A1 (höyryveturi)
| A1 | |
|---|---|
 A1-veturi Pohja Hämeenlinnan rautatieasemalla vuonna 1865 |
|
Perustiedot |
|
| Tyyppi | höyryveturi |
| Liikennöitsijä | SVR |
| Valmistaja | Canada Works |
| Lukumäärä | 6 |
| Valmistusvuodet | 1860, 1862, 1863 |
| Liikenteessä | 1862–1911 |
| Romutettu | 1910–1912 |
| Numerointi | 1–6 |
Tekniset tiedot |
|
| Huippunopeus | 80 km/h |
| Pyörästö | 4-4-0 |
| Vetovoima | 3 030 kg |
A1 oli Suomen Valtionrautateiden ensimmäinen veturisarja. Vuosina 1860–1863 valmistetut kuusi veturia tilattiin englantilaiselta Canada Works -konepajalta, ja ne poistuivat käytöstä vuosina 1909–1911. Kaikki sarjan veturit on romutettu.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen ensimmäisen rautatien ollessa rakenteilla Helsingin ja Hämeenlinnan välille alkoi Suomen Valtionrautatiet vuonna 1859 etsiä sopivaa valmistajaa ensimmäisille vetureille. Vetureiden tuli olla sekä henkilö- että tavaraliikenteeseen sopivia, mutta muita vaatimuksia ei asetettu. Suomesta ei vielä löytynyt vaadittavaa osaamista, joten veturit tilattiin englantilaiselta Canada Works -konepajalta, jonka omisti Peto, Brassey & Betts. Sarjan neljä ensimmäistä veturia saapui osissa Suomeen jo syksyllä vuonna 1860, minkä jälkeen ne koottiin käyttökuntoon Helsingin konepajalla. Koska rautatie oli Suomessa uusi asia, tuli vetureiden mukana englantilaiset veturinkuljettajat T. Lawson ja W. Frost kouluttamaan maan ensimmäistä veturihenkilökuntaa. Vetureita ei aluksi numeroitu, mutta niiden nimeämiseksi asetettiin komitea, jonka jäsenenä oli muun muassa Elias Lönnrot. Neljän ensimmäisen A1-sarjan veturin nimiksi valikoituivat kansallisromanttiset Ilmarinen, Lemminkäinen, Suomi ja Alutar.[2]
Myöhemmin sarjanumeron 3 saanut Ilmarinen oli ensimmäinen Suomen rataverkolla kulkenut veturi, kun se 8. elokuuta vuonna 1861 liikkui yhä keskeneräisellä Helsinki–Hämeenlinna-radalla. Valmiille radalle pääsi ensimmäisenä Lemminkäinen eli tuleva numero 2, kun se veti vihkiäisjunan radan päästä päähän 31. tammikuuta vuonna 1862. Yleinen liikenne A1-sarjan vetureilla aloitettiin 17. maaliskuuta vuonna 1862. Rautatieliikenteen alettua Suomessa tilattiin vielä kaksi A1-sarjan veturia lisää samalta valmistajalta. Veturit saivat nimet Voima ja Pohja. Sarjan vetureita käytettiin kaikissa tehtävissä, mutta sitä mukaa kun uusia vetureita hankittiin, niiden käyttö painottui henkilö- ja tavarajunien linja-ajoon. 1900-luvulle tultaessa A1-vetureita käytettiin lähinnä tavarajunissa. Ne poistuivat liikenteestä vuosina 1909–1911, ja sen jälkeen ne myytiin romuksi.[3]
Tekniikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]A1 oli omana aikanaan nopea, tehokas ja kookas veturi. Sarjan veturit pitivät paikkaansa Suomen Valtionrautateiden tehokkaimpina henkilöliikennevetureina 1890-luvulle saakka. Pyörästö oli yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolelle hyvin tyypillinen 4-4-0 eli nelikytkyinen pyörästö.[4]
Yksilötiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Numero | Nimi | Valmistusvuosi | Romutettu |
|---|---|---|---|
| 1 | Alutar | 1860 | 1912 |
| 2 | Lemminkäinen | ||
| 3 | Ilmarinen | 1911 | |
| 4 | Suomi | 1910 | |
| 5 | Voima | 1862 | 1911 |
| 6 | Pohja | 1863 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olin, Sigfrid, Veturien kehityshistoria. Teoksessa Suomen Valtionrautatiet 1862–1912 II: Historiallis-teknillis-taloudellinen kertomus. 1916.
- Pölhö, Eljas & Honkanen, Pekka, Höyryveturit Valtionrautateillä: The Steam Locomotives of the Finnish State Railways. Suomen rautatiehistoriallinen seura ry: Helsinki, 2017.
- Zetterberg, Seppo, Yhteisellä matkalla: VR 150 vuotta. WSOY: Helsinki, 2011.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Dieselveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Sähköveturit ja ‑moottorijunat |
| ||||||
| Höyryveturit |
A1 · A2 · B1 · C1 · Hr1 · Hv1 · Hv2 · Hv3 · Hv4 · Pr1 · Tr1 · Tr2 · Tk3 · Tv1 · Vr1 · Vr2 · Vr3 · Vr4/Vr5 · Vk4 | ||||||
| Ratatyökoneet ja pienveturit |
Tve1 · Tve2 · Tve3 · Tve4 · Tve5 · Tka6 · Tka7 · Tka8 · Tka9 · Ttm1 · Ttr1 51 · Ttr | ||||||
| Koeveturit ja ‑kiskobussit |