Ero sivun ”Parlamentaarinen tasavalta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Kumottu muokkaus 15151609, jonka teki Jaalei (keskustelu)Olikin väärä. |
tähän tekstipötköön on pakko laittaa malline {{lähteetön|kumpi=0}} |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Valtiomuodot}} |
{{Valtiomuodot}} |
||
{{Lähteetön|kumpi=0}} |
|||
'''Parlamentaarinen tasavalta''' on [[tasavalta]], jossa [[hallitus|hallituksen]] on nautittava [[parlamentti|parlamentin]] luottamusta. Hallituksen johtaja on useimmiten [[pääministeri]], mutta yleensä on olemassa myös [[presidentti|presidentin]] virka. Eri parlamentaarisissa tasavalloissa pääministerin ja presidentin valtaoikeudet ovat eritasoiset. Suuressa osassa parlamentaarisista tasavalloissa (esim. [[Saksa]]ssa, [[Italia]]ssa ja nykyään myös [[Suomi|Suomessa]]) presidentti on lähinnä seremoniallinen ja edustuksellinen henkilö samaan tapaan kuin monarkki (yleensä [[kuningas]] tai [[kuningatar]]) nykyaikaisissa [[parlamentaarinen monarkia|parlamentaarisissa monarkioissa]] ja kuten näissä monarkioissa, ylin valta on pääministerillä. Toisissa parlamentaarisissa tasavalloissa (esim. [[Venäjä]]llä ja [[Ranska]]ssa) presidentti on todellinen valtionpäämies, jolla on laajempi valta kuin pääministerillä ja koska presidentin, toisin kuin pääministerin johtaman hallituksen, ei tarvitse nauttia parlamentin luottamusta, parlamentarismi ei ole kovin vahvaa ja järjestelmässä on myös [[presidentillinen järjestelmä|presidentillisen järjestelmän]] piirteitä. Tällaista järjestelmää on kuvailtu myös parlamentarismin ja presidentillisen järjestelmän välimuodoksi ja kutsuttu nimellä [[semipresidentialismi]] tai puolipresidentialismi. Myös Suomen järjestelmän katsotaan olleen semipresidentiaalinen vuosina 1919–2000. Suomessa semipresidentialismiin (tosin tuota sanaa ei käytetty vielä tuohon aikaan) johti se, että itsenäisyyden alun kiista valtiomuodosta päättyi kompromissiin: Suomesta tuli tasavalta, mutta myönnytyksenä monarkisteille taattiin presidentin laajat valtaoikeudet, joskin monarkistit olivat kaavailleet kuninkaalle vieläkin laajempaa valtaa kuin minkä presidentti lopulta sai. On myös parlamentaarisia tasavaltoja (kuten [[Etelä-Afrikka]]), joilla samoin kuin useimmilla [[presidentillinen järjestelmä|presidentiaalisilla mailla]] ei ole pääministeriä vaan hallitusta johtaa presidentti ja näinollen presidentillä on suuri valta, mutta toisin kuin presidentiaalisissa maissa, hallituksen, myös presidentin, on nautittava parlamentin luottamusta ja hallituksen jäsenet ovat useimmiten kansanedustajia. |
'''Parlamentaarinen tasavalta''' on [[tasavalta]], jossa [[hallitus|hallituksen]] on nautittava [[parlamentti|parlamentin]] luottamusta. Hallituksen johtaja on useimmiten [[pääministeri]], mutta yleensä on olemassa myös [[presidentti|presidentin]] virka. Eri parlamentaarisissa tasavalloissa pääministerin ja presidentin valtaoikeudet ovat eritasoiset. Suuressa osassa parlamentaarisista tasavalloissa (esim. [[Saksa]]ssa, [[Italia]]ssa ja nykyään myös [[Suomi|Suomessa]]) presidentti on lähinnä seremoniallinen ja edustuksellinen henkilö samaan tapaan kuin monarkki (yleensä [[kuningas]] tai [[kuningatar]]) nykyaikaisissa [[parlamentaarinen monarkia|parlamentaarisissa monarkioissa]] ja kuten näissä monarkioissa, ylin valta on pääministerillä. Toisissa parlamentaarisissa tasavalloissa (esim. [[Venäjä]]llä ja [[Ranska]]ssa) presidentti on todellinen valtionpäämies, jolla on laajempi valta kuin pääministerillä ja koska presidentin, toisin kuin pääministerin johtaman hallituksen, ei tarvitse nauttia parlamentin luottamusta, parlamentarismi ei ole kovin vahvaa ja järjestelmässä on myös [[presidentillinen järjestelmä|presidentillisen järjestelmän]] piirteitä. Tällaista järjestelmää on kuvailtu myös parlamentarismin ja presidentillisen järjestelmän välimuodoksi ja kutsuttu nimellä [[semipresidentialismi]] tai puolipresidentialismi. Myös Suomen järjestelmän katsotaan olleen semipresidentiaalinen vuosina 1919–2000. Suomessa semipresidentialismiin (tosin tuota sanaa ei käytetty vielä tuohon aikaan) johti se, että itsenäisyyden alun kiista valtiomuodosta päättyi kompromissiin: Suomesta tuli tasavalta, mutta myönnytyksenä monarkisteille taattiin presidentin laajat valtaoikeudet, joskin monarkistit olivat kaavailleet kuninkaalle vieläkin laajempaa valtaa kuin minkä presidentti lopulta sai. On myös parlamentaarisia tasavaltoja (kuten [[Etelä-Afrikka]]), joilla samoin kuin useimmilla [[presidentillinen järjestelmä|presidentiaalisilla mailla]] ei ole pääministeriä vaan hallitusta johtaa presidentti ja näinollen presidentillä on suuri valta, mutta toisin kuin presidentiaalisissa maissa, hallituksen, myös presidentin, on nautittava parlamentin luottamusta ja hallituksen jäsenet ovat useimmiten kansanedustajia. |
||
Versio 21. elokuuta 2015 kello 11.39
| Osa artikkelisarjaa |
| Valtiomuodot |
|---|
| Vallan lähde |
|
(Itsevaltius)
|
|
(Uskonnollinen valta)
|
| Vallan ideologia |
|
(yhteiskuntapoliittiset ideologiat)
|
|
(sosioekonomiset ideologiat)
|
|
Globaali vs. paikallinen (geokulttuuriset ideologiat)
|
| Vallan rakenne |
|
Yhtenäinen |
|
Kansainväliset suhteet |
 |
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Parlamentaarinen tasavalta on tasavalta, jossa hallituksen on nautittava parlamentin luottamusta. Hallituksen johtaja on useimmiten pääministeri, mutta yleensä on olemassa myös presidentin virka. Eri parlamentaarisissa tasavalloissa pääministerin ja presidentin valtaoikeudet ovat eritasoiset. Suuressa osassa parlamentaarisista tasavalloissa (esim. Saksassa, Italiassa ja nykyään myös Suomessa) presidentti on lähinnä seremoniallinen ja edustuksellinen henkilö samaan tapaan kuin monarkki (yleensä kuningas tai kuningatar) nykyaikaisissa parlamentaarisissa monarkioissa ja kuten näissä monarkioissa, ylin valta on pääministerillä. Toisissa parlamentaarisissa tasavalloissa (esim. Venäjällä ja Ranskassa) presidentti on todellinen valtionpäämies, jolla on laajempi valta kuin pääministerillä ja koska presidentin, toisin kuin pääministerin johtaman hallituksen, ei tarvitse nauttia parlamentin luottamusta, parlamentarismi ei ole kovin vahvaa ja järjestelmässä on myös presidentillisen järjestelmän piirteitä. Tällaista järjestelmää on kuvailtu myös parlamentarismin ja presidentillisen järjestelmän välimuodoksi ja kutsuttu nimellä semipresidentialismi tai puolipresidentialismi. Myös Suomen järjestelmän katsotaan olleen semipresidentiaalinen vuosina 1919–2000. Suomessa semipresidentialismiin (tosin tuota sanaa ei käytetty vielä tuohon aikaan) johti se, että itsenäisyyden alun kiista valtiomuodosta päättyi kompromissiin: Suomesta tuli tasavalta, mutta myönnytyksenä monarkisteille taattiin presidentin laajat valtaoikeudet, joskin monarkistit olivat kaavailleet kuninkaalle vieläkin laajempaa valtaa kuin minkä presidentti lopulta sai. On myös parlamentaarisia tasavaltoja (kuten Etelä-Afrikka), joilla samoin kuin useimmilla presidentiaalisilla mailla ei ole pääministeriä vaan hallitusta johtaa presidentti ja näinollen presidentillä on suuri valta, mutta toisin kuin presidentiaalisissa maissa, hallituksen, myös presidentin, on nautittava parlamentin luottamusta ja hallituksen jäsenet ovat useimmiten kansanedustajia.