Tsafirlukasti
| |
| |
Tsafirlukasti
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| Syklopentyyli-N-[3-[[2-metoksi-4-[(2-metyylfenyyli)sulfonyylikarbamoyyl]fenyyli]metyyli]-1-metyyli-indol-5-yyli]karbamaati | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | R03 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C31H33N3O6S |
| Moolimassa | 575,674 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 138–140 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 99 %[2] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 10 h[2][3] |
| Ekskreetio | Ulosteiden mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Tsafirlukasti on indoli- ja karbamaattijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä astman hoitoon.
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tsafirlukasti sitoutuu kysteinyylileukotrieenireseptoreihin ja estää niiden toiminnan. Tällöin leukotrieenien hengityslihaksistoa supistavan vaikutuksen ilmeneminen estyy ja hengittäminen vaikeutuu. Tsafirlukastia voidaan käyttää lievien astmamuotojen hoitoon yksinkin, mutta se on kortikosteroideja tehottomampi. Yleensä sitä käytetäänkin yhdessä niiden kanssa.[2][3][4][5][6][7]
Tsafirlukasti on hyvin siedetty lääkeaine ja aiheuttaa vain suhteellisen harvoin haittavaikutuksia. Tyypillisimpiä haittavaikutuksia ovat pääkipu, hengitysteiden infektiot ja flunssankaltaiset oireet. Harvinaisia haittavaikutuksia ovat huonovointisuus, ripuli ja vatsakivut.[2][3]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tsafirlukastin valmistuksen ensimmäisessä vaiheessa 3-metoksi-4-metyylibentsoehappo reagoi metanoliliuoksessa tionyylikloridin läsnä ollessa muodostaen metyyliesterin. Seuraavassa vaiheessa aromaattisen renkaan metyyliryhmä bromataan 1,3-dibromi-5,5-dimetyylihydantoiinin ja atsobisisobutyronitriilin avulla. Muodostuva välituote reagoi kupari(I)oksidin katalysoimana N-metyyli-5-nitroindolin kanssa. Nitroryhmä pelkistetään aminoryhmäksi vedyttämällä Raney-nikkelin toimiessa katalyyttinä. Muodostuva välituote reagoi syklopentyyliklooriformiaatin kanssa muodostaen karbamaatin. Seuraavaksi esteriryhmä hydrolysoidaan litiumhydroksidin avulla ja viimeisessä vaiheessa tapahtuu reaktio o-tolueenisulfonamidin kanssa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1730. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c d Maryanne Hochadel: Mosby's Drug Reference for Health Professions, s. 1730. Elsevier, 2015. ISBN 9780323311038. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.8.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c Hannu Kankaanranta & Eeva Moilanen: 30. Hengitysteiden sairauksien hoidossa käytettävät lääkeaineet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 7.8.2018.
- ↑ Giancarlo Folco, Bengt Samuelsson, Robert C. Murphy: Novel Inhibitors of Leukotrienes, s. 215-229. Springer, 1999. ISBN 978-3-7643-5884-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.8.2018). (englanniksi)
- ↑ a b Klaus J. Erb, Dominic H. Martyres & Peter Seither: Antiasthmatic Agents, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 7.8.2018
- ↑ Pirkko Paakkari: Astmalääkkeet Duodecim Terveyskirjasto. 14.11.2017. Viitattu 7.8.2018.
- ↑ Timo Keistinen: Astman pitkäaikaishoito. Duodecim, 2008, 124. vsk, s. 1219-1221. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.8.2018.