Tämä on lupaava artikkeli.

Fenofibraatti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Fenofibraatti
Fenofibraatti
Systemaattinen (IUPAC) nimi
Propan-2-yyli-2-[4-(4-klooribentsoyyli)fenoksi]-2-metyylipropionaatti
Tunnisteet
CAS-numero 49562-28-9
ATC-koodi C10AB05
PubChem 3339
DrugBank DB01039
Kemialliset tiedot
Kaava C20H21ClO4 
Moolimassa 360,818
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 80–81 °C (176–178 °F) [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 60-90 %[2]
Proteiinisitoutuminen 99 %[2]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 20-22 h[2]
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Fenofibraatti (C20H21ClO4) on niin kutsuttuihin fibraatteihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä kolesterolitasoa alentavana lääkeaineena.

Ominaisuudet ja käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa fenofibraatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta, mutta se liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin, kuten dietyylieetteriin, asetoniin, kloroformiin, bentseeniin ja hieman myös etanoliin.[1]

Muiden fibraattien tavoin fenofibraatti on aihiolääke, joka metaboloituu maksassa varsinaiseksi vaikuttavaksi aineenvaihduntatuotteeksi fenofibriinihapoksi. Yhdiste aktivoi lipidejä hajottavaa entsyymiä lipoproteiinilipaasia ja vähentää apolipoproteiini C-III:n tuotantoa, mikä laskee vapaiden triglyseridien määrää veressä ja LDL-kolesterolin määrää. Lisäksi fenofibraatti aktivoi peroksisomiproliferaattoriaktivoituja reseptoreja, mikä johtaa HDL-kolesterolipitoisuuden kasvuun.[2][3][4] Fenofibraattilääkityksen on todettu vähentävän sydänkohtauksen riskiä ja vähentävän sepelvaltimotaudin leikkaushoitotoimenpiteitä aikuistyypin diabetesta sairastavilla[5]. Myös diabetekseen usein liittyvän retinoplatian etenemistä voidaan hidastaa fenofibraatin avulla[6]. Lääkeainetta voidaan käyttää yhdessä statiinien[4] ja etsetimibin kanssa[7].

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fenofibraattihoidon haittavaikutuksia voivat olla vatsan ja ruuansulatuskanavan ärsytysoireet, maksaentsyymiarvojen kohoaminen, homokysteiinin pitoisuuden kasvaminen, lihaskivut ja kreatiinikinaasipitoisuuden kasvaminen, allerginen ihottuma ja sappikivet.[4][8]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anisoli ja p-klooribentsoyylikloridi reagoivat muodostaen 4-kloori-4′-metoksibentsofenonia. Tämä välituote demetyloidaan vetybromidin avulla 4-kloori-4′-hydroksibentsofenoniksi, josta saadaan fenofibraattia kolmella vaihtoehtoisella tavalla. Yhdiste voi reagoida emäksisissä olosuhteissa kloroformin ja asetonin kanssa fenofibriinihapoksi, joka esteröidään isopropanolin kanssa fenofibraatiksi, 4-kloori-4′-hydroksibentsofenonin ja 2-bromi-2-metyylipropaanihapon kanssa fenofibriinihapoksi, joka esteröidään kuten edellä tai 4-kloori-4′-hydroksibentsofenonin ja isopropyyli-2-bromi-2-metyylipropionaatin välisellä reaktiolla.[9][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 675. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b c d David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 834-836. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2016). (englanniksi)
  3. Gajanan S. Joshi & James C. Burnett: Cardiovascular Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 3.2.2016
  4. a b c Timo Strandberg & Hannu Vanhanen: Dyslipidemioiden hoito. Duodecim, 2011, 127. vsk, nro 10, s. 1047-1052. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.2.2016.
  5. Erpo Pakkala: Fenofibraatti pienentää sydäntautivaaraa Mediuutiset. 15.11.2005. Viitattu 3.2.2016.
  6. Kustaa Hietala: Fenofibraattilääkitys ja tyypin 2 diabeetikoiden retinopatia Käypä hoito-suositus. 20.8.2014. Viitattu 3.2.2016.
  7. Christie M. Ballantyne: Clinical Lipidology, s. 291. Elsevier, 2014. ISBN 9780323287869. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2016). (englanniksi)
  8. Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Endocrine and Metabolic Drugs, s. 535-536. Elsevier, 2009. ISBN 9780444532718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2016). (englanniksi)
  9. Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 3.2.2016
  10. Ruben Vardanyan,Victor Hruby: Synthesis of Best-Seller Drugs, s. 294. Academic Press, 2016. ISBN 9780124114920. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2016). (englanniksi)