Lovastatiini
| |
| |
Lovastatiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| [(1S,3R,7S,8S,8aR)-8-[2-[(2R,4R)-4-hydroksi-6-okso-oksan-2-yyli]etyyli]-3,7-dimetyyli-1,2,3,7,8,8a-heksahydronaftalen-1-yyli]-(2S)-2-metyylibutanoaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C10 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C24H36O5 |
| Moolimassa | 404,528 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 174,5 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | < 5 %[2] |
| Proteiinisitoutuminen | > 95 %[1] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | n. 3 h[3] |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Lovastatiini (C24H36O5) on statiineihin kuuluva lääkeaine, jota käytetään veren korkean kolesterolipitoisuuden laskuun muun muassa sepelvaltimotaudin hoidossa.
Lääkeaineen löytäminen ja synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lovastatiinin eristi ensimmäisen kerran Alfred Alberts vuonna 1978 Aspergillus terreus -homeesta työskennellessään Merckillä. Vuotta myöhemmin japanilaisen Sankyon tutkijat löysivät sitä Monascus ruber -sienestä. Yhdisteen havaittiin olevan voimakas HMG-CoA-reduktaasin estäjä ja siten estävän elimistön kolesterolisynteesiä ja alentavan kolesterolipitoisuutta. Lovastatiini oli ensimmäinen Yhdysvalloissa FDA:n hyväksymä statiini ja tuli markkinoille vuonna 1987. Lovastatiinille on kehitetty useita kokonaissynteesimenetelmiä, mutta kaupallisesti tehokkain tapa valmistaa yhdistettä on bioteknisesti fermentoinnin avulla käyttäen A. terreus- tai M. ruber -kantoja. Lovastatiinin patentti umpeutui Yhdysvalloissa vuonna 2002. Lovastatiinista voidaan syntetisoida muita statiineja kuten simvastatiinia.[1][4][5]
Toimintamekanismi ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lovastatiini on aihiolääke, joka metaboloituu eläimillä maksassa CYP3A4-entsyymin vaikutuksesta.[2] Yhdisteen laktonirengas hydrolysoituu ja muodostuva tuote sitoutuu erittäin voimakkaasti HMG-CoA-reduktaasiin inhiboiden sen toiminnan. Täten kolesterolisynteesi estyy ja erityisesti LDL-kolesterolin määrä vähenee.[1][2] Lovastatiini on lipofiilinen eli rasvahakuinen yhdiste, minkä vuoksi sen ottaminen aterioiden yhteydessä parantaa sen tehoa.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Lovastatin DrugBank. Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Juha Rouru & Markku Koulu: 44. Lipidien aineenvaihduntaan vaikuttavat lääkeaineet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 18.10.2023.
- ↑ a b Jorma Viikari: Miten valitsen potilaalleni parhaiten soveltuvan statiinin?. Duodecim, 2008, 119. vsk, s. 954–959. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.3.2014.
- ↑ Gajanan S. Joshi & James C. Burnett: Cardiovascular Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 2.3.2014
- ↑ Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 2.3.2014