Mitotaani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitotaani
Mitotaani
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-kloori-2-[2,2-dikloori-1-(4-kloorifenyyli)etyyli]bentseeni
Tunnisteet
CAS-numero 53-19-0
ATC-koodi L01XX23
PubChem 4211
DrugBank DB00648
Kemialliset tiedot
Kaava C14H10Cl4 
Moolimassa 320,02
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 76–78 °C [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 6 %[2]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 18-159 d[2]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Mitotaani (C14H10Cl4) on kloorattuihin aromaattisiin yhdisteisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä lisämunuaiskuorten kasvainten ja Cushingin oireyhtymän hoidossa.

Ominaisuudet, käyttö ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitotaani on huoneenlämpötilassa kiteistä kiinteää ainetta. Se on veteen liukenematonta, mutta liukenee etanoliin, tetrakloorimetaaniin ja hiilivetyihin.[1] Mitotaani metaboloituu maksassa hydroksyloiduksi johdannaiseksi, josta muodostuu edelleen happokloridijohdannainen. Nämä aineenvaihduntatuotteet sitoutuvat lisämunuaisen kuorikerrokseen ja estävät steroidihormonien kuten pregnenolonin ja kortisolin synteesiä. Synteesin estyminen johtuu hydroksyloivien entsyymien ja kolesterolin sivuketjua hajottavien entsyymien inhibitiosta. Mitotaania käytetään erityisesti laajalle levinneen lisämunuaisen syövän hoidossa ja silloin kuin kasvain tuottaa runsaasti steroidihormoneja. Sen lisäksi käytetään leikkaushoitoa ja muita solunsalpaajia esimerkiksi streptotsosiinin, etoposidin, doksorubisiinin ja sisplatiinin kanssa.[3][4][5]

Mitotaanilla on useita haittavaikutuksia. Tyypillisiä ovat ruuansulatuskanavan oireet kuten huonovointisuus, oksentelu ja ripuli. Lisäksi lääkeaine voi aiheuttaa anoreksiaa. Mitotaanihoidon aikana kortisolin biosynteesi vähenee, minkä vuoksi potilaiden tulee ottaa kortisolilisää. Mitotaani voi aiheuttaa myös neurologisia haittavaikutuksia, jotka voivat ilmetä muun muassa dysartriana, unettomuutena ja huimauksena. Jopa hieman yli neljänneksellä potilaista haittavaikutukset ovat niin vakavia, että hoito joudutaan keskeyttämään.[3][5]

Mitotaania valmistetaan 2,2-dikloori-1-(o-kloorifenyyli)etanolin ja klooribentseenin välisellä reaktiolla rikkihapon toimiessa katalyyttinä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1063-1064. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b Mitotane DrugBank. Viitattu 26.7.2017. (englanniksi)
  3. a b Timo Sane: Mitotaani lisämunuaissyövän hoidossa. Duodecim, 2010, 126. vsk, nro 17, s. 2040-2046. Artikkelin verkkoversio Viitattu 26.7.2017.
  4. Robert C. Bast, Jr., Carlo M. Croce, William N. Hait, Waun Ki Hong, Donald W. Kufe, Martine Piccart-Gebhart, Raphael E. Pollock, Ralph R. Weichselbaum, Hongyang Wang, James F. Holland: Holland-Frei Cancer Medicine. John Wiley & Sons, 2017. ISBN 978-1-119-00083-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.7.2017). (englanniksi)
  5. a b Edward R. Laws Jr, Louise Pace: {{{Nimike}}}, s. 113-114. Academic Press, 2016. ISBN 9780128043400. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.7.2017). (englanniksi)