Muuntohuume

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Muuntohuumeet eli design-huumeet ovat huumausaineiden eli lailla luvanvaraisiksi tai rikoslain kannalta kansan kielellä "laittomaksi" säädeltyjen psykoaktiivisten päihteiden (mukaanlukien huumausaineen erityistapauksessa alkoholilain määrittelemän etanolin) erilaisia muunnoksia, jotka haluttaisiin tulkittavan laittomiksi tai luvanvaraisiksi huumausaineiksi ja joita virheellisesti pidetään tai on ainakin pidetty yleisesti lakien, tarkemmin huumausaine- tai alkoholilain ulottumattomissa. Muuntohuume ja design-huume ovat sanoina ja termeinä negatiivisesti vahvasti asenteellisia ja varsinkin mediassa näitä termejä käytetään vakiintuntuneena nimityksenä kaikista tässä artikkelissa määritellyistä termeistä niiden viitekehyksestä riippumatta. Näitä sanoja ei tulisi siten käyttää kuin design-päihteistä, jotka ovat täydellä varmuudella tehty korvaamaan jokin tietty kielletty huumausaine ja jotka ovat tämän johdosta määritelty huumausaineeksi.

JWH-018, yksi lukuisista synteettisistä kannabinoideista
Psykoaktiivista 25C-NBOMe -yhdistettä imeytettynä imupaperiin.
MPPP
MPTP

Design-päihdelähde? on olemassaolevaan lailliseen tai laittomaan psykoaktiiviseen yhdisteeseen jälkikäteen tehty rakenteellinen muutos, jolla voi olla tai voi olla olematta alkuperäisen yhdisteen kaltaisia fysiologisia tai farmakologisia (psykoaktiivisia) vaikutuksia ja jota käytetään päihteenä humalatilan saavuttamiseksi riippumatta siitä, onko se suunniteltu ja valmistettu vaikuttamaan olemassaolevan luvanvaraisuuden tai laittomuuden kiertämiseksi. Design-päihteenä, ennen sen mahdollista huumausaineeksiluokittelua, voidaan pitää myös täysin täysin uudentyyppistä yhdistettä kuten JWH-018, joka on luultavasti alunperin kehitetty tutkimukskemikaaliksi, eli tarkoituksenmukaisesti psykoaktiiviseksi aineeksi tutkimuskäytössä. Design-päihteellä tarkoitetaan laajemmassa viitekehyksessä yhdistettä, joka on kehitetty nimenomaisesti tulkittavaksi lainsäädännön ulkopuoliseksi yhdisteeksi päihteenä käytettäessä.

Tutkimuskemikaalilla tarkoitetaan edelliseen viitaten usein virheellisesti design-päihdettä, jota käytetään psykoaktiivisena aineena humalatilan aikaasaamiseksi. Tutkimuskemikaalilla tulisi kuitenkin tarkoittaa mitä tahansa lääkekehityksessä tai muun tieteellisen tutkimuksen apuaineena käytettävää yhdistettä jonka vaikutusta tutkitaan tietyssä tieteellisessä eikä päihdekäytön viitekehyksessä, kuten esimerkiksi JWH-018:sta tai bromo-dragonflyä sillä tutkimuskemikaaleja ei ole alunperin suunniteltu, tarkoitettu tai välttämättä edes havaittu potentiaalisesti päihteenä käytettäviksi. Kummatkin esimerkkiyhdisteet ovat luokiteltu myöhemmin varsinaisiksi huumausaineiksi. Tutkimuskemikaalilla on myös suppeasti tarkoitettu yhdistettä nautittaessa sen fysiologisesti tai farmakologisesti aiheuttaman tajunnantilan muutoksen subjektiivista tutkimista.

KKP-aineella tarkoitetaan mitä tahansa edellistä termiä joka on huumausainelaissa määritelty kategorisesti kuluttajamarkkinoilta kielletyksi psykoaktiiviseksi aineeksi sen vaikutuksen tai oletetun vaikutuksen perusteella.

Ilmiön kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 Tullilaboratorio tunnisti 85 erilaista uutta kemiallista yhdistettä, joita pidetään design-päihteinä. Näistä 43 oli sellaisia, joita ei ollut tavattu Suomessa aikaisemmin. Vuonna 2012 Tullilaboratorio tunnisti 98 erilaista vastaavaa yhdistettä, joista 38:aa ei ollut tavattu Suomessa aikaisemmin.[1] Vuonna 2013 noin sadan vastaavan yhdisteen joukossa oli 20 aiemmin tunnistamatonta ainetta.[2] Vuonna 2014 uusia päihteeksi sopivia yhdisteitä löydettiin noin kolmekymmentä.[3]

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen EMCDDA:n varhaisen varoituksen järjestelmä löysi 24 uutta ainetta vuonna 2009. Vuonna 2010 löydettiin 41 uutta ainetta; vuonna 2011 löydettiin 49 uutta ainetta; vuonna 2012 löydettiin 73 uutta ainetta; vuonna 2013 löydettiin 81 uutta ainetta ja vuonna 2014 löydettiin 101 uutta ainetta. Yhteensä 369 uutta ainetta viidessä vuodessa.[4][5][6]

Lainsäädäntö ja sen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa uudet psykoaktiiviset aineet ovat laissa säätelemättömiä kunnes niitä käytetään lääkelain 1§:n muodostamassa viitekehyksessä lääkkeenä tai ne luokitellaan lääkkeiksi, kuluttajamarkkinoilta kielletyiksi psykoaktiivisiksi aineiksi tai huumausaineksi. Luokituksia päivitetään säännöllisesti. Nyttemmin EU-oikeuden tuomio[7] aiheutti sen, että joulukuussa 2014 Suomen huumausainelakiin lisättiin uusi kategoria kuluttajamarkkinoilta kielletyt psykoaktiiviset aineet (KKP-aineet) ja aiemmin 153 laittomasti ja ilman hallinnollisia luokittelupäätöksiä lääkeaineiksi luokiteltua "tutkimuskemikaalia" tai "design-päihdettä" siirrettiin valtioneuvoston päätöksellä kaikessa hiljaisuudessa lääkelain piiristä KKP-aineiksi.[8] Tuomioon liittyen[9] Suomi katsoi kirjallisissa huomautuksissaan (7.10.2013) ja (30.4.2014) sekä asioissa 14.5.2014 järjestetyssä suullisessa käsittelyssä että direktiivissä lääkkeellä tarkoitetaan myös aineita tai aineiden yhdistelmiä, joilla ei ole myönteistä vaikutusta ihmiskehossa ja "tahallaan unohti", että lääkelain tarkoitus on ylläpitää ja edistää lääkkeiden tarkoituksenmukaisen käytön turvallisuutta[10] ja että vain aineen käyttötarkoitus määrittelee, onko kyse lääkkeestä[11].

Aiemmat lääkeluettelopäätökset tällaisista "vain humalatilan aikaansaavista yhdisteistä" olivat myös vastoin KHO:n ratkaisua 2008:92[12], jossa vahvistettiin lääkkeeksi katsomisen tunnusmerkistö: aineen tuli lääkelain kontekstissa lääketurvallisuden nimissä lääkkeenä sitä käytettäessä suppean tulkinnan mukaan parantaa tai ehkäistä sairautta. Päätökset olivat Fimealta myös silloisen hallituksen esityksen (HE 303/2010)[13] ja myöhemmin kyseisen esityksen perusteella huumausainelain vastaisia, sillä

"Aineiden analoginen ja geneerinen luokittelu ei ole yksiselitteistä edes kemian ja farmakologian asiantuntijoiden piireissä eikä tällainen määrittely todennäköisesti olisi rikosoikeuden laillisuusperiaatteen mukainen. [...] Uusilla huumaavilla aineilla ei tyypillisesti ole lääkinnällistä tai teollistakaan käyttötarkoitusta. Lääkelain säännöksiä ei ole tarkoitettu uusien huumaavien aineiden valvontaan."[14]

Fimea ei ole julkaissut julkisuuslain mukaisesti luokittelupäätöksiään, jolla se voisi osoittaa luokittelun perustuneen edes suppeaan lääkkeen määritelmää. Erillisiä luokittelupäätöksiä ei Fimea lääkeluettelopäätöstensä tueksi ole tehnyt, mikä voi osoittaa Fimean anastaneen lainsäädäntövaltaa.

Alkuvuodesta 2015 KKP-aineiksi luokiteltiin 141 aiemmin kokonaan valvonnan ulkopuolella ollutta ainetta.[15] Syyskuussa 2015 lisättiin 65 uutta ainetta[16] ja huhtikussa 2016 lisättiin 21 uutta ainetta ja lääkeluettelosta siirrettiin KKP-aineiksi mazatecinsalvia ja siaminkratomi.[17] Samaan aikaan huumausainelain asetukseen huumausaineina pidettävistä aineista, kasveista ja valmisteista (543/2008) lisättiin 12 uutta ainetta.[18]

Huumausainelakia voidaan kuitenkin tulkinnan ja termistön puitteissa "kiertää" muuntelemalla laittomaksi luokitellun aineen molekyylirakennetta substituutiota hyväksikäyttäen, jolloin lopputuloksena voidaan saada alkuperäistä ainetta muistuttava kemikaali, mutta jota ei kuitenkaan ole luokiteltu huumausaineeksi. Mahdollinen substituutio tai muu muutos vaikuttaa sitä käytettäessä kuitenkin aina aineen farmakodynaamisiin ja farmakokineettisiin vaikutuksiin subjektiivisen, havaitun vaikutuksen lisäksi, joten yhdelläkään aineella ei voida "korvata" toista yhdistettä, kuten mediassa ja joissain poliittisesti motivoituneissa julkaisuissa annetaan ymmärtää. Molekyylirakenteen muuttamiseen tällaisessa tapauksessa voi riittää jopa pelkästään yhden molekyylin sisältämän atomin vaihtaminen toiseen alkuaineeseen. Tästä esimerkkinä voidaan pitää 2C-ryhmään kuuluvia psykedeelisiä fenetyyliamiineita 2C-B:tä ja 2C-I:tä. Nämä kaksi ovat molekyylirakenteeltaan täsmälleen samanlaisia, poiketen toisistaan (rakenteellisesti) ainoastaan siten että 2C-B:ssä on yksi bromiatomi, kun taas 2C-I:ssä se on korvattu jodiatomilla. Käyttäjän kokemat subjektiiviset vaikutukset yhdisteillä ovat samankaltaisia, mutta eivät keskenään identtisiä. 2C-B ja 2C-I luokitellaan Suomessa huumausaineeksi.[19] Funktionaalisen ryhmän muutoksena voidaan pitää mefedronia, jonka subjektiivinen vaikutus on empatogeenin omainen verrattuna kasveistakin saatavaan metkatinoniin joka on stimulantti. On myös mahdollista tehdä olemassaolevaan huumeeseen tai muuhun päihteeseen muutoksia, jotka aiheuttavat sen, ettei saatu tuote ylitä aivoveriestettä tai ettei sillä ole mitään vaikutusta keskushermostoon eikä näin ollen toimi edes päihteinä, mutta rakenne muistuttaa selvästi olemassa olevaa laillista tai laitonta päihdettä. Siten edellä lainauksessa mainittu analoginen ja geneerinen luokitelu ei ole yksiselitteistä, eikä edes yksittäisiä aineita pitäisi kieltää ilman julkista ADME-Toksikologista -tutkimusta.

Hallituksen esityksen HE327/2014[20] mukaan kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen valmistus, tuonti Suomen alueelle, varastointi, myynnissä pitäminen ja luovuttaminen on kielletty. Kuluttajamarkkinoilta kiellettyjen psykoaktiivisten aineiden hallussapito ja käyttö ei ole uuden säännöksen nojalla rangaistavaa, mutta niistä voidaan tuomita tietyissä tilanteissa rangaistus laittomaan tuontitavaraan ryhtymisenä.

Oikeuskäytäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikkelin lainsäädännön kontekstissa ennen EU-oikeuden 10.7.2014 antamaa ennakkoratkaisua[21], nyttemmin väärin perustein lääkeaineiksi luokiteltujen yhdisteiden hankkimista, valmistamisesta, hallussapidosta, käytöstä ja myynnistä tutkittiin, syytettiin ja tuomittiin lääkkeen, vaan ei lääkeaineen salakuljetuksena, laittomaan tuontitavaraan ryhtymisenä, lääkerikoksena tai lievempänä lääkerikkomuksena. Eräässä tapauksessa[22] edellä mainitun tunnusmerkistön täyttävinä tekoina tuomittiin henkilöitä, riippumatta siitä, että kyseessä oleva kemikaali oli Tullin päätöksellä vapautettu vapaaseen liikenteeseen maksamalla siitä maksettu tullimaksut ja arvonlisävero ja ilmoittamalla maahantuonnista lääkelain 17 § 4. momentin vaatimuksesta jälkikäteisesti Fimealle vaikka tuomittu oli siitä valittanut EU-oikeuden ennakkoratkaisun lopputuloksen mukaisesti. Korkein oikeus (KKO) ei kyseisessä tapauksessa antanut valituslupaa eikä pyytänyt asiasta EU-tuomioistuimelta SEUT 276 -artiklan muodostaman velvoitteen perusteella ennakkopäätöstä vaikka kyseessä oli mukaisesti kysymys säädöksen tulkinnasta johon ei voitu hakea muutosta. Kuitenkin EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisun[21] jälkeen esimerkiksi Rovaniemen hovioikeuden tuomiossa RHO:2014:6 todettiin "Koska puheena olevaa ainetta ei ollut pidettävä lääkkeenä, A ei ollut menettelyllään voinut syyllistyä lääkerikokseen tai lääkerikkomukseen".[23] Nämä päätökset johtivat oikeuskäytännön muodostumisen epäyhtenäiseksi. Siksi KKO:lta odotetaan kevään 2016 aikana ennakkoratkaisua kahdessa vastaavassa "muuntohuumeeksi" määriteltyjen "lääkeaineiden" salakuljetusasiassa (dnro:t R2014/915 ja R2014/837). Lisäksi KKO:lla on käsiteltävänään aiheeseen liittyen ainakin yksi purkuhakemus (dnro H2015/118)[22]. KKO:n ennakkoratkaisun odotetaan olevan EU-oikeuden ennakkoratkaisun mukainen, jota tulisi noudattaa SEUT 82 -artiklan mukaisesti. Kyseinen artikla määrittelee vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen, joka on yksi eu-rikosoikeudellisen yhteistyön perusperiaatteista. Periaate tarkoittaa tietyssä jäsenvaltiossa tämän valtion sääntöjen mukaan annetun ja tämän järjestelmän mukaan laillisen oikeudellisen päätöksen hyväksymistä ja täytäntöönpanoa sellaisenaan toisessa jäsenvaltiossa. Tämä on toteutunut paitsi RHO:2016:6[23] -tuomiossa, myös lainsäädännön muutoksena, kuten Lainsäädäntö-kappaleessa todettiin.

Käytön vaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimukset tutkimuskemikaalien, design-päihteiden tai -huumeiden toksikologisista ja farmakologisista tai edes suppeammin ei-lääkkeellisistä fysiologisista ominaisuuksista ovat usein puutteellisia tai niitä ei ole ollenkaan tehty, joten niiden vaikutuksia elimistöön ei tunneta. Tämä saattaa hankaloittaa myös yliannostustapauksissa sairaalahoitoon joutuneiden potilaiden asianmukaista hoitoa. Vaikka olisi tiedossa yliannosteltu kemikaali, sille ei välttämättä ole kehitetty vastamyrkkyä, eikä kyseisen kemikaalin yliannostuksen hoitoon ole välttämättä tiedossa asianmukaisia hoitokeinoja.

Lisäksi näiden aineiden valmistusprosessissa saattaa olla puutteita, jolloin päihteenä käytettävään lopputuotteeseen voi jäädä jäämiä synteesissä käytetyistä kemikaaleista. Esimerkki tällaisesta yhdisteestä on MPPP, jonka synteesin sivutuotteena muodostuu herkästi MPTP-nimistä kemikaalia, joka aiheuttaa pysyviä Parkinsonin taudin kaltaisia oireita.[24]

Vaaratekijöitä ovat myös esimerkiksi jatkeaineet ja niiden ja itse vaikuttavan aineen keskinäinen määrällinen suhde. Tämä on tyypillinen vaaratekijä muidenkin laittomasti kaupattavien huumausaineiden kanssa. Päihteen läyttäjä ei näinollen voi olla varma käyttämänsä aineen vahvuudesta, saati siitä että laittomasti ostettu huumausaine on varmasti sitä, jota hänelle on kaupattu. Esimerkkitapauksessa käyttäjälle on myyty 25I-NBOMe:a virheellisesti LSD:nä, jotka kummatkin voidaan annostella imupaperiin imeytettynä. Nämä kaksi ainetta poikkeavat ominaisuuksiltaan ja vaikutuksiltaan huomattavasti toisistaan. LSD:n yliannostuksen riski on hyvin vähäinen: potentiaalisesti tappava annos on kymmeniätuhansia kertoja suurempi kuin normaali käyttöannos.[25] Kun taas 25I-NBOMe voi jo niin sanottuina normaaleinakin käyttöannoksina johtaa kuolemaan.

Muuntohuumeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Asiantuntija: Muuntohuumeet pelottavat käyttäjiäkin Yle 29.5.2013
  2. Huumeiden nettikaupan kasvu lisää salakuljetusta Helsingin Sanomat 9.2.2014.
  3. Tulli oudon tilanteen edessä: Laki sallii huumaavan aineen luovuttamisen tilaajalle MTV 02.08.2015.
  4. Drugs unlimited: how I created my very own legal high The Guardian 31.10.2013.
  5. EMCDDA–Europol 2013 Annual Report on the implementation of Council Decision 2005/387/JHA
  6. New psychoactive substances in Europe. An update from the EU Early Warning System EMCDDA, March 2015.
  7. http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?docid=154827&doclang=FI
  8. Hys hys – olivatko muunto­huumeet laillisia? 1.9.2015 yle.fi, viitattu 1.10.2015.
  9. http://vnk.fi/documents/10616/1046659/Suomen+hallituksen+toimet+EU-tuomioistuinasioissa+ja+EU-rikkomusasioissa+2014.pdf/15c3dbb8-2e9f-446f-ad6a-f72dc75c8e09
  10. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870395?search[type]=pika&search[pika]=l%C3%A4%C3%A4kelaki#L1P1
  11. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870395?search[type]=pika&search[pika]=l%C3%A4%C3%A4kelaki#L1P3
  12. http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kho/vuosikirjat/2008/200803478
  13. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100202
  14. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100202
  15. Muuntohuumeita koskeva lainsäädäntö uudistui Haaste 1/2015.
  16. Asetus kieltää 65 uutta muuntohuumetta Tiedote 10.9.2015, Sosiaali- ja terveysministeriö.
  17. Asetus kieltää 23 uutta muuntohuumetta Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 10.3.2016.
  18. Uusia muuntohuumeita valvontaan 10.3.2016. fimea.fi. Viitattu 16.4.2016.
  19. Valtioneuvoston asetus huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista Finlex 28.8.2008/543.
  20. http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2014/20140327
  21. a b ECLI:EU:C:2014:2060 Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10. heinäkuuta 2014. curia.europa.eu.
  22. a b Helsingin hovioikeuden 29.6.2012 antama tuomio nro 1864
  23. a b RHO:2014:6 Lääkerikos, lääkerikkomus, muuntohuume, design-huume. Diaarinumero: R 14/101. Ratkaisunumero: 145150 Antopäivä: 23.10.2014. oikeus.fi/hovioikeudet/rovaniemenhovioikeus.
  24. Are research chemicals safe to ingest? Erowid.org. Viitattu 19.1.2008. (englanniksi)
  25. Kappale 1. Synteettiset ja kasveista saatavat huumeet Psykoaktiiviset aineet, Keskeneräinen versio 0.5, viimeksi päivitetty: 20.11.1996

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]