Varfariini

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Varfariini
Varfariini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(RS)-4-hydroksi-3-(3-okso-1-fenyylibutyyli)-
2H-kromen-2-oni
Tunnisteet
CAS-numero 81-81-2
ATC-koodi B01AA03
PubChem 6691
DrugBank APRD00341
Kemialliset tiedot
Kaava C19H16O4 
Moolimassa 308.33 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 100%
Proteiinisitoutuminen 99.5%
Metabolia Hepaattinen: CYP2C9, 2C19, 2C8, 2C18, 1A2 ja 3A4
Puoliintumisaika 2.5 päivää
Ekskreetio Renaalinen (92%)
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

D(AU) X(US)

Reseptiluokitus

Prescription Only (S4)(AU) POM(UK) ?-only(US)

Antotapa Oraalinen

Varfariini (kauppanimi Marevan) on yleisessä käytössä oleva antikoagulanttilääke ja suurempina annoksina rotanmyrkky. Se on ensimmäisen sukupolven 4-hydroksikumariini-johdannainen. Se otettiin käyttöön ensi kerran 1948 juuri rotanmyrkkynä, johon sitä yhä jossain määrin käytetään.selvennä 1950-luvun alussa huomattiin sen käyttökelpoisuus veren hyytymistä estävänä lääkkeenä.[1] Varfariinia käytetään sen veren hyytymistä vähentävän ominaisuuden takia. Varfariinia on yleensä kaupallisesti saatavilla vesiliukoisena natriumsuolana eli varfariininatriumina (C19H15NaO4). Puhtaana yhdisteenä varfariini on hajutonta, mautonta, palavaa, väritöntä-valkoista kiteistä jauhetta, joka ei liukene veteen. Varfariinin sulamispiste on 161 °C.

Toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varfariinista puhutaan "verenohennuslääkkeenä" vaikkakaan se ei vaikuta mitenkään veren viskositeettiin. Sen ja muiden 4-hydroksikumariinien toiminta perustuu niiden kykyyn keskeyttää sykli, jossa K-vitamiini muuttuu K-vitamiini-epoksidiksi ja takaisin K-vitamiiniksi estämällä VRORC1-proteiinin (K-vitamiini epoksidi reduktaasi proteiini) toiminnan. Tällöin K-vitamiinin tasot veressä laskevat ja hyytymistekijöiden synteesi häiriintyy kunnes veri ei enää hyydy.[2]

Varfariinihoidon vaikutus perustuu sen kykyyn estää K-vitamiinin vaikutus hyytymistekijöiden synteesiin maksassa. Varfariini on kahden stereoisomeerin, S- ja R-varfariinin, raseeminen seos. Antikoagulaatiovaikutuksen aiheuttaa pääosin S-varfariini. Varfariini ei vaikuta elimistössä jo oleviin hyytymistekijöihin. Varfariinin veren hyytymistä vähentävä vaikutus alkaa siten vähitellen elimistössä jo olevien hyytymistekijöiden vähitellen eliminoituessa.[3]

Käyttö lääkkeenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varfariinihoidon käyttöaiheita ovat:[4]

Halutun hyytymistekijänestovaikutuksen saavuttamiseksi tarvittava annos vaihtelee suuresti ihmisten välillä. Varfariinin aineenvaihduntanopeudessa on todettu yli kymmenkertaisia eroja ihmisten välillä.[3] Tämän vuoksi jokaisen potilaan annostaso täytyy määrittää yksilöllisesti. Käytännössä tämä tapahtuu seuraamalla hyytymistekijäaktiivisuutta mittaavaa INR-arvoa (international normalized ratio), joka kuvaa veren hyytymisajan pidentymistä normaalista. Varfariinimyrkytyksen ensisijainen antidootti eli vastamyrkky on K1-vitamiini. Uusia hyytymistä estäviä lääkkeitä ovat dabigatraani ja rivaroksabaani, jotka eivät vaadi säännöllistä INR-seurantaa.

Varfariinista sai vuonna 2009 sairausvakuutuskorvausta noin 2,6 % Suomen väestöstä.[5]

Yhteisvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavilla aineilla on samanaikaisesti käytettynä todettu varfariiniin voimistava vaikutus:
allopurinoli, amiodaroni, amoksisilliini, argatrobaani, asetyylisalisyylihappo, atsapropatsoni, atsitromysiini, A-vitamiini, betsafibraatti, dekstropropoksifeeni, digoksiini, disulfiraami, doksisykliini, erytromysiini, etoposidi, E-vitamiini, fenofibraatti, fenyylibutatsoni, fepratsoni, flukonatsoli, fluorourasiili, flutamidi, fluvastatiini, fluvoksamiini, gatifloksasiini, gemfibrotsiili, grepafloksasiini, ifosfamidi, influenssarokote, interferoni alfa ja beeta, isoniatsidi, itrakonatsoli, kabesitabiini, karboksiuridiini, kefamandoli, kefaleksiini, kefmetatsoli, kefmenoksiimi, kefperatsoni, kefuroksiimi, ketokonatsoli, kinidiini, kiniini, klaritromysiini, klofibraatti, kloraalihydraatti, kodeiini, latamoksefi, leflunomidi, lepirudiini, levofoksasiini, lovastatiini, metolatsoni, metotreksaatti, metronidatsoli, mikonatsoli (myös oraaligeeli), moksalataami, moksifloksasiini, nalidiksiinihappo, norfloksasiini, ofloksasiini, oksifenbutatsoni, omepratsoli, parasetamoli (vaikutus ilmenee 1 - 2 viikon yhtäjaksoisen käytön jälkeen), proguaniili, propafenoni, propranololi, rofekoksibi, roksitromysiini, selekoksibi, simetidiini, simvastatiini, siprofloksasiini, sulfafenatsoli, sulfafuratsoli, sulfametitsoli, sulfametoksatsoli-trimetopriimi, sulfiinipyratsoni, sulfofenuuri, sulindaakki, (anaboliset ja androgeeniset) steroidihormonit, syklofosfamidi, tamoksifeeni, tegafuuri, tetrasykliini, tolmentiini, tramadoli, trastutsumabi, troglitatsoni, tsafirlukasti, tulehduskipulääkkeet (NSAID) (kuten ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni, diklofenaakki, indometasiini ja piroksikaami), (dekstro)tyroksiini, valproaatti.

Seuraavilla aineilla on samanaikaisesti käytettynä todettu varfariiniin heikentävä vaikutus:
atsatiopriini, (barbituraatit), C-vitamiini, dikloksasilliini, disopyramidi, fenobarbitaali, griseofulviini, karbamatsepiini, kloksasilliini, klooritalidoni, klordiatsepoksidi, merkaptopuriini, mesalatsiini, mitotaani, nafsilliini, nevirapiini, primidoni, rifampisiini, siklosporiini, spironolaktoni, tratsodoni.
Myös monet runsaasti K1-vitamiinia sisältävät vihannekset kuten kaali ja pinaatti heikentävät aineen vaikutusta.[6]

Rotanmyrkkynä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4-hydroksikumariinit ovat laajalti käytössä rotanmyrkkyinä. Varfariini on hajutonta ja mautonta ja tehokasta syötteihin sekoitettuna. Jyrsijät palaavat syömään myrkkysyöttiä päivittäin, kunnes kumulatiivinen myrkytys alkaa vaikuttaa (arvioidaan olevan noin 1 mg/kg/päivä kuuden päivän kuluessa). Talkkiin sekoitettuna myrkkyä tarttuu jyrsijän turkkiin ja ihoon josta se eläimen sukiessa joutuu elimistöön. LD50 on 50–500 mg/kg. Välittömän myrkytyksen arvo on 100 mg/m3 (varfariini; useita lajeja).[7]

Varfariinin käyttö rotanmyrkkynä on vähentynyt tehokkaampien "supervarfariinien", kuten bromadiolonin ja brodifakumin käytön myötä. Toisin kuin varfariini, joka poistuu elimistöstä nopeasti, uudemmat myrkyt kertyvät maksaan ja munuaisiin ja vaikuttavat pitempään.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pesticide Information Project of Cooperative Extension Offices of Cornell University
  2. K-vitamiinit ja hyytyminen Archive.org
  3. a b Farmakologia ja toksikologia. Medica kustannusosakeyhtiö, Kuopio 1988, neljäs painos
  4. YKT Oraalinen antikoagulanttihoito 04.04.2003, Kustannus Oy Duodecim
  5. Mitä rekisterit kertovat varfariinin käytöstä ja käyttäjistä Suomessa? Fimea. Viitattu 6.7.2014.
  6. Eniten ja vähiten [K-vitamiinia] sisältävät elintarvikkeet
  7. United States Occupational Safety and Health Administration (OSHA): Documentation for Immediately Dangerous To Life or Health Concentrations (IDLHs): Warfarin 16.8.1996. Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 7 July 2008.
  8. Charles T. Eason (2001). "2. Anticoagulant poisons", Vertebrate pesticide toxicology manual (poisons). New Zealand Department of Conservation, 41–74. ISBN 0-478-22035-9. Viitattu 7 July 2008. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]