Merkaptopuriini
| |
Merkaptopuriini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 3,7-dihydropuriini-6-tioni [1] | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | L01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C5H4N4S |
| Moolimassa | 152,192 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 313 °C [2] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | Yleensä alle 20 %[3] |
| Proteiinisitoutuminen | 19 %[4] |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | Noin 1 tunti[5] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
D(US) |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Merkaptopuriini eli 6-merkaptopuriini (C5H4N4S) on rakenteeltaan hypoksantiinia muistuttava yhdiste. Se on puriinijohdannaisiin kuuluva antimetaboliitti.[5] Yhdistettä käytetään lääkeaineena. Merkaptopuriini on atsatiopriinin aineenvaihduntatuote.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merkaptopuriinia käytetään pääasiassa leukemian hoitamiseen. Yleisesti ottaen, lääkeainetta ei käytetä yksin, vaan yhdistelmähoitona eli yhdessä toisten syöpälääkkeiden kanssa.[6] Yhdistettä käytetään erityisesti lapsien verisyövän hoitamiseen.[3] Merkaptopuriinia ja atsatiopriinia voidaan käyttää myös Crohnin taudin hoitamiseen.[7][4]
Vaikutusmekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merkaptopuriinin vaikutus perustuu sen aktiivisiin metaboliitteihin. Ihmisen elimistössä aine metaboloituu muun muassa ksantiinioksidaasi-, tiopuriinimetyylitransferaasi- ja hypoksantiini-guaniinifosforibosyylitransferaasientsyymien vaikutuksesta. Aineenvaihduntatuotteista merkittävimpiä ovat tioguaniininukleotidit, jotka kiinnittyvä ribonukleiinihappoihin DNA:han ja RNA:han ja estävät niiden synteesiä. Aineenvaihduntatuotteista metyylitioinosiinimonofosfaatti estää solujen puriinisynteesin. Merkaptopuriinista muodostuu myös metaboliitteja, joilla ei ole merkittävää biologista aktiivisuutta. Tällaisia ovat tiovirtsahappo ja 6-metyylimerkaptopuriini.[3][4][7][8]
Sivuvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisimmät merkaptopuriinin käytön sivuvaikutuksista ovat pahoinvointi, valkosolujen määrän väheneminen veressä eli leukopenia, verihiutaleiden vähäisyys ja maksan toiminnan vaurioituminen. Myös allergiset oireet ja pankreatiitti ovat mahdollisia.[5][7]
Merkaptopuriinin on todettu voivan aiheuttaa vakavan luuydinlaman ja yhdisteen on todettu olevan myös myrkyllistä maksasoluille. Tiopuriinimetyylitransferaasi on tärkeässä asemassa merkaptopuriinin muuntamisessa vähemmän myrkylliseksi aineeksi. Tämän vuoksi ennen merkaptopuriinilääkityksen aloittamista suoritetaan entsyymin aktiivisuuden tutkimus. Tiopuriinimetyylitrasferaasin aktiivisuudessa on eroja eri etnisten ryhmien kesken. Afrikassa tummilla ihmisillä on entsyymin aktiivisuus pienempi kuin alueella asuvilla vaaleaihoisilla. Saamelaisilla on sen sijaan entsyymin aktiivisuus suurempi kuin muilla Skandinaviassa asuvilla.[3][8]
Allopurinoli voimistaa lääkkeen tehoa huomattavasti, minkä vuoksi allopurinolia käytettäessä tulee merkaptopuriinin annostusta pienentää.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vartiainen Ilmari, SHKS – WSOY, 1960: Lääkeaineoppi – Farmakologia. Helsinki, Porvoo. s. 182–183.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 6-Mercaptopurine – Substance Summary NCBI. Viitattu 24. heinäkuuta 2010.
- ↑ Physical properties: Mercaptopurine NLM Viitattu 24.7.2010
- ↑ a b c d Jukka Kanerva ja Janne Backman: TPMT-geenitestin käyttö parantaa atsatiopriini- ja 6-merkaptopuriinihoidon turvallisuutta ja tehoa. Duodecim, 2008, 124. vsk, nro 11, s. 1295–1301.
- ↑ a b c Mercaptopurine Drugs.com. FDA. Viitattu 24.7.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Erkki Elonen: 61. Kasvainten kemoterapia (PDF) Farmakologia ja Toksikologia. Medicina. Viitattu 6.10.2023.
- ↑ Vartiainen I., 1960: Lääkeaineoppi – Farmakologia. s. 182–183.
- ↑ a b c Gary R. Lichtenstein,Gary D. Wu: Small and large intestine, s. 92. Elsevier, 2004. ISBN 978-0323018951. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.7.2010). (englanniksi)
- ↑ a b Jan H. M. Schellens,Howard L. McLeod,David R. Newell: Cancer clinical pharmacology, s. 73. Oxford University Press, 2005. ISBN 978-0192629661. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.7.2010). (englanniksi)