Norfloksasiini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Norfloksasiini
Norfloksasiini
Norfloksasiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-etyyli-6-fluori-4-okso-7-piperatsin-1-yylikinoliini-3-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 70458-96-7
ATC-koodi J01MA06
PubChem 4539
DrugBank DB01059
Kemialliset tiedot
Kaava C16H18N3FO3 
Moolimassa 319,334
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 220–221 °C (428–430 °F) [1]
Liukoisuus veteen 0,28 g/l[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 35-70[2]
Proteiinisitoutuminen 14 %[3]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 4 h[2]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Norfloksasiini (C16H18N3O3F) on fluorokinoloneihin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä antibioottina useiden bakteeri-infektioiden hoidossa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa norfloksasiini on valkoista tai kellertävää hygroskooppista kiteistä ainetta.[1] Norfloksasiinin antibioottiset ominaisuudet perustuvat siihen, että se estää bakteerien DNA:n jakautumisessa tarvitsemia entsyymejä ja siten estää solujen jakaantumisen. Norfloksasiini on tehokas erityisesti aerobisia gramnegatiivisia bakteereja ja eräitä grampositiivisia bakteereja vastaan. Anaerobisiin bakteereihin se ei tehoa. Norfloksasiinia käytetään esimerkiksi bakteeriripulin, virtsarakontulehduksen, virtsatietulehdusten, silmätulehdusten, eturauhastulehduksen ja bakteerien aiheuttamien sukupuolitautien hoidossa. Norfloksasiini on osittain korvattu uudemmilla antibiooteilla.[2][3][4][5]

Tyypillisimmät norfloksasiinin aiheuttamat haittavaikutukset ovat pääkipu, huonovointisuus, huimaus ja maksaentsyymiarvojen kohoaminen. Yhdiste voi aiheuttaa maksa- tai haimatulehduksen. Norfloksasiinin käytön ja jänteiden repeämien välillä on osoitettu olevan yhteys.[3][6]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norfloksasiinin synteesin ensimmäisessä vaiheessa 3-kloori-4-fluorianiliini reagoi dietyylietoksimetyleenimalonaatin kanssa substituutioreaktiolla. Kuumennettaessa tämä tuote syklisoituu ja muodostuu kinoliinijohdannainen. Tämä yhdiste reagoi bromietaanin kanssa ja esteriryhmä hydrolysoidaan emäksisissä olosuhteissa. Viimeisessä vaiheessa yhdiste reagoi piperatsiinin kanssa nukleofiilisella aromaattisella substituutiolla.[7]

Norfloxacin synthesis.svg

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1150. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b c Raimo K. Tuominen ja Pekka T. Männistö: 53. Nukleiinihappoihin vaikuttavat mikrobilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 1.10.2018.
  3. a b c M. Lindsay Grayson, Suzanne M. Crowe, James S. McCarthy, John Mills, Johan W. Mouton, S. Ragnar Norrby, David L. Paterson, Michael A. Pfaller: Kucers' The Use of Antibiotics, s. 2024-2051. CRC Press, 2010. ISBN 9780340927670. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.10.2018). (englanniksi)
  4. Paul Actor, Alfred W. Chow, Frank J. Dutko & Mark A. McKinlay: Chemotherapeutics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 1.10.2018
  5. Roger G. Finch,David Greenwood,Richard J. Whitley,S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 314. Elsevier, 2010. ISBN 9780702047657. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.10.2018). (englanniksi)
  6. Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Antimicrobial Drugs, s. 953-960. Elsevier, 2009. ISBN 9780444532725. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.10.2018). (englanniksi)
  7. Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 516. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.10.2018). (englanniksi)