Atsobisisobutyronitriili
| Atsobisisobutyronitriili | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 2-(2-syanopropan-2-yylidiatsenyyli)-2-metyylipropaaninitriili |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC(C)(C#N)N=NC(C)(C)C#N[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C8H12N4 |
| Moolimassa | 164,216 g/mol |
| Sulamispiste | 107 °C (hajoaa)[2] |
| Tiheys | 1,1 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Atsobisisobutyronitriili (C8H12N4) eli AIBN on atsoyhdisteisiin ja nitriileihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä. Erityisesti sitä käytetään polymeeriteollisuudessa radikaali-initiaattorina ja vaahdottavana reagenssina.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa atsobisbutyronitriili on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi etanoliin, asetoniin ja aromaattisiin hiilivetyihin. Kuumennettaessa tai säteilytettäessä ultraviolettivalolla atsobisisobutyronitriiliä tai sen liuoksia se hajoaa typpikaasuksi ja syanopropyyliradikaaleiksi. Tämä saattaa tapahtua jopa räjähdysmäisen kiivaasti.[2][4][5][6]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atsobisisobutyronitriilin valmistuksen ensimmäisessä vaiheessa hydratsiini ja asetonisyanohydriini kondensoituvat bisisobutyrosyanohydratsiiniksi. Tämä yhdiste hapetetaan klooriveden ja natriumhypokloriitin avulla atsobisisobutyronitriiliksi. Koska atsobisisobutyronitriilistä voidaan muodostaa suhteellisen helposti radikaali, käytetään sitä radikaali-initiaattorina muun muassa polystyreenin, polyvinyyliasetaatin ja polymetyylimetakrylaatin valmistusprosesseissa. Yhdisteen hajoamisessa vapautuu typpikaasua, joka paisuttaa vaahtomuovit.[4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 78-67-1 – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 5.2.2018.
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 158. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ Atsobisisobutyronitriilin kansainvälinen kemikaalikortti ilo.org. Viitattu 5.2.2018.
- ↑ a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 693. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 110. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b M. Alger: Polymer Science Dictionary, s. 52. Springer, 2017. ISBN 978-94-024-0891-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.2.2018). (englanniksi)