Psilosybiini
| |
| |
Psilosybiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| [3-(2-dimetyyliaminoetyyli)-1H-indol-4-yyli]divetyfosfaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | ? |
| PubChem | ? |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C12H17N2O4P |
| Moolimassa | 284,25 |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 220–228 °C (428–442 °F) |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 1,8-4,5h |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus | |
| Antotapa | ? |
Psilosybiini, harvoin psilokybiini (4-fosforyylioksi-N,N-dimetyylitryptamiini, 4-PO-DMT) on psykedeelinen sieniperäinen alkaloidi joka on rakenteeltaan psilosiinin fosforihapon esteri. Psilosybiini kuuluu klassisten psykedeelien ryhmään, johon yleensä luetaan LSD, meskaliini, sekä psilosybiini.[1]
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Psilosybiinin eristi ensimmäisenä Albert Hofmann kumppaneineen Psilocybe mexicana -lajista vuonna 1957. Hofmann myös syntetisoi aineen pian eristämisen jälkeen.
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Psilosybiini on rakenteeltaan psilosiinin fosforihapon esteri. Psilosybiinin perustana on dimetyylitryptamiinia muistuttava rakenne. Psilosybiini muistuttaa lisäksi läheisesti aivojen omaa välittäjäainetta serotoniinia ja kuuluu kemiallisesti tryptamiineihin.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päihdekäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Psilosybiini metabolisoituu ihmiselimistössä psilosiiniksi ja on psykoaktiivisilta vaikutuksiltaan täten identtinen – molemmat muistuttavat vaikutuksiltaan muita klassisia psykedeelejä, kuten LSD:tä. Psilosybiini on kuitenkin vähemmän potentti kuin LSD ja psilosybiinin vaikutus kestää vain noin 3-6 tuntia. Psilosybiinin tyypillinen käyttöannos on noin 6mg, joissakin lähteissä 10mg[2]. Sienet syödään tuoreena, kuivattuina, tai eräänlaisena teenä. Psilosybiinistä imeytyy suun kautta nautittuna noin puolet.
Lääkekäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Psilosybiinisienten lääketieteellinen tutkimus
Psilosybiinin käyttöä on tutkittu migreenin sekä Hortonin syndrooman eli itsemurhapäänsäryn hoitoon hyvinkin menestyksellisesti. Psilosybiini voi estää kohtauksen tai jopa lopettaa kohtaussarjan.[3] Tämän lisäksi psilosybiinillä on terapeuttista potentiaalia oikeassa ympäristössä ja oikealla annostuksella. Tutkimuskontekstissa nautittuna sen potentiaalisiin pitkäaikaisvaikutuksiin kuuluu mielialan ja mielenterveyden kohoaminen.[4] Isojen annosten (30mg psilosybiiniä) havaittiin aiheuttavan mystisiä ja uskonnollisia kokemuksia. Kahden kuukauden jälkeen tehdyssä kyselytutkimuksessa 55 % koehenkilöistä luokitteli kokemuksen kuuluvan elämänsä viiden merkittävimmän henkisen kokemuksen joukkoon, ja 12 % luokitteli sen kaikista merkittävimmäksi. Sitä verrattiin mm. ensimmäisen lapsen syntymään tai vanhemman kuolemaan.[5] Valvomaton käyttö voi kuitenkin aiheuttaa traumaattisia kokemuksia tai onnettomuuksia, joskin näyttöä muita päihteitä suuremmasta onnettomuusriskistä ei ole esitetty.
Esiintyminen luonnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laji | % psilosybiiniä |
|---|---|
| P. azurescens | |
| P. serbica | |
| P. semilanceata | |
| P. baeocystis | |
| P. cyanescens | |
| P. tampanensis | |
| P. cubensis | |
| P. weilii | |
| P. hoogshagenii | |
| P. stuntzii | |
| P. cyanofibrillosa | |
| P. liniformans | |
| Korkeimpia ilmoitettuja psilosybiinipitoisuuksia (% kuivapainosta) 12 eri Psilocybe-suvun lajissa[6] | |
Psilosybiiniä esiintyy useissa eri sienilajeissa, pääasiassa madonlakkien (Psilocybe) sukuun kuuluvissa, joista tunnetuimpiakenen mukaan? ovat huurumadonlakki (Psilocybe cubensis) ja suippumadonlakki (Psilocybe semilanceata). Suippumadonlakki on Suomen luonnossa yleisin psilosybiinisieni ja huurumadonlakki huumekaupassa yleisinlähde?.
Laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sekä psilosybiini, että Psilosybe-sienet on luokiteltu Suomessa huumausaineiksi.[7]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Psykedeeliterapia
- Psilosybiinisienet
- Psilosiini
- O-Asetyylipsilosiini
- 2C
- NBOMe
- Psykedeeliset fenetyyliamiinit
- Lysergihapon amidit
- Luettelo YK:n yleissopimusten mukaisista huumeista
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b David E. Nichols: Psychedelics. Pharmacological reviews, 2016.
- ↑ Gable, R. S.: Comparison of acute lethal toxicity of commonly abused psychoactive substances.. Addiction, 99, 686-696., 2004.
- ↑ Cluster Headache / LSD Study at Harvard miqel.com. Viitattu 30.9.2011. Englanti
- ↑ 'Magic Mushrooms' Can Improve Psychological Health Long Term TIME Healthland. 16.6.2011. Viitattu 28.9.2011.
- ↑ R. R. Griffiths & W. A. Richards & U. McCann & R. Jesse: Psilocybin can occasion mystical-type experiences having substantial and sustained personal meaning and spiritual significance (pdf) hopkinsmedicine.org. 27.5.2006. Englanti
- ↑ Stamets P.: Psilocybin Mushrooms of the World: An Identification Guide. Ten Speed Press, 1996. ISBN 0-89815-839-7.
- ↑ Edita Publishing Oy: Valtioneuvoston asetus huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista www.finlex.fi. Viitattu 7.12.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erowid-portaali (englanniksi)
- Erowid-tietokannan sivusto psilosybiinisienistä (englanniksi)
- TiHKAL-kirja osoitteessa Erowid (englanniksi)
- isomerdesign.com (englanniksi)
- PubChem: Psilocybine (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Psilocybin (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Psilocybin (englanniksi)
- Psilocybin Investigator’s Brochure Lisa Jerome, Maalis-Huhtikuu 2007. (englanniksi)
- Psilosybiinin ja muiden päihteiden erotteluja ja synteesejä (englanniksi)
5-MeO-DIPT • 5-MeO-DMT • 5-MeO-MIPT • AET • AMT • bufoteniini • DET • DMT • DPT • ibogaiini • johimbiini • LSD • melatoniini • psilosiini • psilosybiini • ritsatriptaani • serotoniini • sumatriptaani • tryptamiini • tryptofaani
