Siirry sisältöön

Uma Thurman

Wikipediasta
Uma Thurman
Uma Thurman vuonna 2025.
Uma Thurman vuonna 2025.
Henkilötiedot
Koko nimi Uma Karuna Thurman
Syntynyt29. huhtikuuta 1970 (ikä 55)
Boston, Massachusetts, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, malli
Puoliso Gary Oldman
(vih. 1990; ero 1992)
Ethan Hawke
(vih. 1998; ero 2005)
Lapset 3
Näyttelijä
Aktiivisena 1985–
Merkittävät roolit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Uma Karuna Thurman (s. 29. huhtikuuta 1970 Boston, Massachusetts) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja malli. Hän on esiintynyt sekä elokuvissa, televisiossa että teatterissa.[1]

Vuonna 1985 uransa mallina aloittanut Thurman teki ensimmäisen elokuvaroolinsa vuonna 1987. Hänen läpimurtoroolinsa oli elokuvassa Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta (1994), josta hän oli ehdolla roolisuorituksestaan Mia Wallacena parhaan naissivuosan Oscarin saajaksi. Hänet palkittiin parhaan naispääosan Golden Globella roolisuorituksestaan televisioelokuvassa Hysterical Blindness (2002). Hänen myöhempiin tunnetuimpiin rooleihinsa lukeutuu erityisesti kostava salamurhaaja Beatrix ”Morsian” Kiddo Kill Bill -elokuvissa vuosina 2003–2004. Hän alkoi 2010-luvun alkupuolelta lähtien näytellä aktiivisesti televisiosarjoissa ja teki ensiesiintymisensä Broadwaylla vuonna 2017.[1]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindujumalattaren mukaan nimetty Uma Karuna Thurman syntyi Bostonissa 29. huhtikuuta vuonna 1970.[1][2] Hänen isänsä Robert Thurman (s. 1941) on Columbian yliopistossa suurimman osan urastaan tehnyt arvostettu indotiibetiläisen buddhalaisuuden tutkimuksen professori, tutkija ja kirjailija, joka on ensimmäinen tiibetinbuddhalaisuuden munkiksi vihitty yhdysvaltalainen.[3] Hänen äitinsä, Méxicossa saksalaisaatelille ja ruotsalaismallille syntynyt Nena (o.s. von Schlebrügge, s. 1941), on malli ja psykoterapeutti.[4][5] Hänellä on isänsä puolelta saksalaisia, englantilaisia, skotlantilaisia ja irlantilaisia sukujuuria. Saksalais-ruotsalaisten sukujuuriensa lisäksi hänellä on äitinsä puolelta myös tanskalaisia sukujuuria.[5] Hänellä on kolme veljeä: Ganden (s. 1967), Dechen (s. 1973) ja Mipam (s. 1978). Lisäksi hänellä on sisarpuoli Taya (s. 1960), joka syntyi hänen isänsä edellisestä avioliitosta.[6][7]

Thurman sai buddhalaisen kasvatuksen ja vietti lapsuudessaan aikaa pohjoisintialaisessa Almoran kaupungissa kaiken kaikkiaan noin kaksi vuotta. Hän varttui pääosin Amherstissa Massachusettsissa ja Woodstockissa New Yorkissa. Hän kävi sekä julkisia että yksityisiä kouluja. Peruskoulun aikana hän kiinnostui näyttelemisestä ja alkoikin näytellä koulunäytelmissä. Kouluaikoinaan eräänä kesänä hän teki joitain mallintöitä ja kävi draamakursseilla New Yorkissa. Newyorkilaiset kykyjenetsijät huomasivat hänen roolisuorituksensa Abigail Williamsina Arthur Millerin koulunäytelmässä Tulikoe, ja hän sittemmin jätti koulunkäyntinsä kesken aloittaakseen näyttelijänuransa New Yorkissa kykyjenetsijöiden rohkaisemana.[8][9][10]

Thurmania on kuvailtu kiusalliseksi ja sisäänpäinkääntyneeksi tytöksi hänen ollessaan nuori. Hän itse on kertonut olleensa nuoruudessaan sosiaalisesti aika epävarma ja ujo. Häntä kiusattiin ulkonäöstään – hän oli paljon pidempi isompine kehonosineen ikätovereihinsa verrattuna – ja epätavallisesta nimestään; tästä syystä hän toisinaan käytti etunimensä Uma sijasta nimiä Kelly tai Linda ja toisen nimensä Karuna sijasta nimeä Karen. Kun hän oli 10-vuotias, yksi hänen äitinsä ystävistä ehdotti hänelle nenäleikkausta.[8][10][11] Hän on myöhemmin kertonut kärsineensä dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä.[12]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mallintöistä elokuviin ja läpimurto Pulp Fictionissa (1985–1994)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uma Thurman Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 1994.

Thurman aloitti uransa mallina 15-vuotiaana. Hän esiintyi muun muassa brittiläisen Voguen joulukuun 1985 ja toukokuun 1986 numeroiden kansissa ennen kuin teki ensimmäisen elokuvaroolinsa pienen budjetin elokuvassa Kiss Daddy Goodnight (1987), jossa hän näyttelee naispääosassa pahaa-aavistamattomia miehiä viettelevää ja ryöstävää vamppia. Vuonna 1988 hän näytteli jumalatar Venusta Terry Gilliamin ohjaamassa elokuvassa Paroni von Münchhausenin seikkailut ja Cécile de Volangesia Stephen Frearsin ohjaamassa arvostelumenestyksen saaneessa elokuvassa Valheet ja viettelijät, jossa hänellä on vastanäyttelijöinään Glenn Close, John Malkovich ja Michelle Pfeiffer. Elokuva teki hänestä kuuluisan, ja hän sai lehdistöltä tunnustusta roolityöstään viattomana tyttönä, jonka siveyden ja maineen tuhoaa hyväksikäyttävä varakreivi. Lisäksi hänestä tuli tahtomattaan seksisymboli. Järkyttyneenä uudesta tittelistään hän alkoi pukeutua löysiin vaatteisiin, vetäytyi hetkellisesti elokuvanteosta ja piileskeli Lontoossa.[8][10][13][14]

Thurmanin roolisuoritus Philip Kaufmanin ohjaamassa elokuvassa Henry ja June (1990) sai tunnustusta. Korkeimman ikärajan saaneessa 1930-luvun Pariisiin sijoittuvassa elokuvassa hän näyttelee kirjailija Henry Millerin mystistä vaimoa Junea. Seuraavina vuosina hän näytteli Marian-neitoa elokuvassa Robin Hood (1991), Richard Geren näyttelemän psykiatrin häiriintynyttä potilasta elokuvassa Viimeinen analyysi (1992), sarjamurhaajan seuraavaksi kohteeksi joutuvaa sokeaa naista elokuvassa Jennifer 8 on seuraava (1992) sekä yhdessä Robert De Niron ja Bill Murrayn kanssa elokuvassa Kahden miehen nainen (1993), jossa hän näyttelee Glorya, joka pyrkii maksamaan veljensä uhkapelivelat ryhtymällä gangsterin työntekijäksi. Vuonna 1993 hän näytteli myös Gus Van Santin ohjaaman elokuvan Even Cowgirls Get the Blues pääosassa Sissyä, jolla on epätavallisen suuret peukalot. Samannimiseen menestysromaaniin perustuva elokuva sai ilmestyessään heikon vastaanoton.[8][10]

Even Cowgirls Get the Blues -elokuvan epäonnistumisen jälkeen Thurmanin ura kaipasi elvytystä. Vuonna 1994 hän näytteli läpimurtoroolissaan vaikealuonteista gangsterin kokaiinia kiskovaa vaimoa Mia Wallacea Quentin Tarantinon käsikirjoittamassa ja ohjaamassa vuoden puhutuimmassa elokuvassa Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta, joka oli valtava arvostelu- ja lipputulomenestys.[8][10][15] Elokuvan menestyksen myötä Thurman nousi Hollywoodin suurimpien tähtien joukkoon ja oli ehdolla roolisuorituksestaan parhaan naissivuosan Oscarin, Golden Globen ja Screen Actors Guild -palkinnon sekä parhaan naispääosan Baftan saajaksi.[16][17][18][19] Mia Wallacea pidetään yhtenä modernin elokuvan ikonisimmista elokuvahahmoista.[20]

Suuren budjetin elokuvista independent-elokuviin (1995–2001)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thurman Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2000.

Pulp Fictionin jälkeen Thurman näytteli lastenhoitajaa vuonna 1995 elokuvassa Kuukausi järvellä, jossa hänellä on vastanäyttelijänään Vanessa Redgrave, ja vuonna 1996 hyvän vastaanoton saaneissa elokuvissa Unelmien tytöt ja Kaikenkarvaiset lemmikit.[10][21][22] Seuraavana vuonna hän näytteli Ethan Hawken kanssa Andrew Niccolin ensimmäisessä elokuvaohjauksessa Gattaca (1997), jossa tulevaisuuden laboratorioissa tuotetaan geenimanipulaatiolla virheettömiä ihmisiä.[23]

Vuonna 1998 Thurman näytteli yksinhuoltajaäiti ja prostituoitu Fantinea Victor Hugon vuonna 1862 ilmestyneeseen samannimiseen klassikkoromaaniin perustuvassa elokuvassa Kurjat, jossa hänellä on vastanäyttelijöinään Liam Neeson ja Geoffrey Rush. 1990-luvun lopulla Thurman näytteli lisäksi epäonnistuneissa suuren budjetin elokuvissa Batman & Robin (1997) ja Me kostajat (1998). Elokuvassa Batman & Robin hän näyttelee superroisto Myrkkymurattia ja elokuvassa Me kostajat agentti Emma Peeliä.[10]

1990-luvun lopulla Thurman siirtyi suuren budjetin elokuvista pienemmän budjetin independent-elokuviin ja teatteriin, jossa hän näytteli naispääosassa Jenniferiä Molièren näytelmässä Ihmisvihaaja New Yorkissa vuonna 1999.[2][24] Samana vuonna ensi-iltansa saaneessa Woody Allenin ohjaamassa elokuvassa Sweet and Lowdown – duurissa ja mollissa hän näyttelee ilkeämielistä kirjailijaa ja seurapiirihenkilöä.[10]

Vuonna 2000 Thurman näytteli kahdessa historiallisessa elokuvassa: Roland Joffén ohjaamassa Vatel ja James Ivoryn ohjaamassa Kultainen malja, joka perustuu Henry Jamesin romaaniin. Hän oli ehdolla Independent Spirit -palkinnon saajaksi roolisuorituksestaan Richard Linklaterin ohjaamassa elokuvassa Tape (2001), jossa hän näyttelee yhdessä silloisen puolisonsa Ethan Hawken kanssa. Hawke oli sittemmin hänen ohjaajansa boheemiin Hotel Chelseaan sijoittuvassa elokuvassa Chelsea Hotel vuonna 2001.[10]

Golden Globe ja Kill Bill (2002–2004)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thurman elokuvan Whatever Works maailmanensi-illassa Tribecan elokuvajuhlilla vuonna 2009.

Vuonna 2002 Thurman näytteli rakkautta etsivää newjerseyläistä Debby Milleriä 1980-luvulle sijoittuvassa Mira Nairin ohjaamassa HBO:n televisioelokuvassa Hysterical Blindness, jonka vastaavana tuottajana hän myös oli.[10] Hänet palkittiin roolisuorituksestaan Golden Globella parhaasta naispääosasta minisarjassa tai televisioelokuvassa, ja lisäksi hän oli ehdolla parhaan naisnäyttelijän Screen Actors Guild -palkinnon saajaksi.[17][25]

Thurman näytteli Quentin Tarantinon käsikirjoittamassa ja ohjaamassa kaksiosaisessa toimintaelokuvassa Kill Bill (2003–2004) kostavaa salamurhaajaa Beatrix ”Morsian” Kiddoa, jonka Tarantino oli kirjoittanut erityisesti hänelle.[1][26] Hän oli mukana luomassa henkilöhahmoaan, johon hän sai inspiraatiota Pam Griern näyttelemästä ”Coffy” Coffinista ja Gena Rowlandsin näyttelemästä Gloria Swensonista.[26][27] Valmistautuessaan rooliinsa hän harjoitteli intensiivisesti kolmen kuukauden ajan muun muassa taistelulajeja ja miekkailua sekä opiskeli japania.[28] Kuvauksissa hän joutui ajokohtauksen aikana auto-onnettomuuteen menetettyään huonokuntoisen auton hallinnan, minkä seurauksena hän sai pysyvät niska- ja polvivauriot. Hänet oli estelyistään huolimatta painostettu tekemään kyseinen ajostuntti itse.[29] Ensimmäinen Kill Bill -elokuva Kill Bill: Volume 1 sai ensi-iltansa vuonna 2003 ja toinen Kill Bill: Volume 2 vuonna 2004, ja ne olivat arvostelu- ja lipputulomenestyksiä.[30][31][32][33] Thurman oli ehdolla roolisuorituksestaan ensimmäisessä osassa parhaan naispääosan Golden Globen ja Baftan saajaksi sekä toisessa osassa parhaan naispääosan Golden Globen ja Critics’ Choicen saajaksi.[17][19][34] Kill Bill -menestyksen ohessa hän näytteli vuonna 2003 biologi Rachel Porteria Philip K. Dickin pienoisromaaniin perustuvassa ja John Woon ohjaamassa elokuvassa Paycheck.[35]

Menestyksistä takaiskuihin (2005–2011)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thurman Calvin Kleinin muotinäytöksessä Mercedes-Benzin muotiviikolla syksyllä 2011.

Vuonna 2005 Thurman näytteli Pulp Fiction -vastanäyttelijänsä John Travoltan kanssa Get Shorty – hyvä pätkä -elokuvan jatko-osassa Be Cool ja terapeuttinsa pojan kanssa suhteeseen päätyvää uranaista elokuvassa Oikeanlaista kemiaa, jossa hänellä on vastanäyttelijänään Meryl Streep.[10] Samana vuonna hän lisäksi näytteli ruotsalaista seksipommia Ullaa elokuvassa The Producers – kevät koittaa Hitlerille.[1] Hän laulaa elokuvassa esittämänsä kappaleet omalla laulunäänellään.[36]

Helmikuussa 2006 Ranskan kulttuuriministeri myönsi Thurmanille kunniaritarikunta Ordre des Arts et des Lettresin ritarin (chevalier) kunniamerkin näyttelijäntyöstä.[37] Samana vuonna Thurman näytteli epävakaata supersankaria Ivan Reitmanin ohjaamassa elokuvassa My Super Ex – vaarallinen tyttöystävä.[38] Seuraavina vuosina hän näytteli koulusurmassa traumatisoitunutta selviytyjää elokuvassa Viimeinen uhri (2007), parisuhdeaiheisen radio-ohjelman juontajaa elokuvassa Tuplamorsian (2008), päihderiippuvaista televisioelokuvassa Kuivilla (2008) ja kiireistä työssäkäyvää perheenäitiä elokuvassa Motherhood – Superäiti (2009).[39][40][41][42] 2000-luvun loppupuolella hän halusi ennen kaikkea olla lähellä lapsiaan. Hän tällöin valitsi ainoastaan rooleja, joita varten hänen ei tarvinnut olla pitkiä aikoja pois New Yorkista.[43]

2010-luvun alussa Chris Columbuksen ohjaamassa ja Rick Riordanin vuonna 2005 ilmestyneeseen menestysromaaniin perustuvassa elokuvassa Percy Jackson: Salamavaras (2010) Thurman näyttelee Medusaa ja elokuvassa Satuhäät (2010) morsianta, jonka entinen miesystävä haluaa palata hänen kanssaan takaisin yhteen.[44][45] Vuonna 2011 hän toimi Cannesin elokuvajuhlilla pääkilpailun tuomariston jäsenenä.[46]

Televisio ja Broadway (2012–2019)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thurman Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2014.

Vuonna 2012 Thurman näytteli NBC:n televisiosarjan Smash ensimmäisellä kaudella Hollywood-näyttelijä Rebecca Duvallia, joka haluaa tähdittää uutta Broadway-musikaalia. Hän sai roolisuorituksestaan parhaan vierailevan naisnäyttelijän Primetime Emmy -ehdokkuuden.[47][48] Samana vuonna hän näytteli Guy de Maupassantin samannimiseen klassikkoromaaniin perustuvassa elokuvassa Bel Ami kunnianhimoista ja määrätietoista naista sekä elokuvassa Rakkauden pelikenttä palkintovaimoa.[49][50]

Thurman näytteli vuonna 2013 murska-arviot saaneessa elokuvassa Movie 43 Lois Lanea ja Lars von Trierin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa kaksiosaisessa eroottisessa taide-elokuvassa Nymfomaani petettyä mutta kohteliasta keskiluokkaista vaimoa ja perheenäitiä rouva H:ta.[51][52] Hänet palkittiin kriitikoiden ylistämästä roolisuorituksestaan saksalaisella Bambi-palkinnolla, ja hän oli ehdolla tanskalaisen Bodil-palkinnon saajaksi.[53][54] Hän myöhemmin palasi von Trierin kanssa yhteistyöhön elokuvassa The House That Jack Built (2018), jossa hän näyttelee sarjamurhaajan ensimmäiseksi uhriksi joutuvaa naista.[55]

Vuonna 2015 Thurman näytteli ruokakriitikkoa elokuvassa Liekeissä ja televisiotuottajaa NBC:n minisarjassa The Slap, joka on australialaissarjan Läimäys yhdysvaltalaissovitus.[56][57][58] Sittemmin hänellä oli televisiossa vuosina 2017–2018 toistuva rooli sarjassa Imposters, jossa hän näyttelee armotonta salamurhaajaa Lenny Cohenia.[1][59]

Toukokuussa 2017 Thurman toimi Cannesin elokuvajuhlilla Un certain regard -kilpailusarjan tuomariston puheenjohtajana.[46] Hänen ensiesiintymisensä Broadwaylla oli Beau Willimonin näytelmässä The Parisian Woman marraskuussa 2017. Nykyajan Washingtoniin sijouttuvassa näytelmässä hän näytteli seurapiirihenkilö Chloeta, jonka on opittava hyväksymään politiikan, menneisyytensä, avioliittonsa ja epävarman tulevaisuutensa. Näytelmää esitettiin Hudson Theatressa maaliskuuhun 2018 asti 141 kertaa.[60][61][62] Thurman voitti roolistaan yleisöpalkinnon kategoriassa suosituin naispääosa näytelmässä.[63]

2010-luvun lopulla Thurman näytteli jalokiviryöstöä suunnittelevaa brittiläistä huijaria elokuvassa The Con Is On (2018) ja ongelmallisille nuorille suunnatun pahaenteisen sisäoppilaitoksen kopeaa rehtoria elokuvassa Down a Dark Hall (2018).[64][65] Hän esiintyi vuonna 2019 sekä televisiossa että teatterissa, kun hän näytteli tyttärensä menettänyttä surun murtamaa äitiä Netflix-sarjassa Chambers ja perhettään suojelevaa leskiäitiä Henrik Ibsenin näytelmässä Kummittelijoita, jota esitettiin kesäteatterissa Williamstownissa Massachusettsissa.[66][67] Samana vuonna hänelle myönnettiin italialainen David di Donatello -erikoispalkinto.[68]

Tasapainottelua elokuvan ja television välillä (2020–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Un certain regard -kilpailusarjan puheenjohtaja Thurman ja Cannesin elokuvajuhlien johtaja Thierry Frémaux Cannesissa vuonna 2017.

2020-luvun alussa Thurman näytteli Robert De Niron näyttelemän hahmon tytärtä vuonna 2020 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Sota vaaria vastaan ja parhaat päivänsä nähnyttä muusikkoa vuonna 2022 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Hollywood Stargirl.[69][70] Vuonna 2022 hän lisäksi esiintyi kahdessa sarjassa. Apple TV+:n sarjassa Suspicion hän näyttelee mediamogulia, jonka poika siepataan.[71] Showtimen antologiasarjan Super Pumped ensimmäisellä kaudella hän näyttelee tosielämän Arianna Huffingtonia, verkkolehti The Huffington Postin perustajaa ja päätoimittajaa.[72]

Vuonna 2023 Thurman näytteli Yhdysvaltain ensimmäistä naispresidentti Ellen Claremontia elokuvassa Red, White & Royal Blue ja laittomuuksiin sekaantuvaa taidekauppiasta elokuvassa The Kill Room, jossa näyttelevät muun muassa Samuel L. Jackson ja hänen tyttärensä Maya Hawke.[73][74][75] Seuraavana vuonna julkaistussa Paul Schraderin ohjaamassa elokuvassa Oh, Canada hän näyttelee kahta roolia.[76]

Palkinnot ja ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Uma Thurmanin saamista palkinnoista ja ehdokkuuksista

Julkisuuskuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thurman on tunnettu veistoksellisesta kauneudestaan ​​ja sivistyneestä käyttäytymisestään.[1] Hänet on lisäksi listattu useasti maailman seksikkäimpien naisten listauksiin. Esimerkiksi Empire-aikakauslehden listauksessa vuodelta 1995 hänet on valittu yhdeksi sadasta elokuvahistorian seksikkäimmästä tähdestä ja GQ-aikakauslehden listauksessa vuodelta 2013 hänet on valittu yhdeksi sadasta 2000-luvun kuumimmasta ihmisestä.[77][78]

Thurman on tunnettu myös muotitajustaan. Hänen Barbara Tfankin suunnittelema laventelinvärinen Pradan sifonkileninkinsä vuoden 1995 Oscar-gaalassa muutti odotuksia naisten pukeutumisen suhteen suurien tapahtumien punaisilla matoilla, kuten palkintogaaloissa.[79] Yhtä lailla hänen Alberta Ferrettin suunnittelema karmiininpunainen leninkinsä vuoden 2000 Oscar-gaalassa on valittu yhdeksi kaikkien aikojen merkittävimmistä punaisella matolla nähdyistä mekoista.[80]

Thurman on markkinoinut useita merkkejä ja tuotteita. Hän on ollut muun muassa Louis Vuittonin, TAG Heuerin ja L’Oréalin tytäryhtiö Lancômen mainoskasvona ja edustajana.[81][82][83] Mallina hän on esiintynyt myös esimerkiksi alkoholijuomamerkki Camparin vuoden 2014 kalenterissa ja vuoden 2017 Pirelli-kalenterissa.[84][85]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avioliitot, romanssit ja perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Thurman Unicefin Snowflake Ball -tapahtumassa New Yorkissa vuonna 2012.

Thurman tapasi 18-vuotiaana Englannissa näyttelijä Gary Oldmanin, jonka kanssa hän oli naimisissa vuosina 1990–1992. He ovat pitäneet avioliittoaan erehdyksenä.[86]

Thurman tapasi näyttelijä Ethan Hawken elokuvan Gattaca (1997) kuvauksissa. He avioituivat vuonna 1998, ja heillä on kaksi lasta: vuonna 1998 syntynyt tytär ja vuonna 2002 syntynyt poika. Pari erosi vuonna 2003, ja heidän avioeronsa myönnettiin vuonna 2005.[87][88]

Thurmanin erottua Hawkesta hän seurusteli hotellinpitäjä André Balazsin kanssa vuosina 2004–2007. Myöhemmin Thurman palasi hänen kanssaan yhteen, ja he seurustelivat vuosina 2015–2016, jonka jälkeen he jatkoivat ystävinä.[89]

Thurman alkoi seurustella ranskalaisliikemies Arpad Bussonin kanssa vuonna 2007. He olivat kihloissa vuosina 2008–2009 ja 2011–2014. Heillä on vuonna 2012 syntynyt tytär.[90][91]

Thurman on asunut pitkään New Yorkissa.[92]

Hyväntekeväisyystyö ja aktivismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Thurman on aktiivinen hyvän­tekijä ja mukana humanitaarisissa järjestöissä. Hän toimii köyhyydessä eläviä perheitä ja lapsia auttavan hyväntekeväisyysjärjestö Room to Grow’n johtokunnan jäsenenä ja lähettiläänä sekä isänsä perustaman, tiibetiläistä kulttuuria säilyttävän ja suojelevan Tibet House US -järjestön johtokunnan jäsenenä.[92][93] Hän on lisäksi ollut mukana ympäristöä, eläinpelastusta sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia koskevissa kampanjoissa.[94][95][96] Ihmisoikeuskysymyksissä hän on vastustanut aborttikieltoa Yhdysvalloissa sekä kritisoinut Kiinan hallitusta ihmisoikeusongelmista, erityisesti maan sortopolitiikasta tiibetiläisiä kohtaan.[97][98]

Thurman kannattaa demokraattista puoluetta ja on tehnyt lahjoituksia demokraattien vaalikampanjoille.[99] Poliittisessa keskustelussa hän on muun muassa kannattanut tiukempaa aselainsäädäntöä.[100]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Uma Thurmanin filmografia ja teatteriesiintymiset

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Frommer, Fred: Uma Thurman Encyclopædia Britannica. viimeksi päivitetty 11.10.2024. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  2. ↑ a b Uma Thurman Biography The Biography. 2.4.2014 (päivitetty 20.5.2021). A&E Television Networks. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Kamenetz, Rodger: Robert Thurman Doesn’t Look Buddhist The New York Times Magazine. 5.5.1996. The New York Times Company. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Högman, Hans: Well-Known Swedish-Americans Svensk militärhistoria – Militaria – Hans Högman. Hans Högman. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  5. ↑ a b Battle, Robert: Ancestry of Uma Thurman WARGS. William Addams Reitwiesner Genealogical Services. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Uma Thurman. In Biographical Summaries of Notable People MyHeritage. MyHeritage Ltd. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Kaplan, Michael: Friends fear art-world heiress has been cut off from world by daughter New York Post. 16.10.2021. NYP Holdings, Inc. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e Schoumatoff, Alex: The Life and Career of Uma Thurman Vanity Fair. 1/1996. Condé Nast. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Uma Thurman wants to act in Bollywood Hindustan Times. 1.7.2011. HT Media Limited. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f g h i j k Wills, Dominic: Uma Thurman – Biography TalkTalk. 2015. TalkTalk Group. Arkistoitu 30.9.2015. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Sutherland & Ellis 2004, s. 30.
  12. ↑ Kahn, Sherry: Golden Girl Uma admits to having Body Dysmorphic Disorder (BDD) TalkSurgery. 15.5.2001. Talksurgery, Inc. Arkistoitu 22.6.2008. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  13. ↑ BRITISH VOGUE MAGAZINE – DECEMBER 1985 – UMA THURMAN COVER CrazyAboutMagazines.com. CrazyAboutMagazines. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  14. ↑ BRITISH VOGUE MAGAZINE – MAY 1986 – UMA THURMAN COVER CrazyAboutMagazines.com. CrazyAboutMagazines. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Edelman, Rob: Uma Thurman – Actors and Actresses Film Reference. 2000. The Gale Group Inc. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  16. ↑ The 67th Academy Awards 1995 Oscars. 27.3.1995. Yhdysvaltain elokuva-akatemia (Academy of Motion Picture Arts and Sciences). Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  17. ↑ a b c Uma Thurman Golden Globes. Hollywood Foreign Press Association. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  18. ↑ The Inaugural Screen Actors Guild Awards SAG Awards. 25.2.1995. Screen Actors Guild. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  19. ↑ a b Awards Database Search: Uma Thurman British Academy Film Awards. British Academy of Film and Television Arts (BAFTA). Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  20. ↑ O’Keefe, Meghan: How Did Mia Wallace Give Us The Most Iconic Fashion Moment On Film Of The Last 20 Years? Decider. 14.10.2014. NYP Holdings, Inc. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  21. ↑ Beautiful Girls Rotten Tomatoes. Fandango. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  22. ↑ The Truth About Cats & Dogs Rotten Tomatoes. Fandango. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  23. ↑ Jutila, Niko: Gattaca on 1990-luvun scifi-elokuvien helmi Elokuvauutiset. 11.5.2021. Elokuvauutiset.fi. Viitattu 30.4.2025.
  24. ↑ Isherwood, Charles: The Misanthrope Variety. 16.2.1999. Variety Media, LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  25. ↑ The 9th Annual Screen Actors Guild Awards SAG Awards. 9.3.2003. Screen Actors Guild. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  26. ↑ a b Haupt, Jen: Why we’re crushing hard on Uma Thurman HelloGiggles. 17.2.2016. Galvanized Media. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  27. ↑ Downey, Ryan J.: What Made ‘Bill’ Kill: Quentin’s Blood-Spattered Rundown MTV. 10.6.2004. Viacom International Inc. Arkistoitu 30.10.2014. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  28. ↑ Rosenfield, Kat & Luis Gomez: Actresses Who Did Serious Training For A Role The List. viimeksi päivitetty 20.2.2023. Static Media. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  29. ↑ Dowd, Maureen: This Is Why Uma Thurman Is Angry The New York Times. 3.2.2018. The New York Times Company. Arkistoitu 3.2.2018. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  30. ↑ Kill Bill: Vol. 1 Rotten Tomatoes. Fandango. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  31. ↑ Kill Bill: Vol. 1 Box Office Mojo. IMDb.com, Inc. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  32. ↑ Kill Bill: Vol. 2 Rotten Tomatoes. Fandango. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  33. ↑ Kill Bill: Vol. 2 Box Office Mojo. IMDb.com, Inc. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  34. ↑ THE 10th CRITICS’ CHOICE MOVIE AWARDS WINNERS AND NOMINEES BFCA. 10.1.2005. Broadcast Film Critics Association. Arkistoitu 6.9.2012. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  35. ↑ Ebert, Roger: Paycheck RogerEbert.com. 24.12.2003. Ebert Digital LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  36. ↑ Semigran, Aly: Uma Thurman: musical history Entertainment Weekly. 9.12.2011. Dotdash Meredith. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  37. ↑ Uma Thurman awarded French honour BBC News. 8.2.2006. British Broadcasting Corporation. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  38. ↑ Koehler, Robert: My Super Ex-Girlfriend Variety. 20.7.2006. Variety Media, LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  39. ↑ The Life Before Her Eyes Rotten Tomatoes. Fandango. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  40. ↑ Hunter, Allan: The Accidental Husband Screen Daily. 26.2.2008. Media Business Insight Limited. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  41. ↑ Kuivilla Yle Vintti. 5.5.2011. Yle. Viitattu 30.4.2025.
  42. ↑ Ebert, Roger: Ordinary people and an ordinary story in an all too ordinary film RogerEbert.com. 21.10.2009. Ebert Digital LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  43. ↑ Hong, Catherine: Uma Thurman: Showdown W Magazine. 1.10.2009. Condé Nast. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  44. ↑ Turan, Kenneth: Review: ‘Percy Jackson & The Olympians: The Lightning Thief’ Los Angeles Times. 12.2.2010. Los Angeles Times Communications LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  45. ↑ Leydon, Joe: Ceremony Variety. 20.9.2010. Variety Media, LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  46. ↑ a b UMA THURMAN Festival de Cannes. Cannesin elokuvajuhlat. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  47. ↑ Murray, Noel: Smash: “The Movie Star” The A.V. Club. 17.4.2012. Paste Media Group. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  48. ↑ Uma Thurman Emmys. Academy of Television Arts & Sciences. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  49. ↑ Adams, Mark: Bel Ami Screen Daily. 17.2.2012. Media Business Insight Limited. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  50. ↑ Tobias, Scott: Playing For Keeps The A.V. Club. 6.12.2012. Paste Media Group. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  51. ↑ Movie 43 Rotten Tomatoes. Fandango. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  52. ↑ Macnab, Geoffrey: Nymphomaniac review: Lars Von Trier’s sex epic is brilliant but frustrating The Independent. 20.2.2014. Independent Digital News & Media Ltd. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  53. ↑ Ariana Grande and Uma Thurman feted at Bambi Awards Daily Express. 14.11.2014. Express Newspapers. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  54. ↑ The Hunt wins four Bodils Det Danske Filminstitut (DFI). 3.2.2014. Tanskan elokuvainstituutti. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  55. ↑ Tallerico, Brian: The House that Jack Built RogerEbert.com. 14.12.2018. Ebert Digital LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  56. ↑ Emery, Debbie: Bradley Cooper, Sienna Miller, Uma Thurman Are Smoking Hot at ‘Burnt’ NYC Premiere (Photos) TheWrap. 20.10.2015. The Wrap News Inc. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  57. ↑ Ausiello, Michael: NBC Recast Scoop: Uma Thurman In, Mary-Louise Parker Out in The Slap TVLine. 31.10.2014. TVLine Media, LLC. Arkistoitu 29.12.2020. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  58. ↑ Thangevelo, Debashine: TV family drama that hits hard IOL. 16.3.2015. Independent Online. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  59. ↑ Medley, Erin S.: ‘Imposters’ Renewed for Season 2 TV Insider. 18.4.2017. NTVB Media, Inc. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  60. ↑ Paulson, Michael: Uma Thurman to Make Broadway Debut in ‘The Parisian Woman’ The New York Times. 12.7.2017. The New York Times Company. Arkistoitu 29.12.2020. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  61. ↑ Uma Thurman – The Parisian Woman on Broadway The Parisian Woman. Hudson Theatre. Arkistoitu 13.8.2018. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  62. ↑ The Parisian Woman Internet Broadway Database. The Broadway League. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  63. ↑ Sullivan, Lindsey: See Tina Fey & More Strike a Pose in Gorgeous Portraits from the Broadway.com Audience Choice Awards Broadway. 25.5.2018. Broadway.com. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  64. ↑ Goldstein, Gary: Uma Thurman caper comedy ‘The Con Is On’ loses its fizz as it goes Los Angeles Times. 1.5.2018. Los Angeles Times Communications LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  65. ↑ Harvey, Dennis: Film Review: ‘Down a Dark Hall’ Variety. 16.8.2018. Variety Media, LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  66. ↑ Fienberg, Daniel: ‘Chambers’: TV Review The Hollywood Reporter. 25.4.2019. The Hollywood Reporter, LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  67. ↑ Ghosts TheaterEngine.com. TheaterEngine. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  68. ↑ Anderson, Ariston: ‘Dogman’ Wins Big at Italy’s David di Donatello Film Awards The Hollywood Reporter. 28.3.2019. The Hollywood Reporter, LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  69. ↑ Gleiberman, Owen: ‘The War with Grandpa’ Review: Robert De Niro Coasts Through a Toothless, Feel-Good ‘Home Alone’ Knockoff Variety. 8.10.2020. Variety Media, LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  70. ↑ Winkelman, Natalia: ‘Hollywood Stargirl’ Review: Starting Anew in La La Land The New York Times. 2.6.2022. The New York Times Company. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  71. ↑ Mangan, Lucy: Suspicion review – blink and you’ll miss Uma Thurman in this kidnap thriller The Guardian. 4.2.2022. Guardian News & Media Limited. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  72. ↑ Han, Angie: Joseph Gordon-Levitt in Showtime’s ‘Super Pumped: The Battle for Uber’: TV Review The Hollywood Reporter. 25.2.2022. The Hollywood Reporter, LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  73. ↑ Debruge, Peter: ‘Red, White & Royal Blue’ Review: Two Studly Scions Attract in Affirmational Queer Rom-Com Variety. 10.8.2023. Variety Media, LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  74. ↑ Gyarkye, Lovia: ‘Red, White & Royal Blue’ Review: A Queer Romance Caught Clumsily Between Cutesy and Steamy The Hollywood Reporter. 10.8.2023. The Hollywood Reporter, LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  75. ↑ Daniels, Robert: The Kill Room RogerEbert.com. 29.9.2023. Ebert Digital LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  76. ↑ Nicholson, Amy: ‘Oh, Canada’ is director Paul Schrader’s wobbly salute to guilt and suffering Los Angeles Times. 12.12.2024. Los Angeles Times Communications LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  77. ↑ Empire Magazine’s 100 Sexiest Movie Stars (1995) AmIAnnoying. Escapeway, Inc. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  78. ↑ Phillips, Melanie: MeToo feminism is victim culture, not courage The Times. 5.2.2018. Times Media Limited. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  79. ↑ Bourne, Leah: How Uma Thurman’s 1995 Oscar Dress Changed the Red Carpet Forever StyleCaster. 22.2.2015. SHE Media, LLC. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  80. ↑ Khan, Urmee: Liz Hurley ’safety pin’ dress voted the greatest dress The Telegraph. 9.10.2008. Telegraph Media Group Limited. Arkistoitu 9.1.2022. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  81. ↑ Uma Thurman replaces Lopez as face of Louis Vuitton Campaign. 13.12.2004. Haymarket Media Group Ltd. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  82. ↑ TAG HEUER AMBASSADOR UMA THURMAN IS NAMED “CHEVALIER DES ARTS ET DES LETTRES” Europa Star. 3/2006. Europa Star. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  83. ↑ Reuters, Thomson: Uma Thurman sues Lancome in NY for $15 million Fashion Network. 9.5.2008. Reuters. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  84. ↑ The 2014 Campari calendar featuring Uma Thurman The Telegraph. 11.11.2013. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  85. ↑ Alleyne, Allyssia: ’More naked than a nude’: A-list stars strip down for 2017 Pirelli calendar CNN. 29.11.2016. Cable News Network. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  86. ↑ Jones, Isabel: Uma Thurman Called Her Marriage to Gary Oldman a ”Mistake” InStyle. 2.10.2022. Dotdash Meredith. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  87. ↑ Silverman, Stephen M.: Uma Calls Split from Ethan ’Excruciating’ People. 7.10.2005. Dotdash Meredith. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  88. ↑ Caruso, Skyler: Everything to Know About Uma Thurman’s Kids, Including ’Stranger Things’ Maya Hawke People. 2.3.2023. Dotdash Meredith. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  89. ↑ Uma Thurman insists she’s ’just friends’ with wealthy hotelier Andre Balazs after rumors pair have reignited their romance Daily Mail. 24.8.2017. DMG Media. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  90. ↑ Baker, K. C.: Uma Thurman and Arpad Busson Face Off over Custody of Their Toddler People. 15.10.2014. Dotdash Meredith. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  91. ↑ Uma Thurman joutui huoltajuuskiistaan – ex-kihlattu haastoi oikeuteen Ilta-Sanomat. 15.10.2014. Sanoma Media Finland. Viitattu 30.4.2025.
  92. ↑ a b Uma Thurman: Board of Directors; Brand Ambassador Room to Grow. Room to Grow National, Inc. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  93. ↑ Board & Staff THUS. Tibet House US. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  94. ↑ Dr. Jill Biden Joins USAID and Ad Council to Debut FWD Campaign for the Crisis in the Horn of Africa PR Newswire. 26.10.2011. Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  95. ↑ Fisher, Luchina: Uma Thurman Helps Save Endangered White Rhino and Calf ABC News. 10.9.2015. ABC News Internet Ventures. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  96. ↑ Uma Thurman Joins HRC’s Gay Marriage Campaign On Top Magazine. 16.6.2011. On Top Media. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  97. ↑ Thurman, Uma: Opinion: Uma Thurman: The Texas abortion law is a human rights crisis for American women The Washington Post. 21.9.2021. The Washington Post. Arkistoitu 22.9.2021. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  98. ↑ Demontigny, Nate: Uma Thurman joins Speilberg and speaks out against human rights violations in China (Julkaistu alun perin The Epoch Times -sanomalehdessä) Precious Metal. 21.2.2008. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  99. ↑ Uma Thurman News Meat. Polity Media, Inc. Arkistoitu 16.7.2006. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)
  100. ↑ The NRA’s ”Anti-Gun Supporters” VACPS. The Virginia Center for Public Safety. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ratliff, Wanda: Uma Thurman 173 Success Facts. Everything You Need to Know about Uma Thurman. Emereo Pty Limited, 2014. ISBN 978-1-4885-5737-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uma_Thurman&oldid=23215723”