Tka3

Tka3
Tka3 n:o 301 museoituna Haapamäellä
Perustiedot
Tyyppi	vaihtotyöratakuorma-auto
Liikennöitsijä	Valtionrautatiet
Valmistaja	Sisu
Lukumäärä	45
Valmistusvuodet	1965–1970
Hylätty	viimeiset vuonna 2002
Museoitu	279, 301
Numerointi	261–305
Lempinimi	Punatulkku
Tekniset tiedot
Huippunopeus	60 km/h
Paino	15 t
Pituus	7 500 mm
Pyörästö	B
Pyörästön pituus	4 000 mm
Suurin akselipaino	7,5 t
Pyörän halkaisija	750 mm ,261–270 mm,800 mm
Moottori	Leyland 0.680 / 0.680PP
Moottorin teho	150 hv (261–270), 170 hv
Tka3-veturin ajopöytä
Infobox OK

Tka3 on Valtionrautateiden antama sarjamerkintä Sisun valmistamille JA-7 -tyyppisille ratakuorma-autolle.

Historia

Kun 1950-luvulla valmistuneet Trr-raidetraktorit osoittautuivat liian heikkotehoisiksi niille asemille, joiden piti hoita usean liikennepaikan vaihtotyöt, päätti Valtionrautatiet 1960-luvun alussa tilata Suomen Autoteollisuudelta kymmenen sittemmin sarjamerkin Tka2 saanutta vaihtotyöratakuorma-autoa, jotka olivat valmistajan mallia JA-6SV. Näiden seuraajaksi tilattiin 1960-luvun alussa kymmen hieman samantyyppistä ratakuorma-autoa, jotka olivat valmistajan mallia JA-7SP. Ratakuorma-autot valmistuivat vuonna 1965. Vuosina 1968–1970 hankittiin vielä vähäisin muutoksin 35 ratakuorma-autoa, jotka olivat valmistajan mallia JA-7BP, JA-7BP II ja JA-7BP III. Kaikkiaan ratakuorma-autoja valmistettiin siis 45 kappaletta.

Numerointi

JA-7 -mallia olevat ratakuorma-autot saivat aluksi sarjamerkinnän Tka-Lko. Toukokuussa 1970, kun valmiina olivat Tka-Lko 1–43, vaihdettiin vetureiden numerointia. Jo valmistuneet 43 veturia saivat sarjamerkinnän Tka ja numerot 261–293. Tämän jälkeen valmistuneille vetureille annettiin suoraan sarjamerkki Tka ja numerot 294–305. Vuonna 1978, kun Tka-sarjan veturit jaettiin sarjoihin Tka1–Tka7, saivat Tka 261–305 sarjamerkin Tka3 numeroiden pysyessä ennallaan.

Käyttö ja hylkäys

Tka3-ratakuorma-autoja käytettiin useilla liikennepaikoilla kevyeen vaihtotyöhön, mutta junapainojen kasvaessa niidenkin teho jäi alhaiseksi. Ne olivat myös niin kevyitä, että ne löivät helposti ympäri varsinkin liukkaalla kelillä. Vetureiden suurehkon nopeuden ansiosta niitä käytettiin jonkin verran myös linja-ajossa. Tka3-sarjan hylkäys alkoi 1980-luvulla ja viimeiset yksilöt poistettiin käytöstä vuonna 2002. Veturit 279 ja 301 ovat Haapamäen museoveturiyhdistyksellä museoituina.

Tekniset tiedot

Tka3-sarjan ratakuorma-autoissa oli keskiohjaamo, ja sen molemmin puolin konesuojat. Etummaisen konesuojan alla oli moottori apulaitteineen ja takimmaisessa betonipaino riittävän kitkapainon aikaansaamiseksi. Ohjaamossa oli ajopöydät molempiin suuntiin. Käynti ohjaamoon tapahtui konesuojien sivuilla olleilta leveiltä käyntisilloilta. JA-7 -mallisissa ratakuorma-autoissa ohjaamon etuikkunat oli kallistettu eteenpäin heijastusvalojen ehkäisemiseksi. Osa yksilöistä oli varustettu Otso-vaihtotyökytkimin.

Moottorina oli Leylandin 6-sylinterinen, nelitahtinen dieselmoottori, jonka tyyppi vaihteli valmistussarjoittain. Vetureissa oli vääntömomenttimuuntajan kanssa yhteenrakennettu yhdistetty vaihde-, suunnanvaihto- ja jakolaatikko. Vaihteita oli neljä molempiin suuntiin. Vetureissa oli kaikkiin pyöriin vaikuttava paineilmajarru sekä junajarrun venttiili.

Valmistusvuodet (nrot)

• 1965 Tka 261–270 (Tka-Lko 11–20)
• 1968 Tka 271–280 (Tka-Lko 21–30)
• 1969 Tka 281–290 (Tka-Lko 31–40)
• 1970 Tka 291–305 (Tka-Lko 41–43)

Moottori ja voimansiirto

• Päämoottori:
  • Tka 261–270: Leyland 0.680 (150 hv / 2000 r/min)
  • Tka 271–305: Leyland 0.680PP (170 hv / 2000 r/min)
  • 6-sylinterinen, 4-tahtinen dieselmoottori
  • Sylinterin halkaisija 127 mm, iskun pituus 146 mm
  • Polttoainetila: 300–310 litraa
• Vaihteisto
  • Sisu 4WG65-II tai 4PW-45H1, hydraulismekaaninen
  • Vaihteistossa neljä vaihdetta molempiin suuntiin

Lähteet

• Eonsuu, Honkanen & Pölhö: Suomen veturit osa 2; Moottorikalusto. , 1995.

Suomalaiset veturit ja junayksiköt