Kwai-joen silta (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kwai-joen silta
The Bridge on the River Kwai
Bridgeontheriverkwai.jpg
Ohjaaja David Lean
Käsikirjoittaja Michael Wilson
Carl Foreman
Perustuu Pierre Boullen romaaniin Kwai-joen silta
Tuottaja Sam Spiegel
Säveltäjä Malcolm Arnold
Kuvaaja Jack Hildyard
Leikkaaja Peter Taylor
Pääosat Alec Guinness
Sessue Hayakawa
William Holden
Jack Hawkins
Geoffrey Horne
Valmistustiedot
Valmistusmaa Iso-Britannia
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Ensi-ilta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 2. lokakuuta 1957
Yhdysvaltain lippu 14. joulukuuta 1957
Suomen lippu 29. elokuuta 1958
Kesto 161 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti, japani, thai
Budjetti 3 000 000 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Kwai-joen silta (The Bridge on the River Kwai) on vuonna 1957 ensi-iltansa saanut sotaelokuva, joka kertoo toisesta maailmansodasta. Se perustuu Pierre Boullen samannimiseen romaaniin. Elokuva palkittiin seitsemällä Oscarilla.

Elokuvan tapahtumat ovat kuvitteelliset, mutta ne sijoittuvat historiallisiin tapahtumiin Burman rautatien rakennustyömailla vuosina 1942–1943.

Sotavankien viheltämästä elokuvan tunnussävelmästä, nimeltään Colonel Bogey March[1], on tullut instrumentaaliklassikko. Toisen maailmansodan aikana sävelmään liitettiin natsijohtoa pilkkaava sanoitus Hitler Has Only Got One Ball. Kun Kwai-joen silta sai ensi-iltansa, oli brittiyleisölle hyvin selvää, mihin sävelmällä viitattiin.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 William Holden  … Shears  
 Alec Guinness  … Eversti Nicholson  
 Jack Hawkins  … Majuri Warden  
 Sessue Hayakawa  … Eversti Saito  
 James Donald  … Majuri Clipton  
 Geoffrey Horne  … Luutnantti Joyce  
 André Morell  … Eversti Green  
 Peter Williams  … Kapteeni Reeves  
 John Boxer  … Majuri Hughes  

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kwai-joen silta voitti seitsemän Oscaria:

Ehdokaana oli myös

BAFTA Film Award[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva voitti kolme BAFTA-palkintoa

Golden Globe -palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva voitti kolme Golden Globe-palkintoa

Ehdokkaana oli myös

Muut palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut tunnustukset ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kwai-joen silta valittiin vuonna 1997 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[2] Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssä Kwai-joen silta äänestettiin kaikkien aikojen 11. parhaaksi brittielokuvaksi. Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisioammattilaista.[3] The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[4]

Kwai-joen sillan tunnussävelmä vaikutti Suomessa omalta osaltaan iskelmälaulaja Olavi Virran uran lopulliseen kääntymiseen alamäkeen. Levytukku-yhtiön kahden kärkilaulajan, Veikko Tuomen ja yhtiön tuotantopäällikkönä työskennelleen Virran välille oli 1950-luvun puolivälistä lähtien muodostunut kummankaan alun perin tahtomatta verinen kilpailuasetelma. Virta päätti haastaa Tuomen kaksintaisteluun siten, että kumpikin laulaisi levylle elokuvan tunnussävelmän, johon Virta oli kirjoittanut suomenkieliset sanat salanimellään Pauli Ström. Tämän jälkeen oli tarkoitus katsoa, kumman levytys menestyy myynnillisesti paremmin. Virta hankki orkesteritaustaksi filmissä käytetyn levyn, jota ei ollut lainkaan tarkoitettu solistin pohjaäänitystä varten. Loppujen lopuksi sekä Virran että Tuomen levytykset eivät menestyneet mainittavasti – paljon paremmin menestyi Fazerin julkaisema, Reino Helismaan sanoittama kuorolevytys – joten molemmat hävisivät vedonlyöntinsä. Kyseessä näyttää olleen myös tekijänoikeusrikkomus, koska Levytukku menetti Philips-levymerkin käyttöoikeuden Fazerille. Tämä episodi oli Virran edesottamuksia jo pitempään seuranneelle toimitusjohtaja Niilo Saarikolle viimeinen pisara ja niinpä hän antoi Virralle potkut loka- ja marraskuun vaihteessa 1958. Ilmeisesti Saarikko katsoi Tuomen siinä määrin osasyylliseksi syntyneeseen sotkuun, että myös Tuomen levytykset Levytukku-yhtiössä päättyivät tähän. Lopputili Levytukusta oli Virran osalta ratkaiseva isku, joka johti hänen taloutensa romahtamiseen ja myös hänen perheensä hajoamiseen. Myös Tuomi, joka oli lähtenyt leikkimielellä juoneen mukaan, häpesi tempausta myöhemmin. Tapauksen kulku ja yksityiskohdat pysyivät vuosikymmenien ajan salassa, koska ne olivat ilmeisesti vain Virran ja Tuomen tiedossa ja kumpikin katsoi parhaaksi pysytellä asiasta vaiti.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Bridge on the River Kwai oldschoolreviews.com
  2. Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016.
  3. Best 100 British films – full list, BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016.
  4. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.
  5. Tapio Niemi: Veikko Tuomen tarina, s. 189–192. Tampere: Pilot-kustannus, 2005. ISBN 952-464-393-6.