Omepratsoli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Omepratsoli
Omepratsoli
Omepratsoli
Systemaattinen (IUPAC) nimi
5-metoksi-2-[(4-metoksi-3,5-dimetyylipyridin-2-yyli)metyylisulfinyyli]-1H-bentsimidatsoli
Tunnisteet
CAS-numero 73590-58-6
ATC-koodi A02BC01
PubChem 4594
DrugBank DB00338
Kemialliset tiedot
Kaava C17H19N3O3S 
Moolimassa 345,422
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 156 °C (313 °F) [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus  ?
Proteiinisitoutuminen 95 %[2]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 1 h
Ekskreetio Virtsan mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen, intravenoosi

Omepratsoli (C17H19SN3O3) on sulfoksideihin ja bentsimidatsolijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään mahahapon eritystä vähentävänä lääkkeenä muun muassa refluksitaudin tai mahahaavan hoidossa.

Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omepratsoli on huoneenlämpötilassa valkoista tai kellertävää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee huonosti veteen, mutta paremmin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja hieman asetoniin. Happamissa olosuhteissa se hajoaa. Ometpratsoli on heikosti emäksinen yhdiste. Omepratsoli on optisesti aktiivista ja sen S-enantiomeeri on noin neljä kertaa tehokkaampaa lääkeaineena kuin R-enantiomeeri. Pelkkä S-enantiomeeri tunnetaan nimellä esomepratsoli.[1][3][4]

Omepratsolin aktivoituminen

Omepratsoli metaboloituu ihmiselimistössä maksan entsyymien vaikutuksesta. Lääkeaine aktivoituu siten, että ensimmäisessä vaiheessa bentsimidatsolirakenteen imiinityppi protonoituu ja pyridiinirenkaan nukleofiilinen typpi reagoi additioreaktiolla elektrofiilisen imiiniryhmän hiiliatomin kanssa. Näin syntyy spirorakenne, joka avautuu muodostaen sulfeenihappojohdannaisen. Tämä johdannainen reagoi bentsimidatsolirenkaan amiininkaltaisen typpiatomin kanssa muodostaen uuden elektrofiilisen rengasrakenteisen yhdisteen. Tämä yhdiste reagoi protonipumppuproteiinien kysteiiniaminohappojen tioliryhmien kanssa muodostaen inaktivoidun protonipumpun, jolloin suolahapon eritys vähenee. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa refluksitaudin ja Zollinger–Ellison-oireyhtymän hoidossa.[1][3][4][5][6]

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omepratsoli on yleisesti ottaen varsin hyvin siedetty lääkeaine. Haittavaikutuksia voivat olla pää- ja nivelkivut, hypergastrinemia eli gastriinipeptidin pitoisuuden kasvu, vatsan pH:n noususta seuraava bakteerien kasvuolosuhteiden paraneminen vatsassa ja raudan ja B12-vitamiinin imeytymisen heikkeneminen.[4][6]

Synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omepratsolin synteesin lähtöaine on 4-metoksibentseeni-1,2-diamiini, joka reagoi kaliumetyyliksantaatin kanssa bentsimidatsolitiolijohdannaiseksi. Seuraavassa vaiheessa tämä johdannainen reagoi 2-(kloorimetyyli)-4-metoksi-3,5-dimetyylipyrimidiinin kanssa. Näin syntyvä tuote hapetetaan m-klooriperbentsoehapon avulla omepratsoliksi.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1174. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. Omeprazole DrugBank. Viitattu 15.8.2016. (englanniksi)
  3. a b Henry I. Jacoby: Gastrointestinal Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2007. Viitattu 15.8.2016
  4. a b c Wolfgang Kromer, Stefan Postius, Uwe Krüger & C. Robert Ganellin: Antiulcer Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2012. Viitattu 15.8.2016
  5. a b Jie Jack Li: Contemporary drug synthesis, s. 22-27. John Wiley & Sons, 2004. ISBN 978-0-471-21480-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.12.2014). (englanniksi)
  6. a b Risto Julkunen: 39. Ruoansulatuskanavan lääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 15.8.2016.