Ero sivun ”Amerikan historia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Hieman päällekkäistä tietoa pois.
Dekolonisaatioon lisäys.
Rivi 1: Rivi 1:
{{lähteetön}}
{{lähteetön}}
{{Korjattavat 2012|676}}
{{Korjattavat 2012|676}}


Rivi 64: Rivi 64:


===Dekolonisaatio===
===Dekolonisaatio===
Yhdysvallat oli ensimmäisen läntisen pallonpuoliskon itsenäinen valtio. [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] yhteydessä sen siirtomaalla [[Haiti]]lla alkoi levottomuudet ja [[Haitin vallankumous|vallankumous]] johti Haitin itsenäistymiseen [[1804]]. [[Etelä-Amerikan itsenäisyyssodat|Etelä-Amerikan itsenäisyyssodissa]] [[1808]]–[[1825]], jonka sivunäyttämönä oli [[Meksikon vapaussota]], Espanja menetti siirtomaansa Amerikan mantereelta. [[Brasilia]] itsenäistyi, kun Portugalin kuninkaan poika [[Pedro I]] tuki Brasilian kansallismielisiä, julistaen Brasilian itsenäiseksi ja itsensä maan keisariksi vuonna [[1822]]. [[Kanada]] vaati myös itsenäisyyttä Isosta-Britanniasta, mutta Iso-Britannia suostui vain antamaan [[dominio]]n aseman [[1867]]. Vuonna [[1926]] Kanada kuitenkin ilmoitti ottavansa täyden vallan omista asioistaan. Useat Karibian saarivaltiot itsenäistyivät 1900-luvun loppupuolella, mutta vieläkään kaikki saarivaltiot ole itsenäisiä.
Yhdysvallat oli ensimmäisen läntisen pallonpuoliskon itsenäinen valtio. [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] yhteydessä sen siirtomaalla [[Haiti]]lla alkaneet levottomuudet johtivat [[Haitin vallankumous|vallankumous]] ja Haitin itsenäistymiseen [[1804]]. [[Etelä-Amerikan itsenäisyyssodat|Etelä-Amerikan itsenäisyyssodissa]] [[1808]]–[[1825]], jonka sivunäyttämönä oli [[Meksikon vapaussota]], Espanja menetti siirtomaansa Amerikan mantereelta. [[Brasilia]] itsenäistyi, kun Portugalin kuninkaan poika [[Pedro I]] tuki Brasilian kansallismielisiä, julistaen Brasilian itsenäiseksi ja itsensä maan keisariksi vuonna [[1822]]. [[Suur-Kolumbia]] jakaantui neljään itsenäiseen osaan, joista muotoutuivat nykyisen [[Kolumbia]]n lisäksi myös [[Ecuador]], [[Venezuela]] ja [[Panama]] vuosina 1819–1831.<ref name="Gran">{{verkkoviite|Osoite=http://www.mapsofworld.com/ecuador/market/ecuador-international-relations/gran-columbia.html|Nimeke= Gran Colombia|Julkaisu=.mapsofworld.com|Viitattu=20.3.2012|Kieli={{en}}}}</ref>

Espanjan vallasta 1821 vapautunut [[Keski-Amerikan liittovaltio]] hajosi 1830-luvun lopulla sisällisssodan seurauksena. [[Nicaragua]]n eroamista seurasivat [[Guatemala]], [[Honduras]] ja [[Costa Rica]]. Viimeisenä tästä ryhmästä itsenäistyi [[El Salvador]] 1841.Ainoana espanjankielisenä Amerikan maana Meksiko säilytti liittovaltiorakenteensa. [[Kanada]] puolestaan vaati itsenäisyyttä Isosta-Britanniasta, mutta tämä suostui antamaan vain [[dominio]]n aseman [[1867]]. Vuonna [[1926]] Kanada kuitenkin ilmoitti ottavansa täyden vallan omista asioistaan. Useat Karibian saarivaltiot itsenäistyivät 1900-luvun loppupuolella, mutta vieläkään kaikki nämä saaret eivät ole saavuttaneet itsenäisyyttä.


==Uusin aika==
==Uusin aika==

Versio 20. maaliskuuta 2012 kello 10.14

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

 

Amerikan historia muodostuu pitkäaikaisesta tapahtumasarjasta Amerikan mantereella. Sen katsotaan alkaneen Amerikan asuttamisesta, ja jatkuvan nykypäivään saakka. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Aasiasta useina eri ryhminä. Vaelluksen ajahkohtaa ei ole tarkoin pystytty selvittämään, mutta sen uskotaan alkaneen noin 14 000 vuotta sitten tai aikaisemmin. Suurin osa tutkijoista on hyväksynyt teorian, jonka mukaan muuttoliike on kulkenut Beringin salmen lävitse. Kun Kanadan yllä ollut mannerjäätikkö alkoi sulaa, ihmiset saattoivat vaeltaa jäättömäksi muuttuneiden seutujen kautta Amerikkaan. Uusimpien arvioiden mukaan näitä jäättömiä seutuja on arveltu olleen etenkin rannikoilla, nykyään meren pinnan alla olevilla alueilla. Arkeologit ovat löytäneet monia yhtäläisyyksiä Siperian vanhojen yhteisöjen ja Amerikan mantereen asuttajien väliltä.[1] Eräiden nykytutkimusten valossa osa ihmisistä on voinut saapua myös Euroopasta jään reunaa pitkin.[2]

Amerikan asuttaminen

Ensimmäisinä saapuneet ryhmät on historiassa nimetty paleointiaaneiksi. Niin sanottu kolmijako erittelee heidät omaksi luokakseen, joka tunnetaan nykyään nimellä amerintiaanit. He olivat kasvisten keräilijöitä, jotka metsästivät myös suurriistaa alkeellisin kivikautisin keihäin. Heidän kulttuurinsa oli pohjaltaan paleoliittinen. Paleointiaanit asuttivat aluksi Alaskaan. Jääkauden jälkeinen ilmojen nopea lämpeneminen sai heidät levittäytymään koko Amerikan alueelle. Varhaiset suurriistan metsästäjät perustivat Pohjois-Amerikkaan mammutteja, hevosia, myskihärkiä sapelihammastiikereitä ja monia muita sukupuuttoon kuolleita suuria nisäkkäitä metsästäneen Clovisin kulttuurin.[3]

Noin 9000 eKr - 4000 eKr lähes kaikki suuret riistaeläimet kuolivat sukupuuttoon koko Amerikan mantereella.[4] Samaan aikakauteen ajoittuneet runsaat työkalu- ja keihäänkärkilöydöt ovat saaneet aikaan otaksumia, joiden mukaan suurriistan joukkotuho olisi liittynyt clovis-kulttuurin harjoittamaan ylimetsästykseen. Paleointiaanit käyttivät apunaan tulta, jonka avulla suuret eläimet ajettiin jyrkänteen reunan yli. Arkeologit ovat löytäneet 12 mammuttien joukkoteurastuspaikkaa. Myös metsästäjien jäljiltä levinneen tulen on uskottu surmanneen suuret määrät eläimiä. Eläimet hävisivät mantereelta kuitenkin eri aikakausina. Mammutti eli tasangoilla vielä noin vuonna 4000 eKr, kun taas amerikkalainen hevonen kuoli jo paljon aiemmin sukupuuttoon.[5]

Joidenkin teorioiden mukaan maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset ja tuntemattomat sairaudet tuhosivat eläinkannan.[6] Kaikkein todennäköisenpänä syynä pidetään jääkautta seuranneita luonnonmullistuksia. Ilman nopean lämpenemisen synnyttämää koko mantereen laajuista kosteaa ilmanalaa seurasi kuiva kausi, joka tuhosi suuret määrät eläinten juomapaikkoja.[7]

Monet tutkijat väittävät, että Amerikassa on saattanut olla ihmisiä jo 50000-20000 vuotta sitten[8], muttei tätä ole kyetty pitävästi todistamaan, koska luurankolöytöjä ei ole tältä ajalta tehty, ja väitettyjen työkalulöytöjen ajoitukset ovat kiistanalaisia.[9] Sittemmin on kuitenkin myös Etelä-Amerikasta tehty useita Clovisin kulttuuria vanhempia luurankolöytöjä. Monenlaisia yllämainitusta "vakiintuneesta" näkemyksestä poikkeavia käsityksiä intiaanien alkuperästä on esitetty pohjautuen useimmin kiistanalaisiin vanhempiin löytöihin.lähde? Joidenkin mielestä Amerikka saatettiin asuttaa purjehtien Tyynen meren tai Atlantin kautta.[10]

Erään näkemyksen mukaan Etelä-Amerikan asukkaat olisivat olleet polynesialaisia, jotka olisivat purjehtineet Tyynenmeren poikki.[11] Asutus levisi nopeasti, ja noin 25 000 eKr. ihmisiä asui luolissa nykyisen Brasilian alueella. Muuttoaaltoja Amerikkaan on saattanut olla useita. Monet tutkijat kuitenkin pitävät meren ylityksiä epätodennäköisinä ja uskovat, että asutus olisi näissäkin tapauksissa levinnyt nimenomaan rannikoita pitkin.[9]

Valtaosa uusista asukkaista eli metsästäjä-keräilijöinä, mutta Keski-Amerikassa ja Andeilla intiaanit asettuivat asumaan kyliin ja alkoivat viljellä maissia noin 9000 vuotta sitten. Maanviljely johti joillain alueilla väestönkasvuun ja kaupunkimaisten yhteiskuntien syntyyn. Noin 3000-0 eKr. syntyi Keski-Amerikkaan ja Andeille maanviljelyalueilla monia kehittyneitä intiaanikulttuureja, joista tunnetuimmat ovat atsteekit, mayat ja inkat. Näitä oli edeltänyt pitkä kehittyvä perinne. Kirjoitus keksittiin Mesoamerikassa joskus 900 eKr.[12]

Pohjois-Amerikka

Pääartikkeli: Pohjois-Amerikan historia
Pääartikkeli: Pohjois-Amerikan intiaanikulttuurit

Pohjois-Amerikan varhaisin kulttuuri oli arkeologien tekemistä löydöistä päätelty liikkuva suurriistan metsästäjien paleointiaanien Clovis-kulttuuri, jonka jälkeen tuli muun muassa biisonin metsästäjien Folsomin kulttuuri. Tästä kehittyi ajan kuluessa lukuisia kulttuureja, ja niinpä Pohjois-Amerikka jakautui moniin kulttuurialueisiin. Niin sanotulla arkaaisella kaudella kehittyi monia paikallisia hyvin omaleimaisia kulttuureja, muun muassa Suurten järvien kuparikulttuuri ja lounaisen alueen kuivien seutujen Cochise-kulttuuri. Jotkut arkaaisen kauden kulttuurit saattoivat varsinkin loppupuolella olla kiinteitä kyläkulttuureja, mutta useimmat kiertelevien metsästäjien ja keräilijöiden kulttuureja.[13]

Vanhoihin kuvauksiin perustuva maalaus Mississipin muinaisen kulttuurin aikaisesta intiaanikylästä,

Pohjois-Amerikassa alkoi esiintyä ensimmäisiä kiinteitä kulttuureja 500 eKr. – 500 välisenä aikana (muun muassa Hopewell-intiaanit). Intiaanit alkoivat viljellä maata ja pystyttivät hautakumpuja. Pohjois-Amerikan intiaanit rakensivat ensimmäiset kaupunkinsa Mississipin laaksoon 700-luvulla. Tästä alkaneen Mississippin kulttuurin näkyvimmäksi paikaksi nousi suurkaupungin mittoihin yltänyt Cahokia[2].Myös anasazit rakensivat puebloiksi sanottuja kyliä tai pikkukaupunkeja Coloradossa.[14]

Eurooppalaisten tullessa Pohjois-Amerikkaan, oli siellä satoja eri intiaaniheimoja ja -kieliä. Eurooppalaisten tulo kuitenkin aiheutti tuhoa väestössä sairauksien ja sotien muodossa. Vähitellen alkuperäisasukkaat työnnettiin länteenpäin uudisasukkaiden tieltä, ja intiaanisodat oli käyty vuoteen 1900 mennessä.

Mesoamerikan korkeakulttuurit

Pääartikkeli: Keski-Amerikan historia
Pääartikkeli: Karibian historia
Pääartikkeli: Mesoamerikan intiaanikulttuurit

Keski-Amerikassa kehittyi luokkiin kerrostuneen yhteiskunnan omaavia korkeakulttuureja, jotka kehittivät omaa kirjoitustaitoa ja tähtitiedettä. Usein ne olivat erilaisiin uhrimenoihin perustuvan monijumalaisen uskonnon kyllästämiä yhteisöjä, joita johti perinnöllinen papisto ja soturieliitti. Ennen varsinaista kulttuurikehitystä maissin viljely alkoi noin 5000-4500 eKr. Maanviljelyyn siirryttiin osin ilmastonmuutoksen takia, osin sen takia, että suurriista oli metsästetty loppuun.

Mayojen raunioitunu keskus Palenque.

Kulttuurikehityksen aloittajina pidetään 1200 eKr. aloittaneita olmeekkeja, jotka rakensivat muun muassa San Lorenzon ja La Ventan seremoniakeskukset, joissa oli kivimonumentteja ja valtavia maakumpuja.[15] Lännempänä Oaxacan laaksossa ja vuorillakin elävät sapoteekit saattoivat keksiä kirjoituksen noin 500 eKr. ja luoda ensimmäisen kaupunkivaltion vuoden 100 eKr. tienoilla. Mesoamerikan merkittävin sivistyskulttuuri olivat pian olmeekkien jälkeen aloittaneet mayat, joiden matemaattiset taidot olivat aikaansa nähden edistyneitä ja joilla oli hyvin tarkka kalenteri. Mayat olivat myös taitavia rakentajia. Toisaalta mayojen eliitti korosti jumalisuuttaan ja mayojen kaupunkivaltioiden välillä käytiin alituisesti sotia. 600-luvulle tultaessa Meksikon keskiylängön Teotihuacán ja maya-kulttuurit olivat vahvimmillaan, mutta alkoivat rapistua 700-luvulla osin ehkä kuivuuteen, osin sotiin. Niinpä intiaaniheimojen väliset sodat hävittivät useita kulttuureja, ja lopulta vuoteen 900 menneessä pohjoisesta tulleet barbaariheimot olivat valloittaneet Meksikon alueen.[16]

Pohjoisesta tulleet nahuatlia puhuvat barbaarit sulautuivat paikallisiin intiaaniheimoihin ja omaksuivat näiden sivistyneen yhteiskunnan. Ensiksi Meksikon eteläistä ylänköä hallitsivat tolteekit noin 980–1160. Pohjoisesta hyökkäsi taas uusia heimoja, chichimeekkejä, jotka saivat noin 1300 jKr. Meksikon laakson herruuden tepaneekeille. Asteekit kukistivat tepaneekit 1420-luvulla ja alkoivat pian laajentaa valtaansa, joka ulottui pian Meksikon lahdelle. He olivat kukoistuksensa huipulla,kun kun espanjalaiset konkistadorit saapuivat Keski-Amerikkaan 1519. Maya-alueella oli vallinnut tolteekkivaikutteinen mayakulttuuri muun muassa Mayapánissa ja Chichen Itzássa noin 100-1440, mutta se tuhoutui pääosin ennen eurooppalaisten tuhoa. Vuosien sotien jälkeen Keski-Amerikka siirtyi espanjalaisten haltuun. Karibian hallinta sen sijaan jakautui useiden eurooppalaisten valtioiden kesken.

Etelä-Amerikka

Pääartikkeli: Etelä-Amerikan historia
Pääartikkeli: Etelä-Amerikan intiaanikulttuurit

Etelä-Amerikassa alkoi ilmetä merkkejä varhaisesta puutarhaviljelystä noin 8000-6000 eKr. Maissia saatettiin viljellä jo noin 6000-4000 eKr, mutta peruna, papu, purpitsa jne. olivat siihen aikaan merkittävämmällä sijalla. Saviastiat keksittiin ehkä Amazonin alueella, mistä niitä on löydetty ajalta noin 5000 eaa. Taperinhasta. Asutus alkoi siirtyä kiinteisiin kyliin jo noin 5000 eaa. Noin 4000-3500 eKr. kesytettiin laama ja alpakka, ja noin 3500 eKr. alettiin viljellä puuvillaa. Noin 3500 ekr. nousi Ecuadorissa Valdivian kulttuuri, joka tuotti hyviä saviastioita ja jossa alkoi näkyä yhteiskunnallinen eristyminen. Noin 3100-1800 eKr. kehittyi Perun rannikon jokilaaksoissa temppeleitä rakentanut Norte Chicon kulttuuri, joista tunnetuin muinaiskaupunki Caral on luultavasti ajalta 2600 eKr. Etelä-Amerikan suuret kulttuurit sijaitsivat kaikki Keski-Andeilla Ecuadorin, Perun ja Bolivian seuduilla.

Inkojen Macchu Picchu.

Noin 1800 eaa. saviastiat levisivät Peruun, missä rakennettiin suuria temppelikeskuksia Casma-joen laaksossa, muun muassa Cerro Sechinissä. Saviastioiden poltossa käytetty keramiikkauuni mahdollisti metallinkäsittelyn, lähinnä kullan ja kuparin muokkauksen, kehittymisen vuosina 1500-800 eKr. Noin 850 eKr. Andeilla levisi Chavinin kulttuuri, ja vuoden 0 eaa. tienoilla syntyi Moche-valtio Pohjois-Perun rannikolle. 900-luvulla Huari ja Tiahuanaco olivat hallitsevat kulttuurit Andien vuoristoissa. Niiden pääkaupungit kuitenkin äkillisesti hylättiin vuoden 1000 tienoilla, ehkä kuivuuden takia.

Perimätiedon mukaan inkojen ensimmäiset hallitsijat tulivat tulevan pääkaupungin Cuzcon laaksoon vuoden 1200 tienoilla. Hallitsijat kutsuivat itseään Auringon lapsiksi, ja olivat todennäköisesti vieraan valloittajaheimon jäseniä. Tästä alkoi inkojen nousu, ja käytännössä inkavaltakunta syntyi 1438 sotapäällikkö Pachacutecin valloittaessa naapuriheimot. Espanjalaisen Pizarron johtamat konkistadorit saapuivat Etelä-Amerikkaan 1532. Vain kahdessa vuodessa he hävittivät ja valloittivat inkavaltakunnan. Inkat kapinoivat pitkään tämän jälkeenkin. Alueelle muodostettiin Perun varakuningaskunta.[17]

Löytöretket ja kolonisaatio

Pääartikkelit: löytöretket ja Eurooppalaisten Amerikan kolonisaatio
Columbuksen maihinnousu 1492.

Amerikan katsotaan olleen täysin eristyksissä jääkaudesta 1000-luvulle, jolloin viikingit Leif Erikssonin johdolla "löysivät" Newfoundlandin ja perustivat Vinlandin kaupungin. Tämä paikka on myöhemmin löytynyt Kanadasta ja tunnetaan nykyään nimellä L'Anse aux Meadows (Meduusalahti).[18] Viikinkien lähdettyä Amerikka oli löytöretkiin asti jälleen eristyksissä. 1492 Kristoffer Kolumbus purjehti Amerikkaan etsiessään meritietä Intiaan Espanjan kuninkaan toimeksiannosta. Tämän katsotaan perinteisesti merkinneen Amerikan löytämistä, sillä tällä kertaa sen olemassaolo jäi pysyvästi kirjoitettuun historiaan. Jollei Kolumbus olisi löytänyt Amerikkaa, sen löytämättä jääminen tuskin olisi ollut mahdollista hänen elinaikanaan. Eikä hän ollut suinkaan ainoa, joka pohti läntistä meritietä Intiaan. Vuonna 1493, vain neljä kuukautta hänen matkallelähtönsä jälkeen, hänen ohjelmansa kanssa käytännössä identtinen ehdotus jätettiin Portugalin kuninkaalle saksalaisen kartanpiintäjän Martin Behainin puolesta Kolumbuksen lähdöstä tietämättä.[19]

Herdnando de Soton miehet tuhoamassa intiaanikylää v. 1540.

Löytöretkistä seurasi Amerikan valloitus ja kolonisaatio. Pian sen jälkeen kun uusi maa oli löydetty, suuntasivat espanjalaiset sinne, ja hävittivät Hernán Cortésin johdolla atsteekit ja Francisco Pizarron johdolla inkat, ja valloittivat Keski-Amerikan ja itäisen Etelä-Amerikan. Espanjalainen Hernando de Soto vieraili retkikuntineen Pohjois-Amerikan eteläosissa jo vuosina 1539 - 42 etsimässä tarujen kultaisia kaupunkeja. Matka järjestettiin rahoilla, jotka oli ryöstetty inkoilta. De Soton miehet surmasivat satoja intiaaneja ja tuhosivat useita kyliä.[20]

Pohjois-Amerikan koillis- ja itärannikon asukkaat saivat 1600-luvulta lähtien vastaanottaa lukemattomia laivalastillisia Euroopasta saapuneita siirtolaisia. Niin Ranskan, Iso-Britannian, Hollannin kuin Ruotsinkin siirtomaavallat levittäytyivät Suurten järvien ja Atlantin välisille alueille. Intiaanit suhtautuivat ystävällisesti eurooppalaisiin, mutta kaupankäynnin pohjalta alkaneet suhteet muuttuivat nopeasti sodiksi, jossa siirtomaat kävivät sekä toisiaan, että intiaaneja vastaan. Siirtokuntien määrät pienenivät jo saman vuosisadan aikana, mutta jäljellejääneet laajensivat maitaan, ja alkuperäisasukkaat ajettiin länteen.[21]

Siirtomaasodissa Britannia vei lopulta voiton, ja valloitti käytännössä koko itäisen Pohjois-Amerikan. Amerikan vallankumouksessa 1775 syntyi ensimmäinen Amerikan mantereen valtio, Yhdysvallat, mutta siirtomaakausi jatkui Amerikassa edelleen. Yhdysvallat ja Iso-Britannia (Kanada) laajenivat pikku hiljaa länteen kattaen lopulta koko Pohjois-Amerikan.

Amerikan maiden vaiheittainen itsenäistyminen.

Dekolonisaatio

Yhdysvallat oli ensimmäisen läntisen pallonpuoliskon itsenäinen valtio. Ranskan vallankumouksen yhteydessä sen siirtomaalla Haitilla alkaneet levottomuudet johtivat vallankumous ja Haitin itsenäistymiseen 1804. Etelä-Amerikan itsenäisyyssodissa 1808–1825, jonka sivunäyttämönä oli Meksikon vapaussota, Espanja menetti siirtomaansa Amerikan mantereelta. Brasilia itsenäistyi, kun Portugalin kuninkaan poika Pedro I tuki Brasilian kansallismielisiä, julistaen Brasilian itsenäiseksi ja itsensä maan keisariksi vuonna 1822. Suur-Kolumbia jakaantui neljään itsenäiseen osaan, joista muotoutuivat nykyisen Kolumbian lisäksi myös Ecuador, Venezuela ja Panama vuosina 1819–1831.[22]

Espanjan vallasta 1821 vapautunut Keski-Amerikan liittovaltio hajosi 1830-luvun lopulla sisällisssodan seurauksena. Nicaraguan eroamista seurasivat Guatemala, Honduras ja Costa Rica. Viimeisenä tästä ryhmästä itsenäistyi El Salvador 1841.Ainoana espanjankielisenä Amerikan maana Meksiko säilytti liittovaltiorakenteensa. Kanada puolestaan vaati itsenäisyyttä Isosta-Britanniasta, mutta tämä suostui antamaan vain dominion aseman 1867. Vuonna 1926 Kanada kuitenkin ilmoitti ottavansa täyden vallan omista asioistaan. Useat Karibian saarivaltiot itsenäistyivät 1900-luvun loppupuolella, mutta vieläkään kaikki nämä saaret eivät ole saavuttaneet itsenäisyyttä.

Uusin aika

Pääartikkeli: Uusimman ajan historia

Koko Amerikan politiikkaan on vaikuttanut pitkään alueen vahvin valtio Yhdysvallat. Pohjois-Amerikka on ollut poliittisesti vakaa Yhdysvaltain sisällisodan 1861–1865 jälkeen, mutta Keski- ja Etelä-Amerikassa vallankaappauksia on ollut lukuisia. Molempiin maailmansotiin ovat Amerikan valtiot myös osallistuneet, tosin sotimalla vain Yhdysvallat ja Kanada osana Brittiläistä imperiumia.

Lähteet

  • Anderson, Rani-Henrik ja Henriksson, Markku: Intiaanit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia) Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
  • Ceram, C.W: Ensimmäinen amerikkalainen: intiaanien arvoitus, Vaasan kirjapaino, 1973. ISBN 951-260313-6
  • Fagan, Brian: Pitkä kesä: ihmiskunnan historia ja ilmastonmuutos, Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-7595-9
  • Henriksson, Markus: Alkuperäiset amerikkalaiset Gummerus, 1986, ISBN 951-662-385-9
  • Santoro, Nicholas J. Atlas of the Indian Tribes of North America iUniverse, 2009. ISBN 978-1-4401-0795-5
  • Taylor, Colin F. The American Indian, Salamander Books, 2002 ISBN 1-84065-540-2
  • Waldman, Carl: Atlas of the North American Indian, Fact On File Publications, 1985. ISBN 0-87196-850-9. (englanniksi)
  • Waldman, Carl, Encyclopedia of Native American Tribes, Checkmark Books, 2006, ISBN 978-0816062744 (englanniksi)
  • Evans, Charlotte (päätoim.): Värikäs maailmanhistoria: Vuodesta 40 000 eKr. nykypäiviin. (Kingfisher history encyclopedia: 40000 BC to present day, 1995.) Suomentanut Tarja Virtanen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20190-1.

Viitteet

  1. ↑ Fagan s. 77.
  2. ↑ a b "Andersson & Henriksson s. 30.
  3. ↑ Waldman1985.s. 2.
  4. ↑ Waldman s. 4.
  5. ↑ Ceram s. 211.
  6. ↑ Ceram s. 212.
  7. ↑ Fagan s. 106.
  8. ↑ Bellos, Alex: Brazilian Findings Spark Archeological Debate cabrillo.edu. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  9. ↑ a b "Andersson & Henriksson s. 28.
  10. ↑ The American Indian sonofthesouth.net. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Mysteries of The Polynesians bibliotecapleyades.net. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Mesoamerican Writing Systems ancientscripts.com. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Waldman s.20.
  14. ↑ Santoro s. 46.
  15. ↑ San Lorenzo (Mexico) The Royal Center of San Lorenzo archaeology.about.com. Viitattu 19.3.2012. (englanniksi)
  16. ↑ Waldman s. 13.
  17. ↑ Viceroyalty of Peru britannica.com. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  18. ↑ L'Anse aux Meadows Newfoundland Canada: The earliest known European settlement in the New World. exploretravelcanada.com. Viitattu 16.3.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Miller, W.: Yhdysvaltain historia, WSOY, 1969.
  20. ↑ Henriksson s. 25.
  21. ↑ Waldman s. 168 - 172.
  22. ↑ Gran Colombia .mapsofworld.com. Viitattu 20.3.2012. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Mann, Charles C.: 1491 – Amerikka ennen Kolumbusta. (1491 – New revelations of the Americas before Columbus, 2005.) Suomentaneet Milla Karppinen ja Leena Teirioja. Helsinki: Into-Kustannus, 2011. ISBN 978-952-264-076-5.
Amerikan historia maittain

1: Epäitsenäinen alue

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amerikan_historia&oldid=11407692”