Fluoksetiini

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fluoksetiini
Fluoksetiini
Fluoksetiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(RS)-N-metyyli-3-fenyyli-
3-[4-(trifluorimetyyli)fenoksi]-
propan-1-amiini
Tunnisteet
CAS-numero 54910-89-3
ATC-koodi N06AB03
PubChem 3386
DrugBank APRD00530
Kemialliset tiedot
Kaava C17H18NF3O 
Moolimassa 309.3 (345.8 for •HCl)
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 72 %
huippu 6-8 tunnissa
Proteiinisitoutuminen 94,5%
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 1-3 päivää (akuutti); 4-6 päivää (krooninen); Aktiivinen metaboliitti norfluokseetiini 4-16 päivää (akuutti ja krooninen)
Ekskreetio munuaiset 80 %, suolisto 15 %
Terapeuttiset näkökohdat
Lupatiedot

EU US

Raskauskategoria

C(US)

Reseptiluokitus

Reseptilääke

Antotapa oraalinen

Fluoksetiini on SSRI-lääke, jolla hoidetaan masennusta, dysmorfista ruumiinkuvan häiriötä, pakko-oireista häiriötä, bulimiaa, premenstruaalista dysforista häiriötä (premenstruaalisen oireyhtymän vakavampi muoto), hypokondriaa sekä paniikkihäiriötä.

Fluoksetiini tuli tunnetuksi Yhdysvalloissa kauppanimellä Prozac® lehdistön nimettyä sen "onnellisuuspilleriksi", liittäen kuvauksissaan siihen ihmeellisiä vaikutuksia.

Fluoksetiinin käyttö saattaa aiheuttaa ihottumaa ja allergisia oireita. Seksuaalitoimintojen häiriöitä esiintyy yli puolella käyttäjistä.[1] Harvinaisempia sivuvaikutuksia on mm. joillakin potilailla tavattu vaarallinen serotoniinioireyhtymä.[2]

Suomessa fluoksetiinia myydään reseptilääkkeenä esimerkiksi valmistenimillä Seronil, Seromex, Fluoxetine Ranbaxy ja Fluoksetiini Ennapharma. Fluoksetiinia on saatavilla 10, 15, 20, 40, 60 ja 90 mg kapseleina ja 10 mg 20 mg ja 60 mg tabletteina.

Yliannostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fluoksetiiniin perustuvia lääkkeitä

Fluoksetiinin määritelty vuorokausiannos (DDD-yksikkönä) suhteessa väestöön on 20 mg.[3]

Yliannostus ei yleensä ole vaarallinen, ja pelkän fluoksetiinin aiheuttamia kuolemantapauksia ilmenee hyvin harvoin. Tyypillisiä yliannostuksen oireita ovat takykardia, väsymys, oksentaminen, yleinen pahoinvointi ja vapina. Joillakin saattaa esiintyä kouristelua ja QT-ajan pitenemistä, vaikkakin nämä ovat melko harvoin tavattuja yliannostusoireita. Käytännössä pidentynyt QT-aika merkitsee sydämen liian tiheän sykkeen liian hidasta palautumista, mikä altistaa vakaville, jopa henkeä uhkaaville rytmihäiriöille.[4]

Oireet riippuvat otetun lääkkeen määrästä ja käyvät vakavammiksi vasta syödyn lääkkeen määrän ylittäessä noin 1 500 mg. Koska kyseessä on myrkytystilojen kannalta melko turvallinen lääke, monille riittää sydämen toiminnan ja hengityksen tarkkailu. Joskus vatsahuuhtelu ja lääkehiili ovat tarpeen.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pharmaca Fennica 2004
  • Koulu, Tuomisto (toim) 2001: Farmakologia ja toksikologia, s. 382.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Montejo AL, Llorca G, Izquierdo JA, Rico-Villademoros F. "Incidence of sexual dysfunction associated with antidepressant agents: a prospective multicenter study of 1022 outpatients. Spanish Working Group for the Study of Psychotropic-Related Sexual Dysfunction." J Clin Psychiatry. 2001;62 Suppl 3:10-21. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11229449
  2. http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/4/182424.shtml
  3. Lääkelaitos: Lääkkeiden luokitus (ATC) ja määritellyt vuorokausiannokset (DDD) 2006. Lääkelaitos/Edita Prima Oy – Helsinki, 2006. ISSN 1455-2698. sivu155
  4. http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2005/200905_a.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.