbinder matkusti Pietarista Helsinkiin tutkimaan tapausta. Hänen kuulusteluissaan Nervander kiisti edes olleensa paikalla ja Runeberg keksi selittää kyseessä olleen väärinkäsitys. Hän sanoi ylioppilaiden kutsuvan lasin viimeistä juomatilkkaa ”puolalaiseksi”. Lisäksi kaikki läsnä olleet väittivät Tulindbergin olleen niin tukevassa humalassa, ettei hän olisi voinut seurata tilannetta kovinkaan tarkasti. Rehbinder hyväksyi selitykset ja lopulta Pietarista vaadittiin vain rehtoria antamaan julkinen varoitus osallisille.[2] Rehbinder sanoi myöhemmin tapausta kanslerikautensa vaikeimmaksi.[1]

Vaikka ylioppilaspiireissä tunnettiinkin yleisesti jonkinlaista sympatiaa kapinoivia puolalaisia kohtaan, kyseessä tuskin oli kovin vakava poliittinen kannanotto vaan pikemminkin kiinnostuksen ilmaiseminen maailmantapahtumiin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Matti Klinge (toim.): Helsingin yliopisto 1640–1990: Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808–1917, s. 107–108. Otava, Helsinki 1989.
  2. a b Johan Wrede: Se kansa meidän kansa on: Runeberg, vänrikki ja kansakunta (suom. Timo Hämäläinen ja Risto Hannula), s. 39–40. Gummerus, Helsinki 1988.