Oiva Rönkä
| Oiva Rönkä | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. heinäkuuta 1913 Iisalmi |
| Kuollut | 21. marraskuuta 1983 (70 vuotta) Kemi |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1939–1944 |
| Taistelut ja sodat | Talvisota, Jatkosota |
| Sotilasarvo | Vääpeli |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
Oiva Vilho Rönkä (11. heinäkuuta 1913 Iisalmi – 21. marraskuuta 1983 Kemi) oli Mannerheim-ristin ritari numero 32. Mannerheim-ristin ritarin arvon hän sai 22. lokakuuta 1941. Sotilasarvoltaan hän oli vääpeli.[1]
Rönkä oli yksi kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon iskumiehistä, jona hän muun muassa osallistui konepistoolimiehenä vihollisen huoltokolonnan tuhoamiseen. Hän esti yksin vihollishyökkäyksen asemiinsa tuhoamalla konepistoolillaan kymmeniä vihollisia. Vihollisen uusintahyökkäyksessä Rönkä kokosi oma-aloitteisesti vastaiskujoukon, jonka kärjessä karkotti vihollisen. Tässä vastaiskussa hän haavoittui. Hän myös suoritti yksin useita tiedusteluretkiä vihollisen selustaan.[2]
Sodan jälkeen Rönkä toimi työnjohtajana vuodesta 1948 aina vuoteen 1966 saakka.[1] Hän oli naimisissa ja hänellä oli kolme lasta.[3]
Mannerheim-ristin perustelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Ylipäällikkö on pvm:llä 22.10.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Oiva Vilho Röngän, joka on osoittanut erikoisen huomattavaa jatkuvaa henkilökohtaista urhoollisuutta ja sitkeyttä sekä ryhmän ja taisteluryhmän taitavaa ja oma-aloitteista ja kylmäveristä johtamista. Heinäkuun 28 pnä hän vihollisen selustaan lähetettyyn osastoon kuuluen yllätti vihollisen ampuma- ja elintarvikekolonnan, hyökkäsi etumaisena sen kimppuun tuhoten yksin useita kuormia ajajineen ja esti konepistoolillaan vihollisen paon. Elokuun 13 pnä vahva vihollinen suoritti useita peräkkäisiä hyökkäyksiä Röngän ryhmän miehittämää tukikohtaa vastaan. Lopuksi Rönkä oli yksin tukikohdassaan ja tuhoamalla useita kymmeniä vihollisia konepistoolillaan ja käsikranaateilla hän torjui hyökkäyksen. Elokuun 16 pnä vihollinen uudisti hyökkäyksen uhaten asemiamme. Oma-aloitteisesti Rönkä järjesti taisteluryhmän vastaiskuun, hyökkäsi itse ensimmäisenä, työnsi vihollisen takaisin ja valtasi sen ohessa yksin erään vihollisen lujasti miehittämän pesäkkeen, minkä yhteydessä itse haavoittui. Lisäksi Rönkä on oma-aloitteisesti usein yksin suorittanut tuloksellisia tiedusteluretkiä vihollislinjojen taa.”[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hurmerinta–Viitanen: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0.
- Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet. Porvoo: WSOY 1972. ISBN 951-0-00639-4.
