Glyfosaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Glyfosaatti

Glyphosate.svg

Tunnisteet
CAS-numero 1071-83-6
Ominaisuudet
Molekyylikaava C3H8NO5P
Moolimassa 169.1 g/mol
Ulkomuoto Värittömiä kiteitä
Sulamispiste < 234 °C (hajoaa) (< 507 K)
Kiehumispiste -
Tiheys 1,7 g/cm3
Liukoisuus veteen 1,2 g/100 ml (25 °C)

Glyfosaatti on huoneenlämmössä kiinteä, värittömiä kiteitä muodostava aine, jota käytetään rikkakasvien kemialliseen torjuntaan. Sen kemiallinen kaava on C3H8NO5P ja rakennekaava on HOOCCH2NHCH2PO(OH)2. Glyfosaatista käytetään myös nimityksiä N-(fosfonimetyyli)glysiini ja N-(fosfonometyyli)glysiini. Se on luonnollisesta aminohaposta glysiinistä tehty fosfonaattijohdannainen. Rikkaruohontorjunta-aineena se esiintyy isopropyyliamiinisuolana. Glyfosaattia myydään muun muassa kauppanimellä Roundup, jonka patentti on umpeutunut vuonna 2000.

Glyfosaatin moolimassa on 169,1 g/mol, sulamispiste alle 234°C (hajoaa), suhteellinen tiheys 1,7 g/cm3 ja CAS-numero 1071-83-6. Glyfosaattia liukenee 25°C:een veteen 1,2 g/100 ml.

Aine voi varautua kuivana sähköstaattisesti ja se hajoaa kuumentuessaan, jolloin voi muodostua myrkyllisiä huuruja sisältäen typen ja fosforin oksideja. Glyfosaatti syövyttää rautaa ja galvanoitua terästä.

Toimintamekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glyfosaatti estää kasvavien kasvien kasvun estämällä proteiinisynteesiä. Kasvit tuottavat aromaattisia aminohappojafenyylialaniinia, tyrosiinia ja tryptofaania – sekä muita välttämättömiä yhdisteitä sikimaattireitin kautta. Glyfosaatti kiinnittyy entsyymiin nimeltä 5-enolipyruvyylishikimaatti-3-fosfaattisyntaasi (EPSPS), joka katalysoi sikimaatin ja fosfoenolipyruvaatin synteesiä 5-enolipyruvyyli-shikimaatti-3-fosfaatiksi, josta muodostuu defosforylaatiolla korismaattia. Näin käy, koska glyfosaatti muistuttaa fosfoenolipyruvaattia kemiallisesti ja röntgensädekristallografisen kiderakenteen mukaan tukkii sen sitoumiskohdan entsyymissä. Korismaatti on välttämätön lähtöaine aromaattisille aminohapoille, joita ilman kasvi ei voi kasvaa. Eläimillä ja ihmisillä sikimaattireittiä ei ole, vaan ne saavat aromaattiset aminohapot ainoastaan ravinnosta, eikä glyfosaatti siksi vaikuta samoin eläinkuntaan.

Rikkakasvit voivat tulla valintapaineen kautta resistenteiksi glyfosaatille eri mekanismein:

  1. Niiden EPSPS-geenissä tapahtuu mutaatio.
  2. Ne kehittyvät sellaisiksi, että glyfosaatin kuljetus kasvin sisällä on vähäisempää.
  3. Niiden perimään tulee useita kopioita EPSPS:n geenistä, jolloin entsyymin synteesi on runsaampaa.

Geenimuunneltuihin viljelykasveihin resistenssi on voitu luoda siirtämällä bakteeriperäinen glyfosaattia hajottavan entsyymin geeni tai bakteeriperäinen EPSPS-geeni (bakteerin EPSPS ei ole herkkä glyfosaatille) tai kasviperäinen EPSPS-mutanttigeeni (ei herkkä glyfosaatille). [1]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytaikaisessa altistumisessa aine ärsyttää voimakkaasti silmiä ja lievästi ihoa.

Ranskalaiset tutkijat ovat tehneet ensimmäistä kertaa tutkimuksen rikkakasvien torjunnassa käytettävien neljän eri Roundup-tuotteen myrkyllisyydestä ihmissoluille. Solut eristettiin napanuorasta tai solulinjoista, joita käytetään toksisuuden tutkimiseen. Roundup-yhdisteet kuuluvat maailman käytettyimpiin rikkakasvien torjunta-aineisiin, myös muuntogeenisten kasvien ollessa kyseessä. Roundup Ready-soija, jonka tuonti EU:hun on sallittu, sisältää jäämiä Roundup‑torjunta-aineista. Tutkimuksissa minimiannoksina käytetty valmiste aiheutti solukuolemaa ja DNA-vaurioita ja esti soluhengitystä.

Brittiläinen tutkimusryhmä on julkaissut kriittisen raportin Euroopan unionin kemikaalivalvonnan toiminnasta. Sen mukaan glyfosaatti aiheuttaa keskenmenojen ja sikiövaurioiden vaaran. Raportissa väitetään saksalaisten viranomaisten vähätelleen ongelmat todenneita tieteellisiä tutkimuksia ja turvautuneen alan omiin selvityksiin. Ongelmat olisivat raportin mukaan olleet tiedossa jo 1990-luvulla mutta salattu.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gaines, Todd A. et al.: Gene amplification confers glyphosate resistance in Amaranthus palmeri. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 14.12.2009. National Academy of Sciences. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.3.2010. (englanniksi)
  2. Jarmo Aaltonen, Elina Lappalainen, Professoriryhmä: EU aliarvioi kasvimyrkkyjen terveysvaarat, Helsingin Sanomat 11.6.2011 sivu B 7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]