Birdman (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Birdman
or
(The Unexpected Virtue of Ignorance)
Birdman.jpg
Ohjaaja Alejandro G. Iñárritu
Käsikirjoittaja
  • Alejandro G. Iñárritu
  • Nicolás Giacobone
  • Alexander Dinelaris Jr.
  • Armando Bo
Tuottaja
  • Alejandro G. Iñárritu
  • John Lesher
  • Arnon Milchan
  • James W. Skotchdopole
Säveltäjä Antonio Sánchez
Kuvaaja Emmanuel Lubezki
Leikkaaja
  • Douglas Crise
  • Stephen Mirrione
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Fox Searchlight Pictures
Ensi-ilta
Kesto 119 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 18 000 000 dollaria
Tuotto 103 215 094 dollaria[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance) on vuonna 2014 ensi-iltansa saanut Alejandro González Iñárritun ohjaama, osin käsikirjoittama ja tuottama satiirinen musta komediaelokuva. Se kertoo entisestä Hollywood-tähdestä, joka toivoo pääsevänsä taas parrasvaloihin esiintymällä Broadway-näytelmässä, jonka hän myös ohjaa ja käsikirjoittaa. Näytelmän ensi-illan lähestyessä hän kohtaa monia vaikeuksia ja esteitä. Lisäksi hän kuulee hänet kuuluisaksi tehneen Birdman-hahmon äänen päässään.

Birdman on ohjaaja-käsikirjoittaja Alejandro González Iñárritun seitsemäs kokopitkä elokuva. Hänen aikaisemmat elokuvansa olivat kaikki olleet draamoja, mikä sai hänet tekemään komedian. González Iñárritu, Nicolás Giacobone, Alexander Dinelaris Jr. ja Armando Bó Jr. työstivät elokuvan käsikirjoitusta kahden vuoden ajan. González Iñárritu halusi, että elokuva näyttäisi siltä kuin se olisi kuvattu yhdellä otolla. Tästä syystä näyttelijät kävivät läpi huolelliset ja vaikeat harjoitukset ennen elokuvan kuvaamista. Elokuva kuvattiin New Yorkissa keväällä 2013 ja se sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla 27. elokuuta 2014. Suomessa elokuvan ensi-ilta oli 16. tammikuuta 2015.

Elokuva sai erittäin hyviä arvosteluja kriitikoilta, jotka kehuivat erityisesti näyttelijöiden suorituksia ja Emmanuel Lubezkin elokuvausta. Sitä pidettiin yhtenä ilmestymisvuotensa parhaimmista elokuvista ja se sai monia palkintoja ja ehdokkuuksia. Se palkittiin muun muassa parhaan miespääosan ja parhaan käsikirjoituksen Golden Globella, parhaan näyttelijäkokoonpanon SAG-palkinnolla ja parhaan kuvauksen Baftalla. Elokuva sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti neljä parhaasta elokuvasta, ohjauksesta, alkuperäisestä käsikirjoituksesta ja kuvauksesta.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Riggan Thomson (Michael Keaton) on entinen Hollywood-tähti, joka tuli tunnetuksi esittämällä supersankari Birdmania tuottoisassa elokuvasarjassa vuosikymmeniä aiemmin. Riggan toivoo pääsevänsä takaisin suosioon Raymond Carverin novellista tehdyn Broadway-näytelmän avulla, jonka Riggan ohjaa, käsikirjoittaa ja jossa hän esittää pääosaa. Hänen paras ystävänsä Jake (Zach Galifianakis) tuottaa näytelmän, jossa muita pääosia esittävät Rigganin tyttöystävä Laura (Andrea Riseborough) ja ensi kertaa Broadway-näytelmässä esiintyvä Lesley (Naomi Watts).

Kun yksi näyttelijöistä, Ralph, loukkaantuu näytelmän harjoituksissa, Riggan palkkaa hänen tilalleen loisteliaan metodinäyttelijän Miken (Edward Norton). Mike kuitenkin pilaa näytelmän yleisöharjoitukset olemalla juovuksissa ja yrittäen raiskata Lesleyn kesken näytöksen. Sen lisäksi hän vetää lehdistön huomion pois Rigganilta. Riggan on valmis luovuttamaan, mutta Jake kannustaa häntä jatkamaan. Riggan yllättää huumeriippuvuudesta toipuvan tyttärensä Samin (Emma Stone) polttamassa kannabista. Sam väittää, että kukaan ei välitä Rigganista ja että hänen näytelmänsä on yhtä tyhjän kanssa.

Viimeisen yleisöharjoituksen aikana Riggan lukitsee itsensä vahingossa ulos teatterista, ja joutuu kulkemaan Times Squaren läpi alushoususillaan. Rigganista tulee internetsensaatio, kun tämä nolo kohtaus päätyy kuvattavaksi. Myöhemmin hän törmää New York Timesin kriitikkoon Tabitha Dickinsoniin (Lindsay Duncan), joka kertoo vihaavansa Hollywood-kuuluisuuksia, jotka esittävät olevansa näyttelijöitä, ja kertoo aikovansa tuhota Rigganin näytelmän antamalla sille surkeimman arvostelun koskaan. Riggan juo itsensä humalaan ja sammuu kadulle. Seuraavana päivänä hän hallusinoi keskustelevansa Birdmanin kanssa, joka yrittää saada hänet vakuuttuneeksi uudesta Birdman-elokuvasta, ja näkee itsensä lentämässä New Yorkin läpi teatterille.

Näytelmän ensi-illassa Riggan käyttää oikeaa asetta kohtauksessa, jossa hänen hahmonsa ampuu itsensä, ja ampuu nenänsä irti. Hän saa raikuvat aplodit yleisöltä. Jake tulee tapaamaan Riggania sairaalaan ja kertoo Tabithan antaneen hänelle loistavan arvostelun. Sam tuo hänelle kukkia ja lähtee hakemaan vaasia. Riggan avaa ikkunan ja astuu sen ulkopuolelle. Kun Sam tulee takaisin, Riggan on poissa. Sam katsoo ulos avoimesta ikkunasta ensin kadulle ja sitten ylös taivaalle hymyillen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Michael Keaton  … Riggan Thomson, entinen Hollywood-tähti, joka tuli tunnetuksi näyteltyään supersankari Birdmania  
 Zach Galifianakis  … Jake, näytelmän tuottaja ja Rigganin paras ystävä  
 Edward Norton  … Mike Shiner, arvostettu, mutta hankala metodinäyttelijä  
 Andrea Riseborough  … Laura, Rigganin tyttöystävä.  
 Amy Ryan  … Sylvia, Rigganin ex-vaimo ja Samin äiti  
 Emma Stone  … Sam Thomson, Rigganin tytär ja avustaja  
 Naomi Watts  … Lesley, Broadway-ensikertalainen, Miken tyttöystävä  
 Merritt Wever  … Annie  
 Lindsay Duncan  … Tabitha Dickinson, The New York Timesin kriitikko  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto
Yhteispisteet
JulkaisuPisteet
Metacritic88%[3]
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
Dome4.5/5 tähteä[4]
Episodi5/5 tähteä[5]
Filmgoer4/5 tähteä[6]
Film-O-Holic4/5 tähteä[7]
Helsingin Sanomat4/5 tähteä[8]
Iltalehti5/5 tähteä[9]
Ilta-Sanomat5/5 tähteä[10]
IGN8,5[11]

Elokuva on saanut erittäin hyvän vastaanoton kriitikoilta. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 254 arvostelun perusteella kriitikoiden arvosteluista 93 prosenttia oli myönteisiä.[12] Arvosteluja keräävän Metacritic-sivuston mukaan 49 arvostelun perusteella laskettuna kriitikoiden arvosteluista 88 prosenttia oli myönteisiä.[3]

Variety-lehden Peter Debruge kehui Michael Keatonin roolisuoritusta ja kutsui sitä vuosisadan paluuksi.[13]

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos
Oscar[14][2] Paras elokuva Alejandro González Iñárritu, John Lesher ja James W. Skotchdopole Voitto
Paras ohjaus Alejandro González Iñárritu Voitto
Paras miespääosa Michael Keaton Ehdokkuus
Paras miessivuosa Edward Norton Ehdokkuus
Paras naissivuosa Emma Stone Ehdokkuus
Paras alkuperäinen käsikirjoitus Alejandro González Iñárritu, Nicolás Giacobone, Alexander Dinelaris Jr. ja and Armando Bo Voitto
Paras kuvaus Emmanuel Lubezki Voitto
Parhaat äänitehosteet Martin Hernández and Aaron Glascock Ehdokkuus
Paras äänitys Jon Taylor, Frank A. Montaño ja Thomas Varga Ehdokkuus
Bafta[15] Paras elokuva Alejandro González Iñárritu, John Lesher ja James W. Skotchdopole Ehdokkuus
Paras ohjaus Alejandro González Iñárritu Ehdokkuus
Paras miespääosa Michael Keaton Ehdokkuus
Paras miessivuosa Edward Norton Ehdokkuus
Paras naissivuosa Emma Stone Ehdokkuus
Paras alkuperäinen käsikirjoitus Alejandro González Iñárritu, Nicolás Giacobone, Alexander Dinelaris Jr ja Armando Bo Ehdokkuus
Paras musiikki Antonio Sanchez Ehdokkuus
Paras kuvaus Emmanuel Lubezki Voitto
Paras leikkaus Douglas Crise ja Stephen Mirrione Ehdokkuus
Paras äänitys Thomas Varga, Martin Hernández, Aaron Glascock, Jon Taylor ja Frank A. Montaño Ehdokkuus
Golden Globe[16] Paras musikaali- tai komediaelokuva Ehdokkuus
Paras ohjaus Alejandro González Iñárritu Ehdokkuus
Paras miespääosa musikaali- tai komediaelokuvassa Michael Keaton Voitto
Paras miessivuosa Edward Norton Ehdokkuus
Paras naissivuosa Emma Stone Ehdokkuus
Paras käsikirjoitus Alejandro González Iñárritu, Nicolás Giacobone, Alexander Dinelaris, Armando Bo Voitto
Paras musiikki Antonio Sanchez Ehdokkuus
Screen Actors Guild[17] Paras näyttelijäkokoonpano Zach Galifianakis, Michael Keaton, Edward Norton, Andrea Riseborough, Amy Ryan, Emma Stone ja Naomi Watts Voitto
Paras miespääosa Michael Keaton Ehdokkuus
Paras miessivuosa Edward Norton Ehdokkuus
Paras naissivuosa Emma Stone Ehdokkuus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Birdman (2014) Box Office Mojo. Viitattu 16.7.2015. (englanniksi)
  2. a b Hipes, Patrick: Oscar Winners 2015: The Complete List Deadline. 23.2.2015. Viitattu 23.2.2015. (englanniksi)
  3. a b Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance) Reviews 17.10.2014. Metacritic. Viitattu 24.2.2015. (englanniksi)
  4. Junni, Tatu: Michael Keatonin tähdittämä Birdman on hengästyttävän hieno elokuva Dome.fi. 13.1.2015. Viitattu 16.1.2015.
  5. Holm, Niina: Birdman Episodi. 15.01.2015. Viitattu 16.1.2015.
  6. Salonen, Aleksi: Birdman Filmgoer. 15.1.2015. Viitattu 16.1.2015.
  7. Alanne, Joonas: Birdman Film-O-Holic. 15.1.2015. Viitattu 16.1.2015.
  8. Pertti, Avola: Birdman kuvaa näyttelijöitä ja teatterimaailmaa vinksahtaneen hienosti Helsingin Sanomat. 15.1.2015. Viitattu 16.1.2015.
  9. Riskala, Tuomas: Ego antaa siivet Iltalehti. 15.1.2015. Viitattu 16.1.2015.
  10. Poussu, Tarmo: Lue IS:n arvio elokuvasta Birdman: Michael Keatonin huikea paluu huipulle Ilta-Sanomat. 16.1.2015. Viitattu 18.1.2015.
  11. Birdman - Movie - IGN 17.10.2014. IGN. Viitattu 12.2.2015. (englanniksi)
  12. Birdman (2014) Rotten Tomatoes. Viitattu 24.2.2015. (englanniksi)
  13. Peter, Debruge: Venice Film Review: ‘Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance)’ Variety. 27.8.2014. Viitattu 2.8.2014. (englanniksi)
  14. ‘Birdman,’ ‘Grand Budapest Hotel’ Top Oscar Nominees Variety. 15.1.2015. Viitattu 16.1.2015. (englanniksi)
  15. Barraclough, Leo: ‘Grand Budapest Hotel,’ ‘Birdman,’ ‘Theory of Everything’ Lead BAFTA Nominations Variety. 9.1.2015. Viitattu 9.1.2015. (englanniksi)
  16. HFPA: 2015 Golden Globe Nominations goldenglobes.com. 11.12.2014. Viitattu 11.12.2014. (englanniksi)
  17. Screen Actors Guild: Nominees Announced for the 21st Annual Screen Actors Guild Awards® sagawards.org. 10.12.2014. Viitattu 11.12.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]