Naprokseeni

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naprokseeni
Naprokseeni
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(2S)-2-(6-metoksinaftalen-2-yyli)propaanihappo
Tunnisteet
CAS-numero 22204-53-1
ATC-koodi G03CC02
PubChem 156391
DrugBank DB00788
Kemialliset tiedot
Kaava C14H14O3 
Moolimassa 230,26 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 153 °C (307 °F)
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 95%
Proteiinisitoutuminen 99%
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika n. 15 tuntia
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen, rektaalinen

Naprokseeni ((+)-(S)-2-(6-metoksinaftalen-2-yyli)propaamihappo) (kauppanimillä Alpoxen, Miranax, Naprometin, Napromex, Naxopren ja Pronaxen) on tulehduskipulääke, jota käytetään mm. reuman ja reumaattisten niveltulehdusten hoitoon, nivelrikon ja kihdin hoitoon, vammojen ja leikkausten jälkeisten tulehdus- ja kiputilojen jälkihoitoon, hammassärkyyn, suukirurgian toimenpiteiden aiheuttamaan kipuun, kuumeeseen, kuukautiskipuihin, menorrhagiaan sekä migreenin ehkäisyyn ja hoitoon.[1]

Naprokseenin vaikutus perustuu syklo-oksigenaasientsyymien ja sitä kautta prostaglandiinisynteesin estoon, jolloin kuume alenee ja tulehdusta sekä kipua voimistavien välittäjäaineiden vapautuminen vähenee. Naprokseeni vaikuttaa epäselektiivisesti sekä 1- että 2-tyypin syklo-oksigenaasientsyymeihin.

Kemiallisesti naprokseeni on propionihappojohdos kuten sitä yleisemmässä käytössä olevat ibuprofeeni ja ketoprofeeni. Keskeisin ero näihin verrattuna on merkittävästi pidempi puoliintumisaika (12–15 tuntia) ja siten pitkäkestoisempi vaikutus, minkä ansiosta naprokseeni soveltuu pitkäkestoisen tai kroonisen kivun lievitykseen. Naprokseenin maksimivaste saavutetaan noin 2 tuntia lääkkeen ottamisesta.[1]

Naprokseenilla on samoja haittavaikutuksia kuin muillakin tulehduskipulääkkeillä. Tavallisimmin naprokseeni voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan limakalvoärsytystä ja -vaurioita, epätavallisemmin munuaishaittoja, sydänhaittoja, maksahaittoja tai ihoreaktioita. Haittojen riskejä lisäävät korkea ikä, aikaisemmin sairastettu ulkus, samanaikainen glukokortikoidien, veren hyytymistä estävien lääkkeiden, SSRI-masennuslääkkeiden tai muiden tulehduskipulääkkeiden käyttö sekä helikobakteeri-infektio.

Naprokseenia sisältävät lääkevalmisteet olivat Suomessa yksinomaan reseptivalmisteita vuoden 2015 joulukuuhun saakka, jolloin ensimmäinen 250 mg:n valmiste tuotiin myyntiin apteekin lisäneuvontaa vaativana itsehoitolääkkeenä (LVI).[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koulu.M, Tuomisto.J: Farmakologia ja Toksikologia. Kustannus Oy Medicina, 2007, 7.p. ISBN 978-951-97316-2-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.09.2008).
  2. Kipulääke naprokseenia saa nyt ilman reseptiä LVI-lääkkeenä healthberry.fi 02.12.2015, viitattu 3.12.2015

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]