Karl Palmroth

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karl (Kaarle) Palmroth (13. toukokuuta 1753 Ruovesi12. heinäkuuta 1839 Ruovesi) oli kapteeni Porin jalkaväkirykmenttissä joka osallistui Suomen sotaan vuosina 1808-1809. Suomen sodan ajalta on säilynyt toistakymmentä Kaarle Palmrothin vaimolleen Ruoveden Vasun tilalle lähettämiä kirjeitä. Häntä on pidetty yhtensä esikuvana J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa kertojana esiintyvälle vänrikki Stoolille. Vänrikki Stoolin vahvimpana esikuvina on pidetty aliupseeri ja vänrikki Fredrik Adolf Pelander ja myös majoittaja Carl Gustaf Polviander Todennäköisesti kaikki nämä henkilöt ovat olleet inspiraation lähteenä Runbergin runoille. Kaarle oli Suomen sodan jälkeen Ruoveden nimismies.[1][2]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle (Karl) Palmrothin isä Carl Palmroth oli syntynyt Tukholmassa vuonna 1702, kirjanpitäjä ja oikeuskollegion notaari Peter Palmrothin nuorimpana poikana. Isä Peter kuoli kun Carl oli 3 vuotias. Hän meni 14 vuotiaana Porin kuninkaaliseen jalkaväkirykmenttiin suuren Pohjan sodan aikana ja oli 1718 16-vuotiaana Euran komppanian majoittaja. Kaarle XII:n mukana hän lähti Norjan sotaretkelle. Kun Kaarle XII kuoli retkellä, joukot joutuivat perääntymään. Puolet 5 000 miehen armeijasta menehtyi. Carl pääsi takaisin Suomeen, mutta hänen jalka jouduttiin amputoimaan. Vänrikki Palmroth sai puujalan ja erosi armeijasta 20-vuotiaana. Hänestä tuli 23-vuotiaana Ruoveden nimismies. Karl Palmrothin äiti oli Anna Bergström. Äidin isä oli luutnantti Nils Bergström joka oli Carlin lisäksi saman komppanian yksi harvoista Norjan sotaretken selviytyjistä ja tunnetun sissisotilaan Jacob Johan Rothin (Roth ja Spoof tarinoista) isoisä.[1][2]

Kaarle Palmroth syntyi 1753 Ruovedellä Tyrnin talossa. 20 vuotiaana hän liittyi Porin jalkaväkirykmentin Ruoveden komppaniaan jossa myös isänsä oli palvellut. 1782-1804 hän oli Ruoveden komppanian majoittaja Kurun Hainarin virkatalossa. 1791 hän meni naimisiin Kangasalalaisen Elisabeth Florinin kanssa.

Hän osallistui Kustaa III:n sotaan Venäjää vastaan vuosina 1788-1790. Osallistui Haminan, Porrassalmen, Parkkumäen ja Laitasillan taisteluihin pataljoonan adjudanttina ja ylenettiin sodan aikana 1789 vänrikin arvoon.[3]

54-vuotiaana Ruoveden komppanian vänrikki Palmroth osallistui Suomen sotaan 1808 Venäjää vastaan. Koko sodan ajan hän oli tiiviissä kirjeenvaihdossa vaimonsa kanssa. Jollakin kummallisella tavalla hän pystyi saamaan kirjeensä läpi rintamalinjojen myös silloin kun omat joukot olivat perääntynet pohjanmaalle ja venäläiset miehittivät hänen kotiseutuaan. Hän lähettää kirjeitä vaimollensa jossa hän kertoo Ruoveden asukkaille kuulumisiä sodan rintamalta ja mm. terveisit majuri Eekiltä, vääpeli Possenilta, lippumies Rothilta, Kersantti Hillebrandtilta ja majoittaja Polvianderilta, jonka perheet olivat Ruovedellä ja Kurussa.[1][1][2]

Karl Palmrothia on pidetty ehdokkaana esikuvaksi Runebergin sankarihahmolle kirjassa ”Vänrikki Stool” Tällaisia viittauksia on löydettävissä Porin Rykmentin juhlajulkaisuista. Carl oli vänrikki Kustaa III:n Sodan ja Suomen Sodan aikana ja samanikäinen kun Stool. Hän sai sodasta kultamitalin palkkiona osoittamastaan urhoollisuudesta ja vieraili Runebergin Ruoveden vuosina säänöllisesti Ritoniemen kartanolla, jossa Runeberg oli kotiopettajana.[4][1][2][5][6]

Karl kuoli Ruovedellä 1839 vuonna 86 vuotiaana Vasun talossa. Hänelle jäi 1 poika ja 4 tytärtä. Poika Karl Fredrikistä oli kolmannessa sukupolvessa Ruoveden nimismies ja Ilmajoen kruununvouti. Karl Fredrik osti Ritoniemen kartanon 1830 luvulla, mutta muutti isänsä Vasun taloon hänen kuoleman jälkeen.[1][7][8][9][10]

Karl Palmrothin jälkipolveen kuuluvat mm. suurlähettiläs Gunnar Palmroth (1903-1965), kenkätehtailija Pentti Palmroth (1901-1968) ja hänen poika Pertti Palmroth (1931-2020), kenraalimajuri Georg Palmroth (1881-1951), kirjailija/sanoittaja majuri Reino Palmroth (1906-1992) ja hänen veli säveltäjä/näyttelija Toivo Palmroth (1903-1947).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Vanhan-Ruoveden historia: pt. 1. Koukkula, T. Kuru, Pohjaslahti, Ruovesi, Vilppula ja Virrat isostavihasta 1860-luvulle. Kustantanut Vanhan-Ruoveden Historiatoimikunta, 1959. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.6.2021). fi
  2. a b c d Taisto Mäkinen: Alexander Hillebrandt: Sukukirja. BoD - Books on Demand, 2021-03-15. ISBN 978-952-80-4444-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.6.2021). fi
  3. a b Axel Bergholm: Sukukirja: Suomen aatelittomia sukuja. Suomen sukututkimusseura, 1901. ISBN 978-951-95152-3-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.6.2021). fi
  4. Einar Palmen: Vänrikki Stoolin tarinan esikuvia ja kertojia teoksessa: Runeberg-Ruovesi muistojulkaisu, s. 15. Ruovesi: Runeberg-muistomerkkitoimikunta 1954, 1954
  5. 30.9.1934 Pohjatuuli no 15-16, s. 21 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 4.6.2021.
  6. tammikuuta 1929 Porilainen : Porin rykmentin lehti no 1, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 4.6.2021.
  7. 1928 Kongliga Björneborgs regemente : anteckningar o..., s. 330 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 2.6.2021.
  8. 3.8.1839 Finlands Allmänna Tidning no 178, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 2.6.2021.
  9. 2.4.1840 Finlands Allmänna Tidning no 77, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 2.6.2021.
  10. 8.1.1930 Ruovesi no 2, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 4.6.2021.