Glyfosaatti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Glyfosaatti
Glyphosate.svg
Tunnisteet
CAS-numero 1071-83-6
IUPAC-nimi N-(fosfonometyyli)glysiini
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C3H8NO5P
Moolimassa 169.1 g/mol g/mol
Ulkomuoto Värittömiä kiteitä
Tiheys 1,7 g/cm³
Sulamispiste < 234 °C (hajoaa) (< 507 K)
Liukoisuus veteen 1,2 g/100 ml (25 °C)

Glyfosaatti on huoneenlämmössä kiinteää, värittömistä kiteistä muodostuva yhdistettä, jota käytetään rikkakasvien kemialliseen torjuntaan. Sen kemiallinen kaava on C3H8NO5P ja rakennekaava on HOOCCH2NHCH2PO(OH)2. Glyfosaatista käytetään myös nimityksiä N-(fosfonimetyyli)glysiini ja N-(fosfonometyyli)glysiini. Se on luonnollisesta aminohaposta glysiinistä tehty fosfonaattijohdannainen. Rikkaruohontorjunta-aineena se esiintyy isopropyyliamiinisuolana. Glyfosaattia myydään muun muassa kauppanimellä Roundup, jonka patentti on rauennut vuonna 2000, sekä Rambo ja Keeper.

Aineen käyttö kotipuutarhoissa on Hollannissa kiellettyä. EU päättää käyttöluvan jatkosta muualla EU:ssa vuoden 2015 aikana.[1]

Glyfosaatin moolimassa on 169,1 g/mol, sulamispiste alle 234°C (hajoaa), suhteellinen tiheys 1,7 g/cm3 ja CAS-numero 1071-83-6. Glyfosaattia liukenee 25°C:een veteen 1,2 g/100 ml.

Aine voi varautua kuivana sähköstaattisesti, ja se hajoaa kuumentuessaan, jolloin voi muodostua myrkyllisiä huuruja, jotka sisältävät typen ja fosforin oksideja. Glyfosaatti syövyttää rautaa ja galvanoitua terästä.

Efsan (2015) ja Echan (2017) mukaan käytettävät glyfosaattimäärät ovat syöpäturvallisia. IARCin (2015) mukaan valtavat annokset voisivat aiheuttaa syöpää, mutta myöhemmät tutkimukset eivät tue tätä ja aiemmissakin vaadittu annos vaatisi yli puolen glyfosaattipaketin syömistä viikossa.

Toimintamekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glyfosaatti estää kasvavien kasvien kasvun estämällä proteiinisynteesiä. Kasvit tuottavat aromaattisia aminohappojafenyylialaniinia, tyrosiinia ja tryptofaania – sekä muita välttämättömiä yhdisteitä sikimaattireitin kautta. Glyfosaatti kiinnittyy entsyymiin nimeltä 5-enolipyruvyylishikimaatti-3-fosfaattisyntaasi (EPSPS), joka katalysoi sikimaatin ja fosfoenolipyruvaatin synteesiä 5-enolipyruvyyli-shikimaatti-3-fosfaatiksi, josta muodostuu defosforylaatiolla korismaattia. Näin käy, koska glyfosaatti muistuttaa fosfoenolipyruvaattia kemiallisesti ja röntgensädekristallografisen kiderakenteen mukaan tukkii sen sitoumiskohdan entsyymissä. Korismaatti on aromaattisten aminohappojen välttämätön lähtöaine, ja niitä ilman kasvi ei voi kasvaa. Eläimillä ja ihmisellä sikimaattireittiä ei ole, vaan ne saavat aromaattiset aminohapot ainoastaan ravinnosta, eikä glyfosaatti siksi vaikuta samalla tavalla eläinkuntaan.

Rikkakasvit voivat tulla valintapaineen kautta resistenteiksi glyfosaatille eri mekanismein:

  • Niiden EPSPS-geenissä tapahtuu mutaatio.
  • Ne kehittyvät sellaisiksi, että glyfosaatin kuljetus kasvin sisällä on vähäisempää.
  • Niiden perimään tulee useita kopioita EPSPS:n geenistä, jolloin entsyymin synteesi on runsaampaa.

Geenimuunneltuihin viljelykasveihin resistenssi on voitu luoda siirtämällä bakteeriperäinen glyfosaattia hajottavan entsyymin geeni tai bakteeriperäinen EPSPS-geeni (bakteerin EPSPS ei ole herkkä glyfosaatille) tai kasviperäinen EPSPS-mutanttigeeni (ei herkkä glyfosaatille).[2]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2015 Maailman terveysjärjestön alainen IARC (International Agency for Research on Cancer) luokitteli glyfosaatin luokkaan 2A: Ihmisille todennäköisesti syöpävaaralliset aineet.[3][4] Toukokuussa 2016 Maailman terveysjärjestö itse kuitenkin totesi, ettei pidä todennäköisenä, että glyfosaatti olisi vaarallista tyypillisinä ravinnon mukana saatavina annoksina, mutta että ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että erittäin suurina annoksina glyfosaatti aiheuttaisi hiirissä syöpää.[5] Vaadittu annos olisi lähes kilon paketti 72-prosenttista glyfosaattia viikossa, ja IARCin käyttämiä tuoreempien kokeiden perusteella mikään annos ei lisäisi syöpiä. Lisäksi glyfosaattityöryhmän puheenjohtaja Aaron Blairin syytetään myös pimittäneen IARC:in selvityksestä keräämiään vielä julkaisemattomia tutkimuksia, joiden perusteella suuretkaan määrät eivät aiheuttaisi syöpää.[6]

Kesäkuussa 2015 Suomen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto TUKES tiedotti, ettei ota vielä kantaa IARC:n uuteen arviointiin, koska Saksan ja Efsan selvitykset eivät löytäneet syytä huoleen glyfosaatin terveysriskeistä.[7] Marraskuussa 2015 Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA julkaisi uudelleenarviointinsa tuloksena, että glyfosaatti ei todennäköisesti aiheuta vaaraa ihmisille.[8][9] IARC:n menettelyssä arvioidaan vain vaaraominaisuuden olemassaoloa, mutta ei sitä, minkä suuruisilla annoksilla syöpävaarallisuus toteutuu (esimerkiksi alkoholi on IARC:n luokituksessa ryhmässä 1: Syöpävaaralliset aineet).[10] Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto taas huomoi arvioinnissaan myös, kuinka suurille annoksille glyfosaattia ihmiset altistuvat ravinnon kautta.[10]

Maaliskuussa 2017 valmistuneessa arvioinnissa Euroopan kemikaalivirasto ECHA sanoi, että glyfosaatti ei ole syöpää eikä mutaatioita aiheuttava.[11] Echa totesi glyfosaatin syöpäturvalliseksi myös sitä ruiskuttaville viljelijöille.[6] Saman arvion mukaan glyfosaatti voi aiheuttaa vakavia silmävaurioita ja on myrkyllinen vesistöjen eliöstölle.

Lyhytaikaisessa altistumisessa aine ärsyttää voimakkaasti silmiä ja lievästi ihoalähde?.

Vaikka glyfosaatin välittömiä vaikutuksia ihmiseen ja eläimiin on aiemmin pidetty hyvin vähäisinä ja sen on väitetty hajoavan luonnossa parissa viikossa, tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että glyfosaatti ja sen hajoamistuotteet, kuten AMPA, saattavat erityisesti kylmässä ilmanalassa sitoutua maaperään tai siirtyä ympäristöön. Aiemmat tutkimukset on tehty lämpimässä ilmastossa ja tietyillä maalajeilla. Ongelma on myös, että fosfori kilpailee glyfosaatin kanssa samoista maaperän sitoutumispaikoista, ja seurauksena on fosforipäästöjen lisääntyminen.[1]

Eniten altistuva ryhmä on glyfosaattia käyttävät maanviljelijät. Uudehkon tutkimuksen mukaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa maanviljelijöiden syöpäsairastavuus on kuitenkin keskimääräistä pienempi.[12]

Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että glyfosaatti vaikuttaa mehiläisten terveyteen haitallisesti.[13][14]

Toisaalta glyfosaatin kanssa käytettävät apuaineet voivat olla, kuten polyetoksyloitu talialkyyliamiini eli POEA on, itse tehoainetta myrkyllisempiä.[15]

Glyfosaatti on satoja kertoja vähemmän myrkyllinen kuin sen korvaama atrasiini.[16]

Vaikutus eläimiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuonna 2000 tehdyssä 58 tutkimuksen katsauksessa todettiin: "Roundupin käytöstä minimaalinen lyhyt- ja pitkäaikainen riski ei-kohde-eliöille.".[17]

Miksi glyfosaattia vastustetaan?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

THL:n emeritusprofessori Jouko Tuomiston mukaan glyfosaattia ei vastustetakaan terveyssyistä vaan siksi, että se lisää glyfosaatinkestävien geenimanipuloitujen kasvien houkuttelevuutta. Monsantolla oli 1900-luvulla glyfosaatin patentti. Miljoona EU-kansalaista on vaatinut glyfosaatin kieltämistä kesäkuuhun 2017 mennessä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kari Saikkonen ja Irma Saloniemi: Glyfosaatin riskit ja vaihtoehdot on selvitettävä. Helsingin Sanomat, 22.6.2015, s. A 5. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.6.2015.
  2. Todd A. Gaines ym.: Gene amplification confers glyphosate resistance in Amaranthus palmeri. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 14.12.2009. National Academy of Sciences. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.3.2010. (englanniksi)
  3. Q&A on Glyphosate (pdf) 1.3.2015. IARC. Viitattu 25.5.2016.
  4. IARC Monographs on the Evaluation of Carcinogenic Risks to Humans, Volume 112 (2015) 2015. IARC. Viitattu 25.5.2016.
  5. Joint FAO/WHO meeting on pesticide residues residues, Summary report (pdf) 16.5.2016. WHO. Viitattu 16.3.2016.
  6. a b c Suomen suosituin rikkamyrkky glyfosaatti yritetään kieltää – tutkimukset eivät anna aihetta syöpähuoleen Helsingin Sanomat. 4.7.2017.
  7. Glyfosaatin käyttö kasvinsuojelussa puhuttaa 21.5.2015. TUKES. Viitattu 25.5.2016.
  8. Glyphosate: EFSA updates toxicological profile 12.11.2015. EFSA. Viitattu 25.5.2016.
  9. Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance glyphosate, EFSA Journal 2015; 13(11): 4302 12.11.2015. IARC. Viitattu 25.5.2016.
  10. a b Jouko Tuomisto: Kiistelty glyfosaatti. Skeptikko, 2016, nro 3, s. 8-12. Skepsis ry. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.3.2017.
  11. Glyphosate not classified as a carcinogen by ECHA 15.03.2017. ECHA. Viitattu 16.3.2017.
  12. http://astra.cancer.fi/NOCCA/ (NOCCA study, 2010) Nordic Occupational Cancer Study
  13. Mehiläisten joukkotuho: Ihminen varmuudella syyllinen, todiste myös glyfosaatista Viitattu 10.7.2015.
  14. Effects of field-realistic doses of glyphosate on honeybee appetitive behaviour. Viitattu 10.7.2015.
  15. Yleisen rikkakasvimyrkyn käyttöä rajoitettu – Syöpävaarallisuudesta kiistellään Yle Uutiset. Viitattu 15.3.2016.
  16. “OMG GMO” SMDH, The New Yorker, SEPTEMBER 24, 2013.
  17. "Ecotoxicological risk assessment for Roundup® herbicide" (2000). Reviews of Environmental Contamination and Toxicology 167: 35–120. doi:10.1007/978-1-4612-1156-3_2. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]