Klomipramiini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Klomipramiini
Klomipramiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
3-(2-kloori-5,6-dihydrobentso[b][1]bentsatsepin-11-yyli)-N,N-dimetyylipropan-1-amiini
Tunnisteet
CAS-numero 303-49-1
ATC-koodi N06AA04
PubChem 2801
DrugBank DB01242
Kemialliset tiedot
Kaava C19H23N2Cl 
Moolimassa 314,852 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 189,5 °C (373 °F)
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ~50%
Proteiinisitoutuminen 97-98%
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen, intramuskulaarinen, intravenoosi

Klomipramiini on ensimmäisen polven trisyklinen masennuslääke (TCA).[1] Klomipramiini on imipramiinin johdos ja se kuuluu siten samaan lääkeaineryhmään. Lääkevalmiste tunnetaan nimellä Anafranil ja valmistaja on silloinen sveitsiläinen Geigy-yhtymä, joka on nykyään Novartis.[2] Vuoden 1976 Pharmaca Fennica kuvailee tätä lääkeainetta muihin aikalaisinsa verrokkeihin nähden, muita voimakkaampana ja anksiolyyttiseltä teholtaan hyvänä.[3]

Lääke on tarkoitettu ensisijaisesti masennuksen eli depression hoitoon, eri alatyypeissään. Sitä on voitu antaa laskimoon tiputuksena, jotta saataisiin mahdollisimman nopea hoitovaste. Infuusioliuokseen on voitu yhdistellä joko 5% glukoosi tai fysiologinen (0,9%) keittosuolaliuos.[4] Klomipramiinilla on myös anksiolyyttisiä hoitovaikutuksia: se lieventää pelkotiloja ja ahdistuneisuutta. Näihin oireisiin klomipramiinia saatetaan määrätä. Klomipramiinin eräs käyttömerkitys on myös paniikkihäiriö, sillä lääkkeellä on ahdistuneisuutta vähentävä komponentti.[5] Ärtyvän paksusuolen oireyhtymässä (IBS, CI) klomipramiinia voidaan käyttää kivunlievitykseen. Käyttö on mahdollista muissakin neuropaattisissa kipu- ja särkytiloissa, jollainen voi esimerkiksi olla hermovauriokipu. Lapsilla klomipramiini on saattanut tulla yökastelun eli enureesin lääkinnälliseen hoitoon, ja aivan erityisesti jos on esiintynyt myös masentuneisuutta.[6] Normaalin annostelun rajana on esitetty 50-75mg/vrk täysikasvuisille, lapsille ja vanhuksille 20-30 mg/vrk.[7]

Klomipramiinilla tunnetaan lukuisia erilaisia sivuvaikutuksia, joista osa on sydämeen ja hermostoon kohdistuvia. Lääkkeen yliannostelu on vaarallista ja suurena annoksena myös jopa kuolettavaa. Klomipramiini ei mahdollisesti sovellu käytettäväksi samanaikaisesti joidenkin muiden lääkkeiden kanssa. Tällöin klomipramiinin käyttöönotosta tulee joko pidättäytyä taikka noudattaa suurta varovaisuutta. Vanhuksilla klomipramiini saattaa aiheuttaa asentohuimausta eli ortostaattista hypotoniaa, kuten muutkin trisykliset masennuslääkkeet.[8] Samanaikaiset adrenaliini- tai noradrenaliini-tasoa lisäävät lääkitykset voivat yhteisvaikutuksena kohottaa verenpainetta.[9]

Duodecimin Terveyskirjasto -verkkosivu esittää kyseenomaisen lääkeaineen myös pakko-oireisten häiriöitten lääkehoitona, joskaan ei ensisijaisena vaihtoehtona.[10]

Vasta-aiheet ja lääkkeen käyttöön liittyviä varoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klomipramiiniin liittyvät vasta-aiheet olivat samanlaiset kuin imipramiinilla (raskaus, epilepsia, glaukooma, eturauhasen liikakasvu, virtsaumpi). Lääkkeen aiheuttamat haittavaikutukset ovat yleensä olleet antikolinergisiä. Saman aikaista MAO:n estäjillä tehtyä lääkitystä ei saa olla, mistä aiheutuu serotoniinisyndrooman vaara. Serotoniinioireyhtymä saattaa johtaa kuolemaan, samaten kuin lääkkeen huomattava yliannostelu.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Therapia Fennica 1974 - TF74
  • Lääketeollisuusyhdistys ry. & Lääketuojat ry., Helsinki: 1976 Lääkevalmisteet - Pharmaca Fennica, Rauma, 1976. -isbn-nroa ei ole- (s. 69, 345-346)
  • Alfering-Olli-Tuomi: Lääkkeet ja niiden käyttö. WSOY-SHKS 1977.
  • Kari Siimes: SSRI - Onnenpilleri vai aikapommi? , Mielikirjat, 2003, Kuopio ISBN 951-98548-7-8
  • Lääkelaitoksen valmisteyhteenveto

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siimes, K., 2003: s.81
  2. Pharmaca Fennica 1976/PF-76: s. 69, 345.
  3. Pharmaca Fennica 1976/PF-76: s. 345.
  4. Pharmaca Fennica 1976/PF-76: s. 345.
  5. Siimes, K., 2003: s. 33,81
  6. Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 181
  7. Pharmaca Fennica 1976/PF-76: s. 345-346.
  8. Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 182
  9. Pharmaca Fennica 1976/PF-76: s. 346.
  10. Matti O. Huttunen: Pakko-oireisen häiriön lääkehoito Terveyskirjasto. Kustannusyhtiö Duodecim Oy.
  11. Lääkkeet ja niiden käyttö, 1977: s. 181-182
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.