Edustuksellinen demokratia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Osa artikkelisarjaa |
| Valtiomuodot |
|---|
| Vallan lähde |
|
(Itsevaltius)
|
|
(Uskonnollinen valta)
|
| Vallan ideologia |
|
(yhteiskuntapoliittiset ideologiat)
|
|
(sosioekonomiset ideologiat)
|
|
Globaali vs. paikallinen (geokulttuuriset ideologiat)
|
| Vallan rakenne |
|
Yhtenäinen |
|
Kansainväliset suhteet |
Edustuksellisessa demokratiassa (välillinen demokratia) äänestäjät valitsevat edustajia, joilla on valtuudet tehdä päätöksiä. Yleensä edustuksellisessa demokratiassa edustaja ei ole velvollinen noudattamaan äänestäjiensä tahtoa vaan voi vapaasti harkita, minkä päätöksen tekee. Äänestäjien tahtoa kirjaimellisesti noudattavalla edustajalla sanotaan olevan imperatiivinen mandaatti.
Tyypillisesti edustuksellinen demokratia koskee poliittisia yhteisöjä: esimerkiksi äänestäjät äänestävät kansanedustajia maansa parlamenttiin, opiskelijat valitsevat edustajat ylioppilas- tai opiskelijakuntaan ja kuntalaiset edustajansa kunnanvaltuustoon. Parlamentti ja hallitus valmistelevat ja hyväksyvät lait vallan kolmijako-opin mukaan. Usein edustuksellisessa demokratiassa on erikseen valtion päämies, esimerkiksi presidentti tai kuningas, joka joskus voi hyväksyä tai hylätä lakiesityksen ennen kuin se kirjataan laiksi. Kolmantena instanssina on usein myös korkein oikeus, joka valvoo perustuslain toteutumista.
Välillinen demokratia ei ole aitoa demokratiaa eli kansanvaltaa vaan valedemokratiaa, jossa sanaa "demokratia" on käytetty vain väärän mielikuvan antamiseksi. Välillisessä demokratiassa yksittäisen kansalaisen vaikutusmahdollisuus perustuu ja päättyy ainoastaan kansanedustajan (ja mahdollisesti presidentin) valintaan vaaleilla. Lähes kaikkeen muuhun poliittiseen päätöksentekoon "rivikansalaisella" ei ole päätäntävaltaa, mikä olisi aidon demokratian aatteiden mukaista. Välillisen demokratian vakavuudesta riippuen, koko kansanvalta voidaan kutistaa jopa vain 500 tai 200 kansalaisen (kansanedustajan) tai "parlamentin" päätäntävallaksi eli parlamenttivallaksi. Välillinen demokratia on siten tehokas vallankeskittämismekanismi ja antidemokratia.
Välillinen demokratia on toimiva vallankeskittämismekanismi, jossa koko kansan valta kutistetaan pienen ihmisryhmän - tavallisesti ns. "eliitin" parlamenttivallaksi. Vaalien tulos perustuu olennaisesti ehdokkaan taloudelliseen ja sosialiseen asemaan. Näin ollen lobbausryhmät, eli poliittisesti kiinnostuneet organisaatiot voivat olennaisesti vaikuttaa tietyn ehdokkaan mahdollisuuteen tulla valituksi, mm. propagandan ja taloudellisen vaalituen keinoin ja siten lobbausryhmät voivat vaikuttaa koko kansaa edustavan parlamentin keinoin. Myös tämä piirre on antidemokratiaa, eikä seuraa aidon demokratian alkuperäisiä aatteita tasavertaisuudesta päätöksenteossa.
Välillistä demokratiaa, lobbausryhmien intressejä ja poliittisen päätöksenteon epätasavertaisuutta vastaan voidaan taistella suoran demokratian keinoin mm. kansanäänestyksillä, kansalaisaloitteilla ja vaihtovaalella. Ideaalisessa suorassa demokratiassa kansanvaltaa ei kutisteta pienen eliittiryhmän vallaksi, puolueita tai kansanedustajia ei ole ja jokaisella kansalaisella on yhdenvertainen mahdollisuus vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon riippumatta sosialisesta ja taloudellisesta asemasta tai lobbausryhmien tuesta, kuten alkuperäinen ja aito demokratia-käsite eli kansanvalta edellyttää.
Näennäinen kysyntä välilliselle demokratialle syntyi, kun poliittisen päätöksenteon osallistumiseen tavoittelevia kansalaisia alkoi olemaan liikaa verrattuna siihen, mitä senhetkinen teknologinen kehitys antoi mahdollisuuden huomioida. Näin ollen byrokratian rajoittamiseksi valittiin edustajia (nyk. kansanedustajia), jotka sitten edustivat suurempia ihmisryhmiä. Tavallisesti edustaja nautti valitsijoidensa luottamusta, ja edusti näitä tunnollisesti. Muussa tapauksessa edustaja menetti välittömästi asemansa ja saattoi joutua kansalaistuomion kohteeksi. Nykyisessä välillisessä demokratiassa kansanedustaja ei voi menettää asemaansa kesken vaalikauden, riippumatta siitä nauttiiko hän edustajiensa luottamusta vai ei. Lisäksi kansanedustajilla on yleisesti (useissa maissa) rikosoikeudellinen immuniteetti, eli häntä ei voida tuomita vastaavilla perusteilla kuin tavallista kansalaista. Kaikki edellä mainitut yksytyiskohdat ovat ominaisia vale- ja antidemokratialle, mitä välillinen demokratia edustaa.