Kramer vastaan Kramer

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kramer vastaan Kramer
Kramer vs. Kramer
Kramer-vs-kramer.jpg
Ohjaaja Robert Benton
Käsikirjoittaja Robert Benton
Perustuu Avery Cormanin romaaniin Kramer vs. Kramer
Tuottaja Stanley R. Jaffe
Säveltäjä Paul Gemignani
Herb Harris
John Kander
Erma E. Levin
Roy B. Yokelson
Antonio Vivaldi
Kuvaaja Néstor Almendros
Leikkaaja Gerald B. Greenberg
Ray Hubley
Bill Pankow
Pääosat Dustin Hoffman
Meryl Streep
Justin Henry
Jane Alexander
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 17. joulukuuta 1979
Suomen lippu 29. helmikuuta 1980 [1]
Kesto 105 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Tuotto 106 260 000 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Kramer vastaan Kramer (engl. Kramer vs. Kramer) on vuonna 1979 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen draamaelokuva, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Robert Benton. Se perustuu Avery Cormanin samannimiseen romaaniin vuodelta 1977, joka kertoo avioerosta ja ihmisistä, joita tämä ero koskettaa. Kramerin perheen rooleissa ovat Dustin Hoffman, Meryl Streep ja heidän lapsenaan Justin Henry.

Elokuva palkittiin viidellä Oscarilla parhaasta elokuvasta, ohjauksesta, miespääosasta, naissivuosasta ja parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ted Kramer (Dustin Hoffman) on työnarkomaani mainostoimiston johtaja, joka on juuri saanut harteilleen uuden ja hyvin suuren työtehtävän. Saatuaan kuulla hyvät uutiset Ted rientää kotiin ja saa huomata, että hänen vaimonsa Joanna (Meryl Streep) valmistautuu paraikaa jättämään hänet. Joanna ilmoittaa tarvitsevansa aikaa löytääkseen itsensä ja lähtee sitten tiehensä jättäen Tedin kasvattamaan heidän poikaansa Billyä (Justin Henry) omin nokkineen. Tedin ja Billyn välit huononevat, sillä Ted ei ehdi enää suoriutua töistään entiseen tapaan ja Billy puolestaan kaipaa äitinsä rakkautta ja huolenpitoa. Useiden levottomien kuukausien jälkeen Ted ja Billy alkavat vähitellen hyväksyä tilanteen ja lopulta myös rakastaa toisiaan.

Ted ystävystyy naapurinsa Margaretin (Jane Alexander) kanssa, joka alun perin ehdotti Joannalle avioeroa Tedistä. Myös Margaret on yksinhuoltajavanhempi, ja hän ja Ted huomaavat olevansa sukulaissieluja. Eräänä päivänä Margaret ja Ted istuvat yhdessä puistossa ja katselevat leikkiviä lapsiaan. Yhtäkkiä Billy putoaa kiipeilytelineestä ja loukkaa kasvonsa lelulentokoneeseen, jolla oli paraikaa leikkimässä. Ted sieppaa pojan syliinsä ja kantaa tämän useiden kortteleiden ja ruuhkaisten teiden halki sairaalaan. Sairaalassa Ted lohduttaa Billyä hellästi, sillä hänestä on nyt tullut emotionaalisempi ja vastuuntuntoisempi poikaansa kohtaan kuin ennen avioeroa.

Joanna palaa takaisin New Yorkiin oltuaan poissa vuoden ja kolme kuukautta. Hän aikoo ottaa Billyn mukaansa, joten hänen ja Tedin välille syntyy huoltajuustaistelu. Huoltajuustutkinnassa Ted ja Joanna saavat huomata olevansa täysin valmistautumattomia lakimiestensä heitä kohtaan harjoittamaan julmaan panetteluun. Esimerkiksi Margaret joutuu myöntämään, että hän neuvoi Joannaa jättämään Tedin, mikäli tämä tunsi olonsa onnettomaksi. Margaret tosin yrittää kertoa Joannalle heti perään, että Ted on muuttunut valtavasti niistä ajoista. Lopulta oikeudenkäynnissä paljastuu, että Ted on saanut potkut laiminlyötyään töitään poikansa vuoksi ja on joutunut sen vuoksi hankkimaan itselleen paljon huonommin palkatun työn. Myös Billyn onnettomuus käydään läpi.

Lopulta oikeus päättää antaa huoltajuuden Joannalle, ei niinkään siksi, että tämä olisi Tediä parempi vanhempi, vaan siksi, että oikeuden mielestä lastenkasvatus kuuluu äidille. Ted pohtii valituksen tekemistä, mutta hänen lakimiehensä varoittaa häntä, että siinä tapauksessa myös Billy joutuisi kuulusteltavaksi. Ted luopuu ajatuksesta, sillä hän ei kestä ajatusta siitä, että Billy joutuisi kokemaan moisen kidutuksen.

Sinä aamuna, jona Billyn on määrä muuttaa äitinsä luokse, Ted ja Billy valmistavat yhdessä aamiaista. Hetki on muistuttaa sitä aamua, jona Ted joutui ensimmäistä kertaa tekemään pojalleen aamiaista Joannan lähdettyä. Isä ja poika halaavat toisiaan hellästi, sillä he tietävät tämän olevan heidän viimeinen aamiainen yhdessä. Joanna soittaa ovipuhelimeen rakennuksen pohjakerroksesta ja pyytää Tediä tulemaan alas juttelemaan hänen kanssaan. Hän kertoo Tedille, että vaikka hän rakastaakin Billyä ja haluaa ottaa tämän mukaansa, hän tietää Billyn olevan jo oikeassa kodissaan Tedin luona. Joanna ilmoittaa, ettei hän aio vaatia Billyä itselleen. Sitten hän astuu hissiin ja kysyy entiseltä aviomieheltään: ”Miltä minä näytän?” Ted vastaa: ”Upealta.” Sitten hissin ovet sulkeutuvat ja liikuttunut Joanna menee yläkertaan kertomaan uutiset Billylle.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kramer vastaan Kramer palkittiin viidellä Oscarilla vuoden 1980 gaalassa. Elokuva palkittiin parhaan elokuvan, ohjauksen, miespääosan, naissivuosan, ja sovitetun käsikirjoituksen Oscarilla. Yhteensä elokuva oli ehdolla yhdeksässä kategoriassa. Justin Henry oli ehdolla 8-vuotiaana parhaasta miessivuosasta kaikkien aikojen nuorimpana. Lisäksi Kramer vastaan Kramer palkittiin neljällä Golden Globella, muun muassa parhaasta draamaelokuvasta ja sai kuusi Bafta-ehdokkuutta.[2]

Kramer vastaan Kramer oli 282 222 katsojallaan Suomen toiseksi katsotuin elokuva vuonna 1980.[3]

The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[4]

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos
Oscar-palkinto Paras elokuva Stanley R. Jaffe Voitti
Paras ohjaus Robert Benton Voitti
Paras miespääosa Dustin Hoffman Voitti
Paras naissivuosa Jane Alexander Ehdokkuus
Meryl Streep Voitti
Paras miessivuosa Justin Henry Ehdokkuus
Paras sovitettu käsikirjoitus Robert Benton Voitti
Paras kuvaus Néstor Almendros Ehdokkuus
Paras leikkaus Gerald B. Greenberg Ehdokkuus
Bafta-palkinto Paras elokuva Stanley R. Jaffe Ehdokkuus
Paras ohjaus Robert Benton Ehdokkuus
Paras miespääosa Dustin Hoffman Ehdokkuus
Paras naispääosa Meryl Streep Ehdokkuus
Paras miessivuosa Justin Henry Ehdokkuus
Paras käsikirjoitus Robert Benton Ehdokkuus
Golden Globe Paras draamaelokuva Stanley R. Jaffe Voitti
Paras ohjaus Robert Benton Ehdokkuus
Paras miespääosa draamaelokuvassa Dustin Hoffman Voitti
Paras miessivuosa Justin Henry Ehdokkuus
Paras naissivuosa Jane Alexander Ehdokkuus
Meryl Streep Voitti
Paras käsikirjoitus Robert Benton Voitti
Paras miestulokas Justin Henry Ehdokkuus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kramer vastaan Kramer Elonetissä
  2. Kramer vastaan Kramer Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi), Awards.
  3. Silius, Raimo (toim.): Studio 11, Elokuvan vuosikirja 1981, s. 137. Suomen Elokuvasäätiö, 1981.
  4. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.