Gladiator

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 2000 elokuvaa. Samannimisestä vuoden 1992 elokuvasta katso Gladiaattori (vuoden 1992 elokuva).
Gladiator
Elokuvajuliste
Elokuvajuliste
Ohjaaja Ridley Scott
Käsikirjoittaja David Franzoni
John Logan
William Nicholson
Tuottaja Douglas Wick
David Franzoni
Branko Lustig
Säveltäjä Hans Zimmer
Lisa Gerrard
Klaus Badelt
Kuvaaja John Mathieson
Leikkaaja Pietro Scalia
Tuotantosuunnittelija Arthur Max
Lavastaja Crispian Sallis
Pääosat Russell Crowe
Joaquin Phoenix
Connie Nielsen
Oliver Reed
Derek Jacobi
Djimon Hounsou
Richard Harris
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Iso-Britannia
Tuotantoyhtiö Dreamworks
Universal Pictures
Levittäjä DreamWorks
UIP-Dunafilm
Ensi-ilta Yhdysvallat 5. toukokuuta 2000
Suomi 19. toukokuuta 2000
Kesto 155 minuuttia (teatteriversio)[1]
164 minuuttia (ohjaajan versio)[2]
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 103 000 000 dollaria
Tuotto 457 640 427 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Gladiator (tunnetaan myös nimellä Gladiaattori[3]) on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut Ridley Scottin ohjaama eeppinen historiallinen draamaelokuva, joka seuraa roomalaisen kenraali Maximuksen kohtaloa sotilaana ja gladiaattorina. Elokuva voitti viisi Oscar-palkintoa.

Elokuva perustuu löyhästi Rooman historiaan ja senaikaisiin todellisiin historiallisiin henkilöihin.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalainen kenraali Maximus Decimus Meridius, joka on syntynyt Hispanian roomalaisessa provinssissa (nykyajan Espanjassa), johtaa roomalaisen armeijan voittoon germaaneista vuonna 180 jaa., päättäen pitkittyneen markomannisodan ja ansaiten samalla ikääntyneen keisarin Marcus Aureliuksen kunnioituksen. Maximus Decimus Meridius on kuvitteellinen hahmo, joka perustuu osittain Marcus Nonius Macrinukseen, Narcissukseen, Spartacukseen, Cincinnatukseen sekä Hispanian Maximukseen. Kun taistelu päättyy, keisarin poika ja tytär, Commodus ja Lucilla, saapuvat.

Vaikka kuolevalla Aureliuksella on miespuolinen kruununperijä, Commodus, hän päättää luovuttaa vallan väliaikaisesti moraalisesti oikeamieliselle Maximukselle, toiveenaan että tämä palauttaisi vallan lopulta takaisin Rooman senaatille, jotta Rooman tasavalta voitaisiin elvyttää. Aurelius antaa Maximukselle aikaa miettiä päätöstään, ennen kuin asiasta kerrotaan Commodukselle, joka sitten, kateuden puuskassaan, murhaa isänsä. Keisariksi itsensä julistettuaan, Commodus kysyy Maximukselta tämän lojaaliutta, jonka Maximus kieltää saatuaan selville Commoduksen murhanneen isänsä. Commodus käskee Maximuksen teloitettavaksi ja lähettää pretoriaanikaartin sotilaita surmaamaan tämän vaimon ja pojan. Maximus pakenee täpärästi teloituksesta, mutta haavoittuu. Hän kiiruhtaa kotiinsa ainoastaan löytääkseen perheensä käristetyt ja ristiinnaulitut ruumiit ja villansa savuavat rauniot Emerita Augustassa (Hispaniassa). Haudattuaan vaimonsa ja poikansa, sureva Maximus antaa periksi väsymykselle ja verenhukalle ja pökertyy hautakummulle.

Orjakauppiaat löytävät Maximuksen ja kuljettavat hänet Zucchabariin, karuun pohjoisafrikkalaiseen provinssiin, missä hänet ostaa Antonius Proximo, paikallisen gladiaattorikoulun lanista (entinen gladiaattori itsekin). Järkyttyneenä perheensä kuolemasta ja keisarin petturuudesta, Maximus aluksi kieltäytyy taistelemasta, mutta hän puolustaa itseään areenalla taitavilla sotilaan kyvyillään nousten yleisön suosikiksi. Kun hän harjoittelee ja taistelee enemmän, Maximus ystävystyy Hagenin, germaanin, sekä Juban, numidialaisen metsästäjän, kanssa. Myöhemmin Jubasta tulee Maximuksen hyvä ystävä ja uskottu mies, joka toimii elokuvan kertojana Maximuksen kuoleman jälkeen hänen kohdatessaan perheensä jälleen.

Roomassa Commodus aloittaa gladiaattorikisojen pidon jälleen kunnianosoituksena isälleen (joka tosin oli lopettanut kisat) ja saadaksen kansan suosion puolelleen. Proximon gladiaattoriryhmä palkataan esiintymään Rooman Colosseumilla. Zaman taistelua toisessa puunilaissodassa esittävässä näytännössä Maximus johtaa Proximon gladiaattoreita, Hannibalin sotureiksi pukeutuneina, ratkaisevaan voittoon ylivoimaisesta vihollisesta. Maximuksen voitto on ihmetys yleisölle, joka oli odottanut Rooman riemuvoittoa Karthagosta. Commodus laskeutuu areenalle tapaamaan voittajia ja määrää ”Espanjalaisen” ottamaan kypäränsä päästään ja kertomaan nimensä. Vihainen Maximus paljastaa vastahakoisesti kasvonsa ja sanoo: ”Nimeni on Maximus Decimus Meridius, pohjoisten armeijoiden komentaja, Felix-legioonien kenraali, todellisen keisarin, Marcus Aureliuksen uskollinen palvelija. Murhatun pojan isä, murhatun vaimon mies; ja minä tulen saamaan kostoni, tässä elämässä tai seuraavassa.” Keisari, kykenemättömänä tappamaan Maximusta yleisön suuren Maximukselle suuntaaman tuen takia, lähtee murjottaen areenalta. Kun kisat jatkuvat, Commodus panee Maximuksen taistelemaan Tigris gallialaista, Rooman ainutta voittamatonta gladiaattoria vastaan areenalla, jota ympäröivät ketjujen päissä olevat tiikerit, joiden ohjastajat on määrätty usuttamaan ne Maximuksen kimppuun. Äärimmäisen taistelun päätteeksi Maximus päihittää Tigriksen täpärästi ja odottaa Commoduksen tuomiota joko surmata tai säästää Tigris. Kun yleisö vaatii kuolemaa, Commodus käskee Maximuksen tappaa gladiaattori. Maximus kuitenkin säästää Tigriksen hengen, ehdoin tahdoin uhmaten keisaria. Buuaamisen sijaan yleisö hurraa Maximusta, antaen hänelle arvonimen ”Armollinen”. ”Maximus Armollisena” nyt tunnetun katkeran vihollisensa teloittamisen mahdottomuudesta turhautuneena Commodus päättää itse pysäyttää tämän kasvavan suosion ja pelastaa oman laskevan maineensa.

Taistelun jälkeen Maximus tapaa vanhan palvelijansa Ciceron, joka paljastaa Maximuksen armeijan pysyneen tälle uskollisena kaiken aikaa. Maximus laatii juonen Lucillan, Commoduksen sisaren, ja senaattori Gracchuksen kanssa kootakseen armeijansa kukistaakseen Commoduksen. Aavistaen sisarensa petoksen, Commodus uhkaa tämän nuorta poikaa pakottaen hänet paljastamaan juonen. Pretoriaanit syöksyvät valittömästi Proximon gladiaattorikasarmille ja taistelevat gladiaattoreita vastaan samalla kun Maximuksen onnistuu paeta. Hagen ja Proximo kaatuvat piirityksessa kun taas Juba ja muut selviytyneet vangitaan. Maximus pakenee kaupunginmuurien luokse ainoastaan huomatakseen Ciceron joutuneen pretoriaanien väijyttämäksi ja surmaamaksi.

Päätellen että Colosseumilla syntyneen legendan täytyisi myös kuolla siellä, Commodus haastaa Maximuksen kaksintaisteluun huutavan yleisön edessä. Hyväksyttyään Maximuksen taistelijan kyvyt omiaan mahtavammiksi, Commodus puukottaa Maximusta tikarilla, lävistäen hänen keuhkonsa. Vamma piilotetaan Maximuksen gladiaattorihaarniskan alle. Areenalla, lyhyen iskujen vaihdon jälkeen Maximus riistää miekan Commoduksen kädestä. Commodus pyytää vartijoita antaamaan hänelle miekan, mutta Quintus, joka on salaa yhä lojaali Maximukselle, määrää miehensä laittamaan miekat huotriinsa. Maximus pudottaa oman miekkansa, mutta Commodus vetää esiin piilottamansa tikarin ja hyökkää uudelleen. Maximus kuitenkin pakottaa Commoduksen alistumaan ja tappaa hänet hänen omalla tikarillaan, iskien sen hänen kaulaansa. Kun Commodus kaatuu nyt hiljentyneelle Colosseumille, kuoleva Maximus alkaa nähdä vaimonsa ja poikansa tuonpuoleisessa. Hän lähestyy heitä, mutta pretoriaaniprefekti Quintus vetää hänet takaisin todellisuuteen kysyäkseen ohjeita. Maximus määrää Proximon gladiaattorit vapautettaviksi ja palauttaa senaattori Gracchuksen virkaan ja ohjeistaa tätä perustamaan Rooman senaatin uudestaan. Maximus kaatuu ja Lucilla juoksee hänen avukseen. Vakuutettuaan, että Lucillan poika on turvassa ja Commodus kuollut, Maximus kuolee ja kulkee tuonpuoleisessa perheensä luokse. Senaattori Gracchus, Quintus ja Proximon gladiaattorit kantavat hänen ruumiinsa ulos areenalta. Sinä yönä, vasta vapautettu Juba hautaa Maximuksen tekemät kaksi pienoispatsasta, jotka esittävät tämän vaimoa ja poikaa, Colosseumille, ja sanoo että hän itse liittyy lopulta heidän seuraansa, mutta, elokuvan viimeisinä sanoina: ”Ei vielä, ei vielä.”

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Russell Crowe  Maximus Decimus Meridius  
  Joaquin Phoenix  Commodus  
  Connie Nielsen  Lucilla  
  Oliver Reed  Proximo  
  Richard Harris  Marcus Aurelius  
  Derek Jacobi  Gracchus  
  Djimon Hounsou  Juba  
  David Schofield  Falco  
  John Shrapnel  Gaius  
  Tomas Arana  Quintus  
  Ralf Moeller  Hagen  
  Spencer Treat Clark  Lucius  
  David Hemmings  Cassius  
  Tommy Flanagan  Cicero  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvassa on siihenastisen elokuvahistorian pisin yhtämittaisena esitetty taistelukohtaus: alussa tapahtuva roomalaisten ja germaanien välinen taistelu, joka kestää yhteensä seitsemän minuuttia. Taistelukohtausta varten elokuvan tekijät olivat ostaneet palstan kaadettavaksi tarkoitettua metsää, jonka roomalaiset polttavat ja ampuvat matalaksi katapulteillaan.

Elokuvantekoa vaikeutti näyttelijä Oliver Reedin kuolema kesken kuvausten. Puuttuvissa kahdessa kohtauksessa jouduttiin käyttämään sijaisnäyttelijää, jonka kasvojen paikalle siirrettiin digitaalisesti Reedin kasvot, sekä ylimääräistä kuvamateriaalia.

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gladiaattori näyttävine taistelukohtauksineen nosti historialliset spektaakkelielokuvat pinnalle. Sitä seurasivat useat muinaisaikoihin sijoitetut toimintaelokuvat, kuten Troija, Kuningas Arthur, Aleksanteri, Kingdom of Heaven, 300, Titaanien taistelu sekä Prince of Persia.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paras elokuva
  • Paras miespääosa: Russell Crowe
  • Parhaat erikoistehosteet
  • Parhaat äänet
  • Paras puvustus

Ehdokkuudet:

  • Paras miessivuosa: Joaquin Phoenix
  • Paras ohjaus: Ridley Scott
  • Paras alkuperäinen käsikirjoitus
  • Paras musiikki
  • Paras editointi
  • Paras lavastus
  • Paras kuvaus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gladiator bbfc.co.uk. bbfc.co.uk. (englanniksi)
  2. Gladiator [Director's cut] bbfc.co.uk. bbfc.co.uk. (englanniksi)
  3. Elonet