Dibentsepiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dibentsepiini
Dibentsepiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
5-[2-(dimetyyliamino)etyyli]-11-metyylibentso[b][1,4]bentsodiatsepin-6-oni
Tunnisteet
CAS-numero 4498-32-2
ATC-koodi N06AA08
PubChem 9419
Kemialliset tiedot
Kaava C18H21N3O 
Moolimassa 295,379
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 25%
Proteiinisitoutuminen 80 %
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 5 h
Ekskreetio Virtsan mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen

Dibentsepiini (Deprex, Neodit) on vanha, ei nykyään (2010-luvulla) käytössä olevakenen mukaan?, trisyklinen masennuslääke. 1970-luvun kirjallisuus mainitsee usein tämän lääkeaineen. 1990-luvun lääkeaineita koskeva kirjallisuus ei sen sijaan dibentsepiiniä enää mainitse. Sen hoitovaikutus muistutti suurelta osin imipramiinia, vaikka olikin ainoana edustajana omassa eriytetyssä lääkeaineryhmässään: nimeltä dibentsodiatsepiinit.[1] Lääkkeen hoitovaikutuksen kohdistus oli antidepressiivinen eli toimintakykyä parantavaa ja mielialaa kohottavaa, ei niinkään anksiolyyttistä eli ahdistuneisuutta poistavaa lajia.[2]

Dibentsepiinia pidettiin sikäli turvallisena lääkkeenä, että itsetuhoiset potilaat eivät välttämättä pystyneet tekemään itsemurhaa tämän lääkeaineen yliannostelulla. Lähde kuvasi 1 000 - 3 200 mg:n suuruisten yliannostusten ottaneilla, esiintyneen tajunnan tason laskua sekä tilapäistä verenpaineen alenemista.[3]

Lääkkeen annostelumuodot ja lääkeainevahvuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dibentsepiinia oli käytettävissä ainoastaan oraalisesti eli suun kautta otettavina tableteina. Deprexia (Novo) oli saatavilla 50 ja 100 mg vahvuisina tableteina. Neoditia (Sandoz) oli sitäkin kahtena eri vahvuutena: 80 ja 240 mg. Vuorokausiannostelun enimmäisraja oli suhteellisen korkea, muihin samaan lääkeryhmään kuuluviin verrattaviin tuotteisiin nähden: 720 mg/vrk.[4] Normaalin lääkeaineannostelun terapeuttinen hoitovahvuus oli 3x 100 mg, eli 300 mg/vrk.[5]

Vasta-aiheet lääkkeen käytölle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkettä ei pitänyt käyttää epilepsiasta, eturauhasen liikakasvusta, sydämen vajaatoiminnasta taikka glaukoomasta kärsivillä potilailla.[6] Raskaus oli sekin käytön esteenä tälle lääkkeelle. MAO:n estäjien suhteen tuli noudattaa 14 vrk mittaista varoaikaa, jottei pääsisi syntymään hengelle vaarallista serotoniinioireyhtymää.

Interaktiot eli yhteisvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääke vahvisti eli oli potensoivaa adrenaliiniin ja noradrenaliiniin nähden. Adrenaliinin vaikutus kolminkertaistui ja noradrenaliinin vaikutus 9-kertaistui.[7]

Lääkkeen aiheuttamat haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dibentsepiinin aiheuttamat haittavaikutukset olivat antikolinergisiä ja saman suuntaisia kuin muillakin tämän lääkeaineryhmän eli TCA-tyyppisillä tuotteilla.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1974 Therapia Fennica, TF74: s. 652
  2. Lääkkeet ja niiden käyttö: s. 182
  3. 1976 Lääkevalmisteet, Pharmaca Fennica PF76: s. 739
  4. 1976 Lääkevalmisteet, Pharmaca Fennica PF76: s. 947
  5. 1976 Lääkevalmisteet, Pharmaca Fennica PF76: s. 739
  6. 1976 Lääkevalmisteet, Pharmaca Fennica PF76: s. 947-948
  7. 1976 Lääkevalmisteet, Pharmaca Fennica PF76: s. 739
  8. Lääkkeet ja niiden käyttö: s. 181
  • Tuomi, Alfering & Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö. SHKS/Wsoy, Helsinki, 1977. ISBN 951-0-06936-1. (s. 181-182)