Tämä on lupaava artikkeli.

Meryl Streep

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Meryl Streep
Meryl Streep vuonna 2018.
Meryl Streep vuonna 2018.
Henkilötiedot
Koko nimi Mary Louise Streep
Syntynyt22. kesäkuuta 1949 (ikä 74)
Summit, New Jersey, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
Puoliso Don Gummer (vih. 1978)
Lapset Mamie Gummer, Grace Gummer, Henry Wolfe Gummer, Louisa Jacobson Gummer
Näyttelijä
Aktiivisena 1971–
Merkittävät roolit
Palkinnot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Mary Louise ”Meryl” Streep (s. 22. kesäkuuta 1949 Summit, New Jersey, Yhdysvallat)[1] on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän on työskennellyt sekä elokuvissa, televisiossa että teatterissa. Streep on hyvin arvostettu näyttelijä ja hän on voittanut Oscar-palkinnon kolme kertaa.[2][3]

Streep teki ensiesiintymisensä teatterissa vuonna 1971 näytelmässä The Playboy of Seville ja vuonna 1977 televisioelokuvassa Cross Checking – kovat otteet.[4] Vuonna 1977 hän teki myös valkokangasdebyyttinsä elokuvassa Muistojeni Julia. Streep sai hyvän vastaanoton kriitikoilta roolisuorituksestaan menestyselokuvissa Kauriinmetsästäjä (1978) ja Kramer vastaan Kramer (1979), joissa kummassakin hän oli ehdolla parhaan naissivuosan Oscarin saajaksi ja sai jälkimmäisestä ensimmäisen Oscar-palkintonsa. Myöhemmin Streep palkittiin parhaan naispääosan Oscarilla rooleistaan elokuvissa Sofien valinta (1982) ja Rautarouva (2011).

Streep on ollut ennätykselliset 21 kertaa Oscar-ehdokkaana, eli useammin kuin yksikään mies- tai naisnäyttelijä aikaisemmin.[5][2][6] Lisäksi hän on ollut ehdolla ennätykselliset 32 kertaa Golden Globen saajaksi ja on voittanut palkinnon kahdeksan kertaa, joten hänellä on enemmän ehdokkuuksia ja voittoja kuin yhdelläkään mies- tai naisnäyttelijällä aikaisemmin. Streep on palkittu uransa aikana lisäksi muun muassa kahdella Emmyllä, kahdella Baftalla, kahdella SAG:llä ja Cannesin elokuvajuhlien palkinnolla. Vuonna 2004 hän sai Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinnon ja vuonna 2011 Kennedy Center Honors -palkinnon myötävaikutuksestaan Yhdysvaltain kulttuurissa.[7][8] Presidentti Barack Obama palkitsi Streepin vuonna 2010 National Medal of Arts- ja 2014 Presidential Medal of Freedom -palkinnolla.[2][9] Vuonna 2017 hänet palkittiin Cecil B. DeMille -elämäntyöpalkinnolla.[10]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meryl Streep vuonna 1966.

Mary Louise Streep syntyi Summitin kaupungissa New Jerseyn osavaltiossa, Yhdysvalloissa 22. kesäkuuta vuonna 1949.[11] Hänen isänsä Harry William Streep, Jr. (1910–2003) oli farmaseutti ja hänen äitinsä Mary Wolf Streep (o.s. Wilkinson, 1915–2001) taiteilija. Streepin äidin sukujuuret ovat Sveitsissä, Irlannissa ja Englannissa. Isän suku on puolestaan alun perin kotoisin Alankomaista. Isän puolella on kaukaisia sukujuuria myös Espanjan juutalaisyhteisöön, mutta Streep ei itse ole juutalainen. Streepillä on kaksi nuorempaa veljeä Harry III (s. 1951) ja Dana (s. 1953).[12]

Streep varttui New Jerseyssä Bernardsvillessä ja valmistui Bernards High Schoolista vuonna 1967. Hän opiskeli Dartmouth Collegessa puvustusta ja käsikirjoittamista. Streep sai B.A.-tutkinnon (Bachelor of Arts) draamasta Vassar Collegesta vuonna 1971 ja M.F.A.-tutkintonsa (Master of Fine Arts) Yalen yliopiston draamakoulusta vuonna 1975. Yale Repertory Theatressa Streep esiintyi 30–40 tuotannossa.[12]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meryl Steep 1970-luvulla Jack Mitchellin kuvaamana.

Streepin ensimmäinen elokuva oli Fred Zinnemannin ohjaama Muistojeni Julia (1977).[13] Vuonna 1979 Streep näytteli Michael Ciminon ohjaamassa sotadraamaelokuvassa Kauriinmetsästäjä. Streep sai roolisuorituksestaan ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa parhaasta naissivuosasta.[14]

Vuonna 1978 Streep näytteli pääosaa Saksassa ja Itävallassa kuvatussa minisarjassa Polttouhrit.[15] Streepin roolisuoritusta pidetään hänen läpimurtonaan[16][17] ja hänet palkittiin siitä Primetime Emmy -palkinnolla parhaasta naispääosasta minisarjassa tai televisioelokuvassa.[18] Vuonna 1979 Streep näytteli Jerry Schatzbergin poliittisessa draamaelokuvassa Joe Tynanin kiusaukset.[19]

Vuonna 1979 Streep näytteli sivuosaa Woody Allenin elokuvassa Manhattan.[20] Streep kertoi myöhemmin, että hän sai Allenilta vain kuusisivuisen käsikirjoituksen omista kohtauksistaan eikä lupautunut improvisoimaan sanaakaan elokuvassa.[21] Samana vuonna Streep näytteli Robert Bentonin elokuvassa Kramer vastaan Kramer.[22] Elokuva kertoo pariskunnasta (Streep ja Dustin Hoffman), joka eroaa, ja sen vaikutuksesta kaikkiin heidän läheisiin mukaan lukien heidän yhteiseen nuoreen poikaan.[22] Streepin mielestä elokuvan naishahmon rooli oli liian ilkeä eikä vastannut montakaan tosielämän naista, joka kohtaisi eron ja lapsen huoltajuuskiistan. Streep sai ohjaaja Bentonilta luvan kirjoittaa uudelleen omat vuorosanansa kahteen keskeiseen kohtaukseen.[23] Elokuva voitti viisi Oscar-palkintoa mukaan lukien Streepin ensimmäinen Oscar-palkinto parhaasta naissivuosasta.[24]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meryl Streep Oscar-gaalassa vuonna 1988.

Oltuaan sivurooleissa kahdessa 1970-luvun menestyselokuvassa Streep alkoi saada elokuvien pääosia 1980-luvun alussa. Ensimmäinen niistä oli vuonna 1981 ensi-iltansa saanut Karel Reiszin ohjaama elokuva Ranskalaisen luutnantin nainen, jossa hänen vastanäyttelijänään on Jeremy Irons.[4][25] New York -lehdessä sanottiin että ”Streep on kuin kameleontti, joka pystyy näyttelemään minkälaisen roolin tahansa”.[26] Streep palkittiin roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Baftalla.[27]

Vuonna 1982 Streep näytteli psykologisessa jännityselokuvassa Yön hiljaisuudessa vastanäyttelijöinään Roy Scheider ja Jessica Tandy.[28] Samana vuonna Streep näytteli Alan J. Pakulan ohjaamassa draamaelokuvassa Sofien valinta, joka perustuu William Styronin samannimiseen romaaniin vuodelta 1979. Streepin roolisuoritus oli kriitikkojen ylistämä ja hänet palkittiin siitä parhaan naispääosan Oscarilla ja Golden Globella.[29][30] Premiere Magazine nimesi Streepin roolisuorituksen kaikkien aikojen kolmanneksi parhaaksi.[31] Streepin suosio jatkui Mike Nicholsin ohjaamassa elokuvassa Tapaus Silkwood (1983), jossa hän näytteli tosielämän ammattiliittoaktivistia Karen Silkwoodia.[32] Vuonna 1985 Streep näytteli tanskalaista kirjailijaa Karen Blixeniä elokuvassa Minun Afrikkani.[33] Elokuva voitti seitsemän Oscar-palkintoa, ja Streep sai parhaan naispääosan Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet.[34][30] Streep näytteli Jack Nicholsonin kanssa kahdessa seuraavassa elokuvassaan Sydän karrella (1986) ja Karhiainen (1987), joista jälkimmäisessä Streep myös laulaa.[35][36] Elokuvassa Huuto pimeydestä Streep näytteli australialaista Lindy Chamberlainia, jota syytettiin lapsensa murhasta, mutta Chamberlain väitti dingon siepanneen sen.[37]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Streepin 1990-luvun ensimmäinen elokuva oli Mike Nicholsin ohjaama Terveisiä unelmien reunalta, joka perustuu Carrie Fisherin romaaniin vuodelta 1987.[38] Elokuvassa näyttevät myös muun muassa Shirley MacLaine ja Dennis Quaid.[38] Streep näytteli huumeriippuvaista elokuvanäyttelijää Suzanne Valea ja sai roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet.[38][39][30] Vuonna 1992 Streep näytteli Robert Zemeckisin ohjaamassa mustassa komediassa Kuolema pukee häntä vastanäyttelijänään Bruce Willis.[40]

Vuonna 1995 Streep näytteli Clint Eastwoodin kanssa romanttisessa draamaelokuvassa Hiljaiset sillat.[41] Se perustuu Robert James Wallerin menestysromaaniin, joka kertoo National Geographicin valokuvaajasta Robert Kincaidista (Eastwood), jolla on rakkaussuhde italialaiseen maatilan emäntään nimeltä Francesca (Streep).[41] Elokuva sai hyvän vastaanoton kriitikoilta.[42] Streep sai roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet.[43][30]

Vuonna 1996 Streep näytteli elokuvassa Marvinin tyttäret, joka perustuu Scott McPhersonin näytelmään.[44] Diane Keaton näytteli Streepin leukemian kanssa taistelevaa siskoa Bessietä ja nuori Leonardo DiCaprio näytteli Streepin kapinallista poikaa.[45] Streep sai roolisuorituksestaan Golden Globe -ehdokkuuden parhaasta naispääosasta.[30]

Vuonna 1999 Streep näytteli tosielämän Roberta Guasparia Wes Cravenin ohjaamassa elokuvassa Sydämen soinnut.[46] Newyorkilainen Guaspari opetti vähävaraisille lapsille viulunsoittoa.[46] Streep korvasi laulaja Madonnan tämän lähdettyä projektista ”luovien erimielisyyksien” takia.[47][48] Streep harjoitteli roolia varten kaksi kuukautta neljästä kuuteen tuntia päivässä.[49] Streep sai roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet.[50][30]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alussa Streep ääninäytteli Blue Fairyä Steven Spielbergin elokuvassa A.I. – Tekoäly, jonka pääosaa näytteli Haley Joel Osment.[51] Streep isännöi 11. joulukuuta 2001 Liam Neesonin kanssa Oslossa järjestettyä Nobelin rauhanpalkinto -konserttia, joka järjestettiin YK:n ja Kofi Annanin kunniaksi.[52]

Vuonna 2002 Streep palasi teatterinäyttämölle yli 20 vuotta kestäneen tauon jälkeen.[53] Hän näytteli Arkadinaa Anton Tšehovin näytelmässä Lokki vastanäyttelijöinään Kevin Kline, Natalie Portman ja Philip Seymour Hoffman.[53] Samana vuonna Streep näytteli Spike Jonzesin ohjaamassa elokuvassa Adaptation. Minun versioni, jossa hän näytteli tosielämän toimittajaa Susan Orleania.[54] Elokuva oli kriitikoiden ylistämä, ja Streep palkittiin roolistaan neljännellä Golden Globellaan parhaasta naissivuosasta.[55][56] Samana vuonna 2002 Streep näytteli Nicole Kidmanin ja Julianne Mooren kanssa Stephen Daldryn ohjaamassa elokuvassa Tunnit, joka perustuu Michael Cunninghamin romaaniin vuodelta 1990.[57] Elokuvassa kolmea eri sukupolven naista yhdistää Virginia Woolfin romaani Mrs. Dalloway.[57] Elokuva sai hyvän vastaanoton, ja kaikki kolme päänäyttelijää palkittiin parhaan naispääosan Hopeisella karhulla Berliinin elokuvajuhlilla.[58][59]

Vuonna 2003 Streep näytteli HBO:n minisarjassa Angels in America vastanäyttelijöinään Al Pacino ja Emma Thompson.[60] Streep esitti sarjassa yhteensä neljää eri roolia.[60] Hänet palkittiin sarjasta uransa toisella Primetime Emmy -palkinnolla ja viidennellä Golden Globellaan.[18][61] Vuonna 2004 American Film Institute palkitsi Streepin elämäntyöstään.[7] Samana vuonna Streep näytteli Jonathan Demmenin ohjaamassa uudelleenfilmatisoidussa elokuvassa Mantsurian kandidaatti, vastanäyttelijänään Denzel Washington.[62] Streep näytteli Yhdysvaltain senaattoria ja manipuloivaa ja armotonta varapresidenttiehdokkaan äitiä.[62] Streep sai roolistaan parhaan naissivuosan Golden Globe -ehdokkuuden.[63] Samana vuonna Streep näytteli Josephine-tätiä elokuvassa Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja, joka perustuu Snicketin samannimisen kirjasarjan kolmeen ensimmäiseen osaan.[64] Musta komedia sai kriitikoilta hyvän vastaanoton ja voitti parhaan maskeerauksen Oscar -palkinnon.[65][66]

Vuonna 2005 Streep näytteli elokuvassa Oikeanlaista kemiaa, vastanäyttelijänään Uma Thurman.[67] Streep näytteli elokuvassa juutalaista terapeuttia, tohtori Lisa Metzgeriä, jonka vastaanotolla käyvä liikenainen päätyy suhteeseen Metzgerin 23-vuotiaan pojan kanssa.[67] Elokuusta syyskuuhun 2004 Streep näytteli The Public Theaterin näytelmässä Äiti Peloton ja hänen lapsensa, jota esitettiin Delacorte-teatterissa Central Parkissa New Yorkissa.[68]

Vuonna 2006 Streep näytteli Robert Altmanin viimeisessä elokuvassa Robert Altmanin huonot vitsit.[69] Streep näytteli Lily Tomlinin kanssa kahta viimeistä countrymusiikkiperheen jäsentä.[69] Vuonna 2006 Streep näytteli David Frankelin ohjaamassa draamakomediassa Paholainen pukeutuu Pradaan, joka perustuu löyhästi Lauren Weisbergerin samannimiseen romaaniin vuodelta 2003.[70] Streep näyttelee vaikutusvaltaista ja vaativaa muotilehden päätoimittajaa Miranda Priestlyä.[70] Streepin roolisuoritus palkittiin parhaan naispääosan Golden Globella ja hän sai siitä myös parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden.[71][72][73] Elokuva menestyi hyvin ja tuotti maailmanlaajuisesti yli 326 miljoonaa dollaria[74]

Streep, Abba ja näyttelijät elokuvan Mamma Mia! ensi-illassa Ruotsissa 2008.

Vuonna 2008 Streep näytteli Phyllida Lloydin ohjaamassa elokuvassa Mamma Mia!, joka perustuu ruotsalaisen popyhtyeen Abban musiikkiin pohjautuvaan samannimiseen Broadway-musikaaliin.[75] Vastanäyttelijöinään Amanda Seyfried, Pierce Brosnan, Stellan Skarsgård ja Colin Firth, Streep näytteli entistä tyttöbändin laulajaa, jonka tytär (Seyfried) on menossa naimisiin, mutta ei ole koskaan tavannut isäänsä ja kutsuu salaa kolme mahdollista isää häihinsä kreikkalaiselle saarelle.[75] Elokuva oli yleisömenestys ja tuotti maailmanlaajuisesti yli 609 miljoonaa dollaria. Se oli Streepin siihen astisen uran kaupallisesti menestynein elokuva.[76] Streep sai roolistaan Golden Globe -ehdokkuuden.[77]

Streepin vuoden 2008 toinen elokuva oli John Patrick Shanley ohjaama Doubt – Epäilys, joka perustuu Shanleyn Pulitzer- ja Tony-palkittuun näytelmään.[78] Elokuvassa näyttelivät myös Philip Seymour Hoffman, Amy Adams ja Viola Davis. Elokuva kertoo katolisen poikakoulun rehtorista (Streep), joka syyttää suosittua pappia (Hoffman) pedofiliasta.[78][79] Elokuva sai viisi Oscar-ehdokkuutta: kaikki neljä päänäyttelijää saivat ehdokkuudet ja lisäksi elokuva sai ehdokkuuden parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta.[80]

Vuonna 2009 Streep näytteli kokki Julia Childia Nora Ephronin ohjaamassa elokuvassa Julie & Julia vastanäyttelijöinään Amy Adams ja Stanley Tucci.[81] Elokuvassa rinnastetaan Childin uran alkutaival nuoren newyorkilaisen Julie Powellin (Adams) elämään, joka päättää kokata kaikki 524 reseptiä Childin kokkikirjasta 365 päivässä ja tekee haasteestaan suositun blogin The Julie/Julia Project.[81] Streep sai roolistaan parhaan naispääosan Oscar-ehdokkuuden.[82] Vuonna 2009 Streep näytteli myös romanttisessa komediaelokuvassa Pientä säätöä vastanäyttelijöinään Alec Baldwin ja Steve Martin.[83] Elokuvassa Streep näyttelee menestyvän leipomon omistajaa, joka aloittaa suhteen ex-miehensä kanssa 10 vuotta eron jälkeen vain huomatakseen, että on ihastunut toiseen mieheen.[83] Streep sai roolistaan Golden Globe -ehdokkuuden.[84] Samana vuonna Streep ääninäytteli stop motion -animaatioelokuvassa Fantastic Mr. Fox Mrs. Felicity Foxin roolissa.[85]

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meryl Streep vuoden 2012 Golden Globe -gaalassa.

Streepin 2010-luvun ensimmäinen elokuva oli Phyllida Lloydin ohjaama Rautarouva (2011), brittiläinen elämäkertaelokuva Ison-Britannian pääministeristä Margaret Thatcheristä.[86] Elokuva sai kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton, mutta Streep palkittiin roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscarilla, Golden Globella ja Baftalla.[87][88][89][90]

Vuonna 2012 Streep näytteli Paholainen pukeutuu Pradaan -ohjaajan David Frankelin draamakomediassa Lemmenlomalla vastanäyttelijöinään Tommy Lee Jones ja Steve Carell.[91] Elokuvassa Streep ja Jones näyttelevät keski-ikäistä pariskuntaa, joka osallistuu viikon kestävälle avioliittokurssille löytääkseen suhteeseensa jälleen kipinän.[91] Streep sai roolistaan uransa 27:nnen Golden Globe -ehdokkuutensa.[92]

Vuonna 2013 Streep näytteli Julia Robertsin kanssa John Wellsin ohjaamassa elokuvassa Perhe – August: Osage County, joka perustuu Tracy Lettsin Pulitzer- ja Tony-palkittuun näytelmään.[93] Streep sai roolisuorituksestaan parhaan naispääosan Oscar-, Golden Globe- ja SAG-ehdokkuudet.[94][95][96] Syyskuussa 2012 Streep kiinnitettiin Hilary Swankin kanssa Tommy Lee Jonesin elokuvaan The Homesman, joka sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 2014.[97] Vuonna 2014 Streep näytteli muun muassa Jeff Bridgesin kanssa tieteiselokuvassa The Giver, joka perustuu Lois Lowryn samannimiseen romaaniin vuodelta 1993.[98][99] Vuonna 2014 Streep näytteli noitaa Rob Marshallin ohjaamassa musikaalielokuvassa Into the Woods, joka perustuu Tony-palkittuun Broadway-musikaaliin.[100] Streep sai roolistaan parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuuden.[101]

Streep näytteli äärifeministi Emmeline Pankhurstia Sarah Gavronin ohjaamassa elokuvassa Suffragette (2015).[102] Streepin vuoden 2015 toinen elokuva oli Jonathan Demmen ohjaama Ricki and the Flash, jossa hän näyttelee naista, joka on päivisin töissä ruokakaupan kassalla ja iltaisin hiipuva rockmuusikko, jolla on viimeinen mahdollisuus lähentyä vieraantuneen perheensä kanssa.[103] Elokuvassa Streepin roolihahmon tytärtä näytteli hänen tyttärensä Mamie Gummer.

Helmikuussa 2016 Streep toimi Berliinin elokuvajuhlien tuomariston johtajana.[104] Samana vuonna Streep näytteli laulutaidotonta oopperalaulajaa Florence Foster Jenkinsiä Stephen Frearsin ohjaamassa elokuvassa Florence.[105] Streep sai roolistaan parhaan naispääosan Golden Globe -ehdokkuuden.[106] Vuoden 2017 Golden Globe -gaalassa Streep sai Cecil B. DeMille -kunniapalkinnon.[10] Streep piti palkinnon vastaanotettuaan hyvin poliittisen puheen. Streep kritisoi Yhdysvaltain presidentiksi valittua Donald Trumpia kuitenkaan mainitsematta häntä nimeltä sanoen muun muassa että

»Epäkunnioitus tuottaa epäkunnioitusta, väkivalta yllyttää väkivaltaan. Ja kun vallanpitäjät käyttävät asemaansa kiusatakseen muita, me kaikki häviämme.»
([107])

Vuonna 2017 Streep näytteli Washington Postin kustantajaa Katharine Grahamia Steven Spielbergin elokuvassa The Post. Elokuva sijoittuu 1970-luvulle ja se kertoo The Washington Postin ja The New York Timesin toimittajista, jotka julkaisivat Pentagon Papers -asiakirjat koskien Yhdysvaltain hallituksen toimia Vietnamin sodassa. Streep sai roolistaan 31. Golden Globe -ehdokkuutensa parhaasta naispääosasta.[108]

Vuonna 2018 Mamma Mia! -elokuva sai jatko-osan Mamma Mia: Here We Go Again!, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Ol Parker. Streep palasi jatko-osaan muiden ensimmäisen elokuvien näyttelijöiden kanssa kuten Pierce Brosnan, Colin Firth, Amanda Seyfried, Dominic Cooper ja Christine Baranski.[109]

Streep näytteli vuonna 2018 myös toisessa musikaalielokuvassa. Joulukuussa ensi-iltansa sai Rob Marshallin Maija Poppasen paluu. Se on jatko-osa vuoden 1964 elokuvalle Maija Poppanen. Muissa rooleissa näyttelevät muun muassa Emily Blunt ja Lin-Manuel Miranda.[110]

Tammikuussa 2018 Streepin kerrottiin näyttelevän Big Little Lies -televisiosarjan toisella tuotantokaudella. Streep näyttelee draamasarjassa Perry Wrightin (Alexander Skarsgård) äitiä Mary Louise Wrightia. Kausi alkoi kesäkuussa 2019.[111]

Joulukuussa 2019 ensi-iltansa sai draamaelokuva Little Women, joka perustuu Louisa May Alcottin klassikkoromaaniin Pikku naisia. Streep näyttelee täti Marchia ja elokuvan on ohjannut Greta Gerwig.[112]

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo Meryl Streepin saamista palkinnoista ja ehdokkuuksista

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Streep seurusteli näyttelijä John Cazalen kanssa tämän kuolemaan saakka maaliskuuhun 1978.[113][114] Streep meni naimisiin kuvanveistäjä Don Gummerin kanssa 15. syyskuuta 1978.[115] Heillä on neljä lasta: Henry Wolfe Gummer (s. 1979), Mamie Gummer (s. 1983), Grace Gummer (s. 1986) ja Louisa Jacobson Gummer (s. 1991)[116] ja yksi lapsenlapsi (s. 2019, äiti Mamie).[117] Mamie ja Grace ovat näyttelijöitä ja Henry on muusikko.[118]

Streep kannatti Barack Obamaa vuoden 2008 sekä vuoden 2012 presidentinvaaleissa.[119][120] Kesäkuussa 2016 Streep puhui demokraattien puoluekokouksessa ja osoitti tukensa Hillary Clintonille vuoden 2016 presidentinvaaleissa.[121]

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meryl Streep Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa 2016.
Pääartikkeli: Meryl Streepin filmografia ja teatteriesiintymiset

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: 22. kesäkuuta 2021: Soveltuuko fanisivusto https://www.simplystreep.com/ lähteeksi? ”Jos linkkiä on käytetty jo lähteenä, niin sen voi lisätä aiheesta muualla osioon ainoastaan erittäin hyvästä syystä.”
  1. ↑ Meryl Streep The Kennedey Center. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c President Obama to Award 2010 National Medal of Arts and National Humanities Medal The White House. 1.3.2011. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  3. ↑ Hollinger, Karen: The Actress: Hollywood Acting and the Female Star, s. 94–95. CRS Press, 2006. ISBN 041-59779-2-4.
  4. ↑ a b Meryl Streep Lifetime Tv. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  5. ↑ McNally, Kelby: Meryl Streep Makes History as She Receives 18th Oscar Nomination in Race for Best Actress Sunday Express. 16.1.2014. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  6. ↑ Oscar Nominations 2015 Announced: Grand Budapest Hotel, Birdman Lead the Race People. 15.1.2015. Viitattu 15.1.2015. (englanniksi)
  7. ↑ a b 32nd AFI Life Achievement Award American Film Institute. 2004. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  8. ↑ List of Kennedy Center Honorees The John F. Kennedy Center for the Performing Arts. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  9. ↑ Siegemund-Broka, Austin: Obama to Honor Meryl Streep, Tom Brokaw, Stevie Wonder with Medal of Freedom The Hollywood Reporter. 10.11.2014. Viitattu 11.11.2014. (englanniksi)
  10. ↑ a b Meryl Streep: The Recipient of Our Cecil B. DeMille Award 2017 Golden Globes. 3.11.2016. Viitattu 14.11.2016. (englanniksi)
  11. ↑ Meryl Streep Biograph Biography. Arkistoitu 1.10.2013. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  12. ↑ a b Meryl Streep Biography The New York Times. The New York Times Company. Arkistoitu 7.6.2014. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  13. ↑ Jane Fonda Honoured by Hollywood Stars BBC News. 6.6.2014. Lontoo: British Broadcasting Corporation. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
  14. ↑ The 51st Academy Awards (1979) Nominees and Winners Oscar. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Polttouhrit – Holocaust Levykauppa X. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 8.6.2014.
  16. ↑ Novick, Peter: The Holocaust in American Life The Washington Post. 25.7.1999. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
  17. ↑ Frederik: Movie of the Week: Holocaust Mini-Series Simply Streep. 23.4.2012. Viitattu 8.6.2014. (englanniksi)
  18. ↑ a b Meryl Streep Emmys. Television Academy. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  19. ↑ Maslin, Janet: The Seduction of Joe Tynan (1979) The New York Times. 17.8.1979. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  20. ↑ Movie of the Week: Manhattan Simply Streep. 26.3.2012. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  21. ↑ Hollinger, Karen: The Actress: Hollywood Acting and the Female Star, s. 76. , 2006. ISBN 041-59779-2-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.6.2014). (englanniksi)
  22. ↑ a b Canby, Vincent: Kramer vs Kramer (1979) The New York Times. 19.12.1979. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  23. ↑ Lang, Nico: 21 Little-Known Facts About Meryl Streep, The World’s Most Perfect Being Thought Catalog. 13.9.2013. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  24. ↑ The 52nd Academy Awards (1980) Nominees and Winners Oscar. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  25. ↑ Review: ’The French Lieutenant’s Woman’ Variety. 31.12.1980. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  26. ↑ Denby, David: Meryl Streep Is Madonna and Siren in the French Lieutenant’s Woman New York Magazine. 21.9.1981. Google. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  27. ↑ Searchable Awards Database: Meryl Streep British Academy of Film and Television Arts. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  28. ↑ Canby, Vincent: Still of the Night (1982) The New York Times. 19.11.1982. Arkistoitu 15.8.2014. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  29. ↑ The 55th Academy Awards (1983) Nominees and Winners Oscar. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  30. ↑ a b c d e f Meryl Streep Hollywoow Forgein Press Association. Arkistoitu 17.2.2014. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  31. ↑ Premiere Magazine’s 100 Greatest Performances of All Time Listology. Arkistoitu 31.3.2012. Viitattu 30.8.2016. (englanniksi)
  32. ↑ Canby, Vincent: Silkwood (1983) The New York Times. 14.12.1983. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  33. ↑ Harwood, James: Review: ’Out of Africa’ Variety. 10.12.1985. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  34. ↑ The 58th Academy Awards (1986) Nominees and Winners Oscar. Arkistoitu 1.10.2014. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  35. ↑ Goodman, Walter: Heartburn (1986) The New York Times. 25.7.1986. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  36. ↑ Maslin, Janet: Ironweed (1987) The New York Times. 18.12.1987. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  37. ↑ Review: ’A Cry in the Dark’ Variety. 31.12.1987. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  38. ↑ a b c Review: ‘Postcards from the Edge’ Variety. 31.12.1989. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  39. ↑ The 63rd Academy Awards (1991) Nominees and Winners Oscar. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  40. ↑ Rautsi, Ilkka: Sileä iho, kepeät mullat Helsingin Sanomat. 31.8.2013. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 5.6.2014.
  41. ↑ a b McCarthy, Todd: Review: ’The Bridges of Madison County’ Variety. 17.5.1998. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  42. ↑ The Bridges of Madison County (1995) Rotten Tomatoes. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  43. ↑ The 68th Academy Awards (1996) Nominees and Winners Oscar. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  44. ↑ Levy, Emanuel: Review: ‘Marvin’s Room’ Variety. 14.12.1996. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  45. ↑ Ylänen, Helena: Kaksi sisarta Helsingin Sanomat. 18.7.1997. Viitattu 5.6.2014.
  46. ↑ a b Stratton, David: Review: ’Music of the Heart’ Variety. 8.9.1999. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  47. ↑ Clinton, Paul: Review: ’Music of the Heart’ Hits All the Right Notes CNN. 28.10.1999. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  48. ↑ Churchill, Bonnie: Streep Takes Violin Immersion Course for Role in ’Music of the Heart’ Chicago Tribune. 16.10.1999. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  49. ↑ Angulo, Sandra P.: ’Heart’ Strings Entertainment Weekly. 1.11.1999. Arkistoitu 25.2.2009. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  50. ↑ The 72nd Academy Awards (2000) Nominees and Winners Oscar. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  51. ↑ Artificial Intelligence: A.I. Simply Streep. Arkistoitu 21.2.2015. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  52. ↑ Past Concerts Nobel Peace Prize Concert. Arkistoitu 6.12.2013. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  53. ↑ a b Brantley, Ben: Theater Review; Streep Meets Chekhov, Up in Central Park The New York Times. 13.8.2001. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  54. ↑ Rainer, Peter: Celluloid Heroes Nymag. 16.1.2003. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  55. ↑ Adaptation (2002) Rotten Tomatoes. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  56. ↑ Golden Globes 2003: The Winners BBC News. 19.12.2002. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  57. ↑ a b Sinisalo, Kati: Tunnit Helsingin Sanomat. 28.2.2003. Viitattu 5.6.2014.
  58. ↑ The Hours Rotten Tomatoes. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  59. ↑ 53th Berlin International Film Festival 2003 Film Affinity. 2003. Arkistoitu 6.6.2014. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  60. ↑ a b Movie of the Week: Angels in America Simply Streep. 9.1.2012. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  61. ↑ Meryl Streep Breaks Record with Win No. 7 at Golden Globes Los Angeles Times. 17.1.2010. Arkistoitu 6.3.2010. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  62. ↑ a b Movie of the Week: The Manchurian Candidate Simply Streep. 24.6.2012. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  63. ↑ Murray, Rebecca: Hollywood Foreign Press Names Their 2005 Golden Globe Winners About. 2004. Arkistoitu 27.6.2014. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  64. ↑ Movie of the Week: Lemony Snicket’s a Series Of… Simply Streep. 27.5.2012. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  65. ↑ Lemony Snicket’s a Series of Unfortunate Events (2004) Rotten Tomatoes. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  66. ↑ The 77th Academy Awards (2005) Nominees and Winners Oscar. Arkistoitu 10.6.2014. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  67. ↑ a b Oikeanlaista kemiaa Nordisk Film. Arkistoitu 7.6.2014. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  68. ↑ Brantley, Bran: Mother, Courage, Grief and Song The New York Times. 22.8.2006. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  69. ↑ a b Scott, A. O.: Altman’s Casual Chaos Meets Keillor’s Rhubarb-Tinged Nostalgia in ’a Prairie Home Companion’ The New York Times. 9.6.2006. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  70. ↑ a b McCarthy, Todd: Review: ‘The Devil Wears Prada’ Variety. 6.10.2006. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  71. ↑ The Devil Wears Prada – Discussion Guide Damaris. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  72. ↑ Golden Globes 2007 People. 9.1.2007. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  73. ↑ Oscars 2007: Full List of Winners and Nominees The Guardian. 26.2.2007. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  74. ↑ The Devil Wears Prada Box Office Mojo. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  75. ↑ a b Avola, Pertti: Abba soikoon! Helsingin Sanomat. 18.7.2008. Viitattu 11.6.2014.
  76. ↑ Mamma Mia! Box Office Mojo. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  77. ↑ Complete List of Nominations for 2009 Golden Globes E! Online. 11.12.2008. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  78. ↑ a b McCarthy, Todd: Review: ’Doubt’ Variety. 6.11.2008. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  79. ↑ Peltonen, Timo: Epäilys itää katolisessa koulussa Helsingin Sanomat. 3.12.2013. Viitattu 5.6.2014.
  80. ↑ Nominees & Winners for the 81st Academy Awards Oscar. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  81. ↑ a b Chang, Justin: Review: ’Julie & Julia’ Variety. 6.8.2009. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  82. ↑ The 82nd Academy Awards (2010) Nominees and Winners Oscar. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  83. ↑ a b McCarthy, Todd: Review: ’It’s Complicated’ Variety. 10.12.2009. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  84. ↑ Golden Globes: Here Are the Nominations! Entertainment Weekly. 15.12.2009. Arkistoitu 18.1.2010. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  85. ↑ McCarthy, Todd: Review: ’Fantastic Mr. Fox’ Variety. 10.14.2009. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  86. ↑ Felperin, Leslie: Review: ’The Iron Lady’ Variety. 23.11.2011. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  87. ↑ The Iron Lady (2011) Rotten Tomatoes. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  88. ↑ Oscars 2012: Complete Winners List The Hollywood Reporter. 26.2.2012. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  89. ↑ Golden Globes 2012: The Winners List The Hollywood Reporter. 15.1.2012. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  90. ↑ Ford, Rebecca: BAFTA Awards: Complete Winners List The Hollywood Reporter. 12.2.2012. Arkistoitu 5.3.2014. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  91. ↑ a b Svensk, Jani: Lemmenlomalla Episodi. 5.10.2012. Viitattu 11.6.2014.
  92. ↑ Klein, Rebecca: Meryl Streep, Bill Murray and More Nominated for Golden Globes Huffington Post. 13.12.2012. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  93. ↑ Rooney, David: August: Osage County: Toronto Review The Hollywood Reporter. 19.9.2013. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
  94. ↑ Busis, Hillary: Oscars 2014: And the Nominees Are… Entertainment Weekly. 16.1.2014. Arkistoitu 16.1.2014. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  95. ↑ Labrecque, Jeff: ’12 Years a Slave’ and ’American Hustle’ Lead Golden Globe Nominees Entertainment Weekly. 12.12.2013. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  96. ↑ Breznican, Anthony: Screen Actors Guild noms: ’12 Years a Slave’ Leads While ’The Butler’ Surprises -- Breking Entertainment Weekly. 11.12.2013. Arkistoitu 6.1.2015. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  97. ↑ Eisenberg, Eric: Meryl Streep and Hilary Swank Attached to Tommy Lee Jones’ the Homesman Cinema Blend. 27.9.2012. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  98. ↑ Jagernauth, Kevin: Meryl Streep Joins YA Adaptation ’The Giver’ with Jeff Bridges Indie Wire. 6.8.2013. Arkistoitu 21.8.2013. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  99. ↑ Mendelson, Scott: Review: ’The Giver,’ with Meryl Streep, Jeff Bridges, Taylor Swift Forbes. 14.8.2014. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  100. ↑ Puchko, Kristy: Meryl Streep Will Head Into the Woods with Rob Marshall Cinema Blend. 2.1.2013. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  101. ↑ The 87th Academy Awards Oscar. Viitattu 16.7.2016. (englanniksi)
  102. ↑ Gettell, Oliver: Meryl Streep to Play British Suffragette Emmeline Pankhurst Los Angeles Times. 20.2.2014. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  103. ↑ Gettell, Oliver: TriStar Lands Meryl Streep Rocker Movie ’Ricki and the Flash’ Los Angeles Times. 1.4.2014. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  104. ↑ Pulver, Andrew: Meryl Streep gets Berlin’s Vote as President of Film Festival Jury The Guardian. 14.10.2015. Viitattu 17.7.2016. (englanniksi)
  105. ↑ Kermode, Mark: Florence Foster Jenkins review – All the Right Wrong Notes The Guardian. 8.5.2016. Viitattu 17.7.2016. (englanniksi)
  106. ↑ Lambe, Stacy: Meryl Streep Nominated the Same Year She’s to Receive Cecil B DeMille Award -- a First in Over Two Decades! ET. 12.12.2016. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
  107. ↑ Meryl Streep vaati puheessa kunnioitusta ihmisille ja haukkui Donald Trumpin – Trump haukkui Twitterissä Streepin takaisin Helsingin Sanomat. 9.1.2017. Viitattu 10.1.2017.
  108. ↑ Hornaday, Ann: Meryl Streep Gave a Rousing Golden Globes Speech, and ’The Post’ Became a Reality. Quickly. The Washington Post. 14.12.2017. Viitattu 15.12.2017. (englanniksi)
  109. ↑ Seemayer, Zach: Exclusive: Dominic Cooper Dishes on Returning for ’Mamma Mia 2’: It’s ’a Phone Call I’ve Been Waiting For’ ET. 21.6.2017. Viitattu 27.7.2017. (englanniksi)
  110. ↑ Kroll, Justin: Meryl Streep Joins Emily Blunt in ’Mary Poppins’ Sequel (Exclusive) Variety. 28.7.2016. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  111. ↑ Otterson, Joe: Meryl Streep Joins ’Big Little Lies’ Season 2 Variety. 24.1.2018. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)
  112. ↑ Kroll, Justin: Emma Watson Joins Greta Gerwig’s Adaptation of ’Little Women’ (Exclusive) Variety. 24.8.2018. Viitattu 6.2.2019. (englanniksi)
  113. ↑ Higgins, Bill: Meryl Streep’s Triumphant (and Tragic) Road to Her First Oscar Nomination for ’The Deer Hunter’ The Hollywood Reporter. 28.1.2012. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  114. ↑ John Cazale Biography Biography. Arkistoitu 25.10.2015. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  115. ↑ Meryl Streep Biography (1949–) Film Reference. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  116. ↑ Stritof, Sheri & Bob: Meryl Streep and Don Gummer Marriage Profile Marriage About. Arkistoitu 14.1.2011. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  117. ↑ Lindroos, Pia: True Detective -näyttelijä Mamie Gummer sai lapsen – Meryl Streepista ensimmäistä kertaa isoäiti Iltalehti. 2.3.2019. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 2.3.2019.
  118. ↑ Osterhout, Jacob E.: Almost Famous: His Mom May Be an Icon, But Musician Henry Wolfe Is Making a Name of His Own NY Daily News. 15.3.2011. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
  119. ↑ Meryl Streep Backs Barack Obama on Friday Night with Jonathan Ross BBC Entertainment Weekly. 1.7.2008. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  120. ↑ Anderson, Kasia: Anna Wintour, Sarah Jessica Parker Welcome the Well-Heeled to NYC Obama Fund-Raiser (Updated) Yahoo!. 15.6.2012. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)
  121. ↑ Gettell, Oliver: Meryl Streep: Hillary Clinton Will Be First Female President, But ’Won’t Be the Last’ Entertainment Weekly. 27.7.2016. Viitattu 27.7.2016. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Meryl_Streep&oldid=22275438”