Päihde

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Psykoaktiivisuus)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erilaisia päihteinä käytettäviä alkoholijuomia.
Joitain kolmiolääkkeitä käytetään myös väärin eli päihteinä.
Lajitelma erilaisia päihteenä käytettäviä aineita.
Heroiinia käytetään usein suonensisäisesti.

Päihteet ovat farmakologisen määritelmän mukaan ilman hoidollista tavoitetta käytetyt, psyykkisiin toimintoihin vaikuttavat aineet.[1] Yleisiä päihteitä ovat alkoholi, impattavat aineet ja huumeet, joista alkoholi sekä impattavat liimat ja liuottimet ovat laillisia päihteitä ja huumeet ovat kiellettyjä eli laittomia päihteitä tai sellaisiin rinnastettavissa olevia päihteitä.[2][3] Lääkkeet ovat päihteitä silloin kun niitä väärinkäytetään lääkinnällisen tarkoituksen sijaan päihtymistarkoituksessa.

Päihteet sisältävät psykoaktiivisia aineita eli keskushermostoon vaikuttavia yhdisteitä. Päihteet vaikuttavat keskushermostoon ja tajuntaan euforisoivasti, piristävästi, lamaavasti ja hallusinogeenisesti. Jos käyttäjälle muodostuu aineeseen riippuvuus ja toleranssi, ei käyttäjä välttämättä koe kovin voimakkaita vaikutuksia, vaan vaikutus on enemmänkin normalisoiva ja mahdolliset vieroitusoireet poistava. Monia päihteinä käytettyjä aineita käytetään myös lääkkeinä, erityisesti neurologisten ja psyykkisten sairauksien sekä kivun hoidossa.[4] Esimerkiksi heroiini kehitettiin alun perin särky- ja yskänlääkkeeksi, eikä sen uskottu aiheuttavan riippuvuutta.[5] Päihteitä käytetään myös joidenkin kulttuurien uskonnollisissa rituaaleissa ns. enteogeeneina.[6] Näitä ovat yleensä suoraan luonnosta saatavat päihteet.

Päihteet, huumeet ja lääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huume on 1960-luvun lopussa suomen kieleen yleistynyt lyhyempi muoto termistä huumausaine. Jonkin aineen määritteleminen huumausaineeksi tapahtuu lainsäädännöllisin perustein. Aine luokitellaan huumausaineeksi silloin, kun sitä käytetään muuhun kuin lääkinnälliseen tarkoitukseen.

Päihteiden ja huumeiden ero on myös kulttuurisidonnaista. Länsimaisessa kulttuurissa sallittuina päihteinä on perinteisesti pidetty alkoholia, kun taas esimerkiksi Etelä-Amerikassa yleisin päihde on ollut kokapensaan lehdet ja Kaakkois-Aasiassa kannabis. Tämä kulttuurisidonnaisuus on synnyttänyt jännitteitä, kun eri kulttuurien huumausainekäsitykset ovat kohdanneet esimerkiksi maahanmuuton seurauksena. Länsi-Euroopassa tällaiseksi kysymykseksi on noussut muun muassa mieto piriste khat, joka on Somaliassa, Etiopiassa ja Jemenissä yleisesti käytettyä ja sosiaalisesti hyväksyttyä, mutta joka länsimaissa yleensä luokitellaan huumeeksi.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päihteitä on käytetty ihmiskunnan koko tunnetun historian ajan. Arkeologisia todisteita psykoaktiivisten päihteiden käytöstä on löydetty ainakin viimeiseltä 10 000 vuodelta, ja historiallisia todisteita eri kulttuurien käyttämistä päihteistä viimeiseltä 5 000 vuodelta.[8] Käymismenetelmällä tuotettavat olut ja viini ovat tuhansia vuosia vanhoja keksintöjä. Hamppu ja oopiumiunikko on tunnettu tuhansia vuosia, ja niistä on saatu kannabista ja oopiumia. Tislattuja alkoholijuomia ja lääketeollisuuden valmistamia lääkkeitä ei kuitenkaan ollut olemassa ennen niiden keksimistä. Tislaus on verrattain uusi keksintö. Oopiumista alettiin valmistaa morfiinia 1800-luvulla ja sitä seurasi tehokkaamman heroiinin sekä muiden opidoidien valmistus.

Päihteet lääketieteellisesti määriteltyinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin mukaan päihde on "päihtymistarkoitukseen käytetty, psyykkisiin toimintoihin vaikuttava aine".[2] Päihteen ja elintarvikkeen raja on jossain tapauksissa vaikea määritellä, koska monet yleisesti käytetyt nautintoaineet, kuten esimerkiksi kahvi, sisältävät pieniä määriä päihdyttäviä ja riippuvuutta aiheuttavia aineita.[9]

Päihteillä voi olla seuraavanlaisia vaikutuksia, jotka aiheuttavat päihtymyksen:

  1. välittäjäaineiden vapautuminen lisääntyy tai vähenee
  2. MAO-entsyymien toiminta häiriintyy
  3. takaisinottoproteiinien toiminta häiriintyy
  4. päihde jäljittelee välittäjäaineiden toimintaa
  5. uusien välittäjäainemolekyylien tuotanto estyy.

Kun välittäjäaineiden vapautuminen lisääntyy tai vähenee, välittäjäaineita pääsee synapsirakoon enemmän tai vähemmän kuin tavallisesti. Amfetamiini vaikuttaa välittäjäaineiden vapautumista lisäävästi: amfetamiini saa viejähaarakkeen synapsirakkulat vapauttamaan kaiken adrenaliinin ja dopamiinin. Kun MAO-entsyymien toiminta häiriintyy, välittäjäaineet eivät hajoa kuten tavallisesti, vaan jäävät synapsirakoon. Amfetamiini vaikuttaa MAO-entsyymien toimintaa häiritsevästi: normaalisti dopamiini ja adrenaliini häviäisivät MAO-entsyymin hajottamana, mutta amfetamiini estää tämän hajotusprosessin. Kun takaisinottoproteiinien toiminta häiriintyy, välittäjäaineet eivät imeydy takaisin hermosoluun vaan jäävät synapsirakoon. Kokaiini vaikuttaa takaisinottoproteiinien toimintaa häiritsevästi. Kun päihde jäljittelee välittäjäaineen toimintaa, päihde kiinnittyy samaan reseptoriin kuin välittäjäaine. Kannabis vaikuttaa kiinnittymällä samaan reseptoriin kuin välittäjäaine. Kun uusien välittäjäainemolekyylien tuotanto estyy, välittäjäaineita ei synny niin paljon kuin tavallisesti.

Huumausaineet juridisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen huumausainelain mukaan huumausaineita ovat ne aineet ja valmisteet, jotka on lueteltu huumausaineita koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksissa vuodelta 1961 (Sopimussarja 43/65) sekä psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa vuodelta 1971 (Sopimussarja 60/76) tarkoitettuja aineita ja valmisteita. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksillä määrätään tarkemmin mitkä nämä aineet ja valmisteet ovat. Sosiaali- ja terveysministeriö päättää siten yksittäistapauksittain siitä, mitkä aineet tai valmisteet ovat huumausaineita. Ensimmäinen kansainvälinen huumeita rajoittava sopimus on kansainvälinen oopiumisopimus, joka tuli suomessa voimaan vuonna 1922.[10]

Päihteiden käyttötapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monia huumeita ja muita päihteitä voidaan esim. poltella savukkeissa tai piipussa, nuuskata nenään, syödä tai käyttää suoneen. Huumeilla on usein monia käyttötapoja.[11] Vuonna 2005 huumausaineiden ongelmakäyttäjiä arvioitiin Suomessa olevan 14 500—19 100.[12]

Suun kautta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monia huumeita, kuten kannabista, heroiinia ja amfetamiinia voidaan käyttää suun kautta. Kannabiksen vaikuttavan aineen voi sekoittaa ruokaan ja juomaan.[13]

Kokaiinin vaikutus kestää suun kautta otettuna pitempään kuin nuuskattuna tai poltettuna.[14]

Huumesieniä voi käyttää suun kautta.[15]

Polttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huumeiden polttaminen on huumeiden käyttötapa, jossa hengitetään huumeen palaessa syntyvää savua esimerkiksi savukkeen kautta. Käyttötapa aiheuttaa huumeiden muiden terveyshaittojen lisäksi myös hengityselinten sairauksia.[16]

Hasis valmistellaan ennen polttamista. Huumeiden polttamiseen tehdään erilaisia viritelmiä, kuten älyämpäri.[17]

Heroiinia käytetään nuuskauksen ja suonensisäisen käytön lisäksi polttamalla[18]. Kokaiinia poltettaessa vaikutukset kestävät vähemmän aikaa verrattuna muihin käyttötapoihin.[19]

Myös huumesieniä voi käyttää polttamalla.[20]

Nuuskaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nuuskaus

Huumeiden nuuskaus tarkoittaa huumeen vetämistä nenään hengityselimillä, jolloin huume imeytyy nenän kautta.

Imppaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Imppaus

Imppaus eli imppaaminen on haihtuvien aineiden, kuten nestekaasujen ja teknisten liuottimien, hengittämistä päihtymistarkoituksessa.

Piikitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suonensisäinen käyttö

Huumeita voidaan piikittää suoneen. Piikityksessä on suuri riski yliannostukseen, tulehduksiin ja tartuntatauteihin. Narkomaaneilta on jouduttu amputoimaan ruumiinosia, kun epäpuhtaat huumeet ovat aiheuttaneet verisuonivaurioita.[21]

Päihteiden vahingollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asiantuntijaraadin arvio päihteiden haitoista käyttäjälle ja muille Iso-Britanniassa vuonna 2010.[22][23]

Alkoholi aiheuttaa Suomessa eniten myrkytyskuolemia. Seuraavaksi yleisintä on kuolla lääkkeiden päihdekäyttöön. Yleisimmin kuollaan tällöin kodeiinin yliannostukseen tai tramadolin, buprenorfiinin tai metadonin käyttöön alkoholin kanssa.[24]

Iso-Britannian parlamentin alainen tieteellinen elin Science and Technology Select Committee laati vuonna 2005 seuraavan luokittelun, jossa päihteet asetetaan järjestykseen niiden haitallisuuden mukaan siten, että ensimmäisenä on ihmisille vahingollisin: heroiini, kokaiini, barbituraatit, metadoni, alkoholi, ketamiini, bentsodiatsepiini, amfetamiini, tupakka, buprenorfiini, kannabis, päihteinä käytettävät liuottimet, DOM, LSD, metyylifenidaatti, anaboliset steroidit, GHB, ekstaasi, alkyylinitriitit ja khat.[25]

Vuonna 2009 Iso-Britannian valtion johtava huumausaineasiantuntija professori David Nutt kommentoi tapaa, jolla Britanniassa sijoitetaan huumausaineita eri vaarallisuusluokkiin. Maan asiantuntijat ovat olleet erimielisiä mm. ekstaasin vaarallisuuden tasosta. Journal of Psychopharmacology julkaisi Nuttin artikkelin, jossa hän vertasi eksaasin ja hevosratsastuksen tilastollista vaarallisuutta. Artikkelissaan Nutt toi esiin, että hevosratsastus tuottaa Britanniassa vuosittain kymmenen henkilön kuoleman ja vielä useammin pysyvän hermostollisen vaurion. Hevosratsastus yhdistettiin myös vuodessa yli sataan liikenneonnettomuuteen, joihin liittyi usein myös kuolonuhreja. Ekstaasin osalta vakavia haittoja ilmeni yksi kymmentätuhatta altistuskertaa kohden, kun hevosratsastuksessa haittoja ilmeni yksi kolmeasataaviittäkymmentä altistuskertaa kohden. Nutt kritisoi artikkelissa sitä, miksi yhteiskunta sallii ja jopa kannustaa muihin vähintään yhtä riskialttiisiin, mielihyvää tuottaviin vapaa-ajan toimintoihin, mutta suhtautuu täysin toisella tapaa huumausaineiden käyttöön. Nuttin mukaan huumausainepolitiikan kehittyminen uskottavaan suuntaan vaatii suhteellisten haittojen ja riskien rationaalista arvioimista todistusaineiston perusteella.[26]

Vuonna 2010 Nutt kollegoineen kehitti 16-kriteerisen arviointimenetelmän päihteiden haittojen arvioimiseksi. Menetelmällä arvioitiin kahdenkymmen päihteen haittoja Iso-Britanniassa sekä käyttäjälle että muille. Kokonaishaittojen mukaan järjestys haitallisimmasta haitattomimpaan oli: alkoholi, heroiini, crack-kokaiini, metamfetamiini, kokaiini, tupakka, amfetamiini, kannabis, GHB, bentsodiatsepiinit, ketamiini, metadoni, mefedroni, butaani, khat, anaboiliset steroidit, ekstaasi, LSD, buprenorfiini, psilosybiinisienet.[23]

Samalla menetelmällä arvioitiin kahdenkymmen päihteen haittoja euroopanlaajuisesti vuonna 2015. Arviointia oli tekemässä asiantuntijoita 40:sta Euroopan valtiosta. Kokonaishaittojen mukaan järjestys haitallisimmasta haitattomimpaan oli: alkoholi, heroiini, crack-kokaiini, kokaiini, metamfetamiini, tupakka, amfetamiini, kannabis, GHB, metadoni, ketamiini, bentsodiatsepiinit, mefedroni, butaani, ekstaasi, khat, anaboliset steroidit, LSD, buprenorfiini, psilosybiinisienet.[27]

Nuorilla miehillä päihteet ja seksuaalinen riskikäyttäytyminen liittyvät vahvasti toisiinsa.[28]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sarvanti, Tapani: Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus. Väitöskirja: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipolitiikan laitos. Helsinki: Stakes, 1997. ISBN 951-33-0486-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Farmakologia ja toksikologia, 6. painos (2001) kappale 26. Riippuvuus ja väärinkäyttö
  2. a b Terveyskirjasto: Päihde
  3. Terveyskirjasto: Huume
  4. Päihdelinkki: Lääkkeet
  5. Panu Hietaneva: Kannabiskauppias Helsingin Sanomat 29.10.2009.
  6. Hallucinogens and Religion: Historical to Scientific Perspectives
  7. National Drug Intelligence Center:Intelligence Bulletin: Khat (Catha edulis) D.A.R.E UK: KhatThe Social History of Alcohol and Drugs: An Interdisciplinary Journal
  8. M.D. Merlin. "Archaeological Evidence for the Tradition of Psychoactive Plant Use in the Old World". Economic Botany 57 (3): 295–323.
  9. Kysymyksiä ja vastauksia kahvista kahvi.net: Paahtimoyhdistys. Viitattu 19.10.2009.
  10. Onnela, T: Yhdysvallat ja kansainvälisen huumepolitiikan synty
  11. Tietopaketti huumeista Irti Huumeista ry 11/2011.
  12. ”SAMANLAISIA NE ON KUIN MUUTKIN ASIAKKAAT” Opas opioidikorvaushoitolääkkeen apteekkijakeluun Tampereelle, Opinnäytetyö 2010, Hanna Haveri,Heidi Kannisto.
  13. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Amfetamiini , http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Kannabis , http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Heroiini
  14. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Kokaiini
  15. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Sienet
  16. Kannabis, www.päihdelinkki.fi
  17. Huumesanastoa, Irti Huumeista ry
  18. Heroiini, www.päihdelinkki.fi
  19. Kokaiini, www.päihdelinkki.fi, ks. laaja näkymä
  20. Sienet, www.päihdelinkki.fi
  21. Suonensisäinen käyttö ja riskien minimointi Päihdelinkki 1.11.2011.
  22. "Scoring drugs", The Economist 2.11.2010, data from "Drug harms in the UK: a multi-criteria decision analysis", by David Nutt, Leslie King and Lawrence Phillips, on behalf of the Independent Scientific Committee on Drugs. The Lancet.
  23. a b Drug harms in the UK: a multicriteria decision analysis Lancet 2010; 376: 1558–65
  24. Hiltunen, Pekka: Paha lääke. Image 06-07/2009.
  25. Drug classification: making a hash of it? Fifth Report of Session 2005–06, s. 176. (englanniksi)
  26. Equasy — An overlooked addiction with implications for the current debate on drug harms Journal of Psychopharmacology 2009 vol. 23 no. 1 3-5.
  27. European rating of drug harms Journal of Psychopharmacology June 2015 vol. 29 no. 6 655-660.
  28. http://savotta.helsinki.fi/halvi/tiedotus/lehti.nsf/e1e392ad852e72f5c225680000404fa8/4c3ed37b0343aa78c22576a2001bc328?OpenDocument

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dahl, Päivi & Hirschovits, Tanja: Tästä on kyse: Tietoa päihteistä. Helsinki: YAD, Youth Against Drugs, 2002. ISBN 951-97615-2-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Päihde.