Iproniatsidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iproniatsidi
Iproniatsidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
N'-propan-2-yylipyridiini-4-iarbohydratsidi
Tunnisteet
CAS-numero 54-92-2
ATC-koodi N06AF05
PubChem CID 3748
DrugBank DB04818
Kemialliset tiedot
Kaava C9H13N3O 
Moolimassa 179,219 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 150 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa ?

Iproniatsidi on nikotiinihapon johdos, sekä vuonna 1952 käyttöön saapuneen isoniatsidin (INH) johdannainen. Lääke kehiteltiin alun perin 1950-luvun alkuvuosina tuberkuloosilääkkeeksi, ja etupäässä luutuberkuloosin hoitoon. Sen markkinointinimenä Suomessa oli Marsilid. Iproniatsidi on ns. MAOI-lääke, eli monoamiinioksidaasin estäjä. Tyypiltään se on epäselektiivinen. Ainakin luu- ja keuhkotuberkuloosin hoidossa iproniatsidia on käytetty. Hoidettaessa tubi-potilaita iproniatsidilla, huomattiin näiden mielialan nousevan. Ryhdyttiin tekemään tutkimuksia myös psykoottisilla potilailla, kuten katatonisen skitsofrenian hoidossa [1]. Lääke auttoi masentuneeseen mielialaan, muttei poistanut psykoottisuutta. Havaittiin myös iproniatsidin olevan huomattavissa määrin toksisempaa isoniatsidiin nähden.

Iproniatsidia aloitettiin antamaan depressio-potilaille arviolta vuosista 1957–1958 alkaen. Se olikin maailman ensimmäinen masennuksen hoitoon käytetty lääke. Varsin nopeasti alkoivat ilmetä lääkkeen maksalle myrkylliset ominaisuudet muun muassa hepatiittien muodossa. Iproniatsidi vedettiinkin pois markkinoilta jo 1960-luvun alkuvuosina: nialamidin, tuotenimeltään Niamid korvatessa sen. Nykyään myös nialamidi on Suomessa poistettu lääkemarkkinoilta. Pitkään sen jälkeen on ainoana saman ryhmän lääkkeenä ollut MAO-A-estäjä moklobemidi, jonka tuotenimi on Aurorix.lähde?

Annostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuberkuloosin hoidossa: 1 mg painokiloa kohti kolme kertaa vuorokaudessa. Masentuneisuuden hoidossa: 50 mg kolme kertaa vuorokaudessa.

Sivuvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iproniatsidin sivuvaikutuksia ovat olleet: painonnousu, hikoilu, huimaus, impotenssi ja ummetus. Myös unettomuutta ja harha-aistimuksia on ilmentynyt, sekä refleksien vilkkautta, joka voitaneen tulkita hyperaktiivisuutena. Vakavimpia haittavaikutuksia olivat maksavauriot, osa jopa kuolemaan johtavina, joidenka johdosta lääke vedettiin pois markkinoilta muun muassa Suomessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vartiainen: Lääkeaineoppi, WSOY-SHKS 1960

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.