The Hurt Locker

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Hurt Locker
Hurt locker ver4.jpg
Ohjaaja Kathryn Bigelow
Käsikirjoittaja Mark Boal
Tuottaja Kathryn Bigelow
Mark Boal
Nicolas Chartier
Greg Shapiro
Säveltäjä Marco Beltrami
Buck Sanders
Kuvaaja Barry Ackroyd
Leikkaaja Chris Innis
Bob Murawski
Pääosat Jeremy Renner
Anthony Mackie
Brian Geraghty
Christian Camargo
Evangeline Lilly
Ralph Fiennes
David Morse
Guy Pearce
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö

Italia Warner Bros.
Yhdysvallat Summit Entertainment &

Universal Studios
Yhdistynyt kuningaskunta Optimum Releasing & Lionsgate
Ensi-ilta Suomi 27. marraskuuta 2009
Kesto 131 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 15 000 000 dollaria
Tuotto 49 230 772 dollaria
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

The Hurt Locker on vuonna 2008 ensi-iltansa saanut Kathryn Bigelow’n ohjaama toimintaelokuva. Siinä seurataan Yhdysvaltain maavoimien raivaajaryhmää (EOD-ryhmä) Irakin sodan aikana. Elokuvan käsikirjoitti vastaavanlaisen ryhmän mukana sotatoimittajana Irakissa ollut Mark Boal.[1] Elokuvan pääosissa ovat Jeremy Renner, Anthony Mackie ja Brian Geraghty. Elokuvan erikoisuuksiin lukeutuu se, että nimekkäimmät näyttelijät Ralph Fiennes, David Morse ja Guy Pearce tekevät varsin pienet roolit.

Elokuva palkittiin Oscar-gaalassa 2010 vuoden 2009 parhaan elokuvan Oscarilla. Yhteensä se sai kuusi Oscar-palkintoa, oltuaan ehdokkaana yhdeksään palkintoon.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan alkukohtauksessa ylikersantti Matthew Thompson (Guy Pearce) saa surmansa matkapuhelimella räjäytetyssä tienvarsipommi-iskussa. William “ Will” James (Jeremy Renner) korvaa hänet pomminpurkuryhmän johtajana. Kaksi hänen ryhmänsä jäsentä ovat J. T. Sanborn (Anthony Mackie) ja Owen Eldridge (Brian Geraghty). Ryhmälle syntyy riitaa Jamesin käyttäessä muiden rämäpäisenä pitämiä metodeja pommien purussa. Sanborn harkitsee jopa murhaavansa Jamesin seuraavan purkutyön aikana aiheuttamalla "vahingon" töiden aikana. Jännitteet ryhmän sisällä kasvavat Eldridgen kuultua Sanbornin ajatuksista. Tällä välin James on tutustunut irakilaiseen DVD-levyjä myyvään poikaan lempinimeltään “Beckham” (Christopher Sayegh). Matkalla tukikohtaan ryhmä kohtaa joukon arabeiksi pukeutuneita sotilaita, joiden kulkuneuvosta on puhjennut rengas. "Arabit" paljastuvat brittiläiseksi palkkasotilaiksi, joiden johtaja (Ralph Fiennes) kertoo heidän pidättäneen korkea-arvoisen etsintäkuulutetun irakilaisen. Joukko joutuu yhtäkkiä tulitukseen ja vangit yrittävät karata. Koska brittien johtajan mukaan palkkio saadaan "elävänä tai kuolleena", vangit ammutaan. Samalla neljä ryhmää tulittaneista hyökkääjistä surmataan tulitaistelussa.[2]

Myöhemmin samana viikkona James löytää Beckhamiksi luulemansa ruumiin, jonka sisään on asetettu tienvarsipommi. Tukikohdan psykiatri ja Eldridgen ystävä John Cambridge (Christian Camargo) kuolee räjähdyksessä. Seuraavalla tehtävällä Eldridge on jäädä vangiksi, mutta Jamesin ja Sandbornin onnistuu pelastaa hänet. Eldridge kuitenkin haavoittuu ja syyttää tilanteestaan Jamesiä. Seuraavana päivänä James kohtaa jälleen kuolleeksi luulemansa Beckhamin. Neljännellä tehtävällään ryhmä kohtaa irakilaisen siviilin, jonka ylle on lukittu räjähdevyö. James yrittää purkaa vyön lukkoja, mutta työn osoitautuessa mahdottomaksi siviili hylätään kuolemaansa. Tapauksesta järkyttynyt Sanborn kertoo Jamesille haluavansa kotiin. Ryhmän komennus Irakissa päättyy ja James palaa entisen vaimonsa (Evangeline Lilly) ja poikansa luo Yhdysvaltoihin. James ei sopuedu normaaliin elämään ja lähtee uudelle 365:lle komennukselle Irakiin.[2]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freelance-journalisti Mark Boal vietti joulukuusta 2004 lähtien kuusi viikkoa Yhdysvaltain armeijan pomminpurkukommpanian mukana Camp Victorylla Bagdadissa. Ylikersantti Jeffrey S. Sarverin ja kahden tämän alaisen muodostaman ryhmän kanssa Boal pääsi seuraamaan irakilaisten kapinallisten asettamien tienvarsipommien purkutöitä. Kokemustensa perusteella hän kirjoitti Playboy-lehdessä vuonna 2005 julkaistun artikkelin “The Man in the Bomb Suit”. Myöhemmin hän sopi ohjaaja Kathryn Bigelowin kanssa artikkeliin perustuvan elokuvan tekemisestä. Pari teki yhdessä käsikirjoituksen, jota he yrittivät tarjota eri elokuvayhtiöille. 20 miljoonan dollarin budjetti ja elokuva tuolloin hyvin epäsuositusta sodasta ei houkutellut suuria yhtiöitä. Sen sijaan kesällä 2006 tehtiin 13 miljoonan dollarin sopimus sopimus Nicholas Chartierin Voltage Pictures-tuotantoyhtiön kanssa.[2]

Bigelow palkkasi elokuvaan muutaman tunnetumman nimen, mutta pääosa näyttelijöistä oli varsin tuntemattomia. Tarkoituksena oli, etteivät tähtinäyttelijät veisi liikaa katsojan huomiota itse elokuvasta. Pääosaa esittänyt Jeremy Renner vietti rooliaan varten jonkin aikaa pomminpurkuryhmän mukana Fort Irwinissä Kaliforniassa. Itse elokuvan kuvaukset alkoivat Jordanian Ammanissa heinäkuun lopulla 2007. Jordanian viranomaiset olivat sallineet tehosteisiin käytettävien räjähteiden tuonnin maahan vain muutamaa päivää ennen kuvausten alkua. Ongelma oli myös paikallisen keskikesän kuumuus. Henkilökunnalle ei voitu järjestää ilmastoituja tiloja kuvausten ajaksi. Elokuvan loppukohtauksen tulitaistelu kuvattiin paikallisella palestiinalaisella pakolaisleirillä, jota oli alun perin väitetty liian vaaralliseksi kuvauspaikaksi. Bigelowin onnistui kuitenkin vaatia lupa kuvauksille viranomaisilta.[2]

Kuvaaja Barry Ackroyd käytti toiminnan kuvaukseen cinéma vérité-tyylistä tekniikka, johon lukeutuivat esimerkiksi hidastukset, nopeat kuvakulman vaihdot ja reaktiokuvat. Kuvattua materiaalia oli lopulta yli 200 tuntia, jonka leikkaajat Chris Innis ja Bob Murawski tiivistivät 131 minuutin pituiseksi lopputulokseksi.[2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Jeremy Renner  … William James  
 Anthony Mackie  … JT Sanborn  
 Brian Geraghty  … Owen Eldridge  
 Guy Pearce  … Matt Thompson  
 Ralph Fiennes  … palkkionmetsästäjä  
 David Morse  … Reed  
 Christian Camargo  … John Cambridge  
 Evangeline Lilly  … Connie James  
 Christopher Sayegh  … Beckham  
 Malcolm Barrett  … Foster  
 Michael Desante  … irakilainen kääntäjä  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosaa esittänyt Jeremy Renner vierailulla sotilaiden luona Irakissa.

The Hurt Locker sai ensi-iltansa Venetsian elokuvafestivaaleilla 4. syyskuuta 2008. Sitä näytettiin vielä 10:llä muulla elokuvafestivaalilla ennen sen laajaa julkaisua elokuvateattereilla 29. kesäkuuta 2009. Elokuvan lipputulot olivat yhteensä 49,2 miljoonaa dollaria. Summasta 17 miljoonaa tehtiin kotimaassa ja 32,2 miljoonaa ulkomailla. Lipputulot olivat siis neljä kertaa budjettia suuremmat ja elokuva oli taloudellinen menestys.[2]

Elokuva sai kriitikoilta pääosin hyviä arvosteluja.[2] Nyt-liitteen kriitikot valitsivat elokuvan vuoden 2009 kymmenen parhaan filmin joukkoon.[3] Vuonna 2016 The Hurt Locker äänestettiin BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan 70 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.[4] Seuraavana vuonna The New York Timesin kriitikot arvioivat elokuvan kuluvan vuosisadan kymmenenneksi parhaaksi.[5] Iltalehden Tuomas Riskala piti (2011) The Hurt Lockeria parhaana Irakin sodasta tehtynä elokuvana. ”Bigelow on tehnyt psykologisesti vahvan ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavan elokuvan sodan psyykkisestä hinnasta.”, hän kirjoitti.[6]

Kriitikoiden ylistyksistä huolimatta jotkin Irakin sodan veteraanit ovat syyttäneet elokuvaa liioittelusta ja epätarkkuuksista. Pomminpurkuryhmien jäsenet eivät käytä tiettyjä elokuvassa esitettyjä tekniikoita. Esimerkiksi veteraaneille suunatulla nettisivulla Task & Purpose haastateltu James Clark huomauttaa, kuinka elokuvan Will James nostaa yhdessä kohtauksessa kuudesta 155 mm tykinammuksesta tehdyn tienvarsipommin yhdellä kädellä, kun kukin ammuksista painaa "30–45 kiloa". Samassa yhteydessä haastateltu Kollin Kinghtin mukaan tilanteessa vastaavaa räjähdettä ei mentäisi ylipäätänsä viskelemään käsin.[2]

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Kategoria Kenelle Voitto / Ehdokkuus
British Academy Film Awards
Elokuva Kathryn Bigelow, Mark Boal, Greg Shapiro, Nicolas Chartier Voitto
Ohjaus Kathryn Bigelow Voitto
Alkuperäinen käsikirjoitus Mark Boal Voitto
Miespääosa Jeremy Renner Ehdokkuus
Kuvaus Barry Ackroyd Voitto
Leikkaus Chris Innis, Bob Murawski Voitto
Äänitehosteet Ray Beckett, Paul N. J. Ottosson, Craig Stauffer Voitto
Erikoistehosteet Richard Stutsman Ehdokkuus
Golden Globe Draamaelokuva Ehdokkuus
Ohjaus Kathryn Bigelow Ehdokkuus
Käsikirjoitus Mark Boal Ehdokkuus
Oscar Paras elokuva Kathryn Bigelow, Mark Boal, Greg Shapiro, Nicolas Chartier Voitto
Ohjaus Kathryn Bigelow Voitto
Alkuperäinen käsikirjoitus Mark Boal Voitto
Miespääosa Jeremy Renner Ehdokkuus
Kuvaus Barry Ackroyd Ehdokkuus
Leikkaus Chris Innis, Bob Murawski Voitto
Musiikki Marco Beltrami, Buck Sanders Ehdokkuus
Äänitys Paul N. J. Ottosson, Ray Beckett Voitto
Äänitehosteet Paul N. J. Ottosson Voitto
Satellite Award Draamaelokuva Voitto
Ohjaus Kathryn Bigelow Voitto
Miespääosa Jeremy Renner Voitto
Alkuperäinen käsikirjoitus Mark Boal Ehdokkuus
Leikkaus Chris Innis, Bob Murawski Voitto
Screen Actors Guild
Miespääosa Jeremy Renner Ehdokkuus
Näyttelijäkokoonpano Ehdokkuus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Johnston, Sheila: The Hurt Locker: interview with Mark Boal Telegraph.co.uk. 25.8.2009. Telegraph Media Group. Viitattu 8.3.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 164-167. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1. (englanniksi)
  3. Avola, Pertti & Lehtonen, Veli-Pekka: Kymmenen hyvää. Nyt-liite, 2010, nro 1, s. 15.
  4. The 21st Century’s 100 Greatest Films, BBC Culture 24.8.2016.
  5. Dargis, Manohla ja Scott, A. O.: The 25 Best Films of the 21st Century So Far The New York Times. 9.6.2017. Viitattu 10.6.2017. Vaatii tilauksen.
  6. Riskala, Tuomas: TV Elokuvat. Iltalehti, 2011, nro 10.8., s. 37.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]