Real Madrid CF

Real Madrid
[[Tiedosto:|200px|]]
Koko nimi	Real Madrid Club de Fútbol
Perustettu	6. maaliskuuta 1902
Kenttä	Santiago Bernabéu, Madrid
– kapasiteetti	80 354
Sarja	Primera División
Puheenjohtaja	Ramón Calderón
Päävalmentaja	Bernd Schuster
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Infobox OKNimi-testi OK

Real Madrid Club de Fútbol [reˌalmaˈðrið ˌklubdeˈfuðβol] on urheiluseura Espanjan pääkaupungista Madridista. Se tunnetaan parhaiten jalkapallosta, jossa se on menestynyt niin kotimaassaan kuin Euroopankin kentillä. Se on pelannut Espanjan pääsarjassa Primera Divisiónissa koko sarjan historian ajan ja voittanut enemmän pokaaleita kuin mikään muu jalkapalloseura Espanjassa: muun muassa 30 Espanjan pääsarjamestaruutta, 17 Espanjan cupia ja yhdeksän Euroopan cupia.

Jalkapallossa Real Madridilla on edustusjoukkueen lisäksi 14 juniori- ja nuorisojoukkuetta, joista merkittävin on reservijoukkueena toimiva Real Madrid Castilla. Seuralla on myös vähemmän tunnettu, mutta yhtä menestynyt koripallojaosto Real Madrid de Baloncesto.

Kansainvälisen jalkapalloliiton jäsenlehden lukijat äänestivät Real Madridin 1900-luvun parhaaksi seurajoukkueeksi marraskuussa 2000. Real Madrid on konsulttiyhtiö Deloitten helmikuussa 2007 julkaiseman selvityksen mukaan myös taloudellisilla mittareilla mitattuna maailman suurin jalkapalloseura. Seuran liikevaihto kaudella 2005–2006 oli 292 miljoonaa euroa.

Historia

Seuran perustaminen

Tiedosto:MadridFC1902.jpg

Madridin pelaajia vuodelta 1902.

Vuoden 1897 alussa joukko Institución Libre de Enseñanzan opiskelijoita perusti urheiluseuran nimeltä Football Club Sky. Vuonna 1900 Julián Palaciosin johtama joukko pelaajia erosi Skysta, ja kahta vuotta myöhemmin 6. maaliskuuta 1902 pidettiin nykyisen seuran, tuolloiselta nimeltään Madrid Football Club, perustamiskokous. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli Juan Padrós. Ensimmäisen mestaruutensa cup-kilpailu Copa del Reyssä, joka tuolloin ainoana kansallisena kilpailuna käytännössä vastasi Espanjan-mestaruutta, Madrid voitti 18. huhtikuuta 1905 lyötyään Athletic Bilbaon loppuottelussa maalein 1–0. Seura voitti kilpailun myös kolmena seuraavana vuonna. Samoihin aikoihin seura voitti viidesti peräkkäin Madridin alueellisen mestaruussarjan, joka yhdessä ympäri maata pelattujen vastaavien kilpailuiden ohella toimi eräänlaisena karsintana cupiin. 23. lokakuuta 1905 Real Madrid pelasi ensimmäisen kansainvälisen ottelunsa, kun se kohtasi ranskalaisen Gallia Sportin. Ottelu järjestettiin Ranskan presidentin Émile Loubet'n Madridin-vierailun kunniaksi ja päättyi 1–1-tasapeliin.

Real (suom. kuninkaallinen) seurasta tuli kuningas Alfonso XIII:n hyväksynnällä 29. kesäkuuta 1920.

Kansallinen liiga alkaa

Tiedosto:MFC 1931 32.jpg

Kauden 1931–1932 mestarijoukkuetta.

Real Madrid pääsi heti mukaan pääsarja Primera Divisióniin, kun kansallinen La Liga aloitti toimintansa alkuvuodesta 1929, eikä ole kertaakaan pudonnut alemmalle sarjatasolle. Samaan kastiin kuuluvat vain Espanjan kaksi muuta vanhaa jättiläistä Athletic Bilbao ja Barcelona. Ensimmäisellä pääsarjakaudella Real Madrid sijoittui toiseksi, kaksi pistettä Barcelonalle häviten. Tätä seurasi kaksi heikompaa kautta, jolloin seura putosi sarjataulukon keskivaiheille. Espanjan toinen tasavalta julistettiin 14. huhtikuuta 1931 ja seuran nimi palasi takaisin muotoon Madrid Football Club, kun kaikki viittaukset monarkiaan kiellettiin.

Neljännellä kaudella, 1931–1932, Madridin onni kääntyi ja seura voitti ensimmäisen pääsarjamestaruutensa. 18 ottelusta Madrid voitti 10 ja pelasi tasan kahdeksan, ja tappiottomasta kaudesta huolimatta eroa toiseksi sijoittuneeseen Athleticiin jäi lopulta vain kolme pistettä. Voittoisassa joukkueessa pelasivat muun muassa puolustaja Jacinto Quincoces ja vuonna 1930 senaikaisella ennätyssummalla 150 000 pesetalla Espanyolista Madridiin siirtynyt maalivahti Ricardo Zamora, ja sitä valmensi unkarilainen Lippo Hertza. Madridin uusi mestaruuden heti seuraavalla kaudella, tuolloin itävaltalaisen Robert Firsthin valmennuksessa. Madrid oli ensimmäinen seura, joka voitti mestaruuden kahdesti peräkkäin.

Kolmas sarjamestaruus antoi odottaa itseään lopulta aina 1950-luvulla asti, mutta menestys sai jatkoa kaudella 1933–1934, kun seura voitti kuudennen cup-mestaruutensa. Edellinen cup oli vuodelta 1917 ja tällä välin Madrid oli yltänyt viidesti loppuotteluun häviten kuitenkin joka kerta. Seitsemäs cup-mestaruus seurasi kaudella 1935–1936, jolloin loppuottelussa oli ensimmäistä kertaa vastassa Barcelona. Tämä kausi jäi viimeiseksi ennen 17. heinäkuuta 1936 alkanutta Espanjan sisällissotaa.

Sodanjälkeinen aika

Kausittaiset sijoitukset Primera Divisiónissa
	0–1	1–2	2–3	3–4	4–5	5–6	6–7	7–8	8–9	9–0
1920									2.	5.
1930	6.	1.	1.	2.	2.	2.	–	–	–	4.
1940	6.	2.	10.	7.	2.	4.	7.	11.	3.	4.
1950	9.	3.	3.	1.	1.	3.	1.	1.	2.	2.
1960	1.	1.	1.	1.	1.	2.	1.	1.	1.	6.
1970	4.	1.	4.	8.	1.	1.	9.	1.	1.	1.
1980	2.	3.	2.	2.	5.	1.	1.	1.	1.	1.
1990	3.	2.	2.	4.	1.	6.	1.	4.	2.	5.
2000	1.	3.	1.	4.	2.	2.	1.

Sisällissota päättyi 1. huhtikuuta 1939 ja urheilutoimintakin alkoi hiljalleen palata normaaliksi nyt diktaattori Francisco Francon johtamassa maassa. Useiden muiden seurojen tapaan myös Madrid oli ongelmissa, sillä monet pelaajista ja jäsenistä olivat kaatuneet tai kadonneet sodassa ja seuran tuolloinen kotistadion Chamartín oli tuhoutunut lähes täysin. Puheenjohtajaksi nousi virassa jo vuosina 1908–1916 toiminut Adolfo Meléndez.

Ensimmäisellä sodan jälkeisellä sarjakaudella 1939–1940 Madrid sijoittui neljänneksi. 1. tammikuuta 1941 seuran nimi vaihtui kolmannen ja viimeisen kerran. Real-etuliite palasi, mutta Franco kielsi vierasperäiset nimet, joten seura on tuosta päivästä lähtien tunnettu nimellä Real Madrid Club de Fútbol. 1940-luvulla Real Madrid sijoittui sarjassa parhaimmillaan toiseksi kaudella 1941–1942, mutta samalle vuosikymmenelle ajoittui myös seuran heikoin kausi, 1947–1948, jolloin seura varmisti sarjapaikkansa vasta viimeisen kierroksen 2–0-voitolla Real Oviedosta. Vuosina 1946 ja 1947 seura voitti kuitenkin cupin kahdesti peräkkäin.

Don Santiagon puheenjohtajakausi

15. syyskuuta 1943 seuran puheenjohtajaksi nimitettiin Santiago Bernabéu, joka oli aiemmin toiminut seurassa sekä pelaajana, valmentajana että johtokunnan jäsenenä. Hän oli vastuussa seuran uudelleenluomisesta sisällissodan jälkeisinä vuosina ja hänen puheenjohtajakaudellaan rakennettiin uusi stadion Estadio Chamartín (joka myöhemmin nimettiin hänen mukaansa Estadio Santiago Bernabéuksi) ja harjoituskeskus Ciudad Deportiva. Vuonna 1947 Bernabéu aloitti yhteistyön paikallisseura Plus Ultran kanssa, jonka edustusjoukkueesta tuli myöhemmin Real Madridin reservijoukkue. 1950-luvulla Bernabéu ryhtyi hankkimaan seuraan ulkomaalaisia pelaajia, joista lupaavimpana Alfredo Di Stéfano, ja rakensi ensimmäisen monikansallisen joukkueen. Muita Bernabéun aikana seurassa pelanneita olivat muun muassa Ferenc Puskás, Francisco Gento, Héctor Rial, Raymond Kopa, José Santamaria, Miguel Muñoz, Amancio, Santillana, Juanito ja José Antonio Camacho. Vuonna 1955 Bernabéu oli mukana luomassa L'Équipe-lehden toimittajan Gabriel Hanot'n idean ja Copa Latina -turnauksen pohjalta Euroopan cupia, joka tunnetaan nykyään nimellä Mestarien liiga.

Viisi peräkkäistä Euroopan cupia

Tiedosto:Alfredo di stefano.jpg

Alfredo Di Stéfano, tässä Argentiinan maajoukkueen paidassa.

Vuonna 1955 perustetun Euroopan cupin ensimmäiset viisi kautta olivat Real Madridin hallintaa. Kilpailun ensimmäisen ottelunsa seura pelasi Genevessä Servetteä vastaan 8. syyskuuta 1955, ja voitti 2–0 Miguel Muñozin ja Héctor Rialin maaleilla. Ennen loppuottelua Madrid selvitti tieltään Partizanin ja Milanin, ja Pariisissa Stade Reimsia vastaan pelatun loppuottelun joukkue voitti 4–3, oltuaan jo kahden maalin tappioasemassa.

Seuraavalla kaudella loppuottelu pelattiin Real Madridin kotistadionilla Santiago Bernabéulla 125 000 katsojan edessä. Ottelu oli maalittomassa tasatilanteessa aina 70. minuutille asti kunnes Alfredo Di Stéfano teki vapauttavan maalin rangaistuspotkulla ja Real Madrid voitti lopulta 2–0.

Kauden 1957–1958 Euroopan cupia varjosti Münchenin lento-onnettomuus, jossa menehtyi kahdeksan Manchester Unitedin pelaajaa ja 15 muuta matkustajaa. Brysselissä pelatussa loppuottelussa Real Madrid sai vastaansa välierissä juuri Manchester Unitedin kukistaneen Milanin. Pitkäksi venähtäneen ottelun 3–2-voittomaalin Real Madridille teki Francisco Gento vasta jatkoajan toisella jaksolla.

Neljännessä, Stuttgartissa pelatussa loppuottelussa Real Madrid sai vastaansa jo kauden 1955–1956 loppuottelusta tutun Stade Reimsin. Valkoiset voittivat 2–0 Mateosin ja Di Stéfanon maaleilla. Real Madridin ylivoima Euroopassa kulminoitui vuonna 1960 Glasgow'n Hampden Parkilla pelattuun loppuotteluun, jossa Real Madrid voitti Eintracht Frankfurtin numeroin 7–3 BBC:n ja muiden Euroopan televisioyhtiöiden kameroiden sekä 135 000 paikalla olleen katsojan edessä. Lähimmäs Real Madridin viiden voiton putkea ovat päässet Ajax (1971–1973) ja Bayern München (1974–1976) kolmella perättäisellä voitollaan. Voittojen takuumiehinä olivat ulkomaalaistähdet Alfredo Di Stéfano ja Ferenc Puskás.

Euroopan cup -menestystä edelsi vuonna 1954 Real Madridin ensimmäisen Espanjan pääsarjamestaruus 20 vuoteen. Seura puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi myös seuraavana vuonna. Vuonna 1956 mestaruuden vei Athletic Bilbao, mutta Real Madrid oli mestari jälleen vuosina 1957 ja 1958.

Viimeistään 1950-luvun lopun euromenestyksen myötä Real Madridista muodostui kenties hieman tahtomattaankin diktaattori Francisco Francon hallinnon suojatti, ja tästä syystä seura leimataan muiden joukkueiden kannattajien keskuudessa yhä tänä päivänäkin usein "francolaiseksi". Seuran kotistadionin kutsuvierasaitio oli tuohon aikaan usein Francon hallinnon jäsenten kansoittama ja myös diktaattori itse tunnettiin seuran kannattajana. Seuran saavutettua menestystä käytti Franco sitä hyväksi pönkittääkseen omaa arvostustaan. Lisäksi seuran puheenjohtaja Santiago Bernabéu oli taistellut sisällissodassa Francon kansallismielisten puolella ja oli sodan jälkeen ainakin julkisuudessa Francon aatteiden kannattaja.

Ye-yé-sukupolvi

1960-luvulle saavuttaessa Real Madridin menetysjoukkue alkoi hajota ja oli sukupolvenvaihdoksen aika. Voittoputki Euroopan cupissa katkesi kaudella 1960–1961 jo ensimmäisellä kierroksella vanhaa vihollista Barcelonaa vastaan. Vuosina 1962 ja 1964 Real Madrid ylsi jälleen kilpailun loppuotteluun, mutta kuudes Euroopan cup -voitto tuli vasta kolmannella yrittämällä, viiden kauden tauon jälkeen vuonna 1966. Tällä kertaa joukkue koostui täysin espanjalaisista pelaajista. Brysselissä pelatussa loppuottelussa kukistui Partizan numeroin 2–1. Ainoa Real Madridin pelaaja, joka oli voittamassa kaikkia kuutta Euroopan cup -mestaruutta, oli Francisco Gento.

Vuosina 1961–1980 Real Madrid dominoi Espanjaa voittamalla pääsarjamestaruuden 14 kertaa. Mukaan mahtui yksi viiden (1961–1965) sekä kaksi kolmen mestaruuden (1967–1969 ja 1978–1980) putkea. Tähän niin sanottuun Ye-yé-sukupolveen kuuluivat muun muassa Manuel Velázquez, Pirri, Ramón Grosso ja Amancio, ja valmentajana toimi seuran entinen pelaaja Miguel Muñoz. Nimitys Ye-yé tuli Beatlesin "She Loves You" -kappaleen espanjalaistetusta kertosäkeestä joukkueen pelaajien esiinnyttyä El Alcázar -sanomalehdessä Beatles-tyyliset peruukit päässään.

1970-luvun puoliväli merkitsi jälleen eräiden aikakausien loppua. Ensin vuonna 1974 seuran menestyksekkäin valmentaja Miguel Muñoz päätti pelaajana ja valmentajana yhteensä 25 vuotisen uransa seurassa. 2. kesäkuuta 1978 seuran kohtasi suuri suru, kun 35 vuotta puheenjohtajana toiminut Santiago Bernabéu nukkui pois kotonaan, kuusi päivää ennen 83. syntymäpäiväänsä. Bernabéun kaudella Real Madridista tuli suurseura sekä Espanjan että Euroopan mittakaavassa. Tuona aikana seura voitti kuusi Euroopan cupia, yhden Intercontinental Cupin, 16 Espanjan pääsarjamestaruutta ja kuusi Copa del Reytä. Bernabéun paikalle puheenjohtajaksi nousi seuran entinen rahastonhoitaja Luis de Carlos.

Valkoinen cup-loppuottelu

Real Madridin kannalta yksi ikimuistoisimmista Copa del Reyn loppuotteluista pelattiin 4. kesäkuuta 1980, kun vastassa oli oma reservijoukkue Castilla. Ennen loppuottelua Castilla oli raivannut tieltään muun muassa pääsarjaseurat Hércules, Athletic, Real Sociedad ja Sporting, ja kyseessä oli ainoa kerta kilpailun historiassa, kun kaksi saman seuran joukkuetta kohtasi toisensa loppuottelussa. Real Madrid voitti ottelun maalein 6–1, mutta joukkueen voitettua samalla kaudella myös pääsarjamestaruuden ja varmistettua näin paikan Euroopan cupissa, pääsi Castilla mukaan seuraavan kauden Cup-voittajien cupiin.

Quinta del Buitre -kokoonpano ja uusi nousu

Los Galácticos: Zidane ja Beckham.

1980-luvun alussa Real Madrid menetti otteensa sarjassa hetkeksi, mutta palasi voittokantaan vuonna 1986 ja voitti mestaruuden jälleen viidesti peräkkäin (1986–1990). Tähän joukkueeseen kuuluivat Hugo Sánchez ja tunnetuimman jäsenensä Emilio Butragueñon mukaan nimetty Quinta del Buitre (suom. korppikotkan viisikko). Butragueñon ohella siihen kuuluivat Rafael Martín Vázquez, Míchel, Miguel Pardeza ja Manolo Sanchís, jotka kaikki olivat seuran omia kasvatteja. Vuosina 1984–1985 Real Madrid voitti UEFA Cupin kahdesti peräkkäin.

Vuosina 1977–1987 joukkueeseen kuului myös Juan "Juanito" Gómez. Temperamenttisuutensa ja taisteluasenteensa vuoksi hän oli hyvin pidetty pelaaja, mutta todellinen madridismon symboli hänestä tuli menehdyttyään auto-onnettomuudessa vuonna 1992. Juanito pelasi numerolla 7 ja yhä tänäkin päivänä Real Madridin kotistadionin Santiago Bernabéun yleisö muistaa häntä laulamalla "¡Illa, illa, illa, Juanito maravilla!" jokaisen ottelun seitsemännellä minuutilla.

Paluu Euroopan huipulle

Real Madrid voitti UEFA Cupin kahdesti 1980-luvulla, mutta kirkkainta pokaalia, Euroopan cupia, seura ei ollut saavuttanut sitten vuoden 1966. Vuonna 1981 seura oli loppuottelussa, mutta tuolloin Liverpool voitti 1–0. Seitsemäs voitto, La Séptima, tuli lopulta vuonna 1998, tuolloin jo Mestarien liigaksi nimensä muuttaneessa kilpailussa. Loppuottelussa vastassa oli Juventus ja se päättyi Real Madridin 1–0-voittoon. Ratkaisevan maalin teki jugoslavialainen Predrag Mijatović ottelun toisella puoliajalla.

Kahdeksas ja yhdeksäs mestaruus seurasivat tästä kahden vuoden välein.

Los Galácticos kokosi Euroopan ja Brasilian huiput

Vuosina 2000–2006 puheenjohtajana toiminut Florentino Pérez hankki seuraan suurilla rahamäärillä useita maailmantähtiä (muun muassa Luís Figo, Zinédine Zidane, Ronaldo, David Beckham), jonka myötä seura sai etenkin mediassa uuden kutsumanimen, Los Galácticos. Pérez itse käytti fraasia Zidanes y Pavones (suom. zidanet ja pavónit), joka viittasi politiikkaan hankkia juuri Zidanen kaltaisia kalliita huippupelaajia ja samalla tukea Paco Pavónin kaltaisia seuran omia kasvatteja. Tämä kantoi aluksi hedelmää, kun seura voitti Espanjan pääsarjan 2001 ja 2003, Mestarien liigan 2002, Intercontinental Cupin ja UEFA Super Cupin 2002 sekä Espanjan supercupin 2001 ja 2003. Vuonna 2002 seura vietti myös 100-vuotisjuhliaan. Samassa yhteydessä Espanjan kuningas Juan Carlos I otti vastaan seuran kunniapuheenjohtajan tittelin.

Pérezin kaudella seura myi vanhan harjoituskeskuksensa Ciudad Deportivan Madridin kaupungille ja rakennutti uuden modernimman Ciudad Real Madridin. Kalliit pelaajahankinnat maksoivat itsensä takaisin muun muassa kasvaneen kannattajatuotemyynnin ansiosta. Vuodesta 2003 alkoi kuitenkin seuran pisin pokaaliton kausi sitten 1950-luvun.

Ramón Calderónin aika

2. heinäkuuta 2006 seuran puheenjohtajaksi valittiin Ramón Calderón. Hän nimitti valmentajaksi seuraa kaudella 1996–1997 menestyksekkäästi luotsanneen Fabio Capellon ja urheilutoimenjohtajaksi entisen pelaajan Predrag Mijatovićin. Capelloa seurasivat tämän entisestä seurasta Juventuksesta Italian maailmanmestarijoukkueen kapteeni Fabio Cannavaro ja Emerson. Muita hankintoja olivat Ruud van Nistelrooy Manchester Unitedista, Mahamadou Diarra Lyonista sekä viime hetken lainasopimuksella Arsenalista siirtynyt José Antonio Reyes. Tammikuussa 2007 seuraan liittyivät eteläamerikkalaiset nuoret lupaukset Marcelo, Gonzalo Higuaín ja Fernando Gago. Vuodesta 2003 alkanut pokaaliton aikakausi päättyi 17. kesäkuuta 2007, kun Real Madrid varmisti 30. Espanjan pääsarjamestaruutensa. Mestaruudesta huolimatta seuran johtokunta päätti kesäkuun lopussa, että Capello ei jatka joukkueen valmentajana kaudella 2007–2008.

Saavutukset

Madridin keskustassa sijaitseva Plaza de Cibeles on paikka, jonne Real Madrid kannattajineen kokoontuu juhlimaan mestaruuksia.

• Euroopan cup ja Mestarien liiga: 9
  • 1955–1956, 1956–1957, 1957–1958, 1958–1959, 1959–1960, 1965–1966, 1997–1998, 1999–2000, 2001–2002

• UEFA Cup: 2
  • 1984–1985, 1985–1986

• UEFA Super Cup: 1
  • 2002

• Intercontinental Cup: 3
  • 1960, 1998, 2002

• Espanjan pääsarjamestaruudet (Primera División): 30
  • 1931–1932, 1932–1933, 1953–1954, 1954–1955, 1956–1957, 1957–1958, 1960–1961, 1961–1962, 1962–1963, 1963–1964, 1964–1965, 1966–1967, 1967–1968, 1968–1969, 1971–1972, 1974–1975, 1975–1976, 1977–1978, 1978–1979, 1979–1980, 1985–1986, 1986–1987, 1987–1988, 1988–1989, 1989–1990, 1994–1995, 1996–1997, 2000–2001, 2002–2003, 2006–2007

• Espanjan kuninkaan cup (Copa del Rey): 17
  • 1904–1905, 1905–1906, 1906–1907, 1907–1908, 1916–1917, 1933–1934, 1935–1936, 1945–1946, 1946–1947, 1961–1962, 1969–1970, 1973–1974, 1974–1975, 1979–1980, 1981–1982, 1988–1989, 1992–1993

• Espanjan supercup (Copa Eva Duarte ja Supercopa de España): 8
  • 1947, 1988, 1989, 1990, 1993, 1997, 2001, 2003

• Espanjan liigacup (Copa de la Liga): 1
  • 1984–1985

• Alueelliset mestaruudet (Campeonato de Madrid, Campeonato de Centro ja Campeonato Mancomunado): 23
  • 1903–1904, 1904–1905, 1905–1906, 1906–1907, 1907–1908, 1912–1913, 1915–1916, 1916–1917, 1917–1918, 1919–1920, 1921–1922, 1922–1923, 1923–1924, 1925–1926, 1926–1927, 1928–1929, 1929–1930, 1930–1931, 1931–1932, 1932–1933, 1933–1934, 1934–1935, 1935–1936

Pelaajat

Real Madrid juhlii maalia. Vasemmalta oikealle: Higuaín, Helguera, Cannavaro, van Nistelrooy ja Raúl.

Edustusjoukkueen kokoonpano

Tilanne 15. elokuuta 2007.

La Ligan sääntöjen mukaan kussakin joukkueessa saa olla korkeintaan kolme Euroopan unionin ulkopuolelta tulevaa pelaajaa (esp. extracomunitario). Mikäli pelaajalla on eurooppalaisia sukujuuria, voi hän hakea sen maan kansalaisuutta, josta hänen esivanhempansa ovat kotoisin. Lisäksi esimerkiksi Espanjan entisten siirtomaiden (Ibero-Amerikka, Filippiinit, Päiväntasaajan Guinea) alueelta tuleva pelaaja voi hakea Espanjan kansalaisuutta asuttuaan maassa kaksi vuotta, muissa tapauksissa aika vaihtelee 1–10 vuoden välillä. Seuraavassa luettelossa on pelaajan varsinaisen kansalaisuuden jälkeen mainittu myös mahdollinen toinen kansalaisuus.

Maalivahdit 1 Casillas 13 Codina 25 Dudek Puolustajat 2 Míchel Salgado 3 Pepe 4 Sergio Ramos 5 Cannavaro 11 Cicinho 12 Marcelo 21 Metzelder 22 Torres

Keskikenttäpelaajat 6 Diarra 8 Emerson 14 Guti 16 Gago 26 de la Red 27 Granero 28 Balboa 29 Adrián Drenthe Sneijder Hyökkääjät 7 Raúl (c) 9 Soldado 10 Robinho 17 van Nistelrooy 19 Júlio Baptista 20 Higuaín 24 Saviola 30 Bueno

Pelaajapolitiikka

Edustusjoukkueen kapteeni Raúl.

Real Madridin kokoonpano on jo pitkään ollut sekoitus ulkomaalaisia, espanjalaisia ja paikallisia pelaajia. Seuran juniorijaosto (esp. cantera) sai organisoidun rakenteensa Santiago Bernabéun alaisuudessa 1950-luvulla ja samoihin aikoihin seuraan alettiin hankkia enenevässä määrin myös ulkomaalaisia pelaajia. Kaudella 2006–2007 Real Madridin edustusjoukkueessa pelasi Espanjan pääsarjan otteluissa kaikkiaan 25 pelaajaa. Näistä 14 oli kansalaisuudeltaan espanjalaisia ja 8 seuran oman juniorijaoston kasvatteja.

Edustusjoukkueen nykyinen kapteeni Raúl nousi joukkueeseen seuran omista junioreista vain 17-vuotiaana. Omista kasvateista muita pitkäaikaisjäseniä edustusjoukkueessa ovat Iker Casillas ja Guti. Uudempia tulokkaita ovat Javier Balboa, Alberto Bueno, Jordi Codina, Adrián González, Esteban Granero, Rubén de la Red, Roberto Soldado ja Miguel Torres.

Real Madridin juniorijaoston kautta on runsaassa 50 vuodessa noussut yli 150 pelaajaa seuran edustusjoukkueeseen, joista (vuoden 2006 MM-kilpailuihin mennessä) 44 on pelannut myös Espanjan maajoukkueessa. Lisäksi pelkästään vuosien 2002–2007 aikana yhteensä 30 Real Madridin kasvattia on siirtynyt muihin Espanjan pääsarjajoukkueisiin.

Muut joukkueet

Real Madridilla on jalkapallossa 12 juniorijoukkuetta. Ne ovat vanhimmasta nuorimpaan: Juvenil A, Juvenil B, Juvenil C, Cadete A, Cadete B, Infantil A, Infantil B, Infantil C, Alevín A, Alevín B, Benjamín A ja Benjamín B. Lisäksi seuralla on edustusjoukkueen lisäksi kaksi aikuisten sarjoissa pelaavaa reservijoukkuetta, Real Madrid Castilla ja Real Madrid C.

Real Madrid Castilla

Pääartikkeli: Real Madrid Castilla

Real Madrid Castilla on seuran B-joukkue, joka pelaa Espanjan kolmannella sarjatasolla Segunda División B:ssä, lohkossa 1. Joukkueen juuret ovat vuonna 1930 perustetussa seurassa nimeltä Agrupación Deportiva Plus Ultra, jonka kanssa Real Madridin puheenjohtaja Santiago Bernabéu aloitti yhteistyön 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Se on myöhemmin tunnettu myös nimillä Castilla Club de Fútbol ja Real Madrid B, ja otti nykyisen nimensä käyttöön kesällä 2005.

Castillan historia on reservijoukkueeksi varsin menestyksekäs, sillä se on pelannut yli 30 kautta Espanjan toisella sarjatasolla Segunda Divisiónissa ja sijoittunut sarjan ensimmäiseksi kaudella 1983–1984. Kaudella 1979–1980 se ylsi cup-kilpailu Copa del Reyn loppuotteluun (jossa vastassa oli Real Madridin edustusjoukkue) ja sitä kautta seuraavan kauden Cup-voittajien cupiin. Edellisen kerran joukkue pelasi Segunda Divisiónissa kausilla 2005–2007.

Real Madrid C

Real Madrid C pelaa Espanjan neljännellä ja alimmalla kansallisella sarjatasolla Tercera Divisiónissa, lohkossa 7. Se oli alun perin seuran amatöörijoukkue ja tunnettiin nimellä Real Madrid Aficionados. 1960- ja 1970-luvuilla joukkue voitti yhteensä kahdeksan kertaa (1960, 1962–1967, 1970) Espanjan amatöörimestaruuden (Campeonato de España de Aficionados). Viimeisimmän voiton ansiosta joukkue pääsi kauden 1970–1971 Copa del Reyhin.

Tercera Divisiónissa joukkue debytoi kaudella 1981–1982 ja pelannut sarjassa siitä lähtien lukuun ottamatta neljää kautta vuosina 1993–1997, jolloin se pelasi pykälää korkeammalla Segunda División B:ssä. Kauden 1996–1997 jälkeen joukkue pudotettiin automaattisesti takaisin Terceraan, kun B-joukkue putosi Segundasta Segunda B:hen, sillä sääntöjen mukaan kaksi saman seuran joukkuetta ei voi pelata samalla sarjatasolla. Joukkue on voittanut lohkonsa Tercerassa viidesti. Nykyisellä nimellään joukkue on tunnettu vuodesta 1990.

Entisiä pelaajia

Pääartikkeli: Luettelo Real Madridissa pelanneista jalkapalloilijoista

Seuraavassa luettelossa pelaajat ovat lajiteltu ensisijaisesti vuosikymmenittäin edustusjoukkuedebyytin mukaan, sen jälkeen aakkosjärjestyksessä.

1920-luku José María Peña (1926–1931) Gaspar Rubio (1928–1932) 1930-luku Jacinto Quincoces (1931–1942) Ricardo Zamora (1930–1936) Juan Antonio Ipiña (1939–1949) 1940-luku Juan Alonso (1949–1960) Luis Molowny (1946–1957) Miguel Muñoz (1948–1958) Pahiño (1948–1953) 1950-luku Francisco Gento (1953–1971) Raymond Kopa (1956–1959) Ferenc Puskás (1958–1967) Héctor Rial (1954–1960) Alfredo Di Stéfano (1953–1964) José Santamaría (1957–1965) José María Zárraga (1951–1962) 1960-luku Amancio (1962–1976) Gregorio Benito (1969–1982) Ramón Grosso (1964–1975)

Miguel Ángel (1969–1985) Pirri (1964–1980) Manuel Sanchís (1965–1971) Manuel Velázquez (1965–1977) Ignacio Zoco (1962–1974) 1970-luku José Antonio Camacho (1973–1989) Vicente del Bosque (1973–1984) Mariano García Remón (1971–1983) Juanito (1977–1987) Günter Netzer (1973–1976) Santillana (1971–1988) Uli Stielike (1977–1985) 1980-luku Emilio Butragueño (1984–1995) Paco Buyo (1986–1996) Chendo (1982–1998) Ricardo Gallego (1980–1989) Rafael Gordillo (1985–1992) Fernando Hierro (1989–2003) Rafael Martín Vázquez (1983–1990, 1992–1995) Míchel (1986–1996) Hugo Sánchez (1985–1992) Manolo Sanchís (1983–2001) Jorge Valdano (1984–1987)

1990-luku Alfonso (1991–1995) Rafael Alkorta (1993–1997) Ivan Helguera (1999-2007) Bodo Illgner (1996–1999) Michael Laudrup (1994–1996) Luis Enrique (1991–1996) Steve McManaman (1999–2003) Predrag Mijatović (1996–1999) Fernando Morientes (1997–2005) Fernando Redondo (1994–2000) Roberto Carlos (1996–2007) Clarence Seedorf (1996–1999) Davor Šuker (1996–1999) Iván Zamorano (1992–1996) 2000-luku David Beckham (2003–2007) Luís Figo (2000–2005) Claude Makélélé (2000–2003) Michael Owen (2004–2005) Ronaldo (2002–2007) Zinédine Zidane (2001–2006)

Stadion ja harjoituskeskus

Pääartikkeli: Estadio Santiago Bernabéu ja Ciudad Real Madrid

Real Madrid pelaa kotiottelunsa Estadio Santiago Bernabéulla.

Real Madrid on pelannut 1940-luvun lopusta lähtien Paseo de la Castellanan varrella Madridissa sijaitsevalla Estadio Santiago Bernabéulla. 14. joulukuuta 1947 käyttöön otetulle stadionille mahtuu nykyään 80 354 katsojaa. Stadionin alkuperäinen nimi oli samalla alueella sijainneen vanhan stadionin mukaan Nuevo Estadio Chamartín, mutta se nimettiin uudelleen 4. tammikuuta 1955 seuran pitkäaikaisen puheenjohtajan Santiago Bernabéun kunniaksi. Runsas remontoiminen on pitänyt stadionin Espanjan nykyaikaisimpiin kuuluvana.

Vuodesta 2005 Real Madrid on harjoitellut Valdebebasin puistossa lähellä Barajasin lentoasemaa sijaitsevassa uudessa harjoituskeskuksessaan Ciudad Real Madridissa. Ennen tätä seuran harjoituskeskuksena toimi kotistadionin tavoin Paseo de la Castellanan varrella sijainnut Ciudad Deportiva. Santiago Bernabéun kaudella rakennettu vanha harjoituskeskus myytiin Madridin kaupungille vuonna 2003 ja alueelle on rakenteilla Cuatro Torresin yrityspuisto.

Aikaisemmat stadionit

Ensimmäisinä vuosinaan Real Madrid pelasi useilla pienemmillä kentillä, mutta sen ensimmäinen varsinainen stadion oli Campo de O'Donnell, joka sijaitsi Calle de Narváezin, Calle de O'Donnellin, Calle del Duque de Seston ja Calle de Fernán Gonzálezin välisellä alueella, lähellä Retiron puistoa. Seura siirtyi kentälle vuonna 1910, ja maksoi sen omistajalle 1 000 pesetan kuukausivuokraa. Seura tasoitti kentän ja rakensi sen reunalle 200-paikkaisen katsomon ja ympärille aidan. 6 000 pesetan rakennuskustannukset rahoitettiin seuran jäsenten lahjoituksilla. Virallisia avajaisia vietettiin 31. lokakuuta 1912 ottelulla Irún Sporting Clubia vastaan.

Vuonna 1923 Madrid joutui jättämään O'Donnellin, kun yleisökapasiteetti alkoi käydä pieneksi ja omistaja halusi kehittää maata. Väliaikaisratkaisuna seura siirtyi Ciudad Linealin pyöräilystadionille (Velódromo de la Ciudad Lineal), jonka keskellä ollut nurmikenttä sopi jalkapallon pelaamiseen. Alueen omisti Arturo Sorian perikunta, joka vuokrasi sen seuralle. Stadionilla oli tilaa 8 000 katsojalle.

17. toukokuuta 1924 avattiin Estadio Chamartín ottelulla FA Cupin hallitsevaa mestaria, englantilaista Newcastle Unitedia vastaan. Stadion oli arkkitehti José María Castellin suunnittelema ja sillä oli alun perin 15 000 katsojapaikkaa. Se sijaitsi kaupungin laitamilla, Paseo de la Castellanan varrella. Stadion tuhoutui sisällissodassa lähes täysin, kun kenttää käytettiin vankileirinä ja rakenteita polttopuuna. Nykyinen stadion Santiago Bernabéu rakennettiin osin Chamartínin vanhan stadionin päälle.

Symbolit

Peliasu

Madridin peliasu 1900-luvun alkupuolelta.

Real Madrid tunnetaan kokovalkoisesta kotipeliasustaan, josta juontavat juurensa myös seuran lempinimet Los Blancos (suom. valkoiset) ja Los Merengues (suom. marengit). Seuran aivan ensimmäinen peliasu koostui valkoisista paidasta ja housuista ja mustista sukista. Mallia otettiin perinteikkään englantilaisseuran Corinthiansin peliasusta. Ennen vakiintumista kokovalkoiseen peliasuun vuonna 1955 sukkien väri vaihteli sinisestä mustaan ja yhdessä vaiheessa myös housut olivat mustat. Vierasasujen väri on vaihdellut violetista, mustaan ja siniseen.

Vuonna 1980 Real Madrid teki Adidaksen kanssa sopimuksen peliasujen valmistamisesta. Kaudella 1982–1983 kodinkonevalmistaja Zanussista tuli ensimmäinen yritys, jolle myytiin mainostilaa Real Madridin pelipaidasta.

Real Madridin toinen peliasu on nykyään väriltään musta ja kolmas violetti. Pelipaitojen edustaa koristaa seuran, valmistajan ja pääsponsori Bwinin tunnuksien lisäksi erityinen Best Club XX Century -tunnus. Tunnus on Kansainvälisen jalkapalloliiton kunnianosoitus seuralle sen pitkästä ja menestyksekkäästä historiasta, ja Real Madrid on ainoa seura maailmassa, joka saa käyttää tunnusta.

Valmistajat Adidas (1980–1986) Hummel (1986–1994) Kelme (1994–1998) Adidas (1998–)

Sponsorit Zanussi (1982–1985) Parmalat (1985–1989) Reny Picot (1989–1991) Otaysa (1991–1992) Teka (1992–2001) Realmadrid.com (2001) Siemens Mobile (2002–2005) Siemens (2005–2006) BenQ-Siemens (2006–2007) Bwin (2007–2010)

Tunnus

Real Madridin alkuperäinen tunnus vuodelta 1902.

Seuran ensimmäinen tunnus koostui tyylitellyistä valkoisista nimikirjaimista M, F ja C pyöreällä sinisellä taustalla. 1900-luvun ensimmäisinä vuosina pelipaidoissa käytettiin virallisissa otteluissa sääntöjen mukaan kuitenkin Madridin kaupungin vaakunaa seuran tunnuksen sijaan. Ensimmäinen muutos tunnukseen tuli vuonna 1908, jolloin väritys muuttui päinvastaiseksi ja kirjaimet aseteltiin ympyrän muotoon. Nykyinen tunnus perustuu tähän samaan malliin.

Vuonna 1920 seura sai kuningas Alfonso XIII:ltä tittelin Real (suom. kuninkaallinen) ja tunnuksen huipulle lisättiin tämän merkiksi kruunu. Kruunu jouduttiin kuitenkin poistamaan jo vuonna 1931, kun kaikki kuninkaalliset symbolit kiellettiin Espanjan toisen tasavallan julistamisen myötä. Samassa yhteydessä tunnuksen pääväri muuttui keltaiseksi ja siihen lisättiin Kastiliaa kuvaava violetti poikkiraita.

Tiedosto:Realmadridcrest.gif

Kaikki Real Madridin käyttämät tunnukset.

Kruunu palasi tunnukseen sisällissodan ja Francisco Francon valtaannousun jälkeen vuonna 1941. Sittemmin kruunua on pienennetty, poikkiraita vaihtunut siniseksi ja nimikirjainten asettelua korjattu, mutta muutoin tunnus on pysynyt muuttumattomana.

Hymni

Real Madridin hymni on vuodelta 1952 ja nimeltään "¡Hala Madrid!". Sen ovat säveltäneet ja sanoittaneet Mercedes Amor Fariña, Marino García González ja Antonio Villena Sánchez, ja sen alkuperäisversion esittää José de Aguilar. Tarinan mukaan hymni sai alkunsa Madridin ja Aranjuezin välisellä junamatkalla ja sen ensimmäiset säkeet kirjattiin La Rana Verde -nimisen (suom. Vihreä sammakko) ravintolan serviettiin. Vuoden 2002 satavuotisjuhlallisuuksien kunniaksi tehtiin myös uusi hymni, "Himno del Centenario". Sen sävelsi ja sanoitti popyhtye Mecanosta tunnettu José María Cano ja esittää tenori Plácido Domingo. Uusi hymni ei korvaa vanhaa, vaan molemmat soivat usein Santiago Bernabéulla ennen Real Madridin kotiotteluita.

Vuonna 2005 flamencolaulaja José Mercé levytti oman persoonallisen versionsa alkuperäisestä hymnistä Real, la película -elokuvaa varten.

Hallinto

Real Madrid on yksi harvoista suurista jalkapalloseuroista, jota hallitaan kuin tavallista yhdistystä ja joka on jäsentensä (esp. socios) yhteisomistuksessa. Espanjan pääsarjassa vastaavalla tavalla toimivia seuroja ovat vain Athletic, Barcelona ja Osasuna, muiden muututtua niin sanotuiksi urheiluosakeyhtiöiksi (esp. sociedad anónima deportiva, SAD). Jäseniä on yhteensä noin 93 000, ja he valitsevat seuran puheenjohtajan neljän vuoden välein pidettävässä vaalissa.

Puheenjohtajat

Tiedosto:Ramón Calderón2.jpg

Real Madridin puheenjohtajana on vuodesta 2006 toiminut Ramón Calderón.

Real Madridilla on ollut historiansa aikana yhteensä 17 puheenjohtajaa. Heistä ensimmäiseksi lasketaan usein Julián Palacios, joka johti Football Club Sky -nimisestä seurasta eronnutta joukkoa ennen Madrid Football Clubin virallista perustamista vuonna 1902. Pitkäaikaisin ja menestynein puheenjohtajista on Santiago Bernabéu, joka toimi tehtävässä yhteensä 35 vuotta (1943–1978). Adolfo Meléndez on puheenjohtajista ainoa, joka on toiminut tehtävässä kahteen eri otteeseen (1908–1916 ja 1939–1940). Nykyinen puheenjohtaja Ramón Calderón on toiminut tehtävässä vuodesta 2006.

Julián Palacios (1900–1902) Juan Padrós (1902–1904) Carlos Padrós (1904–1908) Adolfo Meléndez (1908–1916, 1939–1940) Pedro Parages (1916–1925) Luis de Urquijo (1926–1929) Luis Usera Bugallal (1929–1935) Rafael Sánchez Guerra (1935–1939) Antonio Santos Peralba (1940–1943)

Santiago Bernabéu (1943–1978) Luis de Carlos (1978–1985) Ramón Mendoza (1985–1995) Lorenzo Sanz (1995–2000) Florentino Pérez (2000–2006) Luís Gómez-Montejano Arroyo (2006) Fernando Martín Álvarez (2006) Ramón Calderón (2006–)

Valmennus

Valmennusryhmä kaudella 2007–2008:

• Päävalmentaja: Bernd Schuster
• Apuvalmentaja: Manuel Ruiz
• Apuvalmentaja:
• Kuntovalmentaja: Walter di Salvo
• Maalivahtivalmentaja:

Päävalmentajat

Real Madridin menestynein valmentaja on seuraa vuosina 1960–1974 valmentanut Miguel Muñoz, joka aiemmin teki myös mittavan pelaajauran seurassa. Hänen johdollaan seura voitti muun muassa yhdeksän Espanjan pääsarjamestaruutta ja kaksi Euroopan cupia. Kesästä 2007 edustusjoukkuetta on valmentanut saksalainen Bernd Schuster, joka pelasi seurassa 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Aikaisemmin hän on valmentanut lukuisia pienempiä seuroja Espanjassa, Saksassa ja Ukrainassa.

Arthur Johnson (1910–1920) Juan de Carcér (1920–1926) Pedro Llorente (1926–1927) José Berraondo (1927–1929) José Quirante (1929–1930) Lippo Hertza (1930–1932) Robert Firsth (1932–1934) Francisco Bru (1934–1941) Juan Armet (1941–1943) Ramón Encinas (1943–1945) Jacinto Quincoces (1945–1946, 1947–1948) Baltasar Albéniz (1946–1947, 1950–1951) Michael Keeping (1948–1950) Héctor Scarone (1951–1952)

Juan Antonio Ipiña (1952–1953) Enrique Fernández (1953–1954) José Villalonga (1954–1957) Luis Carniglia (1957–1959) Miguel Muñoz (1959, 1960–1974) Manuel Fleitas (1959–1960) Luis Molowny (1974, 1977–1979, 1982, 1985–1986) Miljan Miljanić (1974–1977) Vujadin Boškov (1979–1982) Alfredo Di Stéfano (1982–1984, 1990–1991) Amancio Amaro (1984–1985) Leo Beenhakker (1986–1989, 1992) John Toshack (1989–1990, 1999) Radomir Antić (1991–1992)

Benito Floro (1992–1994) Vicente del Bosque (1994, 1996, 1999–2003) Jorge Valdano (1994–1996) Arsenio Iglesias (1996) Fabio Capello (1996–1997, 2006–2007) Jupp Heynckes (1997–1998) Guus Hiddink (1998–1999) Carlos Queiroz (2003–2004) José Antonio Camacho (2004) Mariano García Remón (2004) Vanderlei Luxemburgo (2004–2005) Juan Ramón López Caro (2005–2006) Bernd Schuster (2007–)

Talous

Liikevaihdon jakautuminen kaudella 2005–2006 (milj. €)
Stadionin lipunmyynti	84,865
Ystävyysottelut ja kansainväliset kilpailut	18,671
Televisiointioikeudet	72,725
Markkinointi	115,955
Yhteensä	292,216

Ramón Mendozan (1985–1995) ja Lorenzo Sanzin (1995–2000) puheenjohtajakausilla Real Madrid oli pahasti velkaantunut, mutta talous kääntyi nousuun Florentino Pérezin (2000–2006) kaudella. Kuuden vuoden aikana liikevaihto kasvoi 250 prosentilla: Vuonna 2006 liikevaihto oli 292 miljoonaa euroa, kun se kuutta vuotta aikaisemmin oli 118 miljoonaa euroa. Yhtenä vaikuttavana tekijänä tähän oli se, että Pérezin kaudella seuraan hankittiin joka vuosi vähintään yksi kallis tähtipelaaja. Real Madridin Juventukselle Zinédine Zidanesta vuonna 2001 maksama noin 46 miljoonaa puntaa on lajin siirtokorvausennätys. Pérez hyödynsi seuran jo olemassa olleen sekä pelaajien mukanaan tuoman markkinointipotentiaalin muun muassa Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa järjestettyjen mainos- ja harjoituskiertueiden avulla. Esimerkiksi sen neljän kauden aikana, jonka David Beckham pelasi Real Madridissa, keräsi seura pelkästään mainossopimuksista ja kannattajatuotemyynnistä tuloja 440 miljoonaa euroa. Konsulttiyhtiö Deloitten vuosittaisessa liikevaihtoon perustuvassa Football Money Leaguessa Real Madrid otti Manchester Unitedilta kärkipaikan kaudella 2004–2005 ja piti sen myös kaudella 2005–2006, jolloin toisena oli Barcelona.

Tärkein yksittäinen syy seuran talouskasvulle oli kuitenkin Madridin keskustassa sijainneen harjoituskeskuksen alueen myyminen vuonna 2001 neljälle yksityiselle yritykselle (Repsol, Mutua Madrileña, Sacyr Vallehermoso ja OHL). Seura sai kaupassa noin 480 miljoonaa euroa, jolla se kuittaisi 285 miljoonan euron velkansa ja rakensi uuden harjoituskeskuksen Madridin laitamille. Suuri kauppahinta herätti myös kritiikkiä ja epäilyksiä mahdollisesta julkisen sektorin laittomasta vetoavusta, mutta Euroopan komission tekemässä selvityksessä viitteitä väärinkäytöksistä ei löytynyt.

Suuri tulonlähde on myös televisiointioikeudet. Marraskuussa 2006 Real Madrid teki tuotantoyhtiö Mediapron kanssa seitsenvuotisen sopimuksen televisiointioikeuksista, jolla seura ansaitsee 160 miljoonaa euroa kaudessa ja yhteensä yli 1,1 miljardia euroa.

Kannattajat

Real Madridin kannattajia kutsutaan nimellä madridistas. Seuran virallinen maailmanlaajuinen kannattajakerho on nimeltään Carnet Madridista. Kerhon jäsenetuihin kuuluu muun muassa neljästi vuodessa ilmestyvä Hala Madrid -jäsenlehti. Kerho perustettiin syyskuussa 2001 ja kesällä 2007 seuran edustusjoukkueen uusi päävalmentaja Bernd Schuster sai jäsenkortin numero 473 546. Se on seuran omien sanojen mukaan jäsenmäärässä mitattuna maailman suurin urheiluseuran kannattajakerho.

Seuralla on myös yli 1 800 virallista paikallista kannattajayhdistystä (esp. peñas) ympäri maailman, Espanjan lisäksi lähes 30 muussa maassa. Lisäksi seuralla on muutamia poliittisistakin mielipiteistään tunnettuja niin sanottuja äärikannattajaliikkeitä (esp. ultras), joista tunnetuimmat ja näkyvimmät ovat Ultras Sur ja Orgullo Vikingo.

Urheilumarkkinointiyhtiö Sportfiven vuonna 2007 Euroopan viidessä suurimmassa jalkapallomaassa Espanjassa, Italiassa, Englannissa, Ranskassa ja Saksassa tekemän kyselyn mukaan Real Madrid on 20 miljoonalla kannattajallaan maanosan suosituin jalkapalloseura. Toiseksi sijoittui Barcelona (19 miljoonaa) ja kolmanneksi Juventus (12 miljoonaa).

Real, la película

Tiedosto:Real, la película.jpg

Real, la película -elokuvan mainosjuliste.

Real, la película (engl. Real: The Movie) on dokumentaarinen ja osin fiktiivinen elokuva Real Madridista, sen historiasta ja sen kannattajista ympäri maailmaa. Se koostuu Caracasissa (Venezuela), Madridissa (Espanja), New Yorkissa (Yhdysvallat), Tokiossa (Japani) ja Ziguinchorissa (Senegal) kuvatuista lyhytelokuvista, joissa viisi erilaista kannattajaa kertovat oman tarinansa. Tarinoiden lomassa nähdään leikkeitä Real Madridin otteluista ja seurataan pelaajien ja valmennushenkilökunnan valmistautumista Barcelonaa vastaan pelattavaan Espanjan pääsarjan klassikko-otteluun (esp. El Clásico).

Elokuvan ohjasi Borja Manso ja sen ensi-ilta oli 25. elokuuta 2005 seuran kotistadionilla Santiago Bernabéulla. Sittemmin se on ollut teatterilevityksessä ainakin Espanjassa, Kreikassa, Singaporessa, Japanissa ja Thaimaassa. Elokuva oli esillä myös vuoden 2005 Cannesin elokuvajuhlilla.

Real Madrid TV

Real Madridin oma televisioasema Real Madrid TV lähettää satelliitin välityksellä espanjan- ja englanninkielistä ohjelmaa 24 tuntia vuorokaudessa. Uutisten ja historiakatsausten ohella kanava lähetti kaudella 2006–2007 suorana jalkapallon reservijoukkueen Castillan kaikki ottelut sekä koripallon edustusjoukkueen ottelut ULEB Cupissa.

Kesäkuussa 2007 Real Madrid avasi myös oman virallisen kanavansa Internetin suositussa YouTube-videopalvelussa.

Kilpailijat

FC Barcelona

Real Madridin pahin kilpakumppani kotimaassa on FC Barcelona, jonka kanssa välit ovat olleet aika-ajoin todella huonot. Real Madrid ja FC Barcelona ovat Espanjan kaksi suurinta ja menestyneintä seuraa, ja taistelevat usein sarjamestaruudesta keskenään. Seurojen kohtaaminen kahdesti kaudessa niin sanotussa El Clásicossa (suom. klassikko) saa laajasti huomiota ympäri maailmaa. Seurojen välinen kitka juontaa juurensa pois pelikentiltäkin, Espanjan historiaan ja politiikkaan. Seurat on alusta alkaen nähty kilpailevien Kastilian ja Katalonian alueiden sekä Madridin ja Barcelonan kaupunkien edustajina. Myös kenraali Francisco Franco ja Espanjan aluepolitiikka tulevat aina esiin, kun seurojen välisestä kitkasta puhutaan. Franco pyrki hyötymään Real Madridin kansainvälisestä menestyksestä ja samalla hänen hallintonsa yritti avoimesti tukahduttaa kaikki alueelliset identiteetit ja muun muassa kielsi katalaanin kielen julkisen käytön.

Mieliin on jäänyt erityisesti vuoden 1943 Espanjan cupin välierien toinen osaottelu Real Madridin ja Barcelonan välillä. Barcelona voitti ensimmäisen osaottelun kotikentällään maalein 3–0, mutta kärsi toisessa osaottelussa 11–1-murskatappion. Syy tulokseen oli Francon poliisien vierailu Barcelonan pukukopissa ennen ottelun alkua ja ilmoitus, että Franco haluaa Real Madridin voittavan. Myöhemmin seurat kiistelivät Alfredo Di Stéfanon pelaajaoikeuksista, jotka lopulta päätyivät Real Madridille vuonna 1953. Vuonna 2000 vastaavanlaista huomiota herätti Luís Figon siirtyminen Real Madridiin viiden Barcelonassa pelatun kauden jälkeen. Figon palatessa Camp Noulle uuden seuransa kanssa tervehti kotiyleisö entistä suosikkiaan muun muassa heittämällä kentälle sian pään tämän ollessa antamassa kulmapotkua.

Atlético Madrid

Real Madridin paikallisvastustaja on Atlético Madrid, jota vastaan pelatut ottelut ovat aina kuumia ja tapahtumarikkaita. Seurojen yhteinen historia ulottuu vuoteen 1904, jolloin joukko Realin toimintaan pettyneitä pelaajia siirtyi Atléticoon. Alkuaikoina kilpailua lietsoi myös Atléticon tausta työväenluokan seurana, kun taas Realin kannattajat olivat keskiluokasta. Nykyään nämä rajat ovat tosin paljolti himmenneet.

Laajempaa kansainvälistä huomiota seurojen välinen kilpailu sai ensimmäistä kertaa kauden 1958–1959 Euroopan cupissa, jonka välierissä seurat kohtasivat. Tilanne oli kahden ottelun jälkeen tasan 2–2, joten ratkaisu venyi kolmanteen osaotteluun. Real Madrid voitti ratkaisevan ottelun 2–1, ja eteni loppuotteluun ja lopulta neljänteen peräkkäiseen cup-voittoonsa.

Mielenkiintoista on myös se, että Real Madridissa seuraikonin asemassa oleva edustusjoukkueen kapteeni Raúl edusti juniorina Atléticoa.

Yhteiskunnallinen toiminta

Fundación Real Madrid on Real Madridin vuonna 1997 perustettu säätiö, joka toimii seuran jäseniltä, lahjoituksista ja sponsoreilta saatavin varoin. Säätiön tavoite on edistää urheilun sosiaalisia, eettisiä ja kulttuurisia arvoja. Tärkeintä ja näkyvintä osaa säätiön toiminnasta edustavat jalka- ja koripallokoulut, joita järjestetään Espanjan lisäksi Ibero-Amerikan alueella. Espanjassa säätiö järjestää lisäksi yhteiskuntaan sopeuttavia urheilukouluja pakolaisille ja vangeille sekä toimintaa vanhuksille ja lastensairaaloiden potilaille. Foro Luis de Carlos -nimen alla säätiö järjestää ajankohtaisia urheiluaiheisia keskustelu- ja koulutustilaisuuksia.

Kesällä 2006 Real Madrid perusti yhdessä Madridin eurooppalaisen yliopiston (Universidad Europea de Madrid, UEM) kanssa niin sanotun urheiluyliopiston. Escuela de Estudios Universitarios Real Madrid – Universidad Europea de Madrid -nimellä toimiva koulu tarjoaa jatko-opintoja muun muassa urheilulääketieteessä, journalismissa, markkinoinnissa, fysioterapiassa ja urheilumanageroinnissa. Koulun johtajana toimii seuran entinen pelaaja, valmentaja ja urheilutoimenjohtaja Jorge Valdano. Ensimmäiset noin 40 opiskelijaa saivat diplominsa kesällä 2007.

Trofeo Santiago Bernabéu

Trofeo Santiago Bernabéu on vuodesta 1979 pelattu kutsuturnaus, jonka Real Madrid järjestää edesmenneen puheenjohtajansa Santiago Bernabéun kunniaksi. Vuosina 1979–1984 ja 1986 turnaukseen otti osaa neljä joukkuetta ja se koostui välieristä, pronssiottelusta ja loppuottelusta. Vuonna 1985 ja vuodesta 1987 on pelattu vain yksi ottelu Real Madridin ja toisen kutsutun joukkueen välillä lukuun ottamatta vuotta 2002, jolloin turnaus pelattiin jälleen neljän joukkueen kesken Real Madridin satavuotisjuhlallisuuksien vuoksi.

Turnauksen voittajat vuosittain:

1979: Bayern München 1980: Bayern München 1981: Real Madrid 1982: HSV 1983: Real Madrid 1984: Real Madrid 1985: Real Madrid 1986: Dynamo Kiova 1987: Real Madrid 1988: Milan

1989: Real Madrid 1990: Milan 1991: Real Madrid 1992: Ajax 1993: Internazionale 1994: Real Madrid 1995: Real Madrid 1996: Real Madrid 1997: Real Madrid 1998: Real Madrid

1999: Real Madrid 2000: Real Madrid 2001: Internazionale 2002: Bayern München 2003: Real Madrid 2004: Universidad 2005: Real Madrid 2006: Real Madrid

Muut lajit

Pääartikkeli: Real Madrid (koripallo)

Manolo Santana voitti tenniksen miesten kaksinpelin Wimbledonissa vuonna 1966 edustaessaan Real Madridia.

Jalkapallon ja koripallon lisäksi seuralla on ollut toimintaa lukuisissa muissa lajeissa, jotka ovat kukin kuitenkin yksi kerrallaan hiipuneet. Näihin kuuluvat baseball, käsipallo, lentopallo, nyrkkeily, paini, pelota, pöytätennis, rugby, šakki, tennis, uinti, voimistelu ja yleisurheilu.

Parhaiten seura on näistä menestynyt lentopallossa. Lentopallojaosto perustettiin vuonna 1952 ja kaksi vuotta myöhemmin seura voitti ensimmäisen 12:sta cup-mestaruudestaan. Suurin menestys ajoittui kuitenkin 1970-luvulle, jolloin seura voitti seitsemän sarjamestaruutta. Mainitsemisen arvoinen on myös tennispelaaja Manolo Santanan miesten kaksinpelin voitto Wimbledonissa vuonna 1966.

Syyskuussa 2006 Real Madridin varapuheenjohtaja Juan Mendoza kertoi seuran olevan kiinnostunut rugbytoimintansa elvyttämisestä. Tämä tapahtuisi jo olemassa olevan paikallisseuran CRC Madrid Noroesten kautta. Seura on kotoisin Madridin naapurikunnasta Pozuelo de Alarcónista ja pelaa Espanjan pääsarjassa División de Honorissa. Samassa yhteydessä Mendoza mainitsi myös naisjalkapallo- ja futsaljaoston olevan seuran suunnitelmissa. Puheenjohtaja Ramón Calderón puolestaan kertoi lokakuussa 2006 seuran suunnitelmista sponsoroida Formula 1 -autoa kauden 2007 Espanjan Grand Prix'ssä ja mahdollisesti toisessakin osakilpailussa.

Aiheesta muualla

• Real Madridin virallinen sivusto (englanniksi) (espanjaksi) (japaniksi)
• Real Madrid YouTubessa (espanjaksi)
• Real Madrid urheilulehti Marcan sivustolla (espanjaksi)
• RealMadridFIN.net
• RealmadridFans.org (espanjaksi)

Primera División 2020–2021

• Alavés
• Athletic
• Atlético Madrid
• Barcelona
• Betis
• Cádiz
• Celta
• Eibar
• Elche
• Getafe
• Granada
• Huesca
• Levante
• Osasuna
• Real Madrid
• Real Sociedad
• Sevilla
• Valencia
• Valladolid
• Villarreal

Mestarien liiga 2017–2018

Pudotuspelivaiheeseen selviytyneet joukkueet
Barcelona | Basel | Bayern München | Beşiktaş | Chelsea | Juventus | Liverpool | Manchester City | Manchester United | Porto | PSG | Real Madrid | Roma | Sevilla | Šah’tar Donetsk | Tottenham